Marsalkka Spegen suuri valokuvaketju

[spege]

Voehan hyvät hyssykät, en osannut täysin aavistaa, kuinka suurta porua nämä uusimmat filmille ottamani luonnonvalokuvat aiheuttavatkaan!

Haluaisin ihan ensimmäisenä muistuttaa DC.netin digikamerakansaa siitä, että filmikuva, varsinkin värinegatiivikuva on vaikea säätää väreiltään sellaiseksi, että se vastaa kliinisen tarkkaa digitaalikameran kuvaa. Ja miksi tällaista pitäisi edes yrittää, kun filmikuvien ykkösjuttu on ainakin minulle niiden hieman rosoinen ja ”inhimillinen”, selvästi digikuvista poikkeava yleisilme.

Kuten toveri temaman tekemä remix-versio yhdestä näistä kuvistani hyvin osoittaa, filmikuvien käsittelyssä digitaalisesti on todella paljon vaihtoehtoja, vaikka lähtökohtana olisi vain 8-bit JPEG-kuva 16-bittisen TIFF:in sijasta. On sitten aika pitkälle makuasia, minkälaisesta värimaailmasta kukin pitää.

Käsittelin nämä yhdeksän kuvaa Lightroomissa melko nopeasti. Pääajatuksena näitä kuvia säätäessäni minulla oli se, millaiselta parhaassa syysruskassa hehkuva, kuvankaunis savolainen maisema näyttää aurinkoisena päivänä Mersulla ajellessa, Polaroidin aurinkolasit päässä. Pyrin myös siihen, etten hävitä kohinanpoistolla filmin rakeisuutta kokonaan näkymättömiin.

Filmikuvat kestävät värikylläisyyden nostoa selvästi digikuvia paremmin. Ehkä saturoin näitä kuvia kuitenkin hieman liikaa. Ajattelin kuitenkin tarjota kunnon väriloiston muodossa hieman iloa ja valoa jo puolitoista vuotta kestäneen koronasynkkyyden, synkimmän syksyn ja kalliiden peilittömien digikamerajärjestelmien ahdistamalle DC.netin kansalle.

[temama]

Haluaisin ihan ensimmäisenä muistuttaa DC.netin digikamerakansaa siitä, että filmikuva, varsinkin värinegatiivikuva on vaikea säätää väreiltään sellaiseksi, että se vastaa kliinisen tarkkaa digitaalikameran kuvaa. Ja miksi tällaista pitäisi edes yrittää, kun filmikuvien ykkösjuttu on ainakin minulle niiden hieman rosoinen ja ”inhimillinen”, selvästi digikuvista poikkeava yleisilme.

Filmikuvat kestävät värikylläisyyden nostoa selvästi digikuvia paremmin. Ehkä saturoin näitä kuvia kuitenkin hieman liikaa. Ajattelin kuitenkin tarjota kunnon väriloiston muodossa hieman iloa ja valoa jo puolitoista vuotta kestäneen koronasynkkyyden, synkimmän syksyn ja kalliiden peilittömien digikamerajärjestelmien ahdistamalle DC.netin kansalle.

Juurikin näin! Olen samaa mieltä näiden marsalkan viisaiden sanojen kanssa. Spegen flmivalokuvat jopa innostivat minua harkitsemaan vanhan kameran kaivamista naftaliinista, ja kuvaamaan filmille pitkästä aikaa! Minulta löytyy pari Minoltan A-mountin runkoa joihin vieläpä käy Sonyn A-mountin objektiivini. Ei hemmetti, taidanpa samantein käydä tarkistamassa runkojen kunnon!!

[Iiwana-80]

tervehdys
Ovatkos arvon foorumilaiset ryhtyneet vaatimaan realistista valokuvaa. Eikös esilläoleva pidä hyväksyä kuvaajan näkemyksenä: "tuollaisena sen halusin nähdä".

Muistan Spegen itsensä luonnehtineen omia tavoitteitaan useampaan kertaan niin, että hän tavoittelee realistista kuvaa. Siihen nähden kuvien jatkuva sinertäminen on kyllä kommentin arvoinen asia ja sellaisena niitä voikin arvostella.

[habannaama]

Eikös Spege maininnut jotain, että palaute visuaalisesta ja teknisestä tasosta on aina tervetullutta?

