Mustesuihkutulostin.

[oneironaut]

Eesau, oletko koskaan testannut parhaita suihkareita ja huonoja kehitysliikkeitä? Kyllä parhaat suihkarit voittaa kuvan laadussa kirkkaasti verrattuna esim. Fotoyks-palveluun.

Se ei yksinään kerro mitään kuvanlaadusta mitä tossa höpötit. Aivan sama juttu kuin yleensä valokuvan kanssa: megapikselimäärä (=erottelukyky) voi olla suuri, mutta kuva voi silti näyttää tosi suttuselta

Siitä en sitten tiedä mikä on Fotonetin laatu verrattuna parhaisiin suihkareihin, kun en ole testannut.

[Tipe]

Ks. uusin Kameralehti.

[MattiH]

Terävyydessä mustesuihkut ovat menneet ohi, mutta värien toisto on edelleen ongelma. Varsinkin jos ei satu olemaan kunnon icc-profiilia (kuinka monella mustesuihkarin omistajalla muuten on?).

[eesau]

Tietysti on lähdettävä siitä, että molemmilla tekniikoilla työ suoritetaan hyvin. Ei kai tässä vertaamisessa muutoin mitään järkeä ole.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että suihkarilla on teoreettisestikin täysin mahdottomuus saada samaa väri- ja sävytoistoa kuin valottamalla. Ehkä tilanne muuttuu sitten kun musteet aletaan sekoittaa laitteissa ennen pruuttaamista. Siis kun yksittäinen pisara voi muuttaa väriä ja sävyä.

[eesau]

Niin.
Parasta-aikaa tässä kirjoittaessani Epson vierellä tulostaa A 3 suurennosta hääkuvasta.

[asm]

Värinegatiivipaperin värintoistoala on suppeampi kuin musteiden. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että negapaperissa värimolekyylien täytyy olla kemiallisesti (kytkinmolekyylien avulla) hopearakeisiin sitoutuvia, ja ensisijaista (pakollista paremminkin)on niiden kemiallinen toiminta - sitten on hyvä, jos vielä pystytään kehittämään tietyn värisiä värejä. Esim. kunnon punaistahan ei nykyisellään ole olemassa niiden väriaineiden joukossa.

Suihkarimusteiden kehittelijän elämä on sikäli helpompaa, että musteen liuottimen mukaan paperille menee mikä hienojakoinen pigmentti hyvänsä. Värejä saa laajemman valikoiman. Muita vaikeuksia sitten kyllä on...

Värinegapaperi toistaa noin 10 viivaa millille, siis noin 250 tuumalle. Ja sen ne valottimetkin tulostavat, turhaa yritää enempää. Värinegapaperin kalvokerros on aika paksu, R, G, ja B ovat suodatinkerrosten erottamina päällekkäin, joten oikein terävää jälkeä ei voi saadakaan - edes teoriassa, 7-8 kalvokerroksen pakassa valo leviää aina jonkin verran. Mustaa ei negapaperissa ole, joten dynaamiselta alueelta hyvä suihkaripaperi hakkaa negapaperin mennen tullen - valkoisen ja mustan densiteettiero on aika paljon suurempi. Pigmenttimusteilla densiteettiala on jopa suurempi kuin perinteisillä hopeapitoisilla mustavalkopapereilla - ja on vaan, vaikka perinnetietoisia kuitupaperin nimiin vannojia kuinka harmittaisi.

Negapaperi on kolmiväristä, RGB-tavaraa. Sävyjä saa nykyisten suihkareiden 7-värisysteemillä ja stokastisella rasterilla jossain määrin enemmän. Tarkkaan ottaen negapaperin värintoistoala on kuitenkin joillakin väreillä laajempi kuin suihkarin, joillakin taas toisinpäin. Kameralehdessä 5/2004 on juttu, jonka yhteydessä on joitakin gamut-vertailuja. Yleisesti ottaen hyvä suihkari (Epson 2100 ja 2190 ovat ne, joita olen kokeillut) tekee hyvälle paperille hiukan (mutta vain hiukan) teknisesti parempaa jälkeä kuin Lamda tai Frontier joka suhteessa: dynamiikka, terävyys, väriala.

Sitten se toinen puoli: ero on aika pieni ja paperilaadusta riippuva. Kokeiluun ja profiilin säätöön menee aikaa ja rahaa - materiaalia kuluu. Labrasta saa yhtä hyvän ja kestävämmän tulosteen vähemmällä rahalla, jollei paneudu tulostamisen laaduntavoitteluun oikein tosissaan. Paperilaatu ja juuri sille tehty profiili on lähtökohta, eikä sekään vielä riitä. ICC-profiili ei ainakaan yksinkertaisimmillaan vielä oikein säädä printin tummuusastetta, jyrkkyyttä ja musteen määrää, joten profiilinkin joutuu tekemään useaan kertaan.

Jotensakin eri tuotteista kuitenkin on kysymys. Negapaperi ehkä on ylivoimainen käyttökuvien tuottamisessa, 'giglee-print' taas sitten taideteosten ja näytteyvedosten valmistuksessa.