RIP Järjestelmäkamera

[tehodia]

Mutta jokatapauksessa joku 42-60mp on jo sekin aivan riittävästi.

Mihin kinokennossa tarvitaan 60 megaa? Jos kuva on rajattu oikein, ei tulostimen resoluutio enää riitä. Jollei kotona satu olemaan tulostinta, jolla saa jalkapallokentän sivurajat 1:1. Jos kuvaa ei tulosteta, niin ainakaan FB ei 60 megasta paljon kostu.

En ole ihan varma, oliko aikaarskan kommentti tarkoitettu sarkastiseksi. Mutta aika hyvinhän on kännykät sitten kehittyneet, jos niiden voittamiseen tarvitaan 42 Mpikselin järkkäri. Olettaen tietysti, ettei sillä järkkärillä yritetä pärjätä kaikkia mahdollisia kuvaustilanteita yhdellä 17-40 mm -zoomilla.

Eihän siitä niin kauaa vielä ole, kun kännykkäkamera oli sellainen, että Nokian puhelimeen liitettiin erillinen kamerayksikkö johdolla. Nykyään voi sanoa, että se puhelin on siinä se rajoittava tekijä, kun puhelimelta odotetaan tiettyä kokoa ja muotoa. Kameramaisempaan muotoiluun pakatulla tekniikalla kännykkäkamera olisikin sitten jo "aito järkkäri", vaikka jo nykyään siihenkin voi lisätä objektiivejä ja sillä voi ohjata vaikka studiosalamoita.

[aikaarska]

Täällä käytiin keskustelua siitä väittämästä, että älyluurin kamerasta seuraava järkevä steppi ylöspäin olisi keskikoonformaatin digi. Eli kino ja varsinkin APS-C olisi turhaa.
Tarkoitin kommentillani, että kyllä joku 42-60mp kinoresoluutiot ovat aivan tarpeeksi. Monelle se tosiaan on jo 24mp, jopa 12mp. Isommassa formaatissa (kino)resoluttion laatu on aivan toista luokkaa kuin pikkukennoisen kameran. Vaikka olisi 96mp pikkukennoinen josta tehty 24mp kuva.

[janne.]

Maisemaako te vain kuvaatte? Vai miksi se luuri on niiiiin paljon parempi kuin telesinko?

Jos tarvitsee saada se miljoonas auringonlasku nopeasti instaan, niin känny pesee telesingon. Sitten taas karhukuvauksessa moni varmaan preferoi telesinkoa ihan oman turvallisuutensa vuoksi. Tosin Nick Brandt on kuvannut luonnossa leijonia 50-millisellä ja keskikoon formaatilla.

on niitä kotimaassakin kavereita jotka kuvaa pikkupokkarin laajiksella karhuja. eikä mistään kojusta vaan pelkän naamioverkon suojista. mitä olen nähnyt kuvia, niin ovat muuten parempia kuin about kaikki kaupallisista kojuista kuvatut pullakarhunäpsyt

[mremonen]

vaikka zoomailtaviin panoraamakuviin. isoon kuvaan oon mukava sukeltaa sisälle

Panoraamakuvat on niin kuin auringonlaskut: olet nähnyt yhden, olet nähnyt kaikki. Zoomailtavuus kiva tekninen kikka, jonka viehätys karisee viimeistään toisen kuvan kohdalla. Hieman sama kuin näissä kännyn "3D"-kuvissa. Jos kuvassa ei ole ajatusta, ei 3D sitä siihen tuo.

Parhaat panoraamat ja zoomailut saa google-earthista.

[mremonen]

Niin no mä en kuvaa karhuja, mieli kyllä tekisi. Mulla nyt kuitenkin keskimääräinen polttoväli reilun vuoden aikavälillä on melko tarkkaan 600 mm. Yksikään tähtäimeen osunut elikko ei taida aiheuttaa pelonsekaisia tunteita kenessäkään, ellei sitten pelkää kuollakseen lintuja, oravia, pupuja tai ötököitä. Jos mä olisin ottanut nuo kuvat luurilla, siellä olisi ollut kattava valikoima kuvia puista ja pensaista. No ehkä pari kulkureitille osunutta kotiloa myös.

