Neulanreikähommia

[jopisalo]

Tervehdys
Mitä ohuempi reikämateriaali sitä parempi. Kaikki putkimaisuus aiheuttaa ylimääräistä fotonien poukkoilua. Materiaali voi toki olla paksumpaakin jos onnistuu viistämään reijät sopivasti. Viime kasänä rakentelin pari neulanreikäsysteemiä vaihdettavilla levyillä. Reijät tein laatu ”vahva” alumiinifolioon, oli muistaakseni noin 0,02 mm. Nuppineulalla sai ainoastaan rumasti revenneitä reikiä, mikroskoopin preparointineulalla sitten parempia. Pyörittämällä pehmeän muovin päällä, mikroskoopilla katsoen sitten valikoin pyöreimmät.

[PHA]

Jep hiomapaperilla minäkin siistin ja ohensin reiän ympärystä sisäpuolelta, mutta reikä ei tietenkään oppikirjan mukaisesti ole täysin pyöreä. Pitäisikin testata ja asentaa tölkkiin laserleikattu Teknofokuksen valmis reikälevy, niin välttyisi näiltä epäsymmetrisyydestä johtuvista virheistä.

[JL Anttola]

Eiks täällä foorumilla ollu hiljattain jossain keskustelussa linkki yhteen aika tieteelliseen artikkeliin, missä käsiteltiin tuota reijän muotoa? En löytäny, enkä muista missä, muistaaks kuka muu? Siinä joka tapauksessa todisteltiin aika laajasti, että ei ole pyöreä oikea malli, eikä edes soikea. Diffraktio oli se tausta-aihe, ja siinä sitä fotonien törmäilyä ja vingurtelua todisteltiin.

Ilman diffraktiota asia olis varsin yksinkertainen, se on viivotinoppia koko juttu sillon. Yhen fotonin kokonen reikä, sellasessa levyssä millä ei ole paksuutta ollenkaan, ja kaikki fotonit jatkavat viivasuoraa etenemistään tallentavalle pinnalle. Näin ei kuitenkaan ole, ottavat vaikutteita kun menevät läheltä jotakin, alkavat pyörteillä. Siks on pyöreellä reijällä joku polttovälistä riippuvainen optimiarvo, milloin suuren reijän aiheuttama sumentuma ja diffraktion aiheuttama sumentuma ovat yhteensä minimissä. Ja tuolle optimiarvolle löytyy laskentakaavoja, useita ja keskenään erilaisia... Mutta neulanreijän polttoväli ja se, onko kuva miten laajakulmainen tai tele, voi selvittää ihan viivotinopilla, jos ei oo muuten selvinny. Piirtää kohteen, reijän, ja tallentavan pinnan. Ja huomaa, että se, mitä kuvaan tulee, riippuu polttovälistä, ja se polttoväli on matka reijästä tallentavalle pinnalle. Helppoa ko heinänteko, kun ei tarvi viivoihin piirtää mutkia, niiko linssien kanssa!

Vielä siitä diffraktiota tekevästä pyörteilystä. Tämä valohan ei ole mitään virtausta, se on sähkömagneettista värähtelyä (tämän hetken luulon mukaan, tulevista luuloista ei vielä tiedetä?). Ja oikeasti sen diffraktion, mitä on helpompi ymmärtää pyörteilynä, syy ei olekaan pyörteily, vaan värähtelyyn syntyvä häiriö, jotain sellaista selvitettiin siinä artikkelissa, mitä en nyt löytänyt.

Tuon asian ymmärtämisellä ja tietämisellä tuskin kenenkään ja millään optiikalla ottamat kuvat kuitenkaan paranevat?

Jaakko

[©pjm]

jopisalolle ja PHAlle kiitoskia lyhyistä selvityksistä, jopa tämmöinen amisukkokin ymmärtää kupletin juonen paremmin.

[PHA]

Tuon asian ymmärtämisellä ja tietämisellä tuskin kenenkään ja millään optiikalla ottamat kuvat kuitenkaan paranevat?
Jaakko

Näinhän se on ja ennenkuin menee liian tieteelliseksi ja neulanreikäkameralla tiiliseinätestejä ym aletaan kuvata, niin eiköhän vaan tökätä neulalla reikä laatikon etuseinään ja katsotaan minkälainen kuva saatiin aikaiseksi, pysytyään perusasioiden äärellä

Jos sen artikkelin satut löytämään, niin se voisi kyllä olla ihan mielenkiintoista luettavaa.

[JL Anttola]

Jos sen artikkelin satut löytämään, niin se voisi kyllä olla ihan mielenkiintoista luettavaa.

