Nikon Z5

[jperala]

Juu ihan selvä hommahan tämä on. Pistähän hakuun omat juttusi D4:sta.

Mihä nyt sekoilet ?

[Villaristi]

Mitä pienempi kamera sen parempi. Olen kuvannut kaiken kokoisilla kameroilla jo v. 1968 asti, joista suurin oli saksalainen Klimchin Horizonal, missä filmikoko oli peräti 2-7 m. Tällä kuvattiin originaalit sen aikaisiin maantiejulisteisiin. Pienin reprokamera oli kompakti alle 500 kg 50-60 cm filmokoolla varustettu Dainippon Screen. Studiokuvauksissa ja maisemakuvauksissa diafilmille käytössä oli Linhof Technical pikkuruisella 9x12 cm filmikoolla. Kun jäin eläkkeelle 9 v sitten niin tietenkin harrastuksiin mahdollisimman pieni peilitön on kaikkein sopivin. Kameran pitää olla niin pieni että se mahtuu esinahan alle, jos ei mahdu nahka venyköön.
Mielestäni ja käteni mielestä myös nämä omistamani OM-1 kamerat ovat hieman liian suuria ja kaikki raahattavat jalustat voi tunkea sinne minne päivä ei paista.

[Villaristi]

Tässä kuva siitä suurimmata useamman tuhat kiloa painavasta kamerasta jota käytin Satakunnan Kansassa Porissa v. 1972. Tällä ne suurimmat filmikoot saatiin aikaan rullafilmille projisoimalla ne seinänkokoiselle imulaudalle. Maffer voi kysyä vieläkö se sieltä löytyy luurankokuvauksiin.
https://images.app.goo.gl/1QogDS2FQ5QtYnwk8

[jperala]

Mitä pienempi kamera sen parempi. Olen kuvannut kaiken kokoisilla kameroilla jo v. 1968 asti, joista suurin oli saksalainen Klimchin Horizonal, missä filmikoko oli peräti 2-7 m. Tällä kuvattiin originaalit sen aikaisiin maantiejulisteisiin. Pienin reprokamera oli kompakti alle 500 kg 50-60 cm filmokoolla varustettu Dainippon Screen. Studiokuvauksissa ja maisemakuvauksissa diafilmille käytössä oli Linhof Technical pikkuruisella 9x12 cm filmikoolla. Kun jäin eläkkeelle 9 v sitten niin tietenkin harrastuksiin mahdollisimman pieni peilitön on kaikkein sopivin. Kameran pitää olla niin pieni että se mahtuu esinahan alle, jos ei mahdu nahka venyköön.
Mielestäni ja käteni mielestä myös nämä omistamani OM-1 kamerat ovat hieman liian suuria ja kaikki raahattavat jalustat voi tunkea sinne minne päivä ei paista.

Testasin ja ei mahtunut itse kun pari kesää sitten innoistuin maastopyöräilystä uudestaan vuosien jälkeen D4 jäi pölyyntymään, ei tullut mieleenkään kanniskela sitä mukana pyöräreissuilla. Tuo Z5 on jo sitä kokoa tuon 40nm kanssa että on jo miellyttävä heittää kameraliiviin kiinni eikä tunnu missään. Samaa mieltä noista jalustoista, ovat yksi helvetin keksintö.

[Villaristi]

[quote=jperala post_id=1449769 time=1738563356 user_id=

Testasin ja ei mahtunut itse kun pari kesää sitten innoistuin maastopyöräilystä uudestaan vuosien jälkeen D4 jäi pölyyntymään, ei tullut mieleenkään kanniskela sitä mukana pyöräreissuilla. Tuo Z5 on jo sitä kokoa tuon 40nm kanssa että on jo miellyttävä heittää kameraliiviin kiinni eikä tunnu missään. Samaa mieltä noista jalustoista, ovat yksi helvetin keksintö.

Maastopyörällä minäkin rahaan repussa toista OM-1:stä ja 12-100 mm f4 sekä 40-150 mm f2.8, joskus siellä on myös 150-400 mm f4.5, mutta sitten ei pyöräilystä tahdo tulla mitään. Pidemmille lenkeille jätän matkasta pois suosiolla myös 40-150 millisen.