Joo, en kiistä pitkän polttovälin vaatimusta luontokuvauksessa. Kuten en myöskään makron tarvetta, tai ääritapauksessa palkeiden, mutta ne on enemmän spesiaalicaseja ja näitä tosiharrastajien juttuja. Instaan räpsivä normikansalainen ei oikeasti järkkäristä kostu. Näkeehän sen jo siitä, millaisilla laitteilla suurin osa kittikuvaajista kuvasi. Rungon nokalla oli se kitin mukana tullut lasi jota ei koskaan vaihdettu. Kuvausmoodina P. Eikä niissä olekaan mitään vikaa, mutta järkkäristä menetetään noin aika paljon.

[mremonen]

Maisemaako te vain kuvaatte? Vai miksi se luuri on niiiiin paljon parempi kuin telesinko?

Jos tarvitsee saada se miljoonas auringonlasku nopeasti instaan, niin känny pesee telesingon. Sitten taas karhukuvauksessa moni varmaan preferoi telesinkoa ihan oman turvallisuutensa vuoksi. Tosin Nick Brandt on kuvannut luonnossa leijonia 50-millisellä ja keskikoon formaatilla.

on niitä kotimaassakin kavereita jotka kuvaa pikkupokkarin laajiksella karhuja. eikä mistään kojusta vaan pelkän naamioverkon suojista. mitä olen nähnyt kuvia, niin ovat muuten parempia kuin about kaikki kaupallisista kojuista kuvatut pullakarhunäpsyt

Suosittelen tutustumaan Nick Brandtin tuotantoon. Filkalle läheltä. Ai että. Nokassa tuntuu leijonan hengityksen haju ja kärpäset pörrää ympärillä.

[Maffer]

Luuri on jämähtäneelle järkkärikeijolle hyvä paikka pysähtyä ja miettiä - miten saadaan pikku laatasta sama kuva kuin isolla himmelillä? Pienen pähkäilyn jälkeen voi jopa saada lisää potkua isolla laitteella suhaamiseen.

[habannaama]

Luuri on jämähtäneelle järkkärikeijolle hyvä paikka pysähtyä ja miettiä - miten saadaan pikku laatasta sama kuva kuin isolla himmelillä?

Jollet vieläkään ole ymmärtänyt, niin voin vastata puolestasi - ei mitenkään.

[hkoskenv]

Rungon nokalla oli se kitin mukana tullut lasi jota ei koskaan vaihdettu. Kuvausmoodina P. Eikä niissä olekaan mitään vikaa, mutta järkkäristä menetetään noin aika paljon.

Tuo, että kaikkien laitteiden kaikkia ominaisuuksia pitäisi aina hyödyntää 100 %:sesti on ajatus, jota minä en käsitä. Ja yleisemminkin se sotii yleistyökalun ideaa vastaan. Ihan mikä tahansa järkkärin käyttö jättää hyödyntämättä valtavasti ominaisuuksia. Joka kuvassa se ei ole edes mahdollista (esim. käyttää nopeaa AFää ja käsitarkennustyökaluja tai hyviä hämäräominaisuuksia ja pienen herkkyyden dynamiikkaa).

Tuo johtaa älyttömyyksiin, esimerkiksi siinä että pitää ostaa joka objektiivi järjettömän kalliina, koska ei siedä sitä, ettei joku piirrä niin hyvin kuin kenno voi kuvata tai pitää ostaa kroppikenno telekuviin ja kinokenno laajakulmakuviin, koska kinokuvan kroppaaminen "hukkaa" ominaisuuksia. Eikö se riitä, että laittessa on hyvänä ne mitä itse käyttää. Jos siinä on jotain muutakin toimintoja, ei se ole itseltä pois. Ei se olisi yhtään halvempi, jos markkinoilla olisi kymmeniä erilaisia yksittäisiin tarkoituksiin erikoistuneita kameroita tai joka ominaisuus myytäisiin modulaarisena erikseen hinnoiteltuna. Vaan päin vastoin, huomattavasti kalliimpi.

