Sumua ja huurretta

[aminah]

Muutamia kuvia lisätty kuvagalleriaan, kommentteja kaivataan. Uusimpia ovat sumussa räpsityt otokset ja huurrekuvat.

http://koti.welho.com/htenhune/Galleria ... index.html

[aminah]

Halloo! Olisi mukavaa saada vähän avitusta kokeeneemmilta kuvaajilta, että voisin kehittyä eteenpäin...

[tareone]

Varsin mukavia kuvia. Sisäkuvissa valkotasapaino näyttää olevan hiukan pielessä. Kameroiden automaattinen valkotasapainon säätö ei oikein toimi sisäkuvissa, joten kannattaa säätää se käsin, ellei ole mahdollisuus kuvata RAW-kuvia ja säätää wb jälkikäteen.

[raamise]

kuvailin itse sumukuvia ja onpahan hankala aihe saada kuvaa johon olisi tyytyväinen. sumukuvissa taivas tekee harmaan alueen, jota pistää haasteita saada kuva toimivaksi.

sinunkin kuvissa sommittelu teettää työtä. ei tyhjä alue sinällään haittaa, mutta kannattaa kokeilla useita ja epätavallisiakin sommituksellisia ratkaisuja, laskea ja nostaa horisonttia, kyllä se seltä löytyy.

kolmannessa kuvassa ylhäältä katolla voisi rajailla taivasta, etualan tavarapaljoutta voisi rajata kuvasta pois, nyt kuva ei oikein jäsenny. siltakuvassa minua haittaa tuo melkein täydellinen symmetria, olisi mielenkiintoista kuulla muita mielipiteitä tästä.

kuvat on muuten aiheeltaan hienoja, tuosta alemmasta saat varmasti seuraavassa sumussa (tai hyvällä kelillä) paljon irti.

[aminah]

Kiitosta kommenteista.

Onko paha tapa/virhe jättää esim. nuo hedelmäkuvat keltasävyisiksi tai jopa liioitella sitä? Koetin saada vähän lämpimämpää tunnelmaa aikaiseksi kuvaamalla ilman salamaa ja jättämällä kuvat korjaamatta. Pitäisikö kuitenkin pyrkiä luonnonmukaisempaan valaistukseen? Miten tärkeää valokuvassa on "realismi" ja miten tärkeää fiilis?

Tässä esim. foto ananaksesta automaattisella levels-korjauksella:



ja tässä ilman:



Minun silmiin tuo korjattu näyttää kalsealta, mitä te olette mieltä?

Seppo: Juu, sanos muuta, sumukuvat on hankalia. Mulla tuppaa näemmä aina jämähtämään horisontti keskelle kuvaa, vaikka kuinka koettaisin muistaa, että parempiakin vaihtoehtoja on... paitsi siltakuvassa taitaa olla horisontti vähän kallellaan ja se on ihan selkeästi sillan vika, minulla oli siis pikkujouluista huolimatta ruoto suorassa :D.

Itseäni miellyttää kuviin jäävät tyhjät alueet ja niiden välinen tasapainottelu muiden kuvan alueiden kanssa. Mutta sen oikean suhteen löytäminen on vaikeaa. Harjoittelua siis, harjoittelua!

[MattiH]

Ottamistasi kuvista näkee, että et ole mikään aloittelija. Tarkat rajaukset, kultaiset leikkaukset, liikkeen suunta, horisontin suoruus, keskelle sijoitetun sommittelun välttäminen jne. jne. olivat varmaan ihan tietoisia valintoja.

Aika kivan näköistä jälkeä JAlbumilla saa. Vähän häiritsee se, että kuvat ovat kovin pieniä, 439 x 330 pikseliä, saisivat olla ainakin kaksinkertaisia mitoiltaan. Näin pienessä koossa on hankala mennä sanomaan otoksistasi mitään, muutamassa kuvassa oli ainakin puhkipalaneita kohtia.

Välillä hehkulampun keltainen väri sopiikin, mutta varmaan sinun kannattaisi kokeilla harmaatasapainon asetusta jo kuvaushetkellä.

[gramdel]

Mitä sumukuviin tulee, niin jotenkin ne vaatisivat jonkin selkeän pääkohteen. Sumu yksinään jaksaa harvoin kantaa kuvaa, vaan ne vaativat jonkin mielenkiintoisen yksityiskohdan/kohteen. Vaihtoehto on sumussa toki löytää joitakin mielenkiintoisia valo-ilmiöitä (siivilöityvät auringonsäteet, valonheittimet jne).