Kun on tullut itse kuvattua muutamia tuhansia filkkoja ja mietin näitä, menin ja kaivoin esille muutaman ottamani kuvan ihan vaan referenssiksi, etten nyt aivan puutaheinää tänne kirjoittelisi ja toden totta, on nämä Spegen ottamat kyllä aivan uskomatonta "krhmm" teknisesti, pitää olla kyllä melkomoisen hämärtyneet ja naarmuiset nostalgia-lasit silmillä, jos näistä teknisesti löytää jotain hyvää edes "filkka-saralla".

Tosiaan tuntuu että kun mainitaan sana "filmi", sen varjolla voi esittää aivan mitä tahansa ja jengillä tursuaa vaahto suupielistä nostalgia-kiimassa.

Tämä siis tuosta teknisestä osiosta, visuaalisuus onkin sitten täysin katsojan henkilökohtaista valintaa, itse en pidä tällaisista ylisaturoituneista esityksistä, kun kaiken lisäksi kaikki yksityiskohdat hukkuvat johonkin ja esim. taivas on kuin esiteinin iho-ongelmaa, kun poskipäiden pinta-alasta taistelevat samaan aikaan couberosa ja talipallo-akne niin, että itse alkaa miettimään, että onko vika näössäni vai näyttökö kenties menossa sittenkin rikki.

Jos Spege olisi tehnytkin jäynät ja kirjoittanut julkaisun yhteyteen, vaihdoin kalustoa ja ostin uuden Nikon Z7II:n, mitäs pidätte, veikkaan että jengi olisi kilvan kehoittanut viemaan laitteen ensitilassa huoltoon... ;)

[temama]

spege halus varmaan korostaa näiden värifilmivalokuviensa saturaatiota, että ne ponnahtavat räikeämmin katsojan silmille. Kun oli kuitenkin kyse tälläisestä speciaalista nostalgiatripistä.

[spege]

Mahtavaa! Nyt on oikeenlaista.

Aika rouheeta tuo skannauksessa tullut kohina. Portra 800 rae ei ole ihan tuollaista. Värikkäisiin kuviin suosittelen Ektar 100:sta. Ois hauska nähdä fotoja sillä.

Kyse ei ole varsinaisesti skannauksesta tulleesta kohinasta, vaan siitä, kun alkuperäiset scannit ovat hyvin kevyesti terävöitettyjä yli 60 MP resoluution TIFF-kuvia. Niiden pienentämisessä nettikokoon on hieman haastetta, mikäli pyrkii samalla hakemaan nettikuville sopivan terävöityksen ja vielä niin, ettei filmikuville ominainen rae häviä kuvankäsittelyssä kokonaan näkyvistä.

Tiedän kyllä, ettei Kodak Portra-sarjan filmejä ole varsinaisesti suunniteltu maisemakuvaukseen, vaan kyseessä on enemmänkin muotokuvaukseen ja kaikenlaisessa, myös heikossa valaistuksessa tapahtuvaan yleiskuvaukseen suunniteltu, pastellimaisia värisävyjä tuottava filmi. Ektar 100 sopisi kieltämättä maisemakuvaukseen paremmin ja tuottaisi terävämpää, hienorakeisempaa ja väreiltään neutraalimpaa jälkeä, kuten aikoinaan paljon käyttämäni Fuji Reala 100, jonka valmistus on ikävä kyllä lopetettu jo vuosia sitten, kuten monen muunkin hyvän filmin, koska kansojen syvät rivit ovat hamunneet vuosia vain helppoa ja halpaa digidigiä.

Mikäli haluaa värinegatiivifilmillä kunnon sävyjä ja pitää rakeisuuden kurissa, kannattaa filmiä ylivalottaa 1-2 aukkoa, jolloin lähtökohta skannaukseen on myös paras mahdollinen. Tässä tulee ongelma ISO 100-herkkyisten filmien, kuten Ektarin kanssa. Nykyinen filmiluonnonvalokuvauksen pääaseeni, vain puoli kiloa painava, peilietsimellä varustettu Olympus IS-300 zoompokkari tuottaa käsivaralta kuvattaessa helposti tärähtäneitä kuvia, jos valoa on hiemankin vähemmän ja suljinajat pitenee, minkä takia olen suosinut suosiolla ISO 400 ja 800 herkkyisiä filmejä ja valottanut ne, aina kun se on ollut mahdollista, ISO 100-400 mukaan.