[Maffer]

Jos ei aio hyödyntää X-MP resoluutiota, ei silloin kannata ylipäätänsä päivittää romujansa ikinä. Ei näissä ole pitkään aikana mikään muu muuttunut kuin se resoluutio. AF perustuu sekin muilla kuin nykyisillä Canoneilla kulahtaneeseen vaihetarkennukseen Panasonicin pyristellessä rinnalla alitehoisella romu-CPU:lla. Ja taas on lisää kierrettä kuolonpalloon.

[ttuplai]

Luuri on jämähtäneelle järkkärikeijolle hyvä paikka pysähtyä ja miettiä - miten saadaan pikku laatasta sama kuva kuin isolla himmelillä?

Jollet vieläkään ole ymmärtänyt, niin voin vastata puolestasi - ei mitenkään.

Mafferin tapa vois olla mielenkiintoista jos on kiinnostunut kameroista. Itellä tilanne menee päinvastoin eli mulla on mielessä kuva ja mä valitsen välineet, joilla pääsen käytettävissä olevalla käteisvaralla helpoiten ko. lopputulokseen. Ite pidän jopa täysin älyttömänä ideana edes ajatella kuvaamista päinvastoin eli valitsisin tarkoituksella tietyn välineen ja yrittäsin jotenkin miettiä miten sillä saan teknisesti tehtyä asian x. Toki jokainen väline on kompromissi ja välillä joutuu miettimään miten sillä mitä on käsissä pärjää parhaiten, mut se ei varsinaisesti ole itsetarkoitus vaan käytännön sanelema. Jos rakentasin taloja niin mua kiinnosta miettiä arkkithtuuria, etc. - ei se miten mä saisin tehtyä sen talon puukolla vuollen.

[Sakke_K]

Jos ei aio hyödyntää X-MP resoluutiota, ei silloin kannata ylipäätänsä päivittää romujansa ikinä. Ei näissä ole pitkään aikana mikään muu muuttunut kuin se resoluutio.

Eikö? Esim. Canonin väriprofiilit? Kuules nyt taas.

[ttuplai]

Rungon nokalla oli se kitin mukana tullut lasi jota ei koskaan vaihdettu. Kuvausmoodina P. Eikä niissä olekaan mitään vikaa, mutta järkkäristä menetetään noin aika paljon.

Tuo, että kaikkien laitteiden kaikkia ominaisuuksia pitäisi aina hyödyntää 100 %:sesti on ajatus, jota minä en käsitä. Ja yleisemminkin se sotii yleistyökalun ideaa vastaan. Ihan mikä tahansa järkkärin käyttö jättää hyödyntämättä valtavasti ominaisuuksia. Joka kuvassa se ei ole edes mahdollista (esim. käyttää nopeaa AFää ja käsitarkennustyökaluja tai hyviä hämäräominaisuuksia ja pienen herkkyyden dynamiikkaa).

Tuo johtaa älyttömyyksiin, esimerkiksi siinä että pitää ostaa joka objektiivi järjettömän kalliina, koska ei siedä sitä, ettei joku piirrä niin hyvin kuin kenno voi kuvata tai pitää ostaa kroppikenno telekuviin ja kinokenno laajakulmakuviin, koska kinokuvan kroppaaminen "hukkaa" ominaisuuksia. Eikö se riitä, että laittessa on hyvänä ne mitä itse käyttää. Jos siinä on jotain muutakin toimintoja, ei se ole itseltä pois. Ei se olisi yhtään halvempi, jos markkinoilla olisi kymmeniä erilaisia yksittäisiin tarkoituksiin erikoistuneita kameroita tai joka ominaisuus myytäisiin modulaarisena erikseen hinnoiteltuna. Vaan päin vastoin, huomattavasti kalliimpi.

Sama pätee fillareihin, keittiöveitsiin, juoksukenkiin, mut ennenkaikkea autoihin. Jos ei fillarilla aja kisoja sm-tasolla niin mummon kolmivaihteinen on ihan riittävä peli kansapyöräksi - ja silti porukalla on 27 vaihdetta ja 99,4% ajasta etuvaihtajassa ollaan keskirattaalla ja takavaihtajasta ehkä voi just vaihtaa pykälän suuntaan ja toiseen. Hyvillä keittiveitsillä pitäs tehdä japanilaista ruokataidetta - perus kokkiohjemien reseptien kanssa hukataan melkoinen määrä sen potentiaalista.

