Mikä siinä keskipäivän kuvaamisessa niin ylivoimaisen vaikeaa on?Q-vaaja kirjoitti: ↑Kesä 17, 2021 22 : 53Kyllä ne räpsyt keskipäivällä tulee puhelimella helpommin ja monesti jopa paremmin. Toki tuon tahtoo moni taas kiistää, mutta hemmetti kun vaikka maksimiin alivalottaen palaa järkkärillä kohtia puhki ja luurilla taas ei. Puhelimella saa myös läpeensä teräviä kuvia, joihin järkkärit taittuu lähinnä fokusstäkkäämällä. Ei myöskään tarvita järkkäriä noihin hemmetin ärsyttäviin ja tosi yleisiin kuviin ihmisten ruoka-annoksista. (Niitä kuvia toki ei tarvitsisi ottaa ollenkaan.) Valitettavan usein kun katsoo järkkäriharrastajien räpsyjä, tulee mieleen, että tyypit ois luurilla pärjänneet vallan mainiosti.
Jollei itse osaa hyödyntää järjestelmäkameran ominaisuuksia riittävän hyvin ja näin ollen kokee, että puhelimella se onnistuu helpommin, niin ei pidä esittää sitä yleistäen suurena totuutena, vaan sitten tyytyväisenä kuvaa sillä välineellä jolla kokee itse onnistuvansa parhaiten.
Läpeensä terävä kuva, määritteleppä hieman millainen se on tarkkaan ottaen ja missä asiayhteydessä sellaisen saaminen on suotavaa ?
Tällä tarkoitan sitä esimerkkinä, että viimeksi sellaisen otin kun taltioin edellispäivänä edessäni näkyvää Houtskärin kirkkoa, jonka yritin mahduttaa kuvaan niin, että se täyttäisi mahdollisimman paljon kuva-alaa, kuitenkin niin ettei ihan olisi ns. reunoissa kiinni, jotta kuva myös hieman "hengittäisi". Kyllä kaikki kuva-alassa oleva tähdellinen informaatio oli reunasta reunaan täysin terävää ja otin siis järjestelmäkameralla tuon kuvan.
Tulee taas mieleen että kuinka ihmeen ultimaattista terävyyttä tässä halutaan ajaa takaa, siis sellaista jossa aivan joka ikinen kuva-alassa oleva detalji esiintyy veitsenterävänä ilman ainuttakaan "detaljivirhettä" kuva-alassa? Kertokaas niitä elämää suurempia kuvia käyttötarkoituksineen, joissa on oltava edellä mainitut "terävyys-aspektit" täytettyinä, koska muuten kuvan kerronnallinen sisältö menee täysin vatuiksi?
Onko ne maisemakuvia, jotka sitten menevät pilalle, kun vasemman alakulman pilkottavan oksaston lehdet eivät olekaan aivan yhtä ultimaattisen skarppeja kuin keskustan detaljit?
Vai onko se asuntomyyjän palkkaama kuvaaja, joka ottaa asunnon olohuoneesta kuvan ja kuva-alan oikeassa reunassa oleva jalkarahi ei olekaan aivan yhtä ultimaattisen skarppi kuin se aivan keskellä esiintyvä viihdekeskushärpätin ja siinä sitten asuntomyyjä noituu myymättä jäänyttä asuntoa, koska se myyntikuva ei olekaan jalkarahin kohdalta yhtä ultimaattisen skarppi kuin kuvan keskeltä on?
Määrittele termi "tarve"? Kuka määrittelee tarvitaanko niihin ruoka-annoksien kuvaamiseen mitäkin kuvantamislaitetta, ei niihin "tarvita" mielestäsi järkkäriä, entä sitten, samalla tavalla niihin ei sitten samalla mentaliteetilla asiaa tarkasteltuna myöskään "tarvita" älypuhelimen kameraa, joten mitenkä relevantti vertailu tuo nyt sitten ylipäätään on?
Tarve ja tarve, hemmetin ärsyttävä? Niin, se on vain ja ainoastaan tunnetasoon perustuva mielipide, eikä näin ollen mitenkään relevantti vertailukohta kahden erityyppisen kuvantamisvälineen versus mainitsemasi annoskuva.
Valitettavan usein näkee kun katsoo älylaitteella otettuja räpsyjä, tulee mieleen että tyypit olisivat päässeet huomattavasti parempaan lopputulokseen järjestelmäkameralla.
Niinpä niin ja joopa joo, mielipiteitä ja tapoja on niin moneen lähtöön, samoin lopputuloksia, kovin esitämme voimakkaita mielipiteitä suurena totuutena, et sinä enkä minä ole kumpikaan oikeassa, siitä yksinkertaisesta syystä että ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa harrastaa ja ottaa kuvia ja kun siihen pakkaan sekoiotetaan vielä kuvakerrontaan liittyen se fakta, että yksilöinä tulkitsemme näkemäämme kovin eri tavoin, esim. mainitsemallasi "ruoka-annoskuvalla" ja sen ottajalle joka sen sitten ottaa vaikkapa kännykällä ja julkaisee hetimiten instaan, sillä saattaa olla julkaisijalleen sinun tietämättäsi isokin sosiaalinen merkitys ottajansa elämälle.
Tällä taasen tarkoitan sitä, että koska emme tiedä toistemme sosiaalisia rakenteita, henkilön x sosiaalinen elämä saattaa olla syystä tahi toisesta sellaista, että sen kuvan merkitys voi olla yllättävänkin voimaannuttava juuri hänelle versus sosiaalisten suhteiden vuorovaikutus henkilökohtaisella tasolla.
Tähän tämä sosiaalisen kulttuurin "somettuminen" on meidät ihmiset johtanut, helposti tulkitaan/peilataan muiden tekemisiä omien tekemisiemme pohjalta, ajattelematta lainkaan, että henkilölle x se esim. (peilaan Turkulaisena) se Kakolan Ruusussa syömässä käyty kerta ruoka-annoskuvineen voi olla kovinkin ainutlaatuinen ja uniikki tapahtuma ja täten siitä halutaan jakaa sosiaalinen "merkintä", kun ennen se olisi kerrottu "pihalla kymmenelle parhaalle kaverille".
Miksi tällainen olisi jotenkin tuomittavampaa kuin se, että täällä me kalustorunk**rit jauhamme samaa pas*aa päättymättömänä kehänä päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen?
Olen ennenkin joissain asiayhteyksissä kirjoittanut saman lauseen ja kirjoitan sen taas, elikäs Eppu Normaalin sanoja lainatakseni; Anna kakkien kukkien kukkia vaan.
P.s. Kuvatkaa enemmän ja tuomitkaa vähemmän ;)