Kokemuksia karhukuvauspaikoista.

[catso]

Karhujen ja muun luonnon suojelun (poisluettuna luonnossa esiintyvän pahimman pedon, *sensuroitu* sapiensen) vuoksi pitäisi haaskat kieltää lainsäädännössä.

[OskuK]

Siitä olen toki samaa mieltä, että karhu on peto ja potentiaalisesti hyvinkin vaarallinen pelästyessään ja hermostuessaan eikä se kuulu oikein asutuille seuduille. Toki sillekin pitää jättää sitä "aitoa" luontoa elinalueeksi.

Kyllä. ja asutetuksi alueeksi voidaan Suomessa katsoa yli 10 000 asukkaan taajamat. Muu on luontoa, johon saa ihminen muuttaa jos haluaa.

[veshut]

...Talviruokinnat houkuttelee sellaisia lajeja yrittämään talvehtimista, joiden ekologiaan se ei luonnostaan kuulu.

No joo... Tuohon lienee kuitenkin pääsyynä talvien yleinen lauhtuminen, maaston lumettomuus ja vesien aukipysyminen pitkälle tammikuuhun saakka. Monet lajit jäävät tänne syystä että kevään läheisyys alkaa olla silloin houkuttelevampi vaihtoehto kuin riskejä täynnä oleva ja energiaa kuluttava lento merten yli etelään. Parin kuukauden kuluttuahan alkavat ensimmäiset varsinaiset muuttajat valua takaisin pesimäseuduilleen jolloin talvehtijoilla on melkoinen etu puolellaan kilpailtaessa kevään kynnyksellä parhaista pesimäreviireistä.

Ruokintoja on vähälukuisesti siellä täällä ihmisasutusten liepeillä eivätkä ne voi olla määräävänä tekijänä joidenkin lajien käyttäytymisen muutokseen. Ruokinta voi toki laukaista paikallisesti jonkin yksilön syysmuuton pysähtymisen, viime talvinahan on nähty ja kuultu yllättävistä yksittäisistä havainnoista hankien keskeltä. Se onko siihen syynä ruokintapisteiden vai lintuharrastajien ja havaintojen määrän kasvaminen vaatisi tarkemman tutkimuksen aiheesta. Jos muutaman aktiivin ruokinnalla pörrää koko talven yksinäinen punarinta niin se ei mielestäni oikein riitä perustelluksi syyksi puhua laajassa mitassa lajin biologisen käyttäytymisen muutoksesta. Mielenkiintoinen yksityiskohta se silti on ja todellakin tutkimisen arvoinen asia.

[adapteri]

Miten sitten karhujen haaskaruokinta tai lintujen lautaruokinta muuttaa eläimien ruokailutottumuksia? Suomen ei liene luonnonvaraisena auringonkukkaa ja sen siemeniä. Linnuille ei tunnu kelpaavan kaura. Etsiikö tirpuli erilaista ruokaa luonnosta keväällä totuttuaan talvella auringonkukkaan ja pähkinöihin? Innostuuko haaskakarhu enemmän lihaan?

[Nöpö]

Innostuuko haaskakarhu enemmän lihaan?

Enpä ole moisesta kuullut, karhut yleensäkään ei Suomessa paljoa lihaa syö, lähinnä keväällä saattavat hirven popsia, kun hanki kantaa leveän tassun mutta sorkka uppoaa umpsukkeliin ja hirvi ei karkuun kerkiä.
Syksyllä kyllä mustikat, variksenmarjat ja lakat on houkuttelevin vaihtoehto runsaamman energiasisältönsä vuoksi. syyskesällä kaura houkuttelee kanssa. Mitä nyt noiden haaskalta enempi kuvaavien juttuja on lueskellut, niin taitaa se karhujen haaskallakäynti hiljentyä loppukesällä ja syksyllä juuri muun ravinnon viedessä voiton.

[Djasso]

Miten sitten karhujen haaskaruokinta tai lintujen lautaruokinta muuttaa eläimien ruokailutottumuksia? Suomen ei liene luonnonvaraisena auringonkukkaa ja sen siemeniä. Linnuille ei tunnu kelpaavan kaura. Etsiikö tirpuli erilaista ruokaa luonnosta keväällä totuttuaan talvella auringonkukkaan ja pähkinöihin? Innostuuko haaskakarhu enemmän lihaan?