Kun on tullut itse kuvattua muutamia tuhansia filkkoja ja mietin näitä, menin ja kaivoin esille muutaman ottamani kuvan ihan vaan referenssiksi, etten nyt aivan puutaheinää tänne kirjoittelisi ja toden totta, on nämä Spegen ottamat kyllä aivan uskomatonta "krhmm" teknisesti, pitää olla kyllä melkomoisen hämärtyneet ja naarmuiset nostalgia-lasit silmillä, jos näistä teknisesti löytää jotain hyvää edes "filkka-saralla".

Kävit siis kaivamassa esille kenkälaatikosta muutaman viime vuosituhannella jollekin halpafilmille ottamasi, väreiltään jo haalistuneen kymppikuvan ja vedit siitä syvälle meneviä johtopäätöksiä filmikuvien oikeista värisävyistä ja kuvanlaadusta ylipäätään. Olisi varsin mielenkiintoista nähdä näitä "oikeaoppisia" filmikuviasi tai edes joku digikuvasi, ettei uskottavuutesi ja happaman naaman näyttämisesi olisi vuodesta toiseen pelkästään jatkuvan suun soittamisen varassa. Vai etkö osaa vieläkään siirtää kuviasi nettiin?

Juurikin näin! Olen samaa mieltä näiden marsalkan viisaiden sanojen kanssa. Spegen flmivalokuvat jopa innostivat minua harkitsemaan vanhan kameran kaivamista naftaliinista, ja kuvaamaan filmille pitkästä aikaa! Minulta löytyy pari Minoltan A-mountin runkoa joihin vieläpä käy Sonyn A-mountin objektiivini. Ei hemmetti, taidanpa samantein käydä tarkistamassa runkojen kunnon!!

Hienoa! Jos sinulla on valmiiksi vitriinissäsi Sony A7rII:n rinnalla filmikuvaukseen soveltuvaa kalustoa, kannattaa ehdottomasti ainakin kokeilla. Helsingissä filmille kuvaaminen on vielä helppoa, kun erilaisia filmejä on saatavilla monista valokuvaliikkeistä suoraan hyllystä ja kehityspaikkojakin on valita asti, joista saa samalla myös filmin skannauksen, mikäli et halua hankkia ainakaan heti omaa filmiskanneria. Toista se on täällä Savon mailla, jossa harrastus lepää pitkälti pelottavan epävarman ja hitaan Postin varassa.

[temama]

Hienoa! Jos sinulla on valmiiksi vitriinissäsi Sony A7rII:n rinnalla filmikuvaukseen soveltuvaa kalustoa, kannattaa ehdottomasti ainakin kokeilla. Helsingissä filmille kuvaaminen on vielä helppoa, kun erilaisia filmejä on saatavilla monista valokuvaliikkeistä suoraan hyllystä ja kehityspaikkojakin on valita asti, joista saa samalla myös filmin skannauksen, mikäli et halua hankkia ainakaan heti omaa filmiskanneria. Toista se on täällä Savon mailla, jossa harrastus lepää pitkälti pelottavan epävarman ja hitaan Postin varassa.

Voe persus, eka kokeilu meni vit*uix kun vanhasta minoltasta lukittui/jämähti peili ylös, enkä saa sitä alas normikeinoin. Noh, täälästä tää on. Jatketaan.

[iikkoo]

Mistä tietää että onko kuvaajan näkemys vai liian innokas saturaatio säätimen käyttö, olisiko Spege sitä sukupolvea joiden mielestä kaiken pitää näyttää karkkikaupanu hyllyltä.

Väritys oli melko vahvoja minullakin ennen kaihileikkausta 😀. Ikävä kyllä, olen taas päässyt lähes samaan tilaan, usein taitaa mennä kuvia vielä enemmän karkkipuolelle. Kun vähät ystävät tykkää siitä, =>ikää on heilläkin, jatkan samaa resuamista.
Näistä syistä palautin spegelle aikoinaan tuskalla ja vaivalla, ehkä vain armosta saatukin, valokuvakapteenin natsatkin, - enkä pahemmin kuviakaani samoista syistä tänne esittele 🤔😇

[habannaama]

Kävit siis kaivamassa esille kenkälaatikosta muutaman viime vuosituhannella jollekin halpafilmille ottamasi, väreiltään jo haalistuneen kymppikuvan ja vedit siitä syvälle meneviä johtopäätöksiä filmikuvien oikeista värisävyistä ja kuvanlaadusta ylipäätään.

Mistä päättelit että kuvat ovat kenkälatikossa, entä mistä päättelit että ovat kymppikuvia?

