Jannen luontokuvajuttuja

[Janne M]

Minulla on ollut metsäruokinta vuodesta 2004. Katsoin ilmoittamiani havaintoja Tiirasta. Hömötiais havainnot pysyneet aika samoissa eli kolmesta viiteen yksilöä yhtä aikaan ruokinnalla. Hömötiaisia tapaa muutenkin lähi metsissä usein. Nyt kun medioissa on puhuttu kadosta niin huomioinut lajia tarkemmin. Mielestäni kanta on paikallisesti aik hyvä.

Toisin on töyhtötiaisen kohdalla. Metsäruokinnalla alkuaikoina oli neljääkin yksilöä. Viime vuosina 1-2 yksilöä ja kahtena edellisenä talvena pari havaintoa koko talvena. Nyt kuitenkin kolmena peräkkäisenä viikonloppuna havainnot ja viime viikonloppuna seurasin kahden yksilön pähkinöiden hamstraamista piiloihin. https://jarkko.1g.fi/uudet/3249_t%C3%B6 ... en_web.jpg

Kiitos kommenteista ja havainnoistasi Jarkko! Toivotaan, että tuntemasi hömötiaiskanta pysyisikin hyvänä ja että töyhtötiaisetkin vielä palaisivat alueelle.

[Janne M]

Todella upeita kuvia! Erityisesti ekan sivun pöllö ja myöhemmät kuikkakuvat todella mieleen.

Suuret kiitokset, mukava että pidät!

[elmar]

Juttua hömö- ja töyhtötiaisen kohtalosta > https://www.apu.fi/artikkelit/hömötiain ... sapaikkoja

[Janne M]

Marraskuun harmaita päiviä. Kaksi erilaista lähestymistapaa luontokuvaukseen.

Monesti näinä harmaina syksyn ja alkutalven päivinä kamera jää lojumaan kameralaukun tai kaapin pohjalle. Mieli on maassa ja tulosta ei synny. Keliä on helppo syyttää, mutta ehkä tilanne ei olekaan oikeasti niin huono. Harmaassa ja pilvisessä säässä on hyvätkin puolensa: Valo on erittäin tasaista, eikä aiheuta kovia varjoja kohteeseen eikä taustaankaan. Valoisa tai "valoisa" aika on tietysti lyhyt, mutta tyhjää parempi kuitenkin. Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu harmaana marraskuisena päivänä.


Canon R6 + EF 500mm f4

Aiemmissa kirjoituksissani olen esitellyt kenties kaikkein tehokkainta ja kuvaajan kannalta helpointa menetelmää luontokuvien ottamiseen, eli ruokintaa ja kuvauskojusta kuvaamista. Tällöin koko kuvan ympäristö on hallittavissa, istumaoksat aseteltavissa haluamallaan tavalla, kohdetta pääsee helposti kuvaamaan läheltä, ja taustaksi voi valita mahdollisimman rauhallisen alueen tai mitä haluaakaan. Vain luovuus ja kohteiden rohkeus on rajana.

Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, haluttua tai käy pidemmän päälle tylsäksi, joten muitakin vaihtoehtoja on tietysti olemassa. Näistä toteutettavuuden kannalta helpoin ja tulosten kannalta vaikein tapa on yksinkertaisesti kävellä ympäriinsä ja kuvata mitä luonto eteen tarjoaa. Ympäristö ei ole millään tavoin hallittu, kohdetta on usein todella vaikea lähestyä ja tietysti joku risu on juuri edessä. Monesti tällaiset kävelyreissut eivät tarjoa kuvia koneelle asti siirrettäväksi, mutta toisinaan eteen tulee unohtumattomia kokemuksia. Kävellessä on tärkeää hahmottaa ympäristöään aktiivisesti, ja kohteen löytyessä tarvittaessa vaihtaa kuvakulmaa, sillä jo muutaman askeleen ottaminen voi rajata ikävän taustan tai etualan risut pois. Harmaana päivänä on myös erityisen tärkeää päästä mahdollisimman lähelle kohdetta (häiritsemättä) paremman kuvan saamiseksi. Kuvan jälkikäsittelyssä täytyy usein myös nähdä hiukan enemmän vaivaa, jotta kontrasti ja värit saadaan kohdalleen.