Luulempa että ne yksilöt jotka muuttavat ruokailutottumuksiaa niin, että nyrpistävät nokkaansa ilmaiselle (mutta väärälle) ravinnolle, tulevat karsiutumaan populaatiosta nopeasti. Muutama vuosikymmen sitten, kun auringonkukkaa ei vielä tuotu maahan nykyisiä määriä pikkulinnuille kelpasi hyvin kaurakin. Nykyinen pähkinän suosio johtunee siitä että, pähkinässä on enemmän energiaa kuin auringonkukassa. Toisaalta auringonkukassa on enemmän energiaa kuin kaurassa, luulen että tämä sanelee sen mitä pikkulinnut syövät mieluiten, jos sitä vaan on riittävästi ja helpolla saatavilla.

Samanlainen opportunismi pätee myös karhuihin. Ne käyttävät poro/hirvi ravintoa pääosin keväällä, koska pienet vasat on helpompi saada saaliiksi, mutta myöhemmin vasat vahvistuu ja silloin on karhun helpompi hankkia ravintonsa muualta.

[micromax]

Jotenkin tässä keskustelussa tuntuu kokonaan unohtuneen, että niitä haaskoja on luonnossa moninkertainen määrä ihan ilman ihmisen apuakin.

Lintujen ruokavalio taas vaihtelee paitsi vuodenajan mukaan myös rakenteellisista syistä, keltasirkun nokalla kauran kuorinta sujuu tosi näppärästi kun taas tiaiselta se ei onnistu ainakaan samalla tekniikalla, mutta auringonkukansiemen on just passeli nokittavaksi jalalla kiinni pitäen.

[JPu]

Jotenkin tässä keskustelussa tuntuu kokonaan unohtuneen, että niitä haaskoja on luonnossa moninkertainen määrä ihan ilman ihmisen apuakin.

Niin ja tuoretta ja aina samassa paikassa johon on helpo tulla, ehtymättömästi...

[veshut]

Jotenkin tässä keskustelussa tuntuu kokonaan unohtuneen, että niitä haaskoja on luonnossa moninkertainen määrä ihan ilman ihmisen apuakin...

Ihmisillä tuntuu olevan puurot ja vellit täysin sekaisin...

[r0hmu]

Nostetaanpas aihetta ylös vielä. (ja keskitytään kuvaamiseen ja kokemuksiin, eikä luonnonsuojeluun).
Millaisia kokemuksia teillä on tälläisistä kuvausreissulta, onko ollu antoisia reissuja?. Millaisilla laseja olette käyttäneet?. Myös vinkkejä tälläisille reissuille lähtijöille otetaan vastaan. Jos vaikka joskus saisi dollareita lähteä yöksi tai pariksi kyttäämään takkuperseitä

[Kipe]

Tähän sopii hyvin tarina: miten minusta tuli hämähäkkikuvaaja.

Hieno tarina oikeasta karhukuvaajasta. Toivottavasti törmäät metsassä karhuun etkä alennu etsimään puolikesyjä jätekarhuja.

[Ziffis]

Talviruokinnan ainoa tarkoitus on auttaa talvehtimaan jääneitä pikkulintuja selviytymään kovimpien pakkasten yli hengissä.

Talviruokinta auttaa pikkulintuja selviämään talvesta, jonka yli selviämistä ne on alkaneet yrittämään talviruokintojen rohkaisemina. Tulipa nätti takaisinkytkentä.

Pikkulinnut on selvinneet talvesta ennen ihmisten pitämiä ruokintojakin. Talviruokinnat houkuttelee sellaisia lajeja yrittämään talvehtimista, joiden ekologiaan se ei luonnostaan kuulu.

Tästä melkein puuttuu enää se, että pärjäsiväthän linnut ennenkin ilman pönttöjä. Mutta silloin ei ihminen ollutkaan vielä pilannut metsiä steriileiksi puupelloiksi, missä ei näy mm. lahopuita tarjoamassa pesäkoloja. Sama sterilointi köyhdyttää metsien pieneliöstöä ja panee linnut entistä ahtaammalle talven kovina aikoina ja tätä ruokinnalla ajan itse takaa mökilläni. Mutta ruokinnan pitää olla talviruokintaa eikä syys- ja kevät ruokintaa. Lumen katoamisen myötä ruokinta-automaatitkin joutaa säilöön odottamaan seuraavan talven hankia ja pakkasia.

