temama kirjoitti: ↑Loka 10, 2021 12 : 34
Ai, Tekoälyn luoma tausta ei eroa objektiivin tuottamasta luonnollisesta epäterävyydestä????
Höpölöp. Tolla logiikalla olis ihan sama miten se taustan epäterävyys esitetään, palkkaa vaikka nykypäivän Van Goghin maalailemaan puolihullun taustan siihen kuvaan.
Ai blurria on vaikea nähdä missään? Toki se näkyy, sun silmällä. Laita vaikka toinen silmä kiinni, ja tarkenna toisella silmällä johonkin. Kyllä vaan, epäterävyysalue on olemassa!
Mä oon skriivannut tän aikaisemminkin ; puhtaimmillaan valokuvaus on valon vangitsemista kennolle/filmille, läpi analogisen optiikan. Kuvaaja valitsee polttovälin, tarkennuspisteen, käytetyn aukon ja valotusajan. Siitä se valokuva syntyy.
Nykypäivänä kaikki on mahdollista, kun teknologia on kehittynyt niin paljon, ja kehittyy edelleen. Elokuvan voi kuvata kuten 70-luvulla, mutta nykyään sen voi tehdä vaikka melkein kokonaan tietokoneilla, ilman näyttelijöitäkin. Noh, ääninäyttelijöitä tarvitaan vieläkin. Puhesynteesi ei aivan vielä niin pitkällä.
MUTTA EI SE OLE SAMA ASIA kuvataanko elokuva aidosti ja oikeiden näyttelijöiden kanssa, vai tehdään esim kokonaan tietokoneella. Oletko käynyt katsomassa teatteria? Siis ihan oikeaa live-teatteria! Missä ihmiset näyttelee just sillä hetkellä kun näet sen. Näissä on aika iso kontrastiero keskenään.
Kun mä käyn ottamassa stadin yössä konstailemattoman katukuvan 35/1.4 objektiivilla, niin SE HETKi tallentuu just siihen silla tavalla kuin oli. Epäterävyys toistuu luonnollisesti terävyysalueelta siten kuin toistuu ja siirtyy, ei siihen tarvita tekoälyä maalailemaan mitään feikkiblurria. Eriasia sitten jos kuvaaja haluaa esim jälkikäsittelyssä tehdä jonkun kunnolla manipuloidun teoksen, lisätä blurria tms.
Tietty näiden pikkukennoisten kanssa ei voi pelata aidolla blurrilla (muuten kuin aivan lähikuvissa), niiden kanssa ymmärrän, että tekoäly täytyy ottaa apuun jos halutaan matkia oikean isokennoisen järjestelmäkameran tekemää jälkeä.
Mä haluun vaan korostaa, että aito on aitoa ja sillä on merkityksensä. En haluaisi, että se unohdettaisiin nykypäivän teknologisen myllerryksen keskellä, jossa pieni ihminen on pulassa hukassa muutenkin.
Kyse ei ole siitä eroaako x y:stä jossakin aidosti mitattavassa suureessa vaan siitä, et onko se jotenkin luonnollisempaa tai edes likempänä dataa z, joka on jotenkin enempi oikea (siis paremmin mitattu). Luonnollista on kaikki se mikä tapahtuu - valokuva Frodo Reppulista on suattaapi olla messevä taideteos tai jopa valhe siten kuin me valheen aika usein miellämme, mut ihan luonnollinen se on - ei ihmisen tekemät asiat ole mitenkään yliluonnollisia - ne esiintyvät kyl ihan luonnollisessa todellisuudessa. Toisaalta tällä planetaalla ihmisen luomisen ulkopuolella on aika vähän kameroita, joten luonnollisuuspuristien pitäs lähtökohtaisesti hylätä kaikki tekniikka - vain se mitä silmillä näkee on luonnollista. Mittauksessa on vain referenssejä joita tällä hetkellä pidämme tarkempina ja jos tekoälyn laskema data on likempänä parhaimman referenssimittalaitteen dataa niin sit se on todellisempi kuin pelkän optiikan läpi käymä (siis tilastollisesti - yksi mittapiste ei kiinnosta ketään, koska kohina etc).
Epäterävyys on olemassa - bokehia saa kyl hakemalla hakea ja varsinkin sellasta bokehia mitä kuvissa näkee.