Canon R6 + EF 500mm f4 + EF 2x III

Nämä tiklit on kuvattu kävelyreissun yhteydessä. Havaitsin puiden latvuksissa noin 35 tiklin parven, joka piti kovasti melua. Huomasin muutaman yksittäisen tiklin ruokailevan takiaisen siemenillä, joten aavistin myös muun parven olevan tulossa ruokailemaan. Lähestyin takiaisia varovasti, katsoin että tausta jäisi mahdollisimman kauas ja jäin odottelemaan tiklien laskeutumista. Liian nopea liikkuminen säikäyttäisi parven kauemmas. Pikkuhiljaa parvi onneksi totesi minut vaarattomaksi ja laskeutui ruokailemaan. Noin puolisen tuntia ehdin kuvailemaan, ja rauhallisesti liikkumalla etsimään erilaisia kuvakulmia, kunnes varpushaukka säikäytti parven tiehensä. Haukka oli kuvaukseen liian nopea, mutta tilanne oli kuitenkin hieno ja olin jo saanut tikleistä parempia kuvia kuin koskaan aiemmin.


Canon R6 + EF 500mm f4

Kolmas vaihtoehto on jotain ensin mainitun ja jälkimmäisen välimaastosta. Siinä selvitetään missä kohde usein viettää aikaansa, ja sitten naamioidutaan odottamaan takaisinpaluuta. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii koskikarojen valokuvaus.


Canon R6 + EF 500mm f4

Koskikarojen suosimat kivet olivat tunnistettavissa jalanjäljistä. Siellä missä kivillä oli paljon jalanjälkiä, olisi todennäköisesti myös hyvä paikka asettautua väijyksiin. Nämä kuvat on otettu 4-5 metrin etäisyydeltä, Ruotsin armeijan vanhan talvinaamioverkon alta. Väijyminen vaatii runsaasti malttia ja rauhallista otetta, mutta palkitsee avokätisesti, mikäli kohde sattuu saapumaan arvioidulle paikalle, kuten näiden kuvien tapauksessa kävi.


Canon R6 + EF 500mm f4

Käytin kameran ja objektiivin välillä loittorengasta, jotta pystyin tarkentamaan tarpeeksi lähelle. Loittorenkaan ongelmana on se, että se vastavuoroisesti estää objektiivia tarkentamaan kauas. Tässä tapauksessa se ei kuitenkaan ollut ongelma, joten asensin renkaan paikalleen jo asettautuessa ja varmistin, että objektiivini pystyisi 4.5 metrin minimitarkennusetäisyydestään huolimatta tarkentamaan myös lähimmille kiville, jos koskikara päättäisi näin lähelle tulla. Ja tulihan se! Juuri ja juuri mahtui kunnolla ruutuun.


Canon R6 + EF 500mm f4

Minkälaisia ajatuksia teillä on harmaista päivistä? Entä mikä on suosikkilähestymistapasi luontokuvaukseen?

[elmar]

Ihan hyviä pointseja, mukava että joku liittää pidempää tekstiä kuviinsa. Sanat selventää syitä ja tavoitteita ulkopuoliselle.

Tiklit takiaisella ja koskikarat ovat hämärän joulukuun tyyppilajeja. Hyviä ja laadukkaita kuvia, mut ehkä vähän liian "perus".

[pirkkapepe]

Hienoja tikli kuvia.

[Janne M]

Ihan hyviä pointseja, mukava että joku liittää pidempää tekstiä kuviinsa. Sanat selventää syitä ja tavoitteita ulkopuoliselle.

Tiklit takiaisella ja koskikarat ovat hämärän joulukuun tyyppilajeja. Hyviä ja laadukkaita kuvia, mut ehkä vähän liian "perus".