Tunnustan myös pyrkiväni kuvaamaan ruokinnalla. Mutta tästä touhusta on raha kaukana :) Niin ja olihan se hauska tavata perjantai-iltana viirupöllö 10 metrin päässä ruokinnalla, eikä kuvaamisesta toivoakaan siinä hämärässä. Eipä sekään siihen olisi tullut ilman ruokinnan houkuttelemia myyriä.

[olli R]

Olen nyt ollut kahdesti Rautiaisen Lassin vieraana Kuhmossa.

Lassi on erittäin pitkän linjan luontokuvaaja, ei pelkästään karhuja. Hän on todennäköisesti saanut aikaan sen, että Kainuussa ei karhua pidetä pelkkänä karjantappajana, vaan osana luontoa. Lisäksi karhu on nykyään kainuulaisille elannontuottaja, sen verran se on lisännyt jo turismia. Kannattaa käydä vaikka kirjastossa lukemassa muutama Lassin kirja ja miettiä omaa asennettaan karhun kuvaamiseen.

Karhun saaminen kuvaan ilman haaskaa on juuri niin helppoa Adapteri kertoo. Saa ihan vapaasti kutsua itseään haaskattomaksi karhukuvaajaksi, mutta montaa kuvaa ei ole näyttää. Kun on ollut yön katselmassa karhua haaskalla, alkaa hiljalleen ymmärtää mikä se oikea ongelma on.

Karhulla ei ole Suomessa luontaista vihollista, ainoastaan yksi täysin epäluonnollinen. Ja se aiheuttaa että karhu on äärimmäisen arka. Pienikin risaus kojulta, ja näkyvissä on enää nopeasti laukkaavan karhun takamus. Lassin sanoin: moni marjanpoimija ei ole karhua nähnyt, mutta karhu näkee kaikki marjanpoimijat.

Karhu ja sudet ovat vapaana luonnossa, oli se ruho ihmisen tuoma tai karhun kaatama hirvi. En oikeasti näe suurta eroa kojussa Suomenojan jätevesialtaalla, Afrikan luonnonpuiston safarilla tai karhukojulla. Ihminen on se suurin tuhoaja jo kuitenkin, parempi että karhuja näkee luonnossa, kuin vain viimeisen Korkeasaaressa. Ja tätä kyllä tarvittaisiin lisää, ettei enää tarvitsisi hakea karhun nähneitä kaupunkilaisia helikopterilla Nuuksiosta.

http://www.articmedia.fi/

Ja sitten vastaukseen: Lassilla on toistakymmentä kojua, eri puolilla aluetta, viimeksi olin mm. sellaisella, josta näkyi Venäjän puolelle rajaa. Joka yö ei jokaisella kojulla näy karhuja. Kojuun mahtuu 2-4 kuvaajaa, aukkoja on yleensä parhaisiin suuntiin, kuulapäille on paikat. Parhaat kojut ovat lämpimiä ja niissä on mahdollista myös nukkua. Vanhimpiin tarvitaan lämpimiä vaatteita. Kumisaappaat ovat vaatimus, koska kojut ovat usein soilla.

Talvi ei ole parasta aikaa, koska valo loppuu ennen kuin karhut liikkuvat. Karhuja on n. klo 23-06 välillä, joten keskikesällä niitä saa jopa kirkkaaseen auringonvaloon. Haaskoilla liikkuu myös susia, ahmoja ja kotkia. Ja tietenkin korppeja.

Kaikki yli 300 mm tulee tarpeeseen eikä valovoimaa ole tarpeeksi. Joskus tosin käy niinkin, että kuvaan mahtuu sitten vain musta kuono. Oma kuulapää on hyödyksi, jalustaa ei tarvitse. Lassi järjestää haluttaessa myös majoituksen, saunat yms, mutta tietenkin edullisemmin pääsee kun maksaa vain opastetusta kojun käytöstä.

Minä en ole luontokuvaaja, joten kojut ovat olleet myös kokemus. Eläimen koko, voima, nopeus ja arkuus tekevät aikamoisen vaikutuksen. Itselläni toissa kesän kuvat, joissa susi ja karhu syövät samalta raadolta, ovat edelleen oman kuva-arkiston aarteita.

Kesältä 2007:
http://digifaq.info/otr/karhut/

[bobotti]

Parempi vaan , että se nalle pysyy pelokaana eikä totu ihmisiin. Meitinkin kylällä tullaan hyvin kahden karhun kanssa toimeen kun karhu väistää. Paljon parempi naapuri se hissukseen elelevä karhu on kuin peurat ja hirvet tai edes supikoira.