Ei, en kaivanut kenkälaatikosta, eikä olleet kymppikuvia, vaan tässä tapauksessa 5 kpl A3:sia.

Filmin hintaa en todellakaan enää muista, mutta itse filmin muistan, Kodachrome 64:nen, ehdoton lempparini filkka-ajoilta.

Laittamasi kuvien perusteella voi hyvinkin vetää johtopäätökset noiden oikeista värisävyistä ja kuvanlaadusta ylipäätään, miksei voisi, vai muokkaatko ne nettijulkaisua varten täysin toisenlaiseksi kuin ne ovat livenä, miksi, erikoista, hmmm...?

[helumiah]

Olenko ainoa kuka ei tykkää vinksallaan oevista ylisaturoituneista mössöisistä yksityiskohdat hukkaavista kuvista, jotka näyttää karseilta?

Anteeksi suorasukaisuuteni, mutta näin minä nuo koen....

Tällä kertaa täysin samaa mieltä kanssasi.

Värinegatiivien skannaaminen on todellista välineharrastusta. Puhutaan superteleobjektiivien kalleimmasta hintaluokasta kunnon välineiden kohdalla. Väriprofiilien säätäminen kohdalleen on vaikeaa, mutta tehtävissä, kun osaa ja on laitteet.

Jos Portra kiinnostaa, Google: Akseli Valmunen.

En löytänyt googlesta paljonkaan Akseli Valmusesta mutta kuvaa ilmeisesti paljon filmille? Itsekkin harrastan filmikuvaamista ja portra 400 on värifilmeistä mieluisin ja mustavalkofilmejä on paljonkin mieluisia. Kiitoksia spegelle värikylläisistä kuvista, joka ei tykkää niin ei mutta onhan tämä mahtavaa verrattuna tylsään digimaailmaan…

[jperala]

Olenko ainoa kuka ei tykkää vinksallaan oevista ylisaturoituneista mössöisistä yksityiskohdat hukkaavista kuvista, jotka näyttää karseilta?

Anteeksi suorasukaisuuteni, mutta näin minä nuo koen....

Tällä kertaa täysin samaa mieltä kanssasi.

Värinegatiivien skannaaminen on todellista välineharrastusta. Puhutaan superteleobjektiivien kalleimmasta hintaluokasta kunnon välineiden kohdalla. Väriprofiilien säätäminen kohdalleen on vaikeaa, mutta tehtävissä, kun osaa ja on laitteet.

Jos Portra kiinnostaa, Google: Akseli Valmunen.

En löytänyt googlesta paljonkaan Akseli Valmusesta mutta kuvaa ilmeisesti paljon filmille? Itsekkin harrastan filmikuvaamista ja portra 400 on värifilmeistä mieluisin ja mustavalkofilmejä on paljonkin mieluisia. Kiitoksia spegelle värikylläisistä kuvista, joka ei tykkää niin ei mutta onhan tämä mahtavaa verrattuna tylsään digimaailmaan…

Mikä on tylsää digimaailmaa, samassa muodossa ne nega tai dia kuvat on tuossa ruudulla ? Lisäksi esim. Nikon D700 tekee tunnetusti filmi like jälkeä, tästä löytyy tarinaa netti pullollaan. Jos ajatus siitä että ährää filmiä puolaan, peukalolla virittää ja siirtää seuraavan ruudun kohdilleen, läträät nesteiden kanssa tai odotat viikon että näet ne kuvat joista 60% on pilalla antaa kuvaan jotain lisäarvoa...juu ei.

Itse aloitin kuvaamisen filmi aikana ja niitä tuli paljon, laatikko kaupalla, en kaipaa yhtään sitä turaamista.

[Maffer]

Kyllä nuo värinegat voi itse kehittää. Kemikaalien käryt on asia erikseen, mut kunhan ei sotkea (tai siitä vaan jos haluaa aidot instafiltterit) kehitysvaiheiden litkuja liikaa keskenään, eipä se vaikeaa ole. Valmiita negakehityskittejä saa monen sorttista missä litkut valmiina.

Ei tarvi siis lähetellä minnekään ja onpahan siinä sit vielä enemmän tekemisen makua. Skannauksessa Silverfast on värinegalle loistava vaikkakin UI hieman sekava.