Mut ilmiö sinänsä on aika normaalia ihmisen kulutuksessa - emmehän me pääosin osta tavaroita niiden teknisten ominaisuuksien tai omien tarpeidemme perusteella vaan, koska muukin lauma ostaa niitä ja erityisesti keskiluokkanen kuluttaja "tarvitsee" kaikenlaista huippua, joka vastaa hänen mielikuviaa omista kyvyistään ja tarpeistaan - tarpeista joita markkinointikoneisto on hyvin ruokkinut. Lisäksi hän tarvitsee turvallisuutta - kaksi muistikorttia ja NAS-asema on minimi - lisäksi kesälomaräiskäsyt pitää olla pilvessä turvassa. Kuvauskypärä on myös hyvä omistaa - mielellään ilmansuodattimella varustettuna, ettei vaaralliset pöpöt vahingoita pientä kuvaajaa. Ns. tekninen ylijäämä on sitä kuuluisaa potentiaalia, jota emme koskaan tule käyttämään, mut joka ostohetkellä toimii hyvänä perusteluna itselle - tulevaisuus on aina epävarmaa ja sille voi rakentaa mitä hyvänsä.

Olemme siis jo aikoja sitten ohittaneet kaiken luvuilla perustellun kuvaamisessa ja muussakin tekemisessä - mielikuvat myyvät ja nyt järkkäri ei enää ole mielikuvatrendien huipulla - nyt on supalautojen ja uima-altaiden aika. Allaskin menee hukkaan näillä leveysasteilla 93% vuodesta - todennäköisesti enempi, kun suurin osa kyllästyy niissä yhden kesän jälkeen makoilemaan - ottaen myös huomioon, et Suomi todella on tuhansien järvien maa eli suurin osa ei asu kauhian kaukana rannalta.

[mremonen]

Rungon nokalla oli se kitin mukana tullut lasi jota ei koskaan vaihdettu. Kuvausmoodina P. Eikä niissä olekaan mitään vikaa, mutta järkkäristä menetetään noin aika paljon.

Tuo, että kaikkien laitteiden kaikkia ominaisuuksia pitäisi aina hyödyntää 100 %:sesti on ajatus, jota minä en käsitä. Ja yleisemminkin se sotii yleistyökalun ideaa vastaan. Ihan mikä tahansa järkkärin käyttö jättää hyödyntämättä valtavasti ominaisuuksia. Joka kuvassa se ei ole edes mahdollista (esim. käyttää nopeaa AFää ja käsitarkennustyökaluja tai hyviä hämäräominaisuuksia ja pienen herkkyyden dynamiikkaa).

Mä en mielestäni ihan noin kirjoittanut. Mun pointti oli siinä, että suurin osa kittivehkeillä kuvanneista huomasi hetken päästä pärjäävänsä kännyllä, koska sillä saa kuitenkin tarpeeseen nähden riittävän hyvän lopputuloksen ja päälle vielä fantsun filtterin, milla pupukorvat Aune-tädille.

Järkkärillä on paikkansa, mutta kuten markkinoista näkee, kulta-aika on ohi. Järkkäri jää valokuvauksen harrastajien laitteeksi, muut kuvaa kännyllä tai ei kuvaa lainkaan.

[mremonen]

Sama pätee fillareihin, keittiöveitsiin, juoksukenkiin, mut ennenkaikkea autoihin. Jos ei fillarilla aja kisoja sm-tasolla niin mummon kolmivaihteinen on ihan riittävä peli kansapyöräksi - ja silti porukalla on 27 vaihdetta ja 99,4% ajasta etuvaihtajassa ollaan keskirattaalla ja takavaihtajasta ehkä voi just vaihtaa pykälän suuntaan ja toiseen.

Tota... 3x9-vaihteisto vastaa sitä, että kuvaat edelleen jollain 2mpix digillä, jossa 2EV dynamiikkaa. Nyt on vallitsevana 1x11, 1x12 tai tulossa oleva 1x13. Mutta siis etuvaihtaja on siirtynyt Smithsonian instituutin vitriiniin suustaladattavan musketin viereen. (pl. succikset, jotka edelleen vannovat etuvaihtajan nimeen, mutta silloinkin vaihteisto on 2x11 tai 2x12).