Eniten pelkään sitä kun porukka raato ja hunajasyöteillä kesyyttää karhuja. Kyllä se karhu haistaa ihmisen siitä syötistä ja läheisyydestä.

Onhan se jo todettu , että karhu elelee jopa 80-95 %:sti kasvisravinolla ja osa on vain lihan perään. (ulostetutkimukset olikosenyt rktl). Potkaskaa karhun bökäle hajalle ja kattokaa minkätyypin karhu on.

[ilkka1059]

Ihmeen vähän tästä aiheesta on kirjoiteltu, liekö sitten tuhdimpia ketjuja jossain muualla tällä sivustolla. Vinkatkaa, jos tiedätte.

Niin, näitä petokuvausyrittäjiä kun kuitenkin on jo puolisen tusinaa tarjoamassa palveluitaan ja monet toimineet jo vuosikausia alalla. Luulisi siis jo melkoisen joukon kuvausharrastajia langenneen tähän niin kovin syntiseltä haiskahtavaan kiusaukseen!

Itse olen jo kymmeninä vuosina metsissä kuljeskellut marja-, sieni- ja kuvausretkillä ja aina on ollut toiveenani päästä karhu näkemään(ja vaikka kuvaamaan) villinä luonnossa. Monen monta kertaa ollaan lähellä toisiaan oltukin(sen erilaiset tuoreet jäljet ovat kertoneet), mutta se näkeminen on aina valitettavasti jäänyt yksipuoliseksi. Ilomantsissa asuva, metsästystä harrastava serkkuni on vuosien varrella onnistunut karhun näkemään lukuisia kertoja, mutta kaikki nuo kerrat ovat olleet sellaisia sattumavilahduksia, jotka ovat olleet hetkessä ohi! Eli käytännössä voi kyllä sanoa, ettei kukaan "luomukuvaaja" karhukuviaan pääse näyttämään.

Näillä taustoilla minäkin lankesin tänä vuonna kiusaukseen saada viimeinkin nähdä villi karhu luonnossa, jopa valokuvata sellaista. Varasimme seurakaverin kanssa jo keväällä valon riittävyyden kannalta hyvän ajan Martinselkosesta. Ja niin juhannuksen jälkeisenä sunnuntai-iltana toiveeni sitten toteutui. Pienen suolammen rannalle ilmestyi yhdeksän maissa ensimmäinen karhu ruokailemaan. Tämän jälkeen karhuja oli näkyvissä pieniä taukoja lukuunottamatta auringonnousun aikoihin saakka, sen jälkeen hiljeni. Viiden maissa yksi kävi vielä aamu-uinnilla lammessa. Kaiken kaikkiaan näimme arviolta viitisentoista eri karhua, kuusi oli enimmillään yhtä aikaa näkyvissä.

Kuvauksen kannalta nuo ns. ammattilaiskojut ovat hyvin sijoitetut, ja opas heittelee eväitä myös kuvaajien toivomusten perusteella. Kuvaussektorilla lähimmät karhut olivat 8-9 metrin päässä, joten vaikka pokkarilla voi karhukuvia ottaa. Tuolla kojulla käytettiin ruokintaan ainoastaan koiranmuonaa, mikä kuvauksen kannalta on haaskoihin verrattuna paljon parempi vaihtoehto. Kovin "villiltä" tämä systeemi ei toki tunnu, myönnettäköön!

Kaverini kanssa molemmat olimme sitä mieltä, että olimme saaneet rahoillemme hyvän vastineen ja unohtumattoman luontoelämyksen. Peräti 80% yrityksen asiakkaista tulee ulkomailta, ja sesongin aikana työllistyy tänä kesänä jo peräti kahdeksan henkilöä. Tämä tekee ainakin hyvää tuollaisille rajaseudun muuttotappioalueille, olkoon kukin sitten mitä mieltä tahansa toiminnan aiheuttamista erilaisista kuvauseettisistä pulmista. Toiminta lopetetaan tuolla ennen metsästyskauden alkua, ja metsästys sitten pitänee huolen siitä, ettei liiallista karhujen kesyyntymistä pääse tapahtumaan. Ja jos joku karhuista olisi erehtynyt liikaa kesyyntymään tämän toiminnan takia, niin varmastikin juuri tuollaiset yksilöt kaatuisivat syksyllä ensimmäisinä pois häiriköimästä. Metsästyskiintiöhän saadaan joka vuosi täyteen hyvissä ajoin.