Kiitos kommentista! Taisit ehtiä muokkaamaan viestiäsi, tai sitten kuvittelen omiani Mutta joka tapauksessa olen sitä mieltä, että rakentavalle palautteelle on aina sijaa. Persoonallisen tyylin kehittäminen on haastavaa, ja olet ihan oikeassa että olen vasta tämän matkan alkutaipaleella. Itselläni osaltaan tyyliä ehkä painaa se, että suurimman osan luontokuvistani laitan kuvapankkiin myyntiin, jolloin peruslajikuva voi olla se helpoiten kauppansa tekevä kuva. Arvostan kuitenkin kovasti, jos on jotain vinkkiä, jolla kuva olisi vähemmän "perus".

[Janne M]

Hienoja tikli kuvia.

Kiitos!

[elmar]

...Taisit ehtiä muokkaamaan viestiäsi, tai sitten kuvittelen omiani ... Persoonallisen tyylin kehittäminen on haastavaa, ja olet ihan oikeassa että olen vasta tämän matkan alkutaipaleella. Itselläni osaltaan tyyliä ehkä painaa se, että suurimman osan luontokuvistani laitan kuvapankkiin myyntiin, jolloin peruslajikuva voi olla se helpoiten kauppansa tekevä kuva. Arvostan kuitenkin kovasti, jos on jotain vinkkiä, jolla kuva olisi vähemmän "perus".

Joo, stilisoin löysät pois.

Itsekin oon kuvanut paljon tinttien "peruskuvia", koska se on nykyvehkeillä todella helppoa. Ajan myötä touhu alkaa kuitenkin pänniä, koska joka vuosi kuvaa samojen lajien telepönöt uudestaan ja uudestaan. Paras keino päästä siitä eroon on jättää yber-pitkä putki kotiin ja ottaa karakoskelle mukaan vain lyhyempää lasia, esim. 30 mm > https://tinyurl.com/2pfvn6yp , tai 200 mm > https://tinyurl.com/4k5bynee . Joku 24-200(300) mm zoomi on tossa touhussa lyömätön.

[Janne M]

Itsekin oon kuvanut paljon tinttien "peruskuvia", koska se on nykyvehkeillä todella helppoa. Ajan myötä touhu alkaa kuitenkin pänniä, koska joka vuosi kuvaa samojen lajien telepönöt uudestaan ja uudestaan. Paras keino päästä siitä eroon on jättää yber-pitkä putki kotiin ja ottaa karakoskelle mukaan vain lyhyempää lasia, esim. 30 mm > https://tinyurl.com/2pfvn6yp , tai 200 mm > https://tinyurl.com/4k5bynee . Joku 24-200(300) mm zoomi on tossa touhussa lyömätön.

Kiitos ajatuksista ja esimerkeistä. Nykyään toisaalta myös lyhyttä polttoväliä käytetään todella usein, joten siitäkin on mielestäni tullut aika "perus" Pelkkä lyhyt polttoväli ei takaa sen personaalisempia kuvia kuin pitkäkään persoonattomia. Tietysti lyhyellä polttovälillä on monesti hankalampaa saada miellyttäviä kuvia, ja vastaavasti kuvaan voi olla helpompi saada enemmän kohteen elinympäristöä.

Ja tosiaan itseltäni ainakin vielä puuttuu todella monesta lajista ihan ne "peruskuvatkin", ettei homma ole vielä alkanut pänniä. 500mm tuli hankittua vasta tänä keväänä, että ehkä on vielä jonkinlaista uutuuden viehätystä nauttia nätistä bokehista. Putki ei tietysti sitä yksinään takaa, mutta sen myötä on myös tullut opeteltua pehmeän taustan korostamista kuvakulmaa vaihtamalla. Mutta se on kyllä totta, että turhan usein tulee rajattua tiukasti, eikä edes mieti miten elinympäristön saisi sisällytettyä kuvaan. Siinä kyllä riittää peruskuvien ottamisen lisäksi opettelua ja oman tyylin hakemista. Ja ehdottomasti täytyy tuota vastikään hankkimaani 135mm f1.8:a ulkoiluttaa myös luontokuvausmielessä. Zoomi olisi kyllä siinä mielessä helppo, että polttoväliä olisi vähän helpompi vaihtaa...

