Mut siksi mittaajaa ei voi oikein erottaa mitattavasta kohteessa - jos olet valinnut kyseisen menetelmän, niin se ei kovin objektiivinen mitattavan suureen kannalta vaan hyvinkin ihmiskeskeinen - ja lähestytään taas hankalaa aluetta. Yhtä lailla se kuvan rajaaminen on mittaajan valinta ja kertoo itse mittaajasta. Tänhän voi viedä pidemmällä ja mitata ääntä sointuina ja todeta, et toi oksalla istuva tianen veti just a-mollin - ei tasan vetänyt vaan tuotti ääniä, jotka meitille on a-molli, mut a-molli ei esiinny kuin mittaajan mielikuvituksessa - ei se tosin valhe ole jos kaikille on selvää millä ehdoilla asia on näin, mut samalla tavalla se on harhaanjohtava kuin laskea raiskaustilaston vain raiskaajista ja todeta, et 100% porukasta oli niitä (ei musta tarvii laskea muita - joku muu saattaa olla eri mieltä). Siis informaatiota poisjättämälläkin voi valehdella - tai ainakin johtaa harhaan. Mä veikkaan, et ei meillä oikeasti ole keinoa määritellä tota aukottamasti järjestelmän sisällä eli tarvitaan aina se järjestelmän ulkopuolinen taho eli jokaista sun ja mun esimerkkiä vastaan on olemassa vastaesimerkki jota ei voi todistaa paikkansa pitäväksi meitin määrittelyjoukon sisällä - sit me laajennetaan joukkoa js toistetaan sama. Onneksi suurimman osan ajasta ei ole edes tarvetta eli sellanen kohtuu hyvin määritelty riittää - ja lopusta huolehtii valta-asema.hkoskenv kirjoitti: ↑Loka 12, 2021 19 : 21Minun näkemyksen mukaan silloin, kun sitä käsitellään tavoilla, joita en tunne. Minulla on jonkinlainen käsitys esim. värisuodattimien transmissiospektreistä, kennon spektraalisesta vasteesta ja dynamiikasta, normaanlin luku- ja AD-muunnoselektroniikan kohinoista ja virheistä ja yksinkertaisten kuvankäsittelyalgoritmien toiminnasta. Jos käytän laadukasta teknistä kameraa, kaikki on valmistajan speksaamaa. Voin päätellä hyvin perustellusti, että millainen "todellisuus" on ollut kennon pinnalla. Tai siis tietenkin sen osan siitä, mitä käyttämäni välineet voivat mitata.ttuplai kirjoitti: ↑Loka 12, 2021 7 : 05 Missä vaiheessa se kuva sit muuttuu epätodelliseksi? Jos sitä todellisuutta mitataan vaan kolmen aallopituusalueen anturilla, joiden edessä on linssi(t),niin mitä se oikeastaan mittaa? Todellisuutta vai sitä mittalaitetta eli kertooko toi enempi mittaajasta kuin mitattavasta? Voiko mittalaitetta edes erottaa mitattavasta kohteesta? Onko katsojan heikkoutta myös nähdä värejä tai edes koko tolppa - todellisuudessa on siis vaan pintoja, jotka heijastavat tai tuottavat sm-säteilyä.
En voi päätellä onko paikalla ollut mustanaamio röntgenkatseineen enkä edes näkivän valon koko spektriä. Mutta jos valitsen tiedon keruumenetelmäksi trikromaattisen kameran, ajattelen silloin lähtökohtaisesti, että niillä asioilla ei ole merkitystä sen tiedon kannalta, jota haluan kohteesta kuvan välityksellä saada ja tallentaa.
Minä ajattelen enemmän teknistä kuvausta ja esim. elmar ajattelee jonkinlaista propagandakuvausta (joko poliittista tai markkinointia). Sellaisessa kuvauksessa on tietenkin oleellisempaa se mitä valitaan kuvattavaksi. Minä taas oletan, että minulla on tietoa kohteesta ja voin valita välineet sen mukaan mitä haluan siitä tallentaa. Sillä, että maailmassa on muutakin kuin kohde, tai kohde on kenties jotenkin epäedustava alueellaan, ei ole tuollaisessa väliä. Jos niillä on merkitystä, ne tuodaan ilmi tekstillä, jonka osa kuva on.
Ja jos palataan vähän takaisin optiikkaan, niin bokeh kuten pari muutakin ilmiötä on puhtaasti mittavälineen tuottamia virheitä - silloin pitäs olla ihan yksi ja sama tuottaako sen gaussian blurrilla tai jollakin muulla tavalla - siitä blurrista pääse kuitenkaan enää takaisin siihen mitä oli (toi lienee infoa hävittävä ilmiö). Eli bokeh-kuvissa mitataan itse mittalaitetta - ainakin osittain. Toki bokeh ei taida olla mikään teknisen kuvauksen juttu vaan ennemmin mittausta hankaloittava asia.
