Sony Alpha 1

[Maffer]

Ei nyt lähdetä vänkäämään mistään osaamisista. Ei ihminen säädä luonnossa esiintyvää valoa. Vuorokaudessa on kaksi hetkeä hyvällä valolla ja muutaman aukon dynamiikalla, loput dramatiikat onkin liikaa nykyiselle digille.

[elmar]

Valokuvan tarkoitus on dokumentoida fysikaalista todellisuutta eikä piirrellä hyvältä näyttäviä valheita.

Kannattais pikkuhiljaa alkaa hiffata, että valokuva on kuin kirjoitettu teksti. Kumpikaan ei ole koskaan "totta", vaan tekijän näkemys jostakin aiheesta. Näin on aina, vaikka olisi kuinka "dokkaria".

Kun se menee jakeluun, tajuaa samalla sen, että kaikki valokuvat ovat kamerainsinöörin, softantekijän, vedostajan jne. ja etenkin kuvanottajan päätösten ja valintojen tulos. "Totuus" ei tallennu nappia painamalla, vaan se tehdään.

Tämän veret seisauttavan valaistumisen jälkeen, loppu onkin helppoa: hyvä kuva on hyvä kuva, kaikki muu on selittämistä.

[nsamppa]

Ei nyt lähdetä vänkäämään mistään osaamisista. Ei ihminen säädä luonnossa esiintyvää valoa. Vuorokaudessa on kaksi hetkeä hyvällä valolla ja muutaman aukon dynamiikalla, loput dramatiikat onkin liikaa nykyiselle digille.

Kuka on mistään luonnonvalosta puhunu? Lamppuja ja muokkaimia vaan kehiin ja alkaa dynamiikka riittämään. Toki jos luonnonvalon kanssa haluaa temppuilla niin sitten vähän enemmän diffuja ja refloja tai aivan saakelin tehokkaita lamppuja. Aina on hyvä valo. Pitää vaan osata käyttää sitä mitä on.

[jaava]

Jos nykyaikaisilla kameroilla tulee dynamiikka vastaan, niin silloin haetaan ihan väkisin kaluston rajoja, kuvauskohde on joku tekninen erikoisuus tai kuvaaja täysin taitamaton. Minkään kohteen visuaalisessa esittämisessä ei tarvita yhtään enempää dynamiikkaa.

Kaunis talvipäivä metsäaukealla, josta kuvaan halutaan metsän siimeksen kohteita, lumista aukeaa ja taivaan näyttäviä pilvimuodostelmia.
Noita ei saa peruskameralla millään mahtumaan - yläpää palaa tai tumma pää jää vajaaksi.

Tuo on helppo ottaa HDR-kuvana, jos aikaa on, mutta 16-stopin dynamiikalla olisi kuvaus jo helppoa. Jälkikäsittelyssä sitten otetaan kuvasta esiin ne osat joiden perässä kuvaaja on ollut.

[hkoskenv]

Kannattais pikkuhiljaa alkaa hiffata, että valokuva on kuin kirjoitettu teksti. Kumpikaan ei ole koskaan "totta", vaan tekijän näkemys jostakin aiheesta. Näin on aina, vaikka olisi kuinka "dokkaria".

Kun se menee jakeluun, tajuaa samalla sen, että kaikki valokuvat ovat kamerainsinöörin, softantekijän, vedostajan jne. ja etenkin kuvanottajan päätösten ja valintojen tulos. "Totuus" ei tallennu nappia painamalla, vaan se tehdään.

Tämän veret seisauttavan valaistumisen jälkeen, loppu onkin helppoa: hyvä kuva on hyvä kuva, kaikki muu on selittämistä.