Mummon kolmivaihteinen on ihan soiva peli esimerkiksi kauppareissuille tai baaripyöräksi. Tavoitteelliseen pyöräilyyn siitä ei oikein ole, vaikka Helsingin kaupunkipyörät taitavat olla juuri noita 3-vaihteisia mummiksia. Eli siis myös kaupunkipyöräksi.

Mutta joo, analogia toimii: moni ostaa pyöräilyn kiimassaan hiilikuituisen maantiepyörän havaitakseen, että sillä on %¤#@$ huono ajaa, jollei alla ole tuhansien kilometrien totuttelua ajoasentoon ja ajotekniikkaan sekä vähintään keskihyvää kuntoa. Sama koskee myös 180-milliä joustavia enskapyöriä: iso osa ajaa niillä ulkoilureittejä ja ihmettelee, että mikä tässä nyt on niin hienoa. Kun laite on tehty juurakkopaukutukseen mallia reikä päässä.

Näissä teknisissä laitteissa kalliimpi ei aina ole parempi, vaan pitää hankkia laite, joka on tasapainossa omien kykyjen ja tavoitteiden kanssa.

[mremonen]

Mafferin tapa vois olla mielenkiintoista jos on kiinnostunut kameroista. Itellä tilanne menee päinvastoin eli mulla on mielessä kuva ja mä valitsen välineet, joilla pääsen käytettävissä olevalla käteisvaralla helpoiten ko. lopputulokseen. Ite pidän jopa täysin älyttömänä ideana edes ajatella kuvaamista päinvastoin eli valitsisin tarkoituksella tietyn välineen ja yrittäsin jotenkin miettiä miten sillä saan teknisesti tehtyä asian x. Toki jokainen väline on kompromissi ja välillä joutuu miettimään miten sillä mitä on käsissä pärjää parhaiten, mut se ei varsinaisesti ole itsetarkoitus vaan käytännön sanelema.

Joo. Tietyti täällä kamerafoorumilla on ehkä turhaa kirjoitella tavan tallaajista, mutta hieman tämä ketju siihen ohjaa. Tavan tallaaja ei (juurikaan) ajattele, että millä saa parhaiten ja parhaimman kuvan, vaan aika lailla sitä, että millä saa sen "kivoimman" kuvan otettua ja julkaistua someen.

Somen kuvavirtaa kun katsoo, niin 99% kuvista on "kivoja", mutta teknisesti ja aiheen puolesta aika kuraa. Toki kivoillekin kuville on paikkansa. Esimerkiksi vaikka facen Maatiaiskissat-ketju jossa pointtina on joko kissojen söpöys tai niiden hölmöilyt. Siinä ei vinossa oleva horisontti tai pieni epätarkkuuskaan haittaa.

Jos rakentasin taloja niin mua kiinnosta miettiä arkkithtuuria, etc. - ei se miten mä saisin tehtyä sen talon puukolla vuollen.

Jos rakentaisit taloja, miettisit mikä on paras ruuvinväännin joka kestää kok työpäivän. Jos taas suunnittelisit taloja, miettisit arkkitehtuuria... mutta sulle olisi täysin yhdentekevää vuollaanko se puukolla vai tulostetaanko 3D-printterillä.

[hkoskenv]

Mä en mielestäni ihan noin kirjoittanut. Mun pointti oli siinä, että suurin osa kittivehkeillä kuvanneista huomasi hetken päästä pärjäävänsä kännyllä, koska sillä saa kuitenkin tarpeeseen nähden riittävän hyvän lopputuloksen ja päälle vielä fantsun filtterin, milla pupukorvat Aune-tädille.

OK. Tuollaisia näkemyksiä täällä kuitenkin monilla on, että jos on pro-runko ja 5 pro-objektiivia ja sattuisi haluamaan kokeilla kalansilmää, on pakko ostaa kolmen tonnin huippumalli, ettei pro-rungon kalliit pikselit mene hukkaan.

Järkkärillä on paikkansa, mutta kuten markkinoista näkee, kulta-aika on ohi. Järkkäri jää valokuvauksen harrastajien laitteeksi, muut kuvaa kännyllä tai ei kuvaa lainkaan.

Tuo on totta.