[jperala]

[quote=jperala post_id=1449769 time=1738563356 user_id=

Testasin ja ei mahtunut itse kun pari kesää sitten innoistuin maastopyöräilystä uudestaan vuosien jälkeen D4 jäi pölyyntymään, ei tullut mieleenkään kanniskela sitä mukana pyöräreissuilla. Tuo Z5 on jo sitä kokoa tuon 40nm kanssa että on jo miellyttävä heittää kameraliiviin kiinni eikä tunnu missään. Samaa mieltä noista jalustoista, ovat yksi helvetin keksintö.

Maastopyörällä minäkin rahaan repussa toista OM-1:stä ja 12-100 mm f4 sekä 40-150 mm f2.8, joskus siellä on myös 150-400 mm f4.5, mutta sitten ei pyöräilystä tahdo tulla mitään. Pidemmille lenkeille jätän matkasta pois suosiolla myös 40-150 millisen.

Itsellä on vähän runko ja yksi lasi taktiikka, tällöin sen saa tuohon rinnalle liiviin kiinni, voi sitten ottaa nitä kuvia ilman että alkaa purkamaan reppua.tai virittelemään optiikkaa kiinni, voi olla vähän rajoittavaa jonkun mielestä.

[Villaristi]

Minä kun kuvaan vain nisäkkäitä tai lintuja enkä mitään risukasoja niin tarvitsen hieman kättä pidempää putkea ja se tekee fillaroinnista paljon haastavampaa.

[jperala]

Minä kun kuvaan vain nisäkkäitä tai lintuja enkä mitään risukasoja niin tarvitsen hieman kättä pidempää putkea ja se tekee fillaroinnista paljon haastavampaa.

Harjoituksen puutetta, kyllähän se kanuuna lepää siihen stongaan ja kuvaat vauhdista vaan, hyviä kuvia tulee.

[elmar]

Mitä pienempi kamera sen parempi.

[mremonen]

Minä kun kuvaan vain nisäkkäitä tai lintuja enkä mitään risukasoja niin tarvitsen hieman kättä pidempää putkea ja se tekee fillaroinnista paljon haastavampaa.

Harjoituksen puutetta, kyllähän se kanuuna lepää siihen stongaan ja kuvaat vauhdista vaan, hyviä kuvia tulee.

Riippuu fillaroinnista. Itse olen katollaan yleensä joka toisella lenkillä, niin mulla ei ole stongassa edes kännykkää. Toinen juttu, jos pyöräily on vain se keino mennä kuvauspaikalle. Mikä ei ole lainkaan huono idea sekään.

[jperala]

Minä kun kuvaan vain nisäkkäitä tai lintuja enkä mitään risukasoja niin tarvitsen hieman kättä pidempää putkea ja se tekee fillaroinnista paljon haastavampaa.

Harjoituksen puutetta, kyllähän se kanuuna lepää siihen stongaan ja kuvaat vauhdista vaan, hyviä kuvia tulee.

Riippuu fillaroinnista. Itse olen katollaan yleensä joka toisella lenkillä, niin mulla ei ole stongassa edes kännykkää. Toinen juttu, jos pyöräily on vain se keino mennä kuvauspaikalle. Mikä ei ole lainkaan huono idea sekään.

Juuri näin, vähemmän sitä ajaessa kuvia ottaa niistä risukasoista tai puolikkaista kivistä. Tuosta katollaan olemisesta, se ei ole kivaa ja yleensä se sattuu.

[JL Anttola]

Mie ku niillä rähjämoottoripyörillä joskus ainakin melkein kaatusin, niin kertaan tähän toimintaohjeet mahollista kaatuamista varten:

1. Tarkista, näkiks kukaan! Jos ei, niin hyvä.
2. Jos kamera oli mukana, tarkista, särkyikö se. Kuten edellä.
3. Tarkista, särkyikö pyörä.
4. Tää on paha rasti: Tarkista, menikö vaatteita rikki tai tuliko nahkaan näkyviä reikiä. Jos tuli, niin joutuu kotona tunnustamaan; aiai.
5. Ennenkuin jatkat matkaa, kokeile vielä, menikö jalkoja poikki tai murtuiko kylkiluita tai ranteita tai jotain muuta pientä.

[jperala]

Mie ku niillä rähjämoottoripyörillä joskus ainakin melkein kaatusin, niin kertaan tähän toimintaohjeet mahollista kaatuamista varten:

1. Tarkista, näkiks kukaan! Jos ei, niin hyvä.
2. Jos kamera oli mukana, tarkista, särkyikö se. Kuten edellä.
3. Tarkista, särkyikö pyörä.
4. Tää on paha rasti: Tarkista, menikö vaatteita rikki tai tuliko nahkaan näkyviä reikiä. Jos tuli, niin joutuu kotona tunnustamaan; aiai.
5. Ennenkuin jatkat matkaa, kokeile vielä, menikö jalkoja poikki tai murtuiko kylkiluita tai ranteita tai jotain muuta pientä.