Totuus on filosofista *sensuroitu*. Sitä ei voi kukaan koskaan tietää. Mutta valokuvaamalla voi tallentaa tietynlaisen näytteen paikalla olevasta sähkömagneettisesta kentästä, josta voi edelleen päätellä asioita kohteena olevasta fysikaalisesta objektista tai ilmiöstä. Jos tekninen prosessi on avoin ja hallittu, sen virheet tiedetään tai voidaan arvoida. Jos taas sitä käsitellään jollain typerillä algoritmeilla, tulos on arvotonta bittimoskaa. Jos joku taitelijanrenttu haluaa fiilistellä sellaisella, niin sen kun, mutta minua se ei kiinnosta. Kamerateollisuuden ongelma on se, että niistä kauniiden kuvien fiilistelijöistä ylivoimainen valtaosa saa otettua kauniit kuvansa puhelimilla. Järkkäri ei tuo siihen enää lisäarvoa kuin hyvin marginaalisilla erikoisaloilla, joilla ei ole kaupallista potentiaalia ylläpitää nykyisenlaista teollisuutta.

Tuo hyvä kuva on mielipide. Mielipiteet ovat kuin ulostusaukot (meneeköhän läpi sensuurista, no, tiedät mitä tarkoitan). Kaikilla on sellainen ja kaikkien mielestä muiden haisee pahemmalta kuin oma. Sellaisen mutuspekulaation rinnalla jopa filosofointi totuudesta on mielenkiintoista ajanvietettä.

Kuva on hyvä, kun se kertoo mielenkiintoista tietoa kohteestaan. Varsinkin, jos se kohde on jollain tavalla mielenkiintoinen. Kuva ilman selityksiä on vain pigmenttisotkua paperilla tai pikselisotkua näytöllä, jos ei satu olemaan niin kovan tason asiantuntija, että ymmärtää suoraan mikä kuvassa on se kiinnostava tieto, joka halutaan välittää.

[hkoskenv]

Kaunis talvipäivä metsäaukealla, josta kuvaan halutaan metsän siimeksen kohteita, lumista aukeaa ja taivaan näyttäviä pilvimuodostelmia.
Noita ei saa peruskameralla millään mahtumaan - yläpää palaa tai tumma pää jää vajaaksi.

Juuri tuollaista tarkoitin sillä tarkoitushakuisella rajojen rikkomisella. Tuohon tosin pitää lisätä se, että jos varjoja nostettaessa näkyy vähänkin kohinaa, kultasilmään tulee naarmu ja itkupotkuraivari triggeröityy. Jos tarkoitus on esim. dokumentoida siellä metsässä olevia kohteita, sen kun nostaa varjoja 5 aukkoa, niin saa selvää onko siellä karhu vai varpunen.

Mutta maailmassa lienee aika monta miljardia muuta kiinnostavampaa kuva-aihetta. Kuvaajan taitoa on osata myös valita kohde ja valaistus niin, että tekniikan rajat eivät ylity. Jokainen meistä osaa sen. 15 vuotta sitten se oli itsestäänselvää meille kaikille ihan tavallisissakin oloissa. Nyt kamerat ovat kehittyneet niin hyviksi, että pitää oikein etsimällä etsiä se kirkas luminen päivä ja pimeä luola, johon voi tehdä veistoksen grillihiilistä ja valittaa, kun ei Auringossa oleva lumiukko ja luolassa oleva hiilipeikko valotu kunnolla. Mutta onko tuo sellainen tarve, että valmistajat saavat kehityksestä omansa pois. En usko. Luurit voivat tehdä sen B-laadulla monivalotuksella, mutta järkkärihifistit alkavat ulista, jos yhden pikselin arvo on yhden yksikön pielessä tai kuvaan hiipuu "suttua", joten se ei toimi käytännössä.

[elmar]

Sä et vaan tajua. Ottaessasi siitä näytteestä ns. dokumentin, siihen pisteeseen päästäkseen on tapahtunut jo niin paljon valintoja, ettei sillä ole mitään tekemistä "luomun" tai "totuuden" kanssa.