[pelai65]

Onpas hyvät kuvat ja tarinat.

[Janne M]

Onpas hyvät kuvat ja tarinat.

Kiitos Petteri!

[erilainen]

saattaa kuulostaa tylsältä toistolta, mutta siitä huolimatta:

tämä on hyvä viestiketju! hyvät kuvat ja hyvät tarinat niiden synnystä.

lisää samanlaista kiitos!

[Janne M]

saattaa kuulostaa tylsältä toistolta, mutta siitä huolimatta:

tämä on hyvä viestiketju! hyvät kuvat ja hyvät tarinat niiden synnystä.

lisää samanlaista kiitos!

Suuret kiitokset! Ja tuo on kyllä ihan totta, että välillä tuntuu että kaikki kuvat on jo otettu.

[Janne M]

Pitkästä aikaa pöllö ja kuvapostaus


Canon R6 + EF 500mm f4

Pöllöt ovat ainakin kaltaiselleni harrastelijalle ja varmasti monelle muullekin luontokuvaajalle harvinaista herkkua. Niiden löytäminen saati kuvaaminen on monesti todella vaikeaa. Siitä syystä Tampereen Arboretumissa jo useamman kuukauden ajan majaillut hiiripöllö on ollut virkistävä yllätys. Pöllö on vilkkaalla alueella tottunut ihmisten läsnäoloon, eikä tuntunut kuvaajista välittävän. Sille on kuitenkin syytä antaa tilaa ja rauhaa elää omaa elämäänsä, eikä tarpeettomasti häiritä kuten muitakaan luontokappaleita. Esimerkiksi alueella oleva, ja pöllön suosima, heinikko sekä pieni nyppylä on syytä rauhoittaa metsästysalueeksi, sillä siinä asustaa paljon jyrsijöitä, ja kuvaajien kannattaa pysytellä poluilla. Nekin tarjoavat monipuolisia kuvakulmia pöllön liikkuessa ja saalistaessa alueella.


Canon R6 + EF 500mm f4 + EF 2X III

Nämä kuvat on otetu jo tammikuun puolella, mutta ainakin Tiiran perusteella tämä pöllö asustelee edelleen ihan samassa paikassa kuin silloinkin. Useamman lyhyen lentonäytöksen se tuona harmaana (mutta sääennusteen mukaan perinteisesti täysin aurinkoisena) päivänä tarjosi, mutta kunnollisia lentokuvia en onnistunut nappaamaan. Käytin 2x telejatketta, jotta pystyin kuvaamaan kauempaa: R6:den 20 Mpix kenno kun ei kovin paljoa kroppivaraa tarjoa. Päivän harmaus kuitenkin vaikeutti kuvaamista telejatkeen kanssa. Tästä syystä käytössäni oli myös monopodi ja sen päässä gimbaali, joka mahdollisti käsivaralta kuvaamiseen verrattuna vakautta ja mahdollisuuden pidempäänkin osoitteluun, jos vaikka pöllö lähtisi yhtäkkiä liikkeelle.


Canon R6 + EF 500mm f4 + EF 2X III


Canon R6 + EF 500mm f4 + EF 2X III

Kävin tämän jälkeen paria viikkoa myöhemmin vielä kerran yrittämässä pöllön kuvaamista. Jälleen aurinkoiseksi luvattu keli osoittautui kuitenkin täysin pilviseksi ja pöllö sillä kertaa todella passiiviseksi. Jälkimmäisellä kerralla reilun tunnin odottelun aktiivisin hetki oli, kun se päätti raapia korvaansa ja muun ajan vain nökötti paikallaan korkealla puussa oksan haarassa. Mutta sellaista se luontokuvaajan elämä joskus (lue: usein) on.