Bisneksenähän ala on varmaankin vain kasvamassa, uskoisin. Varmastikin löytyy yhä enemmän maksavia asiakkaita, sekä koti- että ulkomailta, jotka haluavat tällaisen luontokokemuksen. Etenkin kun muuten sitä on mahdotonta saada! Kysynnän ja tarjonnan välinen etiikka lienee tälläkin alalla ratkaiseva tekijä tulevaisuudessa.

[ilkka1059]

Jatketaanpa vielä toisella osalla, kun näistä oikeista kokemuksista on niin vähän kerrottu.

Nämä Martinselkosen yrittäjät, Määtät yhdessä Kari Kemppaisen kanssa ovat aloittaneet tänä vuonna uuden petokuvauspaikan Kuhmon Viiksimossa. Paikka sijaitsee rajavyöhykkeellä, ja täällä on mahdollisuus nähdä karhujen lisäksi myös susia ja ahmoja.

Pääasiassa sudet ja ahmat mielessä lähdimme seurakaverini kanssa viime viikonloppuna Viiksimoon. Entisellä rajavartioasemalla meidät otti vastaan Kemppaisen Kari, joka on itsensä jo parikymmentä vuotta elättänyt luontoelokuvillaan(itse olen nähnyt ainakin "Karhun valtakunnan", missä hän ilmeisesti ensimmäisenä maailmassa kuvasi luonnossa karhujen parittelua, tämä myös Kuhmossa, Antti Leinosen kojulla).

Uudessa hirsikojussa oli 12 kuvausaukkoa ja myös nukkumapaikat 12:lle asiakkaalle(kuusi kerrossänkyä). Täällä pääsee myös ihan oven taakse kuivakäymälään, jos hätä tulee! Suorastaan ylelliset olot siis Martinselkosen ammattilaiskojuun verrattuna.

Karhuja oli taas tarjolla, yhteensä kymmenkunta, enimmillään viisi yhtä aikaa näkyvissä.Täällä karhut eivät vielä ole yhtä tottuneita toimintaan kuin Martinselkosessa. Asiakkaana ollut sveitsiläinen matkanjärjestäjä kun antoi palaa Nikon D3:lla, niin eivät meinanneet arimmat karhut paikalle uskaltaa tulla. Ennen en ole juuri ottanut kantaa näihin merkkitaisteluihin, mutta kyllä nyt tosiaan omasta kokemuksesta täytyy todeta, että on tuossa Nikonissa(ainakin D3:ssa) todella pahat laukaisuäänet!

Susia ja ahmoja ei valitettavasti näkynyt yhtään, ja paikalla tavallinen merikotkakaan ei tällä kertaa ilmestynyt. Edellisenä iltana kun olisi ollut paikalla, niin olisi nähnyt melkoisen näytelmän. Iso karhu-uros oli jostain syystä kimpaantunut oikein kunnolla, ja kaatanut melkoisia mäntyjä nurin sekä katkonut pari keloa. Paikalla ollutta norjalaiskuvaajaa ei ollut tuon jälkeen kuullema nukuttanut koko yönä! Erikoinen tapahtuma, Kemppainenkaan ei 20 vuodessa ole moiseen törmännyt! Ensi vuonna tuo sveitsiläiskaveri oli luvannut järjestää paikalle kymmeniä keskieurooppalaisasiakkaita, joten hyvältä näyttää tulevaisuus tässäkin paikassa! Onnea Kemppaiselle ja kumppaneille toivotan minäkin!

Vielä tästä kojukuvaamisen etiikasta hieman. Eivätpä tietäisi Suomen karhujen ja ahmojen elämästä sitäkään vähää monet pikkuluokalliset omia kaupunkilaisoppilaitani, ellei Kemppainen, Leinonen ym. olisi näitä lukemattomia kyttäyskeikkojaan kojuillaan tehneet. Vaikka tällaisten luontoelokuvien kohtaukset eivät olekaan "oikeilta", karhujen itse saalistamilta haaskoilta, niin kyllähän niiden käyttäytymisestä ja elämästä paritteluineen tällaisten kuvien kautta saa ihan erilaisen opin ja elämyksen, kuin sen saman asian lukemisesta kirjasta. Ja tämä ei ole mutua!
No, onko sitten elokuvat ja valokuvat miten paljon eri asia tällaisten luontoarvojen välittämisessä? Siinäpä varmaankin omaan polemiikkiinsa aihetta!