Jo pelkästään se, mistä kulmasta, missä valossa, millä aukolla, millä rajauksella jne. kuvan ottaa, tekee kuvasta kuvaajan näkemyksen siitä aiheesta. Niistä lukuisista muista tekijöistä puhumattakaan.

Mut mitäpä tästä jankkaamaan, se ei johda mihinkään.

[hkoskenv]

Sä et vaan tajua. Ottaessasi siitä näytteestä ns. dokumentin, siihen pisteeseen päätäkseen on tapahtunut jo niin paljon valintoja, ettei sillä ole mitään tekemistä "luomun" tai "totuuden" kanssa.

Jo pelkästään se, mistä kulmasta, missä valossa, millä aukolla, millä rajauksella jne. kuvan ottaa, tekee kuvasta kuvaajan näkemyksen siitä aiheesta. Niistä lukuisista muista tekijöistä puhumattakaan.

Mitä väliä tuollaisella "näkemyksellä" on? Tai sillä kuka on ottanut jonkun kuvan? Jos kuva on otettu oikein, se näyttää ne asiat joita sillä on tarkoitus kertoa. Jos vaikka otan kuvan jonkin hyönteisen määrittämiseksi, keskeistä on että sen lajin määrityksessä tarpeelliset tuntomerkit näkyvät riittävällä teknisellä laadulla, että erottelu voidaan tehdä yksikäsitteisesti. Ei siinä ole mitään minun näkemystä. Hyönteinen on sellainen kun se on ja lajituntomerkit ovat mitkä ovat. Hyvä kuva on niin selkeä, että jokainen, jolla on perustiedot ja välineet kuvan ja oman hyönteisyksilön tarkastelemiseen, päätyy samaan valintaan lajin suhteen vaikka valaistus, rajaukset, tekniset parametrit ym. ovat mitä tahansa. Jos ne ovat liikaa pielessä, sitten kuvasta ei saa selvää ja se johtaa virhemäärityksiin ja on huono.

Mut en halua alkaa jankkaamaan tästä, se ei johda mihinkään, koska kaikilla on oma p*rseenreikänsä.

Sepä se. Ja meillä ei ole yhteistä kieltä ja maailmankuvammekin lienee jo peruslähtökohdiltaan niin erilainen, ettei yhteisymmärrystä voi koskaan tullakaan. Minä olen tutkijakoulutuksen saanut insinööri, joka on oppinut piilottamaan ja ohittamaan omat ja toisten näkemykset ja tukeutumaan mittalaitteiden tuomaan objektiiviseen dataan ja sinä taiteilija, joka tulkitsee ja esittää juuri näkemyksiä ja vaikuttaa muihin sitä kautta. Kamera on minulle mittalaite, joka laskee objektiivisesti fotoneja ja piilottaa näkemyksiä ja sinulle sivellin, jolla esitetään näkemyksiä.

Mutta sellaisen vaikutelman tuosta saa, että esität omaa näkemystäsi ainoana oikeana. Kuva on "hyvä", kun minä sanon ja pulinat pois. Varmaan sekin on seurausta erilaisesta suhtautumisesta näkemyksiin ja niiden arvoon.

[elmar]

Jos kuva on otettu oikein, se näyttää ne asiat joita sillä on tarkoitus kertoa. Jos vaikka otan kuvan jonkin hyönteisen määrittämiseksi, keskeistä on että sen lajin määrityksessä tarpeelliset tuntomerkit näkyvät riittävällä teknisellä laadulla, että erottelu voidaan tehdä yksikäsitteisesti. Ei siinä ole mitään minun näkemystä.

Heh, ylläolevassa on nimenomaan kyse sinun näkemyksestä eli siitä miten haluat asian valokuvata, minun ottamana kuva olisi toisenlainen. Kumpikaan kuva ei ole oikea tai väärä tai hyvä tai huono, vaan niillä on eri tarkoitus. Ne ovat eri NÄKEMYKSIÄ samasta asiasta. Over and out. :)

[tobe]

No sen on valintojen maailma sekin. iLuuri on hyvä monessa mutta siitäkin voi parantaa.