Millaisia kokemuksia teillä on pöllöjen kuvaamisesta? Oletteko Arboretumin pöllöä käyneet katsomassa? Ainakin todella monet siellä ovat käyneet, en ainakaan itse kummallakaan kerralla ollut ainoana kuvaajana.

[AnttiHar]

Mainiot kuvat hipöstä ja tuossa ekassa kiva sommittelu noista latvoista. Toki tuo missä kävyt mukana toimii kans.

Nyt sitten seuraa avautumista, mikä ei ole missään tapauksessa kohdistettu ketjun omistajaan, mutta mm. pöllöihin.

Mun mielestä koko Tiira järjestelmä pitäisi lakkauttaa tai ainakin raisusti uusia. Ymmärrän kyllä ns. tutkimuksellisen aspektin, mutta tuon lieveilmiöt on välillä aika rajuja. Toki minulla on koko lintuharrastamisen lieveilmiöihin niin negatiiviset kokemukset, että olen ajautunut täysin erakoksi näiden kuvaushommien kanssa. Mitta tuli vuosia sitten täyteen kun olin sattumoisin kuvaamassa lintuharrastajien kanssa ja lintuparvi istui puussa. Tuossa hetkessä kun kuului nimenomaan lintuharrastajan ja yhdistyksen jäsenen suusta huuto, heitä niitä kivellä niin saadaan lentokuvia.....niin olin aika sanaton ja päätin tehdä pesäeroa muihin harrastajiin. Kuvaajat aiheuttavat toiminnallaan muutenkin aika paljon häiriötä jotka ovat kärjistyneet sitten kärhämiin paikallisväestön kanssa kun nyt vaikka maanviljelijä ei pääsekkään pelloilleen.

Noista lieveilmiöistä ja varsinkin pöllöistä, jos pöllö on päivisin koko ajan näkysällä jollain tietyllä pellolla on riski, että kaikki ei ole yksilöllä hyvin. Toki poikkeuksia on jos nyt sattuu vaikka olemaan pöllölle hyvä paikka pyytää, mutta tällöinkin kymmenet kuvaajat monesti voivat häätää pöllön pois juurikin siitä hyvältä pyyntipaikalta ja taas mentiin vikaan. Nälkiintyneelle yksilölle jokainen häiriö voi olla viimeinen. On hyvä ymmärtää esim. ko. alueen ruokatilanne missä mennään. Ehkä haen tällä sitä, että ympäröivän luonnon ja lajin kokonaisuus tulisi ymmärtää hyvin. Enkä todellakaan väitä, että itse ymmärtäisin kokonaisuuksia, mutta tuo metsässä rymyäminen hieman lisää sitä ymmärrystä ja osin tuon vuoksi minusta on tullut "varovainen kuvaaja" joka tarkottaa vähemmän ja huonompia kuvia . Toki voi olla vaan, että ei osaa.

Näistä hommista kun on sitten kokenut hieman huonoa omaatuntoa niin oma pehertäminen on hieman siirtynyt enemmän tuohon muuhun lintutoimintaan. Pöllöt ovat itsellekkin tärkeä laji ja varsinkin lapinpöllö. Ollaan tehty yhteistyötä yhden rengastajan kanssa, johon luotan, että tiedot ei leviä eikä matkassa tule kymmentä kiinalaisturistia. Pönttöjä ja nyt parina viime vuonna ollaan levitelty noita keinopesiä lappalaisille paikkoihin jotka on hahmotettu useamman vuoden kulkemisella metsissä, metsissä joita ei enää ole, metsissä joissa ei ole enää isoja risupesiä lappalaisille. Viime vuonna tästä kotoa 5km säteellä löytyi 4 lappalaisen pesintää, josta ainoastaan yhdestä pääsi poikaset pidemmälle. Maapesät tuhoutuivat ja yhdessä munat jäi kuoriutumatta. Jotenkin itselle valkeni vielä enemmän, että kyseessä on hyvin herkkä laji ja pistänyt miettimään vakavissaan, että missä sen kuvan edes haluaa ottaa vai jättääkö ottamatta.