Joistakin kuvista jää hieman säläinen vaikutelma, esim verkko, halko ja laituri. Noissa on jotenkin sekava tausta ja/tai liikaa tavaraa yhteen kuvaan. Myös ananaskuvissa ja valkosipulikuvassa on hieman häiritsevä tausta, ja pääkohde leikkautuu useasta kohtaa poikki.

Studiokuvaus (ananakset, mandariinit, shakkinappulat valkosipulit) on vaativa laji. Nuohan ovat kyllä ihan tyylikkäitä kuvia, mutta jonkin verran keskittyisin enemmän valaistuksen suunnitteluun ja sen miettimiseen, minkälainen vaikutelma kuvattavasta tuotteesta halutaan antaa. Esim. viinirypälekuvassa on hyvä ja raikas tunnelma, siitä kun vielä vaihtaisi tuon aluspaperin... Valkotasapaino tulikin jo mainittua.

Kukkakuvissa jotenkin tuntuu, ettei kameran dynamiikka oikein riitä, mutta sehän ei ole kuvaajan vika. Kukkakuvat ovat kyllä hyvin sommiteltuja ja rauhallisia.

Nokalla-kuvat ovat hurjan keskustapainotteisia ja leikkautuvat alareunasta aika töksähtäen. Näissä miettisin sommittelua uudestaan.

Kuviahan on pakattu aika rankasti, mikä on toki latausaikojen ja levytilankäytön kannalta hyvä asia, mutta kuvat ovat pakkauksesta johtuen aika pehmeän ja epätarkankin näköisiä.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin ihan mukava pikku galleria. Harrastus näyttää lähteneen hyvin käyntiin, eikun jatka harjoituksia.

/---
ap

[JuhaH]

Varoitan heti alkuun, että olen yleensä aika kriittinen arvostelija, mutta kritiikistähän sitä parhaiten oppii.

Ensimmäinen asia, mikä minulle tuli kuvista on se että ne ovat hieman sekavia. Sekavuudella tarkoitan sitä, että kuvista puuttuu selkeä kohde, mitä kuvalla halutaan tuoda esiin, tai se kohde hukkuu taustaansa, eli lyhyesti suurin osa kuvista vaikuttaa levottomilta.

kuva 1 on hyvin tavanomainen, eikä herätä juurikaan mielenkiintoa, kuvassa kaksi idea on hyvä ja thumbnailissa punainen lehti tulee mukavasti esiin, mutta isommassa kuvassa se hukkuu taustaansa. Ensimmäisessä sumukuvassa linja ohjaa katseen pois kuvasta ja toisessa kuvassa linjat johtavat katseen hieman tylsästi aivan kuvan keskelle. Satamakuvassa katse jää jälleen aivan kuvan keskelle lamppuun(?). Laiva olisi kannattanut rajata kokonaan ulos kuvasta, tai sitten kokonaan kuvaan. Nyt se jää vähän torsoksi ja katse tahtoo vaeltaa sinnekin päin. Kuusenlatva on ihan hauska kuva seitteineen, mutta tausta saisi olla levollisempi, nyt se syö paljon tehoa itse kohteelta.Koivu-heinä -kuvasta puuttuu kohde ja katse jää harhailemaan.

En ole oikea henkilö arvostelemaan asetelmia, kun en ikinä niitä kuvaa. Shakkikuvassa sotilas on pääkohteena, mutta heppa vieressä häiritsee ja vie liikaa huomiota. Tukkikuvasta puuttuu jälleen selkeä kohde. Vihreätä elementtiä olisi voinut korostaa ja jättää tukit taustaksi, tai/ja rakentaa (enemmän) kuolema-uusi elämä teemaa.

Kukka ja joutsenkuvat ovat aika tavanomaisia - tosin toisessa kuvassa joutsenella on mainio asento. Merikuvissa häiritsee horisontin keskeisyys ja maan alivalottuminen.

Toivottavasti en nyt lannitanut liikaa :) kuvissa on paljon hyvääkin, mutta listasin tähän asioita, mihin kannattaa (mielestäni) tulevaisuudessa kiinnittää enemmän huomiota. Lyhyesti mieti tarkemmin mitä haluat kuvata, ja miten saisit sen kuvassa paremmin esiin. Käytössäsi on ilmeisesti digipokkari, jolla se helpoin tapa ottaa kohde esiin - lyhyt syväterävyysalue - on (lähes) mahdoton keino, joten jotain muuta pitää keksiä.

[aminah]

Kiitosta edelleen!