Lisäksi oon käytännön tasolla tehny sen vääjäämättömän havainnon et luuri on armottomasti liian hidas. Sen kameran käynnistämiseen menee ihan liikaa aikaa ja usein mun makuun se ylivalottaa. Se valotuksen korjaus vasta kestääkin. Mä ku noita muksuja kuvailen niin ne on semmonen koeponnistus kameralle et jos sen kamera läpäisee, ollaan jo todella vahvoilla. Moni kamera on siihen kaatunut. Muutenkin se on paras tapa mulle tutustua kameraan. Kaiken pitää toimia nopeasti.

Mulla on ihan sama fiilis, kuvailen paljo tota tenavaa. Luuri (p20pro) on hias.
Kuvanlaatu on riittävä jos valoa on niin paljon että autoiso on 50, tai max 100. Tämän oon monesti todennut kun siirtänyt isomman pompsin puhelimelta koneelle. Kun niitä selailee ja näkee että karmeeta suttua niin joka kerta iso on 200 tai enempi. Käyttökelvoton moinen, pitäs olla max iso 100 tossakin.

[Maffer]

Kyllä, jos arvioin tän p20 pron teknistä suoritusta pitämällä rinnakkain auki GFX:n ruutua samasta kohteesta jossa on helppo valaistus, ei luuri pärjää. Mut juuri juhannuksena 1v muksun synttäreillä vieraiden mieleen jääneet kuvat tuli Fujin sijasta luurilla mihin skidi ei reagoinut mitenkään vaan jatkoi touhuansa. Heti kun meni tetsaamaan lattialle tiiliskiven kanssa, alkoi kohteella murjotus. Se ei tunnistanut enää ihmistä kameran takana vaan pelkäsi tilannetta.

[Myynnissa]

...kun kuvataan noinkin niukoissa valoissa ei todellinen värimaailma oikein voi olla kovinkaan kirjava.

Harvemmin vaan näkee täällä foorumeilla ja muuallakin korkeilla ISO arvoilla otettuja luontokuvia ja muussa kuin postimerkki koossa eli kiva kokeilla miten tällaisia kuvia voidaan venyttää, niin että niistä saadaan vielä ihan käyttökelpoista kamaa.

Jos tekniikasta harhaudutaan kuvan esittämiseen, miksi ei anneta niiden niukkojen valojen näkyä? Käyttökelpoisuus on varmaan osittain subjektiivista, mutta osittain kyllä ei. Käyttökelpoista on se, mikä kiinnostaa. Enemmän olisin kiinnostunut tuon A1:n ISO 40 000 kuvasta sellaisena kuin se on ilman mitään kohinanpoistoa tai terävöitystä.

Toki niukat valot saavat ja pitääkin näkyä, mutta kaikissa tilanteissa, kuten edellä esitetyssä kuvassa varpushaukka lennossa juuri auringon nousun jälkeen, mänty metsä taustalla, aurinko on pilven takana, ei kannata odottaa mitään mystistä vaan tuolta se jotakuinkin näyttää. Toki 5.6 aukon ja kohinan poiston myötä tausta sumentuu, kohina vähenee, mutta en näe sitä mitenkään suurena ongelmana. Jos menee liian muoviseksi, ei se tietenkään näytä hyvältä. Ja toki se sähköinen kohina sopii tiettyihin kuviin, mutta ei kaikkiin.

Miksi olet enemmänkin kiinnostunut RAW kuvasta, kun se ei ole lopputulos vaan alku. RAW kuvasta tehdään se lopullinen kuva, jotta sitten esitetään netissä, printeissä, lehdissä, kuvaesityksissä, julisteissa yms. Mutta jos nyt haluaa RAW kuvia katsella, niin netistä niitä kyllä löytyy kotikoneelle ladattaviksi.

ppie
www.petripietilainen.fi

[nsamppa]

Heti kun meni tetsaamaan lattialle tiiliskiven kanssa, alkoi kohteella murjotus. Se ei tunnistanut enää ihmistä kameran takana vaan pelkäsi tilannetta.