Avautumisen lopuksi pyydän vielä ketjun omistajalta anteeksi, mutta mielipidettä kysyit . Luonnnossa kulkeminen on kuitenkin älyttömän hienoa ja sitä ei tavan työssäkäyvä kuolevainen pysty liikaa tekemään, mutta eikö olisi hienompaa itse tehdät löydöt, havainnot ja saada niistä mahdollisesti satunnainen kuva kuin, että kävellä valmiiseen pöytään?

[Janne M]

Mainiot kuvat hipöstä ja tuossa ekassa kiva sommittelu noista latvoista. Toki tuo missä kävyt mukana toimii kans.

Nyt sitten seuraa avautumista, mikä ei ole missään tapauksessa kohdistettu ketjun omistajaan, mutta mm. pöllöihin.

Mun mielestä koko Tiira järjestelmä pitäisi lakkauttaa tai ainakin raisusti uusia. Ymmärrän kyllä ns. tutkimuksellisen aspektin, mutta tuon lieveilmiöt on välillä aika rajuja. Toki minulla on koko lintuharrastamisen lieveilmiöihin niin negatiiviset kokemukset, että olen ajautunut täysin erakoksi näiden kuvaushommien kanssa. Mitta tuli vuosia sitten täyteen kun olin sattumoisin kuvaamassa lintuharrastajien kanssa ja lintuparvi istui puussa. Tuossa hetkessä kun kuului nimenomaan lintuharrastajan ja yhdistyksen jäsenen suusta huuto, heitä niitä kivellä niin saadaan lentokuvia.....niin olin aika sanaton ja päätin tehdä pesäeroa muihin harrastajiin. Kuvaajat aiheuttavat toiminnallaan muutenkin aika paljon häiriötä jotka ovat kärjistyneet sitten kärhämiin paikallisväestön kanssa kun nyt vaikka maanviljelijä ei pääsekkään pelloilleen.

Noista lieveilmiöistä ja varsinkin pöllöistä, jos pöllö on päivisin koko ajan näkysällä jollain tietyllä pellolla on riski, että kaikki ei ole yksilöllä hyvin. Toki poikkeuksia on jos nyt sattuu vaikka olemaan pöllölle hyvä paikka pyytää, mutta tällöinkin kymmenet kuvaajat monesti voivat häätää pöllön pois juurikin siitä hyvältä pyyntipaikalta ja taas mentiin vikaan. Nälkiintyneelle yksilölle jokainen häiriö voi olla viimeinen. On hyvä ymmärtää esim. ko. alueen ruokatilanne missä mennään. Ehkä haen tällä sitä, että ympäröivän luonnon ja lajin kokonaisuus tulisi ymmärtää hyvin. Enkä todellakaan väitä, että itse ymmärtäisin kokonaisuuksia, mutta tuo metsässä rymyäminen hieman lisää sitä ymmärrystä ja osin tuon vuoksi minusta on tullut "varovainen kuvaaja" joka tarkottaa vähemmän ja huonompia kuvia . Toki voi olla vaan, että ei osaa.

Näistä hommista kun on sitten kokenut hieman huonoa omaatuntoa niin oma pehertäminen on hieman siirtynyt enemmän tuohon muuhun lintutoimintaan. Pöllöt ovat itsellekkin tärkeä laji ja varsinkin lapinpöllö. Ollaan tehty yhteistyötä yhden rengastajan kanssa, johon luotan, että tiedot ei leviä eikä matkassa tule kymmentä kiinalaisturistia. Pönttöjä ja nyt parina viime vuonna ollaan levitelty noita keinopesiä lappalaisille paikkoihin jotka on hahmotettu useamman vuoden kulkemisella metsissä, metsissä joita ei enää ole, metsissä joissa ei ole enää isoja risupesiä lappalaisille. Viime vuonna tästä kotoa 5km säteellä löytyi 4 lappalaisen pesintää, josta ainoastaan yhdestä pääsi poikaset pidemmälle. Maapesät tuhoutuivat ja yhdessä munat jäi kuoriutumatta. Jotenkin itselle valkeni vielä enemmän, että kyseessä on hyvin herkkä laji ja pistänyt miettimään vakavissaan, että missä sen kuvan edes haluaa ottaa vai jättääkö ottamatta.