Tätä arvelin ja siks tuon koko satuilun tänne raapustin; ajattelin että jos joku muu muistas tän jutun, kun tuon oman nupin kanssa on alkanu enemmän ja enemmän asiat sotkeentumaan toisiinsa...

Jaakko

[saloma-3]

Ehkä tähän juonteeseen uskaltaa laittaa aiheeseen liittyen ihmettelyn eräästä tosi upeasta näyttelystä Helsingin taidehallissa:

https://taidehalli.fi/events/marja-pirila-valon-tahden/

Siinä ihmetyttää miten taiteilija on saanut päällekkäin "silmänräpäyskuvia" co:n sisällä olevasta huoneesta, tavaroista ja ennenkaikkea ihmisistä.
En ole kyllä itse kokeillut ottaa kuvia neulanreikä kuvasta, mutta kuvittelisi, että valotusajat menee nykykameroillakin pitkähköksi.
Käykää ehdottomasti itse ihmettelemässä.

[JL Anttola]

Nuo Pirilän pimeät huoneet, tai seinissä olevat reiät, on toisen polven "camera obscura" tekniikalla tehtyjä, eli niissä on linssit. Eli valoa tulee huomattavasti isommasta reiästä, ja toisaalta se kuva on tarkennettu vastaseinään. Linssi taitaa olla vain yks lasi, ja tarkennus seinää siirtämällä, mutta joka tapauksessa aukko on jotain ihan muuta kuin neulanreikä. Eli se kuva on aika paljon kirkkaampi kuin varsinaisesta neulanreiästä tuleva, ja sikäli helpompi kuvattava sieltä seinältä millä vaan kameralla. Niissä taitaa olla liikkuvia ihmisiä välillä siellä cameran ulkopuolella, ja silti saa kuvatuks. Mutta jos on ihan alkuperänen neulanreikä, eikä se ulkopuolella oleva liiku, niin eiks se sillonki tuu aika kirkkaaks se kuva cameron seinään? Siinähän on sillon "rajaton" valotusaika sinne seinään, varsinkii jos keinovalaistussa tilassa ollaan, eikä tuu sähkönsaannissa katkoja?

Tuo näyttely on jollain tasolla listalle noteerattu, jos vaan saap aikaseks lähtee... on niin syrjässä!

Jaakko

[PHA]

Edit: kuva vaihdettu
IMG_9285 kopio by Pasi Hannula, on Flickr

Tänään päivitin hieman kalustoa ja saanen esitellä BCC mk2 Kamera on nyt hieman pienempi (0,33l), speksithän ei juurikaan muutu rungon ja reiän halkaisijan ollessa sama kuin ykkösversiossa, mutta ulkonäkö on miellyttävämpi ja kyllähän se täällä foorumilla tiedetään, että päivittää kannattaa, vaikka ominaisuuksia ei juurikaan saa lisää. Sisällä oleva firmiskin oli parempi, sehän piti tyhjentää ennen muita hommia, hik.
Reikä pitäisi olla nyt pyöreämpi, saa nähdä minkälainen vaikutus on kuvassa.

[T71]

Joku firma varmaan spinsorois, jos rakentaisit semmoisen hiukan isomman tölkin vaikka peräkärryyn.
Mikäs on isoin tölkki mikä löytyy? Nää nollakolmoset on vähän semmoisia taskuraketteja, mutta semmoinen joku saksalainen sadanlitran elephantti tai muu ois varmaan kiva kokeilla valottaa jossain tienvarressa...

[PHA]

tuulimylly by Pasi Hannula, on Flickr

Tänään kuvasin vielä tällä uudella Sandels- tölkkikameraversiolla tätä tuulimyllyä. Kuvanlaatuun ei tullut mainittavaa muutosta entiseen verrattuna, vaikka tässä versiossa reikä on huolellisesti tehty pyöreä ja melko tarkasti 0,3 mm. Ehkäpä ja varmasti onkin niin, että näillä menetelmillä ei kuitenkaan voi saada ns terävää kuvaa, niin ei sitä kannattaa odottakaan. Eikä ole tarkoituskaan saada terävää ja virheetöntä.

[Maffer]

Täähä o teknisestiki parantunu reippaasti Vähemmä tummaa nurkissa.

[PHA]

Täähä o teknisestiki parantunu reippaasti Vähemmä tummaa nurkissa.

Jep paperia piti vähän pienentää että mahtuu 0,33 l purkkiin

[Epilobium]

Hieno kuva tuulimyllystä!
Ja Sandels on ihan hyvä olut!

[PHA]

Tänään kävin oluttölkkikameralla pari kuvaa ottamassa. Nuo kaupungintalon heijastukset on sen verran häiritseviä, että pitää varmaankin maalata mattamustaksi tölkin sisäpuoli.

Tuomiokirkko on Sandels- tölkillä kuvattu ja valotukseltaan tasapainoinen, mutta vastavalo tekin nuo heijastukset. Kävin kirkkokuvan kuvaamassa uudestaan kun aurinko oli pilvessä, mutta valotuksessa kirkonportaat jäi alivalottuneeksi. Sekin kuva löytyy tuolta flickristä.

kuopion kaupungintalo by Pasi Hannula, on Flickr

tuomiokirkko by Pasi Hannula, on Flickr

[PHA]

Kuluneella viikolla maalasin oluttölkkikameran sisäpuolen mattamustaksi ja se toi selkeästi ratkaisun noihin heijastuksiin, joita kuvissa välillä on ollut häiritsevän paljon. Tähän olen ihan tyytyväinen muuten, mutta pieni miinus tulee tuossa kaupungintalo- kuvassa kameran suuntaamisesta kohteeseen, se jäi vähän toispuoleiseksi.

Suurempi ihmetyksen aihe oli, kun siirryin kuvaamaan sisälle. Kaupungintalokuvan valotusaika on 30 sekuntia, mutta nuo sisäkuvat vaati tunnin valotusajan ja edelleen on alivalottunut. Kuvasin sisällä kolmeen otteeseen, ensimmäinen yritys 5 minuutin valotusajalla ei riittänyt alkuunkaan. Toinen puolituntia ja kolmas tasan tunti. Aikamoinen ero valotusajassa ulko/sisä 30 sek/3600sek.

kaupungintalo by Pasi Hannula, on Flickr

cm päiväranta by Pasi Hannula, on Flickr

cm päiväranta by Pasi Hannula, on Flickr

[hkoskenv]

Suurempi ihmetyksen aihe oli, kun siirryin kuvaamaan sisälle. Kaupungintalokuvan valotusaika on 30 sekuntia, mutta nuo sisäkuvat vaati tunnin valotusajan ja edelleen on alivalottunut. Kuvasin sisällä kolmeen otteeseen, ensimmäinen yritys 5 minuutin valotusajalla ei riittänyt alkuunkaan. Toinen puolituntia ja kolmas tasan tunti. Aikamoinen ero valotusajassa ulko/sisä 30 sek/3600sek.

Filmin valottuminen on pienellä intensiteetillä epälineaarista. Se on kai jonkinlainen monifotoniprosessi, joka vaatii useampia fotoneja tarpeeksi lähelle toisiaan tarpeeksi lyhyessä ajassa. Astronomit ovat kärsineet siitä koko sen ajan kun filmeille tai valokuvauslevyille on kuvattu ja heillä oli sille joku nimikin, jota en muista.

[JL Anttola]

Vähän off-topiikkia, mutta tuleeko tuo epälineaarisuus vastaan jo tuollaisen normikuvauksen luvuissa? Yksilöin ajatusta: Jos minulla sattuisi olemaan 60-luvun filmikamera, missä seleenikennolla toteutettu valon mittaus ei enää ole järjissään, ja haluaisin sillä jotain kuvata. Niin voisiko nykydigiä käyttää valotusmittarina

- suoraan siitä luettavilla ISO-aukko-aika-arvoilla
- yhdellä lineaarisella korjauksella, minkä hakisi kokeilemalla
- yhdellä epälineaarisella korjauksella, minkä hakisi vielä vaikeammalla kokeilulla
- ei mitenkään...

Helpottava tekijä on, jos kuvista ei tee vedoksia, vaan kuvaa negoilta (tai positiiveilta, jos laittaakin alunperin dia-filmin?) suoraan digikuviksi, eli on vielä siinä vaiheessa aika lailla mahdollisuuksia korjata valotusta.

En tiedä, olenko koskaan tekemässä, kalustoa kyllä olisi...

Tai toinen ajatelma, mikä ei ole edes niin kaukana topiikista:

Jos digin eteen tekee neulanreikäobjektiivin, missä on saman kokoinen reikä, kuin oluttölkissä, ja mahdollisimman tarkasti sama polttoväli. Saako siitä nopeammin toimivan valotusmittarin oluttölkillä filmille kuvausta varten? Eli digillä kokeilemalla hakisi filmiä vastaavalle ISO:lle ajan (jos aukko ja polttoväli samat, mikä taitaa neulanreiällä vaikuttaa aikaan jossain määrin). Tai jos neulanreikä ei ole ihan laser-tarkka, niin löytyisikö noin kokeilemalla kerroin, ja jos, niin pätisikö sekin vain tietyissä olosuhteissa, eli tuleeko siinä filmillä, digillä, kameralla, oluttölkillä niin paljon erisuuntaisia vaikutteita, ettei järkeviä korjauskertoimia löydy?

