Pen F:ssä ei ole kiekossa SCN-kohtaa, mutta sen sijaan Menusta löytyy kohta, missä voidaan poimia jostain ohjelmistojen kätköistä halutessa nuo SCN:t custom mode C4 valikkoasennon alle. Tai taas siirtää piiloon, jos haluaa käyttää kyseisen custom moden johonkin omaan juttuun. Tätä asiaa setviessä tuli vastaan, että ihan samalla tavalla Pen F:ssä on mahollisuus nostaa custom mode kolmen eli C3-kohdan alle toiminto nimeltä Photo Story - kuvakertomus. Näitä piilotettuja automaattijuttuja ei taida olla missään muussa mallissa kuin Pen F:ssä?
Tää oli hyvä löytö. Nimittäin sikäli, että se sai miut tekemään 7500 askeleen päiväkävelyn tänään, mennen tullen mutkitellen kylälle ja takas kottiin, kun halusin testata tuotakin juttua. Kovasti helpotti päätöstä tosin se, että vähän on tullu ja tallaantunut lunta kulkuteitten luistinratamaiselle jäälle, missä ei oo nastakengätkään oikeen paljoa pitoa tarjonneet moneen päivään.
Photo Storyssa kuvaaja valitsee jonkun kollaasipohjan muutamista valmiista malleista, siis yhen "arkin", mihin voi erilaisiin järjestyksiin laittaa useamman kuvan ikäänkuin samalle kansion sivulle. Kun pohjamalli on valittu, kuvataan pohjan haluama määrä kuvia, ne menee takanäytöllä pohjalle omiin paikkoihinsa. Niitä voi vielä siirrellä siinä haluamaansa järjestykseen. Mutta kuvia ei ole tässä vaiheessa viety muistikortille ollenkaan, ne ovat jossain tilapäismuistissa. Kun kollaasi on kuvattu valmiiksi, painetaan OK:ta, ja kamera tekee sen kollaasin, ja tallentaa jiipekkinä yhen kuvan, mikä on siis valkonen taustapaperi, missä on ne kuvat kukin paikallaan. Jos kesen kaiken sammuttaa kameran, kaikki katoaa kuin mainen kunnia. Kun tekee tallennuksen, se yhistetty kuva eli kollaasi tallentuu muistikortille jiipekkinä. Jos valittu tallennusmuoto kamerassa oli RAW, tallentuvat kaikki yksittäiset kuvat RAWina muistikortille, mutta vasta tässä vaiheessa. Jos tallennusta ei erikseen ole käsketty tehdä, ja virrat sammuttaa, kaikki katoaa. Jos valittu tallennusmuoto on jiipekki, kortille jää vain tuo yhdistetty kuvakollaasi, yksittäiset kuvat eivät jää. Oli siinä joku mahollisuus keskeyttää niin, että vaihe missä ollaan menossa, tallentuu, ja voidaan jatkaa myöhemmin.
Kävelin yheksänkymmentäluvun vielä itsenäisen Anttolan rakentaman kuntakeskuksen ohi, ja kuvasin Sosiaali- ja terveysaseman, kunnantalon, sekä koulun yksiltä jalansijoilta yhteen kollaasiin. Koulu tosin rakennettu Mikkeliin kuulumisen aikana, ensin heti vuostuhannen alussa, ja sitten 15 vuotta myöhemmin uudelleen jo homehtuneen ja puretun tilalle. Onneks tää viiminen ymmärrettiin liisata joltain yrittäjältä, niin se ei meille veronmaksajille maksanu mittään. Kuntapäättäjien mukaan. No joo, sitte kävelin kirkonmäen suuntaan, ja kuvasin toisen kollaasin, siinä kirkko, pappila ja seurakuntatalo.
Tässä kollaasit:
Noita kollaasimalleja on tarjolla fiksumpiakin, otin tuon käyttöön. Kollaasikuvan jälkikäsittelyssä ensinnäkkii kyse on siis jiipekistä, mikä tietysti aika lailla rajottaa, ja toisaalta se kollaasi on nyt yks kuva, erikseen käsittely vaatii jotain taikatemppuja.
Pen F on jotain kymmenen vuotta sitten julkastu malli. Taisi tuo temppuilu olla jo sillon ajastaan jälessä; epäilemättä ensimmäisten digikameroitten aikaan ois pietty aikamoisena mahollisuutena tuota. Mutta kun nyt vertaa esimerkiks meijän rouvan iPhoneen; se luuri tekee sinne tallennetuista kuvista - tai pilvi tekee, en iteasiassa tiedä sitä - sellasia musiikilla höystettyjä esityksiä, missä kuvat liukuu millon minnekin suuntaan, zuumautuu, vaihtuu omia aikojaan, ja kooste on rakennettu jonkun henkilön, jonkun matkan, jonkun ajankohdan tai muun yhteisen tekijän ympärille. Ja kaiken hoitaa tietotekniikka, luurin omistaja on yhtä hämmästyny sivullinen kuin muutkin katsojat. Niin aika pliisuksi jää Pen F:n kollaasi...
Jos ei sitten tunne oloaan turvallisemmaksi, kun on sentään ihan ite ottanu ja valinnu kuvat tekemäänsä kollaasiin? Ja kollaaseja voi tehdä yksittäisistä, valitsemistaan kuvista toki tietokoneella melko paljon pätevämmillä ohjelmilla. Mutta tulihan se ulkoiluretki tehdyks, eli hyvä mie!
Tässä vielä linkki likkerin kansioon, missä myös nuo yksittäisen kuvat, RAWista ite väännetyt:
https://flic.kr/s/aHBqjC1HY5 Saap kattoo, vaikka tuskin ketään kiinnostaa...
Jaakko
Aina välillä yritän palata palstalle kun esim. tulee joku uutuus, välillä on puolen vuoden tauko, sitten kokeilen taas ja aina muutaman viestin jälkeen kaatuu vuodesta vuoteen Olympuksen haukkumiseen ja täyskennon / Sonyn / luurien tuputtamiseen joka ketjussa ja vaikka kaikkia niistä käytän jo, ja päätösteni/valintojeni järkevyyden arvosteluun. Välillä koetan olla huomioimatta niitä, mutta jotenkin vaan tuntuu että helpompi on vain käydä lukemassa DPReviewin arvostelut kuin suodattaa täältä se tieto. Voi olla että vika on minussa, mutta ei vaan jää hyvä fiilis, eikä täällä pakko ole olla. Ymmärrän toki että täällä keskustelun suola on ne eri mielipiteet, mutta liika on välillä liikaa vaikka lukisi vain puolen vuoden välin. Minä tykkään Olympuksen valikoista siinä mielessä että sieltä löytyy tarvittessa vaikka mitä. Jos on vaikeaa, saa olla käyttämättä. Ei ne täydelliset ole, mutta kyllä sieltä ne tärkeät silti löytyy seasta. Tuo että joka näppäimen saa konffattua halumaansa paikkaan on mielestäni yksi parhaista ominaisuuksista, saan monesta eri kamerastani riittävän samanlaisia keskenään ja saan valittua juuri samaan aikaan rullauksen kanssa painettavat napit ergonomisesti minulle parhaaseen paikkaan. Kun yritän tuota taas miettiä logiikalla, en voi ymmärtää mitä niin suurta haittaa tuosta kelläkään on että siitä täytyy valittaa, että ne on säädettävissä mieleisekseen jos haluaa. Pakko ei ole. Jos karkaa hanskasta, voi palauttaa. Jokaista voi säätää erikseen takaisinkin.