Hel_NiS kirjoitti:Itse en tunne Hannu Hautalaa. Kerran nähnyt.
Jotenkin tässä keskustelussa ainakaan osa ei hoksaa erästä asiaa. Eli Hautala oli monessa suhteessa pioneeri, joka auttoi muovaamaan luontokuvauksesta Suomessa sellaisen kuin se on nykyään. Toisin sanoen, se on helppo huudella Hannulle mihin suuntaan tai millä tavalla olisi pitänyt sitä ryteikköistä umpihankea kävellä kun itse kävelee perässä kyseistä jo raivattua polkua pitkin.
Toveri Heli puhuu nyt kalliita sanoja!
Hannu Hautala on todellakin suomalaisen luonnonvalokuvauksen pioneeri, joka ei pelkästään osannut ottaa valtavaa määrää loistavia luontokuvia linnuista maisemiin ja kaikkea siltä väliltä. Hautalan luontokuvakirjat ovat innoittaneet suuren määrän valokuvaajia 1980-luvulta lähtien jalon luonnonvalokuvauksen pariin, allekirjoittanut mukaan lukien.
En tiedä, olisiko minustakaan tullut luonnonvalokuvaajaa ja myöhemmin peräti valokuvamarsalkkaa ilman Hautalan kuvakirjojen antamaa inspiraatiota. Erityisesti Hannun valokuvateokset Kuukkelin maa, Kesäyö ja Taigametsän talvi tekivät minuun nuorena valokuva-alokkaana 1990-luvulla suuren vaikutuksen ja synnyttivät omalla kohdallani suuren innostuksen luonnonvalokuvaukseen.
Itse olen nähnyt Hautalan livenä urani aikana kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli 1990-luvun puolivälissä, kun Hannu oli kutsuttu pitämään diaesityksen kotikunnassani Joroisissa järjestetyssä luontokuvatapahtumassa.
Toisen kerran tapasin Hautalan kesällä 1998 Ranualla, jossa toimi silloin valokuvalegenda Matti Selänteen (Salamaselänne) johtama Luontokuva-akatemia, jossa Hannu oli silloin viikonloppukurssin pääopettajana. Tällä ikimuistoisella luontokuvauskurssilla pääsin myös keskustelemaan luonnonvalokuvauksen saloista jopa kahden kesken itse mestarin kanssa.
Kolmannen ja todennäköisesti viimeisen kerran näin Hautalan syksyllä 2002 Kuusamossa luontokuvatapahtuman yhteydessä, jossa hän esitteli yleisölle Islannissa ottamiaan kuvia. Ajoin tapahtumaan suoraan Ruotsin Lapista, jossa kävin silloin ensimmäisen kerran vaeltamassa ja kuvaamassa paljon Suomen Lappia mahtavampia maisemia, jopa yli 2000 metrin korkeuteen kohoavine vuorineen.
Myöhemmin minulla on ollut ilo omistaa jopa Hautalan ensimmäinen EF-sarjan supertele, 600/4L, kun Hannu vaihtoi sen kuvanvakaajalla varustettuun IS-malliin. Objektiivi oli kovasta käytöstä johtuen melkoisen rujossa kunnossa ja vaihdoin sen melko pian Rahalassa 300/2,8L IS:ään, jolla otin vuonna 2004 ensimmäiset DC.netin kansan keskuudessa suurta ihastusta herättäneet valkosorsavalokuvani, ensimmäisellä digikamerallani, EOS-10D:llä.
Hautala ei tosiaan itse koskaan siirtynyt digitaaliseen kuvaukseen. Muistan hänen joskus sanoneen asiasta kysyttäessä, että hän istuu huonolla selällään mieluummin kannon nokassa, kuin tietokoneen ääressä. Mielestäni on hienoa, että mies piti sananansa ja kuvasi loppuun asti (dia)filmille, jonka toisto eroaa miellyttävällä tavalla digitaalikameroiden veitsenterävästä ja sävyiltään kliinisestä toistosta.
Puheideni todisteeksi tässä on Matti Selänteen kesällä 1998 ottama kuva Ranuan eläinpuistosta, jossa harjoittelimme Hautalan johdolla telekuvausta tarhaeläimillä. Hannu on kuvassa vaimonsa Irman kanssa keskellä. Ympärillä on pääosin Kälviän kameraseuran valokuvasotakoulun oppilaita, itse seison kuvassa äärimmäisenä vasemmalla kädet housujen taskuissa. :)