[temama]

No nyt sain yhden vanhan minoltan filmi dynax rungon toimimaan. Siitä oli hävinnyt patterikansi, niin piti huikkasen viritellä että sai tupla CR2 patteria asiallisesti kameran sisään ja sähkön liikkumaan.
Tuli ihana nostalgiaryöppy kun ensimmäinen kuva räpsähti ja kamera kelasi filmin seuraavaa valotusta varten. Ai että!! Ei sille vain voi mitään. Kun sun täytyy keskittyä ihan eri tavalla jokaiseen ruutuun kuin digikameralla, jokaisesta ruudusta tulee tavallaan 'arvokkaampi' otos hetkestä.
Melkein välittömästi juolahti mieleen, että miksi en tee filmikuvausta enää enempää? Opettavaista itseruoskintaa. Olen ihan varma, että parin filmirullan kuluttamisen jälkeen suhtauduin taas keskittyneemmin myös digijärkkäkuvaukseen!
Toki ärsyttävää kun ei voi heti 100 varmasti tietää filmikuvan onnistumisesta jne. Toisaalta sitä suurempana lahjana se hieno valokuva sitten tulee kun filmi kehitetty ja vedostettu.

[jperala]

Digihelvetillä voi yhtä hyvin keskittyä siihen kuvaan, jos on kouluttanut itsensä siihen että sarjakuvaus on aina päällä ja toivoo että joku niistä sadoista kuvista on hyvä niin jotain on mennyt pieleen matkan varrella.

[jperala]

Tuli tuplat

[spege]

Kävit siis kaivamassa esille kenkälaatikosta muutaman viime vuosituhannella jollekin halpafilmille ottamasi, väreiltään jo haalistuneen kymppikuvan ja vedit siitä syvälle meneviä johtopäätöksiä filmikuvien oikeista värisävyistä ja kuvanlaadusta ylipäätään.

Mistä päättelit että kuvat ovat kenkälatikossa, entä mistä päättelit että ovat kymppikuvia?

Ei, en kaivanut kenkälaatikosta, eikä olleet kymppikuvia, vaan tässä tapauksessa 5 kpl A3:sia.

Filmin hintaa en todellakaan enää muista, mutta itse filmin muistan, Kodachrome 64:nen, ehdoton lempparini filkka-ajoilta.

Laittamasi kuvien perusteella voi hyvinkin vetää johtopäätökset noiden oikeista värisävyistä ja kuvanlaadusta ylipäätään, miksei voisi, vai muokkaatko ne nettijulkaisua varten täysin toisenlaiseksi kuin ne ovat livenä, miksi, erikoista, hmmm...?

Hyvä hapannaama, Kodachrome 64 diafilmi on sävyiltään melko jyrkkää, mutta huomattavasti terävämpää ja hienorakeisempaa, kuin näissä kuvissa käyttämäni Kodak Portra 800 värinegatiivifilmi, joka on lähes viisi kertaa herkempää filmiä. Asiaa voi verrata melko hyvin digitaalikameran kennoherkkyyteen. Tiedät ehkä itsekin, että digitaalikameralla saat ISO 100 herkkyydellä huomattavasti parempaa kuvanlaatua kuin ISO 1600 herkkyydellä, mutta usein ISO 100 on liian hidas herkkyys, varsinkin käsivaralta heikommassa valossa kuvatessa.

Toisena merkittävänä asiana haluan huomauttaa, että ne esille kaivamasi A3-kokoiset Kodachrome-vedokset on tehty ilmeisesti perinteisin menetelmin, ilman digitaalisen kuvankäsittelyn suomia, lähes rajattomia mahdollisuuksia säätää muun muassa kuvan värit ja sävyt oman maun mukaan. Perinteisin menetelmin Kodachrome-diafilmistä vedostettu valokuva on väreiltään hyvin hillityn neutraali. Itse haluan kuitenkin hieman boostata filmikuvieni värejä digitaalisen kuvankäsittelyn suomin menetelmin, koska elämä täällä Pohjantähden alla on muutoin melko harmaata, ainakin tähän vuodenaikaan.

Kiitoksia spegelle värikylläisistä kuvista, joka ei tykkää niin ei mutta onhan tämä mahtavaa verrattuna tylsään digimaailmaan…

Eipä kestä. Kuten jo aiemmin kerroin, halusin näillä värikkäillä filmikuvillani tuoda hieman iloa, valoa ja vaihtelua toinen toistaan kliinisempien digitaalikuvien uuvuttamalle DC.netin kansalle. Ilmeisesti onnistuin tässä varsin hyvin, koska nämä filmikuvani ovat herättäneet kansan keskuudessa moninverroin enemmän mielenkiintoa ja keskustelua, kuin monet aiemmin julkaisemani digitaalikameralla ikuistamani luonnonvalokuvasarjat tässä ketjussa yhteensä!

Kyllä nuo värinegat voi itse kehittää. Kemikaalien käryt on asia erikseen, mut kunhan ei sotkea (tai siitä vaan jos haluaa aidot instafiltterit) kehitysvaiheiden litkuja liikaa keskenään, eipä se vaikeaa ole. Valmiita negakehityskittejä saa monen sorttista missä litkut valmiina.

Ei tarvi siis lähetellä minnekään ja onpahan siinä sit vielä enemmän tekemisen makua. Skannauksessa Silverfast on värinegalle loistava vaikkakin UI hieman sekava.

Tiedän kyllä, että itsekin voi kehittää ja kemikaaleja on saatavilla. Vielä kemikaalien käryjä suurempi päänvaiva värinegatiivifilmien kehityksessä on kuitenkin kehitysprosessissa vaadittava hyvin tarkka ja mielellään vielä melkoisen kuuma kemikaalien lämpötila. Tämän takia olen turvautunut ainakin toistaiseksi nykyajan pelottavan Postin palveluihin tai tiukan paikan tullen ajanut Mersulla Kuopioon, jossa on koko Suur-Savon alueen viimeinen valokuvaliike, jossa filminkehitys onnistuu koneellisesti kaikkina arkipäivinä jopa alle tunnissa, jos kehitettäviä filmejä ei ole kerralla kovin montaa.

[aikaarska]

Peukkua näille filmikuville, ja myös uusille filmikuvauksille. Ehdottomasti kivaa vaihtelua digiräpsyjen lomassa.

[habannaama]

En saanut aiemmin aikaiseksi, koska osa kuvista säilytyksessä hieman hankalassa paikassa, kas kun niitä on melko paljon ja ei ihan meinaa "normi elämiseltä" kaappitila riittää, vaan näin sairauslomalla kun aikaa on, energiaa ei niinkään, niin otin itseäni niskasta kiinni ja ei muuta kuin tuumasta toimeen ja kyllä, toden totta, sain kaivettua esille lisää kuvia, nyt ei kylläkään tuota kokoluokkaa, vaan 2 kpl A4 ja läjä kymppikuvia (otin pääasiassa dioja, koska pääasiallinen katselumuoto oli projektori).
Noissa filkkana Fujin 800:nen, eli kyllä minäkin joissain tapauksissa korkeampaa herkkyyttä käytin, se vaan että ehdotin lemppari oli tuo aiemmin mainitsemani Kodachrome 64, kiitos sen erittäin kauniin sävytoiston.

Jos unohdetaan herkkyys, niin on tuon Fujifilmin sävytoisto sellaista luonnottomampaa verrattuna Kodachromeen, osin saturoitunutta ja osin taas latteaa, en koskaan päässyt sen kansa sinuiksi, oli lähinnä sellainen hätävara tiettyihin olosuhteisiin ja muistaakseni edullista, kas kun tuo Kodachrome 64 pääasiallinen filkka mitä tuli käytettyä ja paljon kuvaavalle nuorelle jampalle kallis käyttää, joten siinä kohtaa 800:ssa tuli säästettyä...

Joo, en ota kantaa filkkojen digitalisointiin, koska ei ole sellaisesta kokemusta, on kyllä ollut mietteissä ottaa tuokin työn alle, mutta kiitos niiden lukumäärän, en vaan ole saanut aikaiseksi ja jos jälki tulee olemaan tuota tasoa, niin en haluakaan, mieluummin jätän sitten muistojen kellariin, nuo muutamat Fujifilm 800:lla otetut paperikuvat eivät kylläkään olleet teknisesti noin huonoja kuin julkaisusi kuvat, mutta kuten totesin, jos laatu kärsii noinkin paljon, niin ei kiitos, jätän digitalisoinnin väliin....

[Epilobium]

Ihmeen paljon
näin sisällöltään mitäänsanomattomista
kuvista riittää polemiikkia.

[jperala]

Ihmeen paljon
näin sisällöltään mitäänsanomattomista
kuvista riittää polemiikkia.

Mutta kun ne on flikkaa niin siinä on heti suurta valokuvauksen taikaa, kaikki vaan ei ymmärrä sitä.