Arvostan tällaista suoraa palautetta ja sitä, että selkeästi kerrotaan, mitä voisi tehdä toisin. Turhaa siis pelätä, että ottaisin kritiikistä nokkiini :). Olen kuitenkin niin alussa vielä tämän kamerahommailun kanssa, että useimmiten olen ihan ulapalla edelleen, ja kokeneempien palaute auttaa eteenpäin. Omille virheille ja kuville ylipäänsä on aika sokea.

Heinäkuusta saakka siis ollut käytossä kompaktidigi, canon g3, ja sitä ennen sellaisia rimpuloita, joilla ei saanut kuin huonoja turistiräpsyjä.

Olen muutamilla ulkolaisilla palsoilla käynyt, mutta niillä ei kyllä saa rakentavaa kritiikkiä kirveelläkään, kaikki on pelkkää wonderful, great, beautiful ja excellent... tosin onhan sekin joskus mukavaa :D.

Into kuvaamiseen on kuitenkin kova ja iänikuinen kuvataiteen (maalaus, piirustus ym.) harrastaminen antanee hyvää pohjaa jatkaa tällekin alueelle. Kun vaan muistaisi opittuja juttuja käyttää siinä vaiheessa kun tähtäilee aihetta ja painiskelee kameran nappuloiden kimpussa.

[MattiH]

Sehän tässä onkin niin vaikeaa, kun pitäisi sekunnin murto-osassa ottaa huomioon kymmeniä asioita. Aina meinaa joku unohtua. Pitäisi jaksaa vain harjoitella muutamaa muistettavaa asiaa kerralla, että jutut menisivät selkäytimeen. Olen lukenut satoja valokuvauslehtiä ja selaillut kymmeniä valokuvakirjoja, mutta niistä ei sinällään ole kuin marginaalista hyötyä. Vasta sitten kun olen ottanut kameran esille ja lähtenyt omakohtaisesti kokeilemaan lukemaani, vasta sitten kaikesta lukemisesta on ollut jotain konkreettista hyötyä.

Toinen asia on se, että kun joskus harvoin niitä loistavia kuvia saa, niin yleensä tilannetta ei kuvaushetkellä erityisesti noteeraa. Kotona sitten vasta huomaa, että miksen ottanut enempää kuvia? Lokakuun 10. päivän tienoilla satuin olemaan kameran kanssa liikenteessä. Juuri niihin aikoihin ruska oli kaikkein voimakkaimmillaan ja taivaskin sattui olemaan sininen (kirkas). Minulla oli onneksi kamera mukana töissä, kävin ruokatunnilla ottamassa ruskakuvia, lähdin töistä heti kolmelta ja otin satoja kuvia. Kerrankin kävi tuuri. Oli vielä polarisaatiofiltterikin mukana.

Missään eivät kellot rupea soimaan tai valot vilkkumaan, että hei kuvaaja, nyt ota mahdollisimman monta kuvaa, nyt saat mahtavia kuvia. Usein vasta jälkikäteen huomaa, että miksen ottanut tuosta tilanteesta enemmän kuvia.

[JuhaH]

Sehän tässä onkin niin vaikeaa, kun pitäisi sekunnin murto-osassa ottaa huomioon kymmeniä asioita. Aina meinaa joku unohtua. Pitäisi jaksaa vain harjoitella muutamaa muistettavaa asiaa kerralla, että jutut menisivät selkäytimeen.

Minä tykkään juuri tämän takia käyttää jalustaa. Ensin harkitaan mitä kuvataan sen jälkeen kamera jalustalle ja rajaus yms. Kamera pysyy rauhassa paikollaan ja kuvaa voi ajan kanssa miettiä, kannattaisiko sittenkin siirtyä hieman vasemmalle, olisiko kuva ehkä parempi ottaa alempaa, minkälainen syväterävyysalue olisi hyvä jne. Olen enemmän näitä mielummin yksi hyvä kuva, kuin kymmenen keskinkertaista/huonoa joista valitaan paras -kuvaajia, jopa näin digiaikaan siirtyneenäkin.

Syksyllä tuli ohjelma Suomen-Kanadalaisesta kuvaajasta, joka teki minuun suuren vaikutuksen. Kuvaaja 'työskenteli' niin, että kun hän näki jotain kuvaamisen arvoisa hän ei ottanut siitä heti kuvaa. Hän tutki kohdetta/maisemaa jopa kuukausia, havainnoi miltä se näyttää eri valossa jne. ja vasta kun hän tiesi millaisessa valossa ja mistä kuvattuna kohde näyttää parhaalta hän otti sopivalla hetkellä palkkikameransa mukaan, vei sen paikanpäälle ja valotti kuvan. Kuvat olivat aivan mielettömän näköisiä.

Itsekin haluaisin pyrkiä tähän suuntaan, niin että kaikki kuvani olisivat loppuun asti harkittuja ennen niiden ottoa. Tottakai on tilanteita, missä tämä ei ole mahdollista ja nämä tilanteet ovat niitä, joissa on ihmisiä tai eläimiä mukana, mutta ainakaan staattisia kohteita kuvatessa ei pitäisi olla kiire mihinkään. Tosin ne hetket auringon noustessa/laskiessa, kun valo on parhaimmillaan ovat niin älyttömän nopeasti ohi, että välillä jää harmittamaan, että niinkin upeaa valoa ei kerinnyt hyödyntämään kuin parissa kuvassa.

[tareone]

Syksyllä tuli ohjelma Suomen-Kanadalaisesta kuvaajasta, joka teki minuun suuren vaikutuksen. Kuvaaja 'työskenteli' niin, että kun hän näki jotain kuvaamisen arvoisa hän ei ottanut siitä heti kuvaa. Hän tutki kohdetta/maisemaa jopa kuukausia, havainnoi miltä se näyttää eri valossa jne. ja vasta kun hän tiesi millaisessa valossa ja mistä kuvattuna kohde näyttää parhaalta hän otti sopivalla hetkellä palkkikameransa mukaan, vei sen paikanpäälle ja valotti kuvan. Kuvat olivat aivan mielettömän näköisiä.

Katsoin tuon saman ohjelman. Kuvaajalla oli aika kriittinen suhtautuminen myös omiin kuviin. Jos joku oli hiukankin pielessä, tuli hylky. Näin sen pitäisikin olla. Tuon ohjelman kun katsoi, tajusi, että hyvät kuvat tehdään, niitä ei oteta.

[armih]

Toinen asia on se, että kun joskus harvoin niitä loistavia kuvia saa, niin yleensä tilannetta ei kuvaushetkellä erityisesti noteeraa. Kotona sitten vasta huomaa, että miksen ottanut enempää kuvia?

Hyvän kuvauskohteen ja -tilanteen kyllä tiedostaa melkein aina jo kuvaushetkellä. Tämä pätee varmasti myös Matin kohdalla (sen verran on tullut yhdessä kuvattua, että voin näin sanoa). Sen sijaan aina ei vain jaksa tai ei jostain muusta syytä tule ottaneeksi niitä kuvia tarpeeksi, siis jättää tilanteen siinä mielessä noteeraamatta. Sitten kotona harmittelee, että ei tullut ottaneeksi enempää kuvia. Näin tulee varmasti käymään jatkossakin.

Missään eivät kellot rupea soimaan tai valot vilkkumaan, että hei kuvaaja, nyt ota mahdollisimman monta kuvaa, nyt saat mahtavia kuvia. Usein vasta jälkikäteen huomaa, että miksen ottanut tuosta tilanteesta enemmän kuvia.

Samat kommentit tähänkin.

[armih]

.

ja tässä ilman:

Minun silmiin tuo korjattu näyttää kalsealta, mitä te olette mieltä?

Minunkin silmiini tuo Autolevelsíllä tehty "korjaus" näyttää vähän raa´alta tai kalsealta. Tunnelma on tipotiessään. Voisit kokeilla sen Autolevelsin jälkeen Ctrl + Shift + F -näppäinyhdistelmää. Se avaa liukusäätimen, jolla voit lieventää Autolevelsin vaikutusta (käytettävä heti sen toiminnon jälkeen, jota haluaa lieventää). Tuo näppäinyhdistelmä on muuten sellainen, että jokaisen Photoshopin käyttäjän kannattaisi se opetella. Sitähän voi käyttää lukuisten toimintojen tai filttereiden jälkeen. Ehkä se sinulle onkin jo tuttu.

Into kuvaamiseen on kuitenkin kova ja iänikuinen kuvataiteen (maalaus, piirustus ym.) harrastaminen antanee hyvää pohjaa jatkaa tällekin alueelle. Kun vaan muistaisi opittuja juttuja käyttää siinä vaiheessa kun tähtäilee aihetta ja painiskelee kameran nappuloiden kimpussa.

Kun katselin kuviasi, ensimmäisenä ajattelin, että olet ehkä harrastanut kuvataidetta jossain muodossa, koska ihan aloittelijan kuviksi kuvasi olivat kuitenkin aika hyviä ja tietoisesti sommiteltuja. Nyt sitten luinkin tuosta myöhemmästä viestistäsi, että olet harrastanut maalausta ja piirustusta. Olen kanssasi samaa mieltä, että nuo aikaisemmat harrastukset antavat hyvän pohjan myös valokuvaukselle. Ja ennen kaikkea mainitsemasi Into!

