Neulanreiästä

[Maffer]

Kohiseva kuva näistä paras. Sopii niinkun aiheeseen pieni tuhina.

[temama]

yeppulis, kuten maffer skriivasi. Orkkis paras.

mitäpä sitä tuhnua neulanreikäfotoa parantelemaan keinotekoisesti. Se on mitä on. Hyvä vain, että epätäydellinen fiilis säilyy.

Niinkuin näkyy, kohina kyllä häipyy, terävyys ei paljoa muutu. Mutta niinkuin totesin, tää miun AI-ohjelma ei edusta terävöityksen osalta tään hetkistä kärkeä. Kokeilinpahan kuitenkin...

Tässä maisemakuvassa näkkyy hyvin tuon neulanreiän hyvä ominaisuus; kamera on sen omien vesivaakaosottimien mukaan laitettu käsivaralta vaateriin, puut ei taivu eikä kallistele, vaan kaikki seisoo suorassa!

Jaakko

Kokeilin huvikseen Topazin AI sharpenin läpi. Ei sekään mitään ihmeitä tehnyt noin blurrille kuvalle.Ja hyvä niin. Jos se saisi siitä selkeästi yksityiskohtaisemman, niin softan pitäisi keksiä ihan pirunlaisesti omaa lisää. Eikä siinä ole järkeä.

[JL Anttola]

Ei tässä touhussa kyllä järkeä ole, vaikka kattos miltä kantilta... mutta samaa mieltä oon; jos tälläsen neulanreikäjutun kanssa leikkii, ni kuvat saap näyttää sillon neulanreikäkuvilta! Jos tarvii skarppia kuvaa, sitten kuvataan sitä varten tehyillä vehkeillä.

Tuo neulanreiän toimiminen on tullut ihmiskunnalle tutuks muutama tuhat vuotta sitten, kait Kiinassa ensimmäiseks. Sillä ilmiöllä ja sen löytymisellä on ollut silloin valtava merkitys sen ajan viisaille; on lähteny ymmärrys valon olemuksesta ja kulusta kulkemaan oikeaan suuntaan. Mikä on sitten jatkossa jalostunu kaikkeen optiikkaan. Esimerkiks silmälasit on melkonen mullistaja ihmisen olemisessa, ainakin niitten, ketkä ei muuten näe hyvin. Kuten esimerkiks minun, joka oon yheksän ikäsestä asti kulkenu miinuslasit nokalla. Monessa kohtaa hankalat, mutta auttavat kuitenkin pirusti.

Sellasten, ketkä tekniikkaa yrittävät kehittää perustasolla, on hyvä kulkea tekniikan kehittymisen historia läpi, oli sitten mistä vaan tekniikasta kyse. Joskus on syntynyt uusia innovaatioita sitä kautta, että on menty ensin tarpeeksi pitkälle taaksepäin. Joskus on valittu kehityksen tie olosuhteissa, missä ei ole ollut keinoja muuhun valintaan. Kun keinot kehittyvät, voikin ilmetä, että jo aikojen alussa olisi ollut tarjolla parempi suunta, mitä ei silloin vain voitu ymmärtää.

Minulle - eläkeukolle - tämä on vain oman sorttista leikkimistä, mutta kummasti siihen välillä innostuu.

Jaakko

[jaava]

Ei tässä touhussa kyllä järkeä ole, vaikka kattos miltä kantilta... mutta samaa mieltä oon; jos tälläsen neulanreikäjutun kanssa leikkii, ni kuvat saap näyttää sillon neulanreikäkuvilta! Jos tarvii skarppia kuvaa, sitten kuvataan sitä varten tehyillä vehkeillä.

Toki noinkin. Toisaalta on aika rattoisaa eläkepäivien puuhaa kehitellä yhtä jos toista.
Jos tuohon neulanreikäkameraan laittaa erittän pienen reijän, niin valotusajat kasvaa ja samalla kohina kuvassa. Tässä vois olla paikka AI-pohjaiselle terävöitykselle ja kohinanpoistolle, jos haluaa optiikan virheistä vapaille kuville.

Mikähän mahtaa olla pienin reijän halkaisija, jolla vielä fotoneita menee läpi? Vai kasvaako diffraktio hävyttömäksi.

[JL Anttola]

...mikähän mahtaa olla fotonin halkaisija, ja ovatko eri väriset tai kirkkaat ja himmeät fotonit saman kokoisia? Mie elän sellasessa luulossa, että koko fotonin olemassaolo perustuu ns. lapsenomaseen uskoon, ei mihinkään oikeesti mitattuun. Termillä vaan saahaan mittaamalla saatuihin tuloksiin jonkun sortin logiikka ja uskottavuus?

Tuolla aikasemmin laitetussa linkissä oli tarjolla laserilla tehtyjä neulanreikiä alkaen yhen mikrometrin halkasijaisesta. Se on ainakin silmällä kattoin melko pien. Mie tänään siirryin action-kuvaukseen, siirsin neulanreikäprojektin toistaseks odottamaan vuoroaan. Tosin sellanen seuraus oli neulanreikäilystä, että kamerassa oli unehtunu laittaa vakaaja päälle, ja kun oravaa pommitin lasin läpi, jäi jotkut kuvista suttusiks sen tähen. Olohuoneen sohvan käsinojalla istuen kuitenkin ilman vakaajaakin onnistu kohtalaisesti jollain 1/200...1/300 sekunnin valotuksella käsivaralta, noin sadan millin polttovälillä - siis m43:lla eli kuvakulma parinsadan millin luokkaa kinoverrokkina. Niiko vanhan liiton kaavan mukkaan pitäskin onnistua. Tuplarin ois voinu ottaa pois oravaa kuvatessa, mutta kun viherpeippoo menin kuvaamaan, kun orava änkeenty malliks, en ehtiny poistaa.

Millohan oppis siihen, että aina session jälkeen palauttas kaikki ihme-asetukset normaalisiksi heti, eikä luottas että sitte muistaa... tai oppis ees käyttämää niitä omia asetuksia noissa vakiotouhuissa, niiko olkkarin ikkunasta lintulaudalle -kuvauksessa?

[hkoskenv]

Mikähän mahtaa olla pienin reijän halkaisija, jolla vielä fotoneita menee läpi? Vai kasvaako diffraktio hävyttömäksi.

Ei ole varsinaista pienintä reikää. Jos reiän koko on merkittävästi aallonpituutta pienempi, muistaakseni läpimenon todennäköisyys riippuu eksponentiaalisesti reiän koosta. Scanning near-field optical microscopy -tekniikassa käytetään kai kymmenien nanometrien apertuureja näkyvälle valolle. Varmaan nykyään pienempiäkin. Mutta siinä paahdetaan laserilla niin paljon kuin paikat kestävät ja lasketaan yksittäisiä fotoneja.

Neulanreikäkamerassa oli muistaakseni joku optimikoko, jolla saavutetaan paras resoluutio. Sitä pienemmällä diffaktio sumentaa enemmän ja valon määrä pienenee turhaan.

[hkoskenv]

...mikähän mahtaa olla fotonin halkaisija, ja ovatko eri väriset tai kirkkaat ja himmeät fotonit saman kokoisia? Mie elän sellasessa luulossa, että koko fotonin olemassaolo perustuu ns. lapsenomaseen uskoon, ei mihinkään oikeesti mitattuun.

Usko pois. Minä olen tehnyt väitöskirjan aiheesta ja mitannut fotoneja kaikenlaisilla virityksillä. Sitä ei kukaan tiedä mikä on olemassaolon perustavin muoto, mutta meidän havaitsemat sähkömagneettiset ilmiöt (esim. valo ja valon vuorovaikutus kameroiden kanssa) voidaan parhaiten mallintaa vektorikvanttikenttänä, jonka viritys fotoni on. Fotonilla ei ole varsinaista mekaanista kokoa, mutta siihen liittyy aallonpituus, joka määrää sen käyttäytymisen. Aallonpituus riippuu energiasta, punaisella fotonilla on pienin energia (noin 2 eV) ja suurin aallonpituus (n. 700 nm) ja violetilla fotonilla on noin 3 eV (400 nm). Fotonien mittaaminen ei ole mitään rakettitiedettä, muutaman tuhannen laitteilla pääsee alkuun. Esim. valomonistinputkella, sopivalla pulssivahvistimella ja elektronisella laskurilla. Ja fotonin pitäisi olla tuttu kirous valokuvaajillekin, merkittävä osa valokuvien kohinasta johtuu yksinkertaisesti siitä, että valo tulee pikseleille fotoneina ja jos fotoneja on vain vähän, joihinkin pikseleihin osuu sattumalta valotuksen aikana muutama fotoni enemmän ja siinä on kirkkaampi kohta. Kun valotusaikaa pidennetään, satunnaisvaihtelut keskiarvoistuvat vähitellen pois ja signaali-kohinasuhde paranee.

Silmä ei valitettavasti näe yksittäisiä fotoneja, mutta ei niitä kovin montaa tarvita sekunnissa samaan kohtaan verkkokalvoa, kun esim. himmeä tähti alkaa erottua.

[JL Anttola]

Juu. Siihen omalla vajavaisella käsityskyvylläni yritin viitata, että tiede on jo satakunta vuotta etsinyt totuutta vain toissijaisen mittauksen keinoin; mielikuvitus rakentaa mallinnoksen olevalle, sellaisen mallinnoksen, joka mahdollisimman hyvin tekisi loogiseksi tai toteuttaisi asiat, joita pystytään mittaamaan erilaisin keinoin. Eihän atomit ja molekyylitkään varsinaisesti ole nähtyjä tai itsessään mitattuja totuuksia, niillä vain voidaan mallintaa maailmankuva, mikä mittaamalla ihan muita asioita asettuu jotakuinkin uomiinsa. Ja uutta tietoa koko ajan tihkuu tämän mallintamisen seurauksena, sellaistakin tietoa, mille löytyy ajastaan jotain konkreettista sovellettavaa. Kuten esimerkiksi entistä tehokkaampia tappokoneita... no, turha heitto tuo viimeinen, ei ongelman aiheuttaja ole perustekniikan kehittäjä tai tiedon lisääjä, ongelman tekee sen tiedon soveltaja ja viimeistään käyttäjä.

Mie olen jo loppuliu'ussa sikäli, että voin tehdä tai pohtia asioita omien halujeni mukaan, ei ole painetta oikeastaan mistään suunnasta. Tai no, just huudettiin keittiöstä, että iltatee jäähtyy, ja siihen kannattaa ihan oman itsensä takia reagoida... muuten saattaa jatkossa joutua itse toteuttamaan senkin nautinnon.

Jaakko

[hkoskenv]

Juu. Siihen omalla vajavaisella käsityskyvylläni yritin viitata, että tiede on jo satakunta vuotta etsinyt totuutta vain toissijaisen mittauksen keinoin; mielikuvitus rakentaa mallinnoksen olevalle, sellaisen mallinnoksen, joka mahdollisimman hyvin tekisi loogiseksi tai toteuttaisi asiat, joita pystytään mittaamaan erilaisin keinoin. Eihän atomit ja molekyylitkään varsinaisesti ole nähtyjä tai itsessään mitattuja totuuksia, niillä vain voidaan mallintaa maailmankuva, mikä mittaamalla ihan muita asioita asettuu jotakuinkin uomiinsa.

Noin tiede toimii. Mutta aina voidaan saivarrella siitä mikä on "varsinaisesti mitattua". Mikään ei ole. Alkeellinen luolamiehen maailmankuva on myös jonkinlainen malli, jolla selitetään aistein havaittua (usein täysin virheellistä tai pieleen tulkittua) jotenkin loogisilla tavoilla, jotta voitaisiin ennustaa miten kannattaa toimia, että saa ruokaa huomennakin. Joskus sekin osui oikeaan, esimerkiksi siementen kylväminen peltomaahan (erityisesti keväällä) tai peuran survominen keihäällä ovat varsin hyviä keinoja varmistaa murkinan saanti, joskus meni mallit pieleen ja osa resursseista tuhlattiin kaikenlaisiin taikauskoisiin temppuihin. Ei maailmasta voi saada tietoa muuten kuin havaitsemalla ja yrittämällä keksiä miten havainnot aiheuttava koneisto toimii.

[Maffer]

Kyll tarttis saada silmäimplantti jossa on fotonilaskuri mukana ja laajennettu todellisuus UV ja IR-suuntiin. Harmittaa katella vain tavallista näkyvää valoa.

[JL Anttola]

Nuorena omien harrastuksien puitteissa ois haaveillu siitä, että ois saanu kellotettua prosessorin nopeammalle taajuudelle, vaikka noita tässä nyt käyttämiäni sanoja ja käsitteitä ei silloin vielä ollu olemassakaan. Sellaisesta vaikutuksesta jo osas haaveilla silti. Vai kulkikohan se ajatus niin päin, että sais ajan hidastumaan, mutta oman koneiston - siis kropan ja nupin - kestämään nopeammalle säädettynä? Kait lopputulos kuitenkin ois suunnilleen sama.

[hkm]

Kymmenen vuotta sitten oli neulanreikäpäivänä kaunis ja varsin lämmin keväinen sää. Olympuksen kanssa otin kuvia, joihin piirsin mittakaavaksi käyttämäni reiän koon.
http://www.teknofokus.fi/Foto/pinhole.htm

Toisen kerran laitoin laitoin Nikon D100:n nokalle neulanreiän aukolla 1400. Diffraktiota ilmeni.
http://www.teknofokus.fi/Foto/NikonD100 ... erture.htm

Hannu Määttänen

[JL Anttola]

Kiitokset kaikille keskusteluun osallistuneille, ja erityisesti Teknofoton Hannulle! Alkaa pikkuhiljaa avautua miulle, että tää onkin paljon monimutkasempi asia ko mitä mie käsitin. Tai käsitän. Ko reiän pienentäminen ei automaattisesti tuokaan tyydytystä, vaan jo aika aikasessa vaiheessa alkaa diffraktio iskeä. Kiinnostus ei kadonnukkaan ensimmäiseen kokeiluun, täytynee ennen seuraavaa pinholepäivää kahlata teoriaa lissää?

Kennonpuhistajille on tarpeen nähä työnsä tulos. Tarkemmat kattoo kennoa luupilla. Mitenhän ois kaupallista käyttöä eri bajonetteihin tehylle neulanreikäopiskalle, kun miun kuvat vähän anto osviittaa, että jos vaikka hyvin valastua valkosta paperia kuvaa kameraa liikutellen neulanreiästä, niin johan näkkyy kakat kennolla kuvassa, ihan ilman luupitta? Ajatus vapaasti käytössä, en kysele royalteja.

Jaakko

[Maffer]

Toi teknon D100 linkki on mainio. Se on kärjistetty esimerkki siitä minkä kaikkien hires-kameroiden ostajien tulisi ensimmäisenä ottaa huomioon. Lisäpikseleillä ei tee yhtikäs mitään jos kameran eteen ruuvaa pimeän zoomin minkä suurimmalla aukollakin diffraktio jo pilaa kuvan. 100MP kinokennolla ei tarvitse paljoa mennä pienemmäksi kuin f/2.8. Pelkkä resoluution kasvatus on pystyyn kuollut idea ja superresoluutio onkin ainoa ratkaisu.

[talonherra]

Kyll tarttis saada silmäimplantti jossa on fotonilaskuri mukana ja laajennettu todellisuus UV ja IR-suuntiin. Harmittaa katella vain tavallista näkyvää valoa.

Piru viete, hyvä ettei nää noita fotoneita, vilisee jo tarpeeksi silmissä tällä huonollaki näöllä

[hkoskenv]

Toi teknon D100 linkki on mainio. Se on kärjistetty esimerkki siitä minkä kaikkien hires-kameroiden ostajien tulisi ensimmäisenä ottaa huomioon. Lisäpikseleillä ei tee yhtikäs mitään jos kameran eteen ruuvaa pimeän zoomin minkä suurimmalla aukollakin diffraktio jo pilaa kuvan. 100MP kinokennolla ei tarvitse paljoa mennä pienemmäksi kuin f/2.8. Pelkkä resoluution kasvatus on pystyyn kuollut idea ja superresoluutio onkin ainoa ratkaisu.

Jos se superresoluutio tarkoittaa kennon siirtelyä, ei se auta diffraktiota vastaan. Noiden tolkuttomien resoluutioiden hyödyntäminen tosiaan vaatii teknistätietotaitoa ja kalliita välineitä. Mutta jos nykyään ostaa melkein minkä tahansa kameran mihin tahansa tarkoitukseen, niissä on kymmeniä megapikseleitä. Tai toinen vaihtoehto on sitten supernopea (ja superkallis) actionihme. Onneksi ne megapikselit eivät ota mitään jos eivät annakaan (minun kuvaamisissa tilantarve on merkityksetön, ja ne joilla sillä on oikeasti väliä, kuvaavat pientä jpeggiä). Yleistyökaluissa on aina joukoittain ominaisuuksia, joita joku tietty käyttäjä ei tarvitse. Se on kutenkin järkevämpää kuin tehdä jokaiselle omaan tarpeeseen räätälöity tuote.

[Maffer]

Eikun siis superresoluutiolla voidaan pitää nimellinen resoluutio jonkin aikaa aisoissa ja välttää bayer-sonta. Pentax KP:n 24MP kroppikenno pixelshiftillä tarjoaa hyvällä optiikalla samat detailit kuin 45MP FF bayer. Lisäksi värierottelu paranee.

[hkoskenv]

Eikun siis superresoluutiolla voidaan pitää nimellinen resoluutio jonkin aikaa aisoissa ja välttää bayer-sonta. Pentax KP:n 24MP kroppikenno pixelshiftillä tarjoaa hyvällä optiikalla samat detailit kuin 45MP FF bayer. Lisäksi värierottelu paranee.

Unohdat nyt taas, että harva ostaa näitä teknisesti perusteltuun tarpeeseen eikä kellään ole minkäänlaista motiivia pitää resoluution kehitystä aisoissa. 99.99 % ostajille 24 MP kroppikenno on rupusuttu ja superresoluutio hankalaa temppuilua. 45 MP FF on helpompi myydä varakkaalle kameraharrastajalle. Ja 100 MP on enemmän kuin kaksi kertaa parempi, vaikka niillä räimitään 20 MP:n edestä dataa. Fiksut markkinamiehet laittavat tuohon väliin pari porrasta. 60-70 MP ja 80-90 MP ja myyvät uudet upeat romut vuoden parin välein niille, joiden onnen tunteet tulevat pakkausmuovien rapinasta.

[Maffer]

Se on hankalaa temppuilua vain jos valmistaja ei ymmärrä välttää palapelin kasaamisvaihetta. Muuten se ei ole yhtään sen hankalampaa kuin RAWin avaaminen nykyaikaisella konvertterilla.

[hkoskenv]

Se on hankalaa temppuilua vain jos valmistaja ei ymmärrä välttää palapelin kasaamisvaihetta. Muuten se ei ole yhtään sen hankalampaa kuin RAWin avaaminen nykyaikaisella konvertterilla.

Tarkoitin hankalalla temppuilulla lähinnä jalustan käyttöä, kuvauskohteen valinnan rajoituksia ja sen sellaista. Superresoluutio ei ole mikään yleistemppu. Jalustan käyttö on tietysti tarpeen korkean resoluution kennollakin, jos haluaa oikeasti resoluutiota, mutta tuskinpa prosenttikaan näiden käyttäjistä huomaa koskaan mitään eroa 20 ja 100 megapikselin välillä. Paitsi ehkä jälkimmäinen antaa hienostuneemman fiiliksen, kun latautuu hitaammin.