Pari kertaa vetänyt kunnon lipat maastofillarilla, molempien kertojen jälkeen sattui monta päivää ja jälkiä / reikiä oli näkyvillä und verta valu. En tykännyt kummastakaan kerrasta.

[JL Anttola]

Meikäläisen aikakauden ja taidon motorosseissa ei vauhtia ollut sen enempää mitä maastofillarilla kevyesti ehjä ukko kerää. Omasta kokemuksesta vielä sanoisin, että moottoripyörän massa jopa antaa vähän mahdollisuuksia vaikuttaa maastoutumisen asentoon verrattuna polkupyörällä kaatumiseen. Kerran rossiharrastuksen vuosina kävin reeneistä paikallissairaalan ensiavun kautta kotiin mennessä, puhistivat isänmaan pois nahan alta ja päältä siellä. Siihen aikaan paikallissairaalan ensiapuun ei ollut kymmeniä kilometrejä matkaa eikä aulassa ollut satojen tai edes kymmenien ihmisten jonoa odottamassa paikkuuseen pääsyä, mukava käväsy vaan. Sellasia muutaman päivän reenivapaita ja pientä linkkausta tai arkuutta kummempaa en ehtinyt siinä harrastuksessa hommata koskaan, vaikka konttaaminen silloin tällöin kuului lajin luonteeseen. Tosin kilpa-ajo luonteiseen harrastukseen kuului itsestään selvyytenä sekin, että kaikki varusteet olivat asianmukaisesti päällä, jos ajettiin. Pappaikäisenä virinneeseen trialharrastukseen sitten liittyi leikkaushoitoa vaatinut olkapäävamma, mutta sekin tuli kun jalkaisin tutustuin ajopaikkaan ja alamäessä jalka luisti alta ja tökkäsin käden ottamaan persiilleen menossa vastaan, niin olkapäästä särkyi kiertäjäkalvo... eli ei varsinaisesti ollut moottoriurheiluvamma se.

Noista ajoista, ajeluista ja harrastuksista eniten harmittaa se, ettei silloin ollut kuvausvehkeitä eikä kuvaustaitoisia reissuissa kovin usein; jos olisi ymmärtänyt kuvata varikkoelämää ja muuta oheista ajankuvaa sekä omien osallistumisien ajoista että varsinkin myöhemmin turistina kisoissa kulkiessa, voisivat olla sekä omissa että aikalaisten silmissä hyvinkin kiinnostavia nyt. Kilpailuiden kuvaamiseen olisi tarvinnut putkia ja parasta laitteistoa, niitä joskus haaveilin, mutta varikkoelämään olisi riittänyt hyvinkin tavallinen turistikamera ja opiska. Sellainen kuvaaminen ei vain tuntunut sitten vähän vähää kiinnostavalta tai tarpeelliselta silloin.

Tuosta voisi johtaa ajatuksen lintukuvailuihin; kumpikohan jälkipolvia tulee enemmän kiinnostamaan, ihmisen vaikutus elinympäristöön ja elinympäristön muutokset, muu ajankuva vai nuo höyhenpeitteiset...

Jaakko

[elmar]

Noista ajoista, ajeluista ja harrastuksista eniten harmittaa se, ettei silloin ollut kuvausvehkeitä eikä kuvaustaitoisia reissuissa kovin usein; jos olisi ymmärtänyt kuvata varikkoelämää ja muuta oheista ajankuvaa sekä omien osallistumisien ajoista että varsinkin myöhemmin turistina kisoissa kulkiessa, voisivat olla sekä omissa että aikalaisten silmissä hyvinkin kiinnostavia nyt...

Tuosta voisi johtaa ajatuksen lintukuvailuihin; kumpikohan jälkipolvia tulee enemmän kiinnostamaan, ihmisen vaikutus elinympäristöön ja elinympäristön muutokset, muu ajankuva vai nuo höyhenpeitteiset...

Se on juuri noin. Liian moni kuvaa lintuja ja luontoa sun muuta hömppää. Kuvatkaa mieluummin omaa elämäänne, kavereita, juhlia, elinympäristöjä, läheisiä yms. Sillä niitä ei kuvaa kukaan muu.