Eli et vain osaa kuvata muksuja. Se on katsottava jo ennakkoon ja nopsaan näpsäistävä pois. Lisäksi nykykameroista löytyy kääntyvää näyttöä. Sitä kannattaa käyttää. Silloin ei tarvii olla kameran takana. Eli ennakointi, tilanteen ja valon lukeminen, kameran ominaisuuksien hyödyntäminen ja nopeus. Harjoittelua vaan ja kyllä se siitä. Voin sanoa omasta kokemuksesta että kuvaajien lapset on kaikkein vaikeimpia tapauksia. Jos niitä ei kiinnosta olla kuvattavana, ei siitä tuu mitään. Ja hyvin usein niitä ei kiinnosta. Ei kannata kameraa syyttää jos ei osaa. Kameraa vaihtamalla se ei parane. Tossakin tilanteessa mä katson mieluummin vähän heikompaa kuvaa teknisesti missä on hyvä meno ko 16 aukon dynamiikka ja murjottavaa lasta.

E. Et kai menny ottamaan kuvaa lapsesta jollain 120s valotuksella jotta mahtuu kuvaan kirkkaat ja tummat päät? Voin nyt jo sanoa että muksu ei pysy edes unissaan niin pitkän paikallaan.

[Maffer]

Ei se aivan noin mene ton Fujin kanssa. Sen CDAF on niin hidas ettei skidistä saa kuvaa lainkaan jos kohde liikkuu. Huonompi liikkeen kanssa kuin Pentax K20D. Tossa joku Soni voi ollakin hyvä.

[nsamppa]

Ei se aivan noin mene ton Fujin kanssa. Sen CDAF on niin hidas ettei skidistä saa kuvaa lainkaan jos kohde liikkuu. Huonompi liikkeen kanssa kuin Pentax K20D. Tossa joku Soni voi ollakin hyvä.

Just sen takia muksujen kanssa on hyvä koeponnistaa kamerat. Onhan tossa semmoinenkin vaihtoehto että himmennät tarpeeksi, tarkennat jo valmiiksi oikeaan kohtaan ja sitten kuva. Ennakointia. Maailma on täynnä vaihtoehtoja.

Sonyt on mulla läpäissy muksu-testln ja nyt R6. Mut esim ricoh gr oli liian hidas. Sen manuaalitarkennuksen säätäminen oli liian tökötököä.

[temama]

Valokuvan tarkoitus on dokumentoida fysikaalista todellisuutta eikä piirrellä hyvältä näyttäviä valheita.

Kannattais pikkuhiljaa alkaa hiffata, että valokuva on kuin kirjoitettu teksti. Kumpikaan ei ole koskaan "totta", vaan tekijän näkemys jostakin aiheesta. Näin on aina, vaikka olisi kuinka "dokkaria".

Kun se menee jakeluun, tajuaa samalla sen, että kaikki valokuvat ovat kamerainsinöörin, softantekijän, vedostajan jne. ja etenkin kuvanottajan päätösten ja valintojen tulos. "Totuus" ei tallennu nappia painamalla, vaan se tehdään.

Kyllä Koskis kiteytti asian mielestäni oikein hyvin.Valokuva on nimenomaan vallitsevan valon tallentamista. Eli hetken todellisuuden tallentamista. Oikeastaan sen puhtaammin ei ihminen tällä hetkellä pysty yhtä lyhyttä hetkeä tallentamaan. Videointiin en mene tässä kohtaa, koska puhe oli kuitenkin still-kuvauksesta.
Tottakai kuvaaja, kamerainsinööri, softantekijä, vedostaja jne pystyy vaikuttamaan kuvan lopputulokseen, ja väärentämään totuutta enemmän tai vähemmän, mutta siinäpä sitten ollaankin! Ehkäpä valokuvasta ja taidevalokuvasta pitäisi puhua eri ilmaisumuotona? En ole ikinä ollut liian photoshoppaamisen ja vielä vähemmän kuvamanipulaation ystävä. Nykyaikana sitä kuitenkin näkee kyllästyttävän paljon. Kuvastaa hyvin miten hukassa ihminen on nykyaikana. Hyvä kun erotetaan todellisuus fiktiosta. Ajankohtainen esimerkki on salaliittoteoriat koronan ympärillä.

