ttuplai kirjoitti: ↑Loka 13, 2021 13 : 56
Mut siksi mittaajaa ei voi oikein erottaa mitattavasta kohteessa - jos olet valinnut kyseisen menetelmän, niin se ei kovin objektiivinen mitattavan suureen kannalta vaan hyvinkin ihmiskeskeinen - ja lähestytään taas hankalaa aluetta. Yhtä lailla se kuvan rajaaminen on mittaajan valinta ja kertoo itse mittaajasta.
Asia menee aina loulta filosofiseksi saivarteluksi. Ja sitten päädytään erilaisiin maailmankuviin, siihen mitä itse kukin pitää "todellisuutena". Joillekin se on jonkinlainen havaitsijasta riippuvainen fysikaalinen maailma, jonka osa minä olen, ja joillekin oma kokemus on tärkein "todellisuus".
Tänhän voi viedä pidemmällä ja mitata ääntä sointuina ja todeta, et toi oksalla istuva tianen veti just a-mollin - ei tasan vetänyt vaan tuotti ääniä, jotka meitille on a-molli, mut a-molli ei esiinny kuin mittaajan mielikuvituksessa -
En ole mikään musiikkispesialsti, mutta käsittääkseni nuo mollit on määritelty taajuuksien avulla.
Siis informaatiota poisjättämälläkin voi valehdella - tai ainakin johtaa harhaan.
Aina voi valehdella. Se on oma suonsa, jos kuvilla aletaan todistamaan jotain asioita, varsinkin ihmisten edesottamuksista. Minä en ole varsinaisesti edes kiinnotunut sellaisesta vaan enemmän teknisestä kuvaamisesta, jossa kuvaan tallennetaan jotain kohteesta kertovaa informaatiota ja lähtökohta on, että kaikki ovat rehellisiä. Siksi tieteessä on objektiivisuuden vaatimus. Jos minä kuvaan (tai dokumentoin muuten) jonkun uuden asian, se vahvistetaan vasta jos muut voivat minusta riippumatta dokumentoida sen niin että sen voidaan todeta olevan järkevällä varmuudella sama ilmiö.
Mä veikkaan, et ei meillä oikeasti ole keinoa määritellä tota aukottamasti järjestelmän sisällä eli tarvitaan aina se järjestelmän ulkopuolinen taho eli jokaista sun ja mun esimerkkiä vastaan on olemassa vastaesimerkki jota ei voi todistaa paikkansa pitäväksi meitin määrittelyjoukon sisällä - sit me laajennetaan joukkoa js toistetaan sama. Onneksi suurimman osan ajasta ei ole edes tarvetta eli sellanen kohtuu hyvin määritelty riittää - ja lopusta huolehtii valta-asema.
Ei fysikaalisesta todellisuudesta voida sanoa aukottomasti mitään. Tai kenties se "ajattelen, olen siis olemassa". Kaikki väitteet perustuvat oletuksiin siitä mitä kokemuksen ja havaintojen takana on. Mutta en ainakaan minä koe sitä erityisen kiinnostavana. Tiedostan, että epävarmuuksia on olemassa, mutta niin kauan kuin maailmankuvani, joka mukaan todellisuus on olemassa minun mielestä riippumatta ja minun mieli on osa sitä, toimii konsistentisti se saa luvan kelvata.
Ja jos palataan vähän takaisin optiikkaan, niin bokeh kuten pari muutakin ilmiötä on puhtaasti mittavälineen tuottamia virheitä - silloin pitäs olla ihan yksi ja sama tuottaako sen gaussian blurrilla tai jollakin muulla tavalla - siitä blurrista pääse kuitenkaan enää takaisin siihen mitä oli (toi lienee infoa hävittävä ilmiö). Eli bokeh-kuvissa mitataan itse mittalaitetta - ainakin osittain. Toki bokeh ei taida olla mikään teknisen kuvauksen juttu vaan ennemmin mittausta hankaloittava asia.
Mittaustulos on aina yhdistelmä lähteen ja mittalaitteen (ja koko ketjun aina havaitsijan tietoisuudeen asti) ominaisuuksia. Niitä ei voi erottaa toisistaan ja laskea täydellistä dataa mutta teknisessä kuvauksessa pyritään ymmärtämään se ketju ja päättelemään mitä saatu kuva (tai muu data) kertoo kohteesta ja mikä on kohinaa tai mittausartifakteja, joista ei voi päätellä mitään. Bokeh, simuloitu tai linssin tuottama, on vielä suhteellisen yksinkertainen asia ymmärtää, mutta minua huolestuttaa enemmän kuvanparannusalgoritmit, jotka lisäävät kuvaan tyhjästä keksittyä informaatiota ja joita on ilmeisesti tulossa jatkossa enemmän. Tai kohinanpoistoalgoritmit, jotka poistavat valikoidusti yksityiskohtia.