[ttuplai]

Mafferin tapa vois olla mielenkiintoista jos on kiinnostunut kameroista. Itellä tilanne menee päinvastoin eli mulla on mielessä kuva ja mä valitsen välineet, joilla pääsen käytettävissä olevalla käteisvaralla helpoiten ko. lopputulokseen. Ite pidän jopa täysin älyttömänä ideana edes ajatella kuvaamista päinvastoin eli valitsisin tarkoituksella tietyn välineen ja yrittäsin jotenkin miettiä miten sillä saan teknisesti tehtyä asian x. Toki jokainen väline on kompromissi ja välillä joutuu miettimään miten sillä mitä on käsissä pärjää parhaiten, mut se ei varsinaisesti ole itsetarkoitus vaan käytännön sanelema.

Joo. Tietyti täällä kamerafoorumilla on ehkä turhaa kirjoitella tavan tallaajista, mutta hieman tämä ketju siihen ohjaa. Tavan tallaaja ei (juurikaan) ajattele, että millä saa parhaiten ja parhaimman kuvan, vaan aika lailla sitä, että millä saa sen "kivoimman" kuvan otettua ja julkaistua someen.

Somen kuvavirtaa kun katsoo, niin 99% kuvista on "kivoja", mutta teknisesti ja aiheen puolesta aika kuraa. Toki kivoillekin kuville on paikkansa. Esimerkiksi vaikka facen Maatiaiskissat-ketju jossa pointtina on joko kissojen söpöys tai niiden hölmöilyt. Siinä ei vinossa oleva horisontti tai pieni epätarkkuuskaan haittaa.

Jos rakentasin taloja niin mua kiinnosta miettiä arkkithtuuria, etc. - ei se miten mä saisin tehtyä sen talon puukolla vuollen.

Jos rakentaisit taloja, miettisit mikä on paras ruuvinväännin joka kestää kok työpäivän. Jos taas suunnittelisit taloja, miettisit arkkitehtuuria... mutta sulle olisi täysin yhdentekevää vuollaanko se puukolla vai tulostetaanko 3D-printterillä.

Pointtini lienee hivenen toinen mihin vastasit - ja siis tavan tallaaja saa toki lähestyä ongelmaa miten päin hyvänsä, mut jossakin vaiheessa ensisijaisesti kuvaaminen/valokuva on se juttu - ei niinkään väline jolla se saadaan aikaan. Puhelin riittää monasti - varsinkin, kun se kulkee aina mukana. En siis edelleenkään näe mitään erityistä pointtia kuvata kaikkea päällä seisoen, jotta mahdollisesti oppisin sillä tavalla jotain uutta valokuvaamisesta - varsinkin, kun sitä oppimista ei voi noin mitenkään perustella tai et miksi juuri kyseinen menetelmä opettaa kuvaamista. Mafferin esimerkissä ei ole tarkoistu hakea ruuvinväännintä, joka kestää koko päivän vaan työkalu jolla homma saadaan tehtyä mahdollisimman vaikeasti - siis keinotekoisesti rajoittaa saatavilla olevia työkaluja. Toki aina on mahdollista, et ymmärsin mafferin idean ihan väärin, mut se on se mihin otian kantaa.

[Maffer]

Ei tarvi vaikeasti ajatella kuviota. Dilemma on se, et liian hyvällä laitteella tekniikka repsahtaa liikaa ja roiskitaan vain sinne päin.

[jmra]

OK. Tuollaisia näkemyksiä täällä kuitenkin monilla on, että jos on pro-runko ja 5 pro-objektiivia ja sattuisi haluamaan kokeilla kalansilmää, on pakko ostaa kolmen tonnin huippumalli, ettei pro-rungon kalliit pikselit mene hukkaan.

Joo ja sitten käy niin että objektiivin piirtotarkkuus ylittää kennon pikselitiheyden, jolloin pitää ostaa seuraava
uusi pro runko ettei objektiivin piirto mene hukkaan. Sen jälkeen pikseleitä on taas enemmän ja kuin
objektiivissa piirtoa eli objektiivi pitää päivittää uuteen malliin, jonka piirto ylittää taas pikselimäärän jne.

Kierre on valmis eikä koskaan ole hyvin.