[Maffer]

No ei kun sitten filmi esiin. Tallentamaan analogisesti analogista maailmaa. Ei se vaikeaa ole ja valmiin kuvan takana on aikalailla saman verran duunia kuin digillä.

[temama]

No ei kun sitten filmi esiin. Tallentamaan analogisesti analogista maailmaa. Ei se vaikeaa ole ja valmiin kuvan takana on aikalailla saman verran duunia kuin digillä.

Filmi on hyvä. Tykkään kyllä vanhan koulukunnan analogisuudesta, ja aikanaan itsekin ihan tarpeeksi filmiä polttelin - ei siinä mitään.

Mutta ei digitaalisuuden tarvitse tarkoittaa loputonta muokkaamista. Onneksi nykyajan digijärkkäreissä valokuva sentään vielä tallentuu suht puhtaasti kennolle ilman älyttömiä AI prosessointeja. Nyky Bayer-digikennoissa on rajoituksensa, mutta järkkäreiden kuvaprosessointi on tarpeeksi 'tyhmää', ettei se muuta liikaa tallennettua hetkeä. Valo tulee optiikan läpi ja jättää jälkensä valotusajan puitteissa kennoon. Ei siihen välttämättä filmiä tarvita.

Mutta nyt jengi on hirveen innostunut kaikenmaailman AI teknologioista ym. vippaskonsteista. Ja kun homma kehittyy, niin aivan varmasti saadaan nähtäväksi huippuhienoja otoksia instaan ja faceen, ihan vaikka taviksienkin räpsiminä. Mutta ei se enää ole niin suoraviivaista rehellistä valokuvaamista kuin mitä järkkärillä tulee yhtenä ainoana valotuksena, ilman mitään keinotekoisia manipulaatioita.

Otan mielummin yhden ainoan rehellisen valokuvan kohinoineen ja puhkipalaneineen kohtineen kuin silotellun kuvan Disneyn satukirjasta!

[AnHa]

Miksi olet enemmänkin kiinnostunut RAW kuvasta, kun se ei ole lopputulos vaan alku. RAW kuvasta tehdään se lopullinen kuva, jotta sitten esitetään netissä, printeissä, lehdissä, kuvaesityksissä, julisteissa yms. Mutta jos nyt haluaa RAW kuvia katsella, niin netistä niitä kyllä löytyy kotikoneelle ladattaviksi.

En siis ole kiinnostunut ladata RAW-kuvaa ja tarkastella sitä, vaan vaikkapa Laitruumissa tehtyä JPEGiä ilman säätöjä sellaisenaan, kuin se sieltä putkahtaa.

[hkoskenv]

No ei kun sitten filmi esiin. Tallentamaan analogisesti analogista maailmaa. Ei se vaikeaa ole ja valmiin kuvan takana on aikalailla saman verran duunia kuin digillä.

Filmi on järkyttävän paljon monimutkaisempi tapa tallentaa informaatiota kuin elektroninen detektori ja värisuodattimet. Tyypilliset elektroniset detektorit ovat jokseenkin lineaarisia, detektorien ja suodattimien taajuusvaste ei muutu merkittävästi sillä intensiteettialueella, jolla niitä yleensä käytetään jne. Elektroninen detektointi tuli teknisiin sovelluksiin vuosikymmeniä ennen kuin kameroihin, koska elektronisesta kuvadatasta on niin paljon helpompi laskea eri energia-alueiden fotonien todellinen määrä.