No, kun en vastakaan lakkareissuillani pääse marjoja mutustelevaa kontiota kuvaamaan, niin saatanpa vielä vastakin langeta kiusaukseen, ja suunnata petokuvauskojulle nautiskelemaan elämyksestä, johon ei muuten ole mitään mahdollisuutta.

Ja kyllä siellä Viiksimossa sain seurata ihan aitoa karhujen käyttäytymistä, millä ei ollut mitään tekemistä keinoruokinnan kanssa. Pienen suon toisella puolella, syöttö/kuvauspaikasta syrjässä, kaksi karhuveljestä kun yön hämärimpänä hetkenä pisti pystypainia parikymmentä minuuttia putkeen, ja vaimeat murahtelut kuuluivat kuvausaukosta, niin ihan oikeaa ja aitoa luontoelämystä siinä sai nähdä, kuulla ja nauttia. Ajatelkaa, mikä onni minulla oli, kun eivät pilanneet tuota elämystä ne kuvat, joita ei pystynyt ottamaan pitkän matkan ja hämäryyden vuoksi!
Mutta pilasivatkohan sen kuitenkin vastaavanlaisesta tilanteesta illalla ottamani kuvat, siinä kun ne nallet painivat vain viidenkymmenen metrin päässä ruokintapaikasta!

Mutta kaiken "luomuvaatimuksen" uhallakin uskallan vilpittömästi suositella petokuvauskokemusta kaikille kokeilunhaluisille!

[ilkka1059]

Jo yli sata lukukertaa tuon viimeksi kirjoittamani jälkeen on kertynyt, mutta ei kuitenkaan yhtään kommenttia ole kirvonnut jatkoksi. Mielenkiintoista! Odotin useita "luomukuvaajien" hyökkäyksiä, ehkä peräti joitain omakohtaisia kokemuksia lisää vastaavista syntiinlankeemuksista...jotain kuitenkin...mielenkiintoista tosiaankin! Onkohan muuten ketjun aikoinaan aloittanut uskaltanut kojulla käydä?

[botti]

Kyllä se tosi on että mistään nisäkkäästä ei kunnon kuvia luonnossa kävelemällä saa(tuurilla voi joskus jonku räpsyn saada, mutta pitemmällä juoksulla ajatellen), varmasti joutuu jonkunlaisen kyttäyspaikan tekemään.

Joko ruokinnan tai muuten piilokojun, mutta en äkkiseltään keksi mitään isoa nisäkästä mikä muuten vain hengailisi jossakin paikassa, jos siellä ei ole mitään syötävää.

Ja jos tämän piilokojun perustaa vaikka hirville jonnekkin hyvään taimikkoon missä ne ruukaavat syöskennellä niin melko huonot on kuvien sommittelu mahdollisuudet, sen verran tiheää puskaa meinaa nuo paikat olla. Parhaitenhan lääniä on pellolla ja se on minusta rinnastettavissa nuihin karhunruokintapaikkoihin.

Näistä karhukuvaus paikoista saa kaikki kuvia mutta edelleen tarvitaan sitä hyvää kuvaajaa joka saa yhdistettyä kaikki elementit kohdalleen, että tulee se huippukuva. Ja ne pojat viettävät niissä kojuissa monta yötä etsien sitä sopivaa valoa ja tilannetta.

[jussi350]

Toissa kesänä Inarinjärven rannassa törmäsin karhunpentuun melkeinpä voi sanoa että miltei pahki, jostain käsittämättömästä syystä pääsin tai oikeastaan jouduin vahingossa vajaan kymmenen metrin päähän karhunpennusta,karhun ikää en osaa arvioida mutta painoltaan se oli ehkä 20-25kg. karhu kökötti ison muurahaispesän takana lähes liikkumatomana mutta sen verran se toki liikkui että näki sen olevan hengissä. en siinä ruvennut haeskelemaan mitään parempia kuvakulmia vaan otin muutaman kuvan niiltä jalansijoilta ja poistuin paikalta pikimmiten. Moni on mietiskellyt kuvat nähdessään että missähän mahtoi emokarhu olla ja on tuo itelläkin käynyt mielessä.

[veshut]

Karhujen kanssa mitään kojuja tartte... > http://www.birdsasart-blog.com/2009/09/ ... -overview/ ;)