Lentävät linnut ovat helppoja kohteita nykykameroille, lähes jokaisen AF riittää niissä hommissa. 5D4:lla osuu pääskyyn 0-2/10, A7R3:lla 5-6/10 ja A9 II:lla 8-9/10.mvert kirjoitti:Noi sivuttaiset taivasta vasten otetut pannaukset onnistui tosiaan jopa 5D4:llä mun käsissä, mutta noiden kohti tulevien kanssa ei tullut mitään. Tämä erityisesti silloin, kun linnun takana oli välkkyvää vettä muutaman metrin päässä.
Suoraan kohti lentävä lintu on vaikeampi, koska se ei lennä ihmisen lähellä kohti kuin vahingossa, jolloin toistoja tulee vähän, jos lainkaan. Usein kun kääntää kameran ja tarkentaa suoraan kohti tulevaan tirppuun, se huomaa ihmisen ja kääntyy juuri kun painaa laukaisinta, jolloin tuloksena onkin siivet levällään sivukuva. Kohti tulevien kuvien vähyyden syy ei ole suorituksen vaikeudessa, vaan tilanteen harvinaisuudessa.
Edit. Piti vielä lisätä että AF-C:n lisäksi putken pituus on ratkaisevaa lentokuvien onnistumiselle. Tilanteeseen liian pitkän telen millit ja kulmanopeus ovat usein pannatessa liikaa, jolloin kohteen ruudussa pitäminen on vaikeaa ja kuvaan tulee helposti liike-epäterävyyttä. Esimerkiksi Sony A6600 + 200-600 G:llä on hankala saada aikaan terävä lentokuva pikkulinnusta, koska mittaa = kulmanopeutta on liikaa nopeaan pannaamiseen ja kohinat alkaa vaivata pysäytysajoilla.
Oma suosikki-setti lentokuville oli Canonilla ja nyt Sonylla 100-400 mm ja FF. Kaikki linkin kuvat on A7R3 + 100-400 GM:llä: kevyt setti käsistä pannaamiseen, nopea + varma AF ja täyskennolla suljinnopeudet riittää liikkeen pysäyttämiseen.