Avautumisen lopuksi pyydän vielä ketjun omistajalta anteeksi, mutta mielipidettä kysyit . Luonnnossa kulkeminen on kuitenkin älyttömän hienoa ja sitä ei tavan työssäkäyvä kuolevainen pysty liikaa tekemään, mutta eikö olisi hienompaa itse tehdät löydöt, havainnot ja saada niistä mahdollisesti satunnainen kuva kuin, että kävellä valmiiseen pöytään?

Kiitos Antti hyvästä postauksesta äläkä suotta pahoittele! Itse pahoittelen myöhäisestä vastaamisesta, tässä olin elämän isojen asioiden äärellä.

Mielestäni avoin data on erittäin hieno asia, ja tutkimuksellisesti Tiira on tosiaan aivan loistava palvelu, joka mahdollistaa myös ns. "tavallisten ihmisten" osallistumisen lintututkimukseen. Tuo on kuitenkin aivan käsittämätön kommentti, että pitäisi kivellä heittää lentokuvien saamikseksi. Ei tulisi kyllä itselläkään mieleenkään moinen, ja onneksi kuitenkin suurin osa harrastajista on varmasti kanssamme samaa mieltä ettei niin tule missään nimessä toimia. Se on erittäin harmillista että luontoa häiriköidään valokuvan takia.

Joka johtaa kyllä toisaalta juuri ajatukseen, että ainahan luonto häiriintyy, kun ihminen on paikalla. Häiriö tulisi kuitenkin pyrkiä minimoimaan. Ehkä tästä (ja helppouden) syystä itse monesti suosinkin kojussa tai muutoin maastoutuneena kuvaamista, sillä silloin kohde ei välttämättä edes tiedä tulevansa kuvatuksi ja häiriö siten vähän pienempi. Luonnossa liikuskelulle on kuitenkin oma tarpeensa ja siinä ohessa saadut kuvat kyllä kelpaavat. Ja kuten sanoit, niin sitä ei voi liikaa harrastaa. Allekirjoitan saman. Luonnosta täytyy kuitenkin pitää erityisen hyvää huolta.

Mielestäni "valmiiseen pöytään kävely" ei itsessään ole sen huonompi kuin oma havaintokaan. Ehkä näiden välillä on kuitenkin jokin sopiva balanssi, että joskus on kiva saada jotain tulosta vähän helpommallakin, mutta kyllä työ tekijäänsä kiittää, kun oma panostus ja käytetty aika tuottaa tulosta. Ja tietyllä tavalla minun oli ehkä helpompi käydä katsomassa tätä Arboretumin pöllöä kuin villimmässä luonnossa asuvaa yksilöä, kun pöllö on itse häiriönsä "valinnut". En ollut ensimmäisenä ryntäämässä paikalle, kun kuulin pöllön siellä olevan vaan vasta parin kuukauden kuluttua, kun lintu vaikutti hyvinvoivalta ja siitä oli lähetetty monia kuvia saaliiden kanssa. Alueella liikkuu paljon ihmisiä toki, mutta pöllö tuntui välittävän vain omista tekemisistään, kunhan sitä ei kukaan turhaan häiriköisi.

Ja lyhyesti takaisin vielä Tiiraan. Pidän palvelusta erittäin paljon, mutta etenkin kännykällä Tiiran käyttö on vähän kankeaa. Olen tässä reilun vuoden verran vapaa-ajalla aina silloin tällöin itse kehittänyt lintupäiväkirjasovellusta, jonka käyttö olisi maastossa mahdollisimman helppoa. Sovellus ei jaa dataa minnekään, mutta laskee itse joitakin tilastoja esimerkiksi siitä montako eri lajia minäkin vuonna on nähty. Ja tulevaisuudessa ehkä muutakin, kun aikaa löytyy, kuten missä kohtaa jokin laji on minäkin vuonna havaittu tai montako yksilöä on merkattu yms. Sovellus on ollut tarkoitus julkaista jossain kohtaa, mutta en ole vielä saanut ihan viimeisteltyä sitä. Tässä kuitenkin jotkit kuvakaappaukset siitä mitä olen kehitellyt, jos kiinnostaa.



Sovellus tukee suomea ja englantia, ja osaa täydentää lajinimiä ja ajankohdan voi valita joko nykyhetkeen tai helposti kalenterin avulla, sekä mahdollistaa helpon sijainnin valinnan kartan avulla ja koittaa arvata paikan nimen sekä kunnan. Lisäksi siinä on linkitys köyhän miehen lintukirjaan, eli Wikipediaan. Ehkä joskus tulevaisuudessa täytyy miettiä vielä jos sovellus yleistyisi että miten Pinnasiepolla kirjatun datan saisi vaikka Tiiraan tai johonkin muuhun palveluun tutkimuksen tueksi, eikä se jäisi vaan käyttäjän haltuun. Mutta eipä mennä asioiden edelle, lähinnä omaksi iloksi kehitetty

[Jakenassu]

Tuo ensimmäinen latvassa istuva pöllö miellyttää silmää eniten, eikä muissakaan mitään vikaa ole.
Kävin itse samaa pöllöä kuvaamassa viikko sitten, pilvisenä päivänä. Kuvista ei tullut nyt sen ihmeelisempiä.
Paikalla oli tamperelainen pitkän linjan lintuharrastaja, selvisi jälkikäteen kuukkelin kuvahaulla, joka kertoi kyseisen yksilön olevan hyvin peloton, eikä välittävän paikalla olevista ihmisistä. Paikkahan on melko vilkasliikkeinen, porukkaa tulee menee, kevyntienliikeenteenväylä mm.
Uskoi harrastajaa ja uskalsin ottaa kuvan melko läheltä pöllöä. Itse en pöllöistä tiedä mitään..

[Janne M]

Tuo ensimmäinen latvassa istuva pöllö miellyttää silmää eniten, eikä muissakaan mitään vikaa ole.
Kävin itse samaa pöllöä kuvaamassa viikko sitten, pilvisenä päivänä. Kuvista ei tullut nyt sen ihmeelisempiä.
Paikalla oli tamperelainen pitkän linjan lintuharrastaja, selvisi jälkikäteen kuukkelin kuvahaulla, joka kertoi kyseisen yksilön olevan hyvin peloton, eikä välittävän paikalla olevista ihmisistä. Paikkahan on melko vilkasliikkeinen, porukkaa tulee menee, kevyntienliikeenteenväylä mm.
Uskoi harrastajaa ja uskalsin ottaa kuvan melko läheltä pöllöä. Itse en pöllöistä tiedä mitään..

Kiitos! Jotkut harrastajat kuuluvat käyneen lähes päivittäin pöllöä katsomassa, joten tuntevat varmasti yksilön oikein hyvin. Ja Arboretumissa kävelijöitä riittää kyllä muutenkin. Se on kuitenkin hyvä, että pöllön saalistusalueella on hiukan rauhallisempaa.

Näkyyköhän muuten tuon minun pöllöpostaukseni kaikki kuvat, tuo latvakuva on siis toisena ja ensimmäisessä pöllö istuu koivun oksalla ja postauksessa on yhteensä neljä kuvaa. Aikaisemminkin oli jotain ongelmaa, ettei kuvat näkyneet oikein kaikilla niin sillä mietin että voikohan jotain vastaavaa olla nytkin.

Ja tässä vielä yksi vähän tervehdykseltä näyttävä asento kyseiseltä pöllötä


Canon R6 + EF 500mm f4

[Jakenassu]

Juu, sehän on toinen kuva, latvakuva. Itse sekoilin. Vallan mainio tervehdys pöllöltä.