Puhtaus saattaa olla puoliruokaa, mut puhdas valokuvaus on vain tietyn teknologian nostalgisointia ja/tai jalustalle nostamista - numerot (siis mittaustulokset) saattavat olla hyvinkin puhtaampia (yleensä nekin tulevat jonkinlaisen käsittelyn läpi), mut valokuva ei - se on yksi tapa esittää tietty numeerinen data - histogrammi, vektorit, tms. ovat yhtä puhtaita. Tai kuvan voi esittää myös ääninä tai hajuina - on vain ihmisen aivojen heikkoutta nähdä tapa x jotenkin aitona todellisuutena. Koskee toki kaikkea mittausdataa eli jokainen mitattu data yleensä esitetään jossakin muodossa x - mikä tapa on sit havainnollisempi tai puhtaampi on veteen piirrettyä - siksi data usein esitetään monasti useammassa muodossa, jotta mielikuva olis mahdollisimman kattava - valokuva on hyvin suppea tapa esittää data. Miksi tekniikan kehityksessä hetki x olis se jolloin asiat esitettiin sillain luonnollisesti - ja leipäkin oli parempaa - jotenkin aidompaa - nyt kaupasta saa vaan feikkileipiä (aitoleipä on käsintehtyä eikä koneella vaivattua).
Sinuna ekana unohtaisin ton aitouden korostamisen - ihmisen aivojen tehtävä on ensisijaisesti muodostaa niille itselleen mieleinen kuva maailmasta, mut sillä ei ole yleensä mitään tekemistä minkään aidon tai puhtaan kanssa - pikemmin päinvastoin. Mut aitouden ja oikean korostaminen johtaa kyl merkittävään määrään tuhoa ja epäkohtia. Ihminen on mittalaitteena erittäin epätarkka ja siit epätarkkuudesta seuraa suurin osa maailman epäkohdista - toki myös taide ja pari muutakin kivaa juttua (siniristilippu ei ole kiva juttu, mut seuraa kyl aivojen kyvyttömyydestä nähdä lakana jossa on sininen risti vaan lakanana jossa on sininen risti).
Omista totuuksista luopuminen on silti vaikeaa ja sillä on kyl merkittävä osuus eksistentiaaliseen ahdistukseen - tuttuun ja turvalliseen (historiaan tai tähän hetkeen) takertuminen on siis hyvä suojakeino - on se sitten aitovalokuva tai mielikuvien isänmaa - toisaalta ihminen voi jatkaa omasta mielestä kuulemista, vaikka kuulo olis jo aikaa sitten mennyt - se vasta ahdistusta aiheuttaakin, kun muu maailma on eri mieltä kuulemisen aitoudesta. Ite tykkään kaaoksesta, Lady Fortunasta ja muutoksesta (ne tuovat mulle rauhan). Hetki on lähtökohtaisesti mielikuva ajan pysähtymisestä - todellisuus on muutosta ja siksi valokuva on valheellinen jo perusajatukseltaan (hetkeä ei voi olla edes olemassa, koska kaikki kokemus perustuu vertailuun ja se vertailu aivoille on se mitä tapahtui ennen).
Toisaalta ihmisen nostaminen kaiken keskiöön on lähinnä uskontotiedettä ja ihmisen kokemisen korostaminen sen yksi muoto - lisäksi kyseessä on yleensä omasta navasta lähtevä standardi-ihminen tai mielikuva moisesta - esim. assien maailma eroaa neurotyypillisistä hyvinkin paljon - ei siinä auta kertoa, et ei toi piirretyn koira oikeasti kuollut, koska kokemus aivojen kannalta on hyvinkin aito (ja onhan se koira poissa) - hänelle teatteri taasen on puhdasta feikkiä, koska teatterin kehonkieli on täysin hebreaa. Ja se baarissa hymyilevä tarjoilija ei ole susta aidosti kiinnostunut vaan hän tekee duunia - se hymy on siis osa performanssia. Samoin mun kirjoituksista tänne ei kannata liikaa kuvitella siitä ihmisestä, joka tekstiä näpyttelee - tämä on vain yksi rooli - siis näytelmä. Mielikuvat minusta ovat omien aivojesi luoma kuvitelma jostakin todellisesta, mut osumatarkkuus ihmisellä on melkoisen heikko. Onko siis minun tekstini sama asia kuin minä, liki sama asia vai ihan älyttömän kaukana oleva - se riippuu - onko naapurin Jaskan teksti tai tekoälyn teksti sit jotenkin aidompia - erilaisia ne ovat, mut erilaisuus ei kerro vielä mitään todellisuudesta. Appelsiini ei ole sama kuin omena, mut appelsiini ei ole sen aidompi.
Tietenkään en ole koskaan käynyt teatterissa - vain sinä ja ainoastaan sinä olet voinut moisen asian kokea tässä maailmassa - me muut elämme jossakin Atlantiksen tuolla puolen omissa harhoissamme - todellisuuksissa joita ei ole edes olemassa.
Ainoa oikea kokemus on psykedeelien vaikutuksessa koetut asiat - kaikki muu on feikkiä ja epäluonnollista.