Filmillä kuitenkin oikeitten arvojen hakeminen täysin kokeilemalla vaatii pitkää pinnaa, ja paljon intoa filminkehittimien kanssa lutraamiseen. Vai meneekö koko hommasta juuri hohto pois, jos hakee konsteja nykyvehkeillä homman helpottamiseksi?

- pähkäili Jaakko, digiin käypäsen neulareikäobjektiivin onnellinen omistaja -

PS. Nuo oluttölkkikameralla otetut kuvat ovat osin vain uskomattoman tarkkoja neulanreikäkuviksi; en ole digillä päässyt noin hyviin lopputuloksiin!

[PHA]

Jos digin eteen tekee neulanreikäobjektiivin, missä on saman kokoinen reikä, kuin oluttölkissä, ja mahdollisimman tarkasti sama polttoväli. Saako siitä nopeammin toimivan valotusmittarin oluttölkillä filmille kuvausta varten? Eli digillä kokeilemalla hakisi filmiä vastaavalle ISO:lle ajan (jos aukko ja polttoväli samat, mikä taitaa neulanreiällä vaikuttaa aikaan jossain määrin). Tai jos neulanreikä ei ole ihan laser-tarkka, niin löytyisikö noin kokeilemalla kerroin, ja jos, niin pätisikö sekin vain tietyissä olosuhteissa, eli tuleeko siinä filmillä, digillä, kameralla, oluttölkillä niin paljon erisuuntaisia vaikutteita, ettei järkeviä korjauskertoimia löydy?

Filmillä kuitenkin oikeitten arvojen hakeminen täysin kokeilemalla vaatii pitkää pinnaa, ja paljon intoa filminkehittimien kanssa lutraamiseen. Vai meneekö koko hommasta juuri hohto pois, jos hakee konsteja nykyvehkeillä homman helpottamiseksi?

- pähkäili Jaakko, digiin käypäsen neulareikäobjektiivin onnellinen omistaja -

PS. Nuo oluttölkkikameralla otetut kuvat ovat osin vain uskomattoman tarkkoja neulanreikäkuviksi; en ole digillä päässyt noin hyviin lopputuloksiin!

Jep kiitos kommenteista. Se on totta että pitkänpäälle pitkät valotusaikakokeilut ja kehitysprosessi kehityslitkuineen on sen verran pitkäpiimäistä hommaa, että alkaa kaipaamaan jotain helpompaa tietä valotusaikojen ratkaisuun. Varmaankin ratkaisu löytyy valotusmittarista ja siitä johdettuun valotusaikaan, mutta kuten edellä todettiin, siinä on muuttujia.

[hkoskenv]

Vähän off-topiikkia, mutta tuleeko tuo epälineaarisuus vastaan jo tuollaisen normikuvauksen luvuissa?

En tiedä sen tarkemmin kun en ole ikinä filmille vakavasti kuvannut. Mutta kyllä kai nuo kymmenien minuuttien valotusajat ovat ennemmin astronomien hommia ja hyvin harvinaisia teknisiä kokeiluja "normikuvaajilla".

Yksilöin ajatusta: Jos minulla sattuisi olemaan 60-luvun filmikamera, missä seleenikennolla toteutettu valon mittaus ei enää ole järjissään, ja haluaisin sillä jotain kuvata. Niin voisiko nykydigiä käyttää valotusmittarina

- suoraan siitä luettavilla ISO-aukko-aika-arvoilla
- yhdellä lineaarisella korjauksella, minkä hakisi kokeilemalla
- yhdellä epälineaarisella korjauksella, minkä hakisi vielä vaikeammalla kokeilulla
- ei mitenkään...

Tuo riippuu vaatimustasosta. Filmihän antaa anteeksi jonkin verran virheitä, joten noilla yksinkertaisimmilla tavoilla saa varman jotain aikaan. Mutta jos haluaa hifistellä viimeisen päälle, mennä hyvin pitkiin valotuksiin tai mitata intensiteettejä, tarvittaneen epälineaarinen korjaus ja paljon testejä.

Wikipedian mukaan tuo näyttää olevan aika monimutkainen ilmiö, jos haluaa viimeisen päälle tarkkoja tuloksia.
https://en.wikipedia.org/wiki/Reciprocity_(photography)