[hkoskenv]

Tuosta voisi johtaa ajatuksen lintukuvailuihin; kumpikohan jälkipolvia tulee enemmän kiinnostamaan, ihmisen vaikutus elinympäristöön ja elinympäristön muutokset, muu ajankuva vai nuo höyhenpeitteiset...

Se on sitten toinen asia harrastaako jälkipolvia varten vai kuvaako jotain joka itseä kiinnostaa. Apinoiden elämässä ei paljoa ainakaan minua kiinnostavaa ole, muut eläimet (varsinkin niveljalkaiset) ovat vain paljon kiinnostavampia ja mukavampia (ainakin jos ei yritä kuvata ampiaispesän sisustusta, siinä voi se "mitä pienempi kamera sen parempi" olla paikkansa pitävä väite).

[JL Anttola]

En oikeastaan ottanut mitään kantaa siihen, mitä kenenkin pitäisi kuvata; kerroin vain omia tuntemuksiani siitä, minkälaiset puoli vuosisataa sitten otetut kuvat voisivat olla nyt arvossaan. Jos ne kuvat olisivat olemassa, voisi ajatusmaailma olla kokonaan toinen? On paljon asioita, joita luullaan onnen tuojiksi, kun niistä on puutetta, mutta muuttuvatkin yllättäen yhdentekeviksi sitten, kun niitä on. Esimerkiksi raha?

Valokuvaaminen harrastuksena voi palvella monenlaisia asioita. Kait meissä kaikissa menneisyyden kaikuina jonkinlainen metsästysvietti piilee; valokuvaaminen voi olla yksi tapa tuon vietin tyydyttämiseen. Onnistunut lintukuva antaa ottajalleen hyvän olon tunteen ottamisen hetkellä (~saalis saatu) ja vielä kuvan käsittelyssä (~suolistettu, kynitty ja kypsennetty), ja vielä jälkeenpäin kuvaa katsoessa (~syöty) tai toisille näyttäessä (~tarjottu ystävillekin). Olen ennenkin kirjoittanut, että siihen hommaan ihanteellinen kuvaus- ja käsittelyjärjestelmä on jo olemassa, vain viimeinen vaihe puuttuu. Nimittäin sellainen automaatti, mikä viimeistään kaksi viikkoa kuvan oton jälkeen hävittää kaikki sen kyseisen kuvan mihinkään tallentimeen jättämät jäljet.

Ja kun ukon vanhetessa voima ja vimma lähteä metsälle laantuvat, onkin aika siirtyä esimerkiksi tämän nauhan nimikkokameraan, ja yhteen hieman laajakulman puolella olevaan kiinteään objektiiviin? Taas voidaan vertailuksi hakea hampaansa menettänyt metsästäjä; velliravintoon on vaihdettava, mutta siitäkin taitava taidetta tekee!

Jaakko

[Villaristi]

Minä kuvaan mieluiten älyllistä elämää, siksi olenkin keskittynyt eläimiin!

[jperala]

Minä kuvaan mieluiten älyllistä elämää, siksi olenkin keskittynyt eläimiin!

Toiset kuvailee avaruutta samasta syystä.

[mremonen]

Mie ku niillä rähjämoottoripyörillä joskus ainakin melkein kaatusin, niin kertaan tähän toimintaohjeet mahollista kaatuamista varten:

1. Tarkista, näkiks kukaan! Jos ei, niin hyvä.
2. Jos kamera oli mukana, tarkista, särkyikö se. Kuten edellä.
3. Tarkista, särkyikö pyörä.
4. Tää on paha rasti: Tarkista, menikö vaatteita rikki tai tuliko nahkaan näkyviä reikiä. Jos tuli, niin joutuu kotona tunnustamaan; aiai.
5. Ennenkuin jatkat matkaa, kokeile vielä, menikö jalkoja poikki tai murtuiko kylkiluita tai ranteita tai jotain muuta pientä.

Joo, paitsi mulla kolmonen on eka, sitten ykkönen. Kakkosta ei ole lainkaan. Nelonen ja vitonen menee sitten samalla kertaa, eikä niistä ole mitään väliä. Toinen korjaantuu rahalla ja toinen ajalla.

Joulukuussa pannutin viikon sisään kolmesti. Kerran kunnolla yleisön edessä niin, että kypärä pamahti asfalttiin kunnolla. Pyörä ylös ja yleisölle kehotus käyttää aina kypärää ajaessa ja matkaan.