[MattiH]

Olen enemmän näitä mielummin yksi hyvä kuva, kuin kymmenen keskinkertaista/huonoa joista valitaan paras -kuvaajia, jopa näin digiaikaan siirtyneenäkin.

Helposti kuvittelisi, että kun ottaa vain tarpeeksi kuvia, niin joukkoon tulee onnenkantamoisiakin. Jokainen meistä omasta kokemuksesta on varmasti huomannut, että eihän se näin mene. Jos välillä laiskottaa, eikä viitsi siihen kuvaamiseen niin keskittyä, niin jälkikin on huonoa. Onnenkantamoisia ei vain tule, oma kokemukseni on tämä. Ihmisten ilmeitä kuvatessa tms. tämä ei tietenkään pidä paikkansa.

Mutta pikemminkin niin päin tämä toimii, että hyvistä kuvista vain yksi on se paras. Digihän antaa mahdollisuuden kokeilla eri valotuksia, syväterävyyttä ja rajauksiakin. Kotona voi sitten rauhassa miettiä, minkä kuvan jättää kovalevylle.

[raamise]

Olen enemmän näitä mielummin yksi hyvä kuva, kuin kymmenen keskinkertaista/huonoa joista valitaan paras -kuvaajia, jopa näin digiaikaan siirtyneenäkin.

Helposti kuvittelisi, että kun ottaa vain tarpeeksi kuvia, niin joukkoon tulee onnenkantamoisiakin. Jokainen meistä omasta kokemuksesta on varmasti huomannut, että eihän se näin mene.

Henkilökuvissa ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa annan palaa surutta, mutta jos kuvaan jotakin jossa aika ei ole ongelma niin laukaisinta en painaa jos ruutu ei näytä hyvältä. Jos räpsii kuvia jotka ei näytä hyvältä kuvattaessa niin se on henkistä laiskuutta eikä sitä aihetta enää tietokoneen ruudulla suuresti muuteta. Otan kyllä useita kuvia ja versioita, että saa teknisiä kömmähdyksiä vältettyä.

Ja kuvan aihe on perusjuttu, jos se ei ole selkeä tai ei paljoa itseä kiinnosta niin miksi ottaa kuvaakaan? Minulla aiheet tulee siitä kun omat ajatukset ja muistot kohtaavat näkymiä. Sitä alkaa pyöriä jonkun aiheen ympärillä ja joskus menee viikkoja kun kuvat seikkailee mielessä. Jotkut jutut ovat sellaisia, että niitä ei meinaa mitenkään saada kuvattua, ei ainakaan minulta luonnu hyvän kuvan tekeminen kokeilemalla tai väkisin. Esimerkiksi Eläintarhan kentän aita on minulla tällainen 'aihe', se on hieno ja joskus valaistuskin tuntuisi olevan paikallaan ja näyttää silmässä hyvältä, mutta ei asetu ruudulle.

[aminah]

Tästähän tuli hyvä keskustelu!

Armi: Photoshop-vinkit otetaan myös tyytyväisesti vastaan, olen siinä lähes yhtä aloittelija kuin kameroissakin. Tähän asti olen käyttänyt Corelin ohjelmia, mutta puljussa, jolle teen nettisivuja, siirryttiin Photariin ja ajattelin sitten samalla itsekin opetella uuden ohjelman käytön. Photoshop kun näkyy muutenkin olevan enemmän käytetty ja sen käyttöön löytyy paremmin vinkkejä netistä.

Tuohon kuvien ottamiseen sanoisin sen verran, että vaikka harkitsenkin kuvia ottaessani kuvakulmia ja sommittelua ennen näppäämistä, otan silti yleensä samasta kohteesta useita kuvia. Varmistelen, että ainakin yksi onnistuisi. Varsinaisia kuvauskohteita en mitenkään pitkään ja hartaudella metsästele, vaan kuvaan aina, kun näen jotain, mikä herättää mielenkiinnon. Melko impulsiivista toimintaa siis. Joskus tosin, kuten ananaskuvissa, olen kasannut rekvisiittaa, mutta tämäkin on varsin vaistonvaraista toimintaa ja pienellä vaivalla kotona toteutettua. Ei siis mitään studiokuvausta.

Osa ottamistani kuvista on selkeästi otettu siinä tarkoituksessa, että niitä voi myöhemmin käyttää maalauksen mallina; joko koko kuvaa sellaisenaan tai sen osaa, värimaailmaa tai tunnelmaa. Siis raaka-aineena jatkotyöstämistä varten.