Vanhasta paistinpannusta saa liki ilmaiseksi vastaavan, mut valurautaiset kannattaa unohtaa. :D
Toimii lapiona ja vaikka minä. Käy kyllä intin vanhat al-lautasetkin maajalustoiksi.
Räntä kirjoitti:Sen sijaan että hankit lavallisen sukellus- ja piiloutumisroinaa, hanki mieluummin Sony RX10 IV jonka seuranta-AF pelittää erinomaisesti myös kääntyvän näytön kautta. Sen jälkeen ei tartte ryömiä rytkyt ravasssa ja kurkkia niskat jumissa kulmaetsimeen, vaan kuvat voi ottaa sivistyneesti kyykyssä/polvillaan kevyellä kameralla aivan veden pintaa pitkin.
Luuletko ihan oikeasti että tämä ratkaisee ongelman ja tällä saa ammattimaisempia kuvia?
Itse en ainakaan ostaisi tuon tasoista (1" kenno) 1800€:n pokkaria ja uskoisin kysyjän tietävän että on kääntyvällä näytöllä olevia runkoja.
Tuolla hinnalla myös saisi hyvän rungon kääntyvällä näytöllä, jos se vaan siitä olisi kiinni.
Kyllä tällaisten lampien rannat/vesiraja on pääsääntöisesti niin pehmeitä, ettei tuo onnistu "kyykyssä/polvillaan", ilman mitään varusteita.
Kyllä se vaatii vähintään kahluu varustuksen, jos meinaa tuolla metodilla kuivana ja puhtaana pysyä.
Ja toiseksi ei tuollaisessa asennossa kukaan voi olla pitkää aikaa, eli mites siinä odotellessa ollaan?
hama kirjoitti:Näitä ylihintaisia s romuja räntä jaksaa tyrkyttää joka välissä, vaikkei aloittaja mitään kuvauskalusto vinkkejä kysynytkään.
Räntä suosittelee S-romuja, koska niiden uusi Real-time tracking tarkennussysteemi on ylivoimainen liikkuvien kohteiden kuvaamiseen. Aloituksessa oli kyse matalista kuvakulmista ja siinä hommassa seurantatarkennus joka pelittää sekä kääntyvän näytön että etsimen kautta yhtä hyvin, on käytännössä lyömätön. Lisäksi S-romu on kevyt käsissä pideltävä, joka tekee vaikeista asennoista kuvaamisesta helpompaa ja tilanteisiin reagoimisesta nopeampaa.
1DX2, D5, D500 yms. ovat tarkennukseltaan myös okei, mutta ainoastaan silloin kun silmä on optisella etsimellä. Hitaan (kiinteän) näytön sun muiden kulma- ja irtoetsimien kanssa maanrajassa jalustalta räpeltäessä peilirutkuilla onkin parempi heittää kuikkaa. Jos niihin saisi edes kuiluetsimen kuten filmiaikoina, mutta kun ei.
Totta, olen jäävi osallistumaan kuikkakuvaajien bakkanaaleihin. Itse en kuvaa luonnossa kuin joskus matalia maisemia pokkarilla, mutta samoissa mestoissa hortoilee aika usein näitä 20 000 e:n laitevuorta raahaavia kulmaetsinsankareita camopukuineen ja katellu niiden touhuja... No, mitäpä se mulle kuuluu, tehköön kukin touhustaan just niin hankalaa kuin haluaa.
Räntä kirjoitti:
Räntä suosittelee S-romuja, koska niiden uusi Real-time tracking tarkennussysteemi on ylivoimainen liikkuvien kohteiden kuvaamiseen. Aloituksessa oli kyse matalista kuvakulmista ja siinä hommassa seurantatarkennus joka pelittää sekä kääntyvän näytön että etsimen kautta yhtä hyvin, on käytännössä lyömätön. Lisäksi S-romu on kevyt käsissä pideltävä, joka tekee vaikeista asennoista kuvaamisesta helpompaa ja tilanteisiin reagoimisesta nopeampaa.
1DX2, D5, D500 yms. ovat tarkennukseltaan myös okei, mutta ainoastaan silloin kun silmä on optisella etsimellä. Hitaan (kiinteän) näytön sun muiden kulma- ja irtoetsimien kanssa maanrajassa jalustalta räpeltäessä peilirutkuilla onkin parempi heittää kuikkaa. Jos niihin saisi edes kuiluetsimen kuten filmiaikoina, mutta kun ei.
Totta, olen jäävi osallistumaan kuikkakuvaajien bakkanaaleihin. Itse en kuvaa luonnossa kuin joskus matalia maisemia pokkarilla, mutta samoissa mestoissa hortoilee aika usein näitä 20 000 e:n laitevuorta raahaavia kulmaetsinsankareita camopukuineen ja katellu niiden touhuja... No, mitäpä se mulle kuuluu, tehköön kukin touhustaan just niin hankalaa kuin haluaa.
s romuissa ei ole muuta ylivoimaista kuin sekavat valikot ja huono ergonomia.
sen kyllä huomaa ettei mitään kokemusta ole ko. kuvauksesta ja silloin olisi ehkä parempi pitää turhat mutinat omana tietonaan, kun aloittaja ei selvästi tarvinnut ohjeita kaluston suhteen.
hama kirjoitti:s romuissa ei ole muuta ylivoimaista kuin sekavat valikot ja huono ergonomia.
No höpö höpö. :)
hama kirjoitti:sen kyllä huomaa ettei mitään kokemusta ole ko. kuvauksesta ja silloin olisi ehkä parempi pitää turhat mutinat omana tietonaan...
Luonto- ja etenkin lintukuvaus on niin yksinkertaista napinpainamista ettei siihen mitään mystistä erikoisosaamista tarvita. Tunnen useita ns. luontokuvaajia ja he kaikki ottaisivat takuulla parempia kuvia ilman näitä luutuneita "luontokuvauskokemuksia" ja "-rutiineitaan". Parhaat heistä tajuavat sen itsekin. Fakta piilee siinä että jos oikeasti osaa valokuvata, silloin osaa kuvata myös kuikkaa tai kääpää siten että touhussa on pitkäputkiperusräpsyihin verrattuna huomattavasti enemmän ideaa...
hama kirjoitti:s romuissa ei ole muuta ylivoimaista kuin sekavat valikot ja huono ergonomia.
No höpö höpö. :)
hama kirjoitti:sen kyllä huomaa ettei mitään kokemusta ole ko. kuvauksesta ja silloin olisi ehkä parempi pitää turhat mutinat omana tietonaan...
Luonto- ja etenkin lintukuvaus on niin yksinkertaista napinpainamista ettei siihen mitään osaamista tarvita. Tunnen useita ns. luontokuvaajia ja he kaikki ottaisivat takuulla parempia kuvia ilman näitä luutuneita "luontokuvauskokemuksia" ja "-rutiineitaan". Parhaat heistä tajuavat sen itsekin.
Fakta piilee siinä että jos oikeasti osaa valokuvata, silloin osaa kuvata myös kuikkaa tai kääpää siten että touhussa on perusluontoräpsijään verrattuna paljon enemmän sisältöä ja ideaa. Sen näkee netin ja kilpailujen luontokuvista, joista n. 99% on pelkkää pitkäputkipuppua.
Tässä tulee taas tietämättömyytesi hienosti esiin, sitä nappia osaa painaa kuka tahansa, jopa sinä (ilmeisesti), vaikka ei kommenttisi siihen suuntaan viittaakkaan.
Joka tapauksessa lintu ja muu eläin kuvaus (villit eläimet) on niitä vaativimpia kuvauksen alueita, mistä et ymmärrä mitään.
Tällaisessa kuvaamisessa sen laukaisimen painaminen on alle 1% siitä mitä muuta se sisältää, jos hyviä kuvia haluaa ja silloin kannattaa unohtaa s romupokkarit.
Lenkkarit ei juokse maratonia. Ei vaikka olisi mikä JonneFly-vaahtokarkkipohja. Samalla lailla sinne suohon sukelletaan Sony kädessä kuin Läpsytin kädessä.
Kiitokset kaikille,sieltä tulin jos jonkinlaista vinkkiä/ehdotusta.
Olen käyttänyt paistinpannua jalustana,ruuvasin kerran kuulapään siihen kiinni :)Nyt olen sen johonkin jo hukannut..
En osaa sanoa Sonyn hyvyydestä/huonoudesta mitään,ei mitään kokemusta,en nyt kuitenkaan ala päivittelemään kuvauskalustoani,näillä nyt meen.
Vaikka en niin ole tekniikanihme,kiinnostaa hieman tuollanen Sonyn "seuraava-AF".
Kyllähän tarkenusyysteemit on kehittyneet ja tarkennuspisteet on lisääntyneet pirusti.
Vaikka en kysellytkään kalustosta,tekniikasta..kuvaamisesta siitä senverran.
En ole itse kummoinen lintukuvaaja,teistä muista en voi tietää.
Itellä on suurin ongelma ollut jo pelkästään esim.juuri tuon kaakkurin räjähtävän lähtökiihdytyksen seuraaminen,saada kohde edes kestämään etsimessä.Joskus olen zoomannut liikaa,ahnehtinut millejä,entistä haastavampaa,pienemmillä milleillä tietysti enempi pelivaraa.
Senjälkeen tulee tietysti vasta AF:n toimivuus.
Näillä omilla rungoilla millä kuvannut,D3S,D4,D7200,Pana G9 en ole huomannut,ettei AF-systeemi pelittäisi,jostain muusta on jäänyt kiinni...niin olen käyttänyt jatkuvaa tarkennusta,yleensä keskimmäisiä pisteitä 9 kpl,"tarkennuksen lukitus,seuranta,pitkä viive"
Lasketuva kaakkuri on ollut helpompi kuvata ja varsinkin se loppuliuku,vauhti jo alhainen,mutta kuvauksellisin vaihe,aallot korkeat linnun sivuilla.
Eikä tuokaa nyt aina helppoa,aina eivät kaakata tullessaan,tulosuunta yllättää,ite kuvaaja turtunut odottamiseen tai syventynyt kännykkään,joskus kaakkurin paluu kestää helposti 3-4 tuntia,lyhimmillään tullut takaisin vartissa.
Juuri näiden "toiminnallisten kuvien"ottamien muusta kun istuvasta asennosta,etsimen läpi,kamera kiikussa on erittäin hankalaa.Olen kuvannut mahallani,kääntyvää näyttöä yrittänyt,kulmaetsintä,ei toimi minulla toimintakuvauksessa.
Olen ihastunut hieman pitempään suljinaikaa nousukiitoa tekevään kaakkuriin,ei mitään taidekuvia ja sekuntteja,mutta 1/50s on ihan mukava.Vielä nopeasti viuhtovat siivet erottuu jollaintavalla ja pää kestää terävänä.
Laskeutuvaan olen pitänyt miniminä 1/1250s
Tällaista..
Viimeksi muokannut Jakenassu, Marras 27, 2019 20 : 31. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
Jakenassu kirjoitti:Kiitokset kaikille,sieltä tulin jos jonkinlaista vinkkiä/ehdotusta.
Olen käyttänyt paistinpannua jalustana,ruuvasin kerran kuulapään siihen kiinni :)Nyt olen sen johonkin jo hukannut..
En osaa sanoa Sonyn hyvyydestä/huonoudesta mitään,ei mitään kokemusta,en nyt kuitenkaan ala päivittelemään kuvauskalustoani,näillä nyt meen.
Vaikka en niin ole tekniikanihme,kiinnostaa hieman tuollanen Sonyn "seuraava-AF".
Kyllähän tarkenusyysteemit on kehittyneet ja tarkennuspisteet on lisääntynyt pirusti.
Vaikka en kysellytkään kalustosta,tekniikasta,kuvaamisesta...siitä senverran..
En ole itse kummoinen lintukuvaaja,teistä muista en voi tietää.
Itellä on suurin ongelma ollut jo pelkästään esim.juuri tuon kaakkurin räjähtävän lähtökiihdytyksen seuraaminen,saada kohde edes kestämään etsimessä.Joskus olen zoomannut liikaa,ahnehtinut millejä,entistä haastavampaa,pienemmillä milleillä tietysti enempi pelivaraa.
Senjälkeen tulee tietysti vasta AF:n toimivuus.
Näillä omilla rungoilla millä kuvannut,D3S,D4,D7200,Pana G9 en ole huomannut,ettei AF-systeemi pelittäisi,jostain muusta on jäänyt kiinni...niin olen käyttänyt jatkuvaa tarkennusta,yleensä keskimmäisiä pisteitä 9 kpl,"tarkennuksen lukitus,seuranta,pitkä viive"
Lasketuva kaakkuri on ollut helpompi kuvata ja varsinkin se loppuliuku,vauhti jo alhainen,mutta kuvauksellisin vaihe,aallot korkeat linnun ympärillä.
Eikä tuokaa nyt aina helppoa,aina eivät kaakata tullessaan,tulosuunta yllättää,ite kuvaaja turtunut odottamiseen tai syventynyt kännykkään,joskus kaakkurin paluu kestää helposti 3-4 tuntia,lyhimmillään tullut takaisin vartissa.
Juuri näiden "toiminnallisten kuvien"ottamien muusta kun istuvasta asennosta,etsimen läpi,kamera kiikussa on erittäin hankalaa.Olen kuvannut mahallani,kääntyvää näyttöä yrittänyt,kulmaetsintä,ei toimi minulla toimintakuvauksessa.
Olen ihastunut hieman pitempään suljinaikaa nousukiitoa tekevään kaakkuriin,ei mitään taidekuvia ja sekuntteja,mutta 1/50s on ihan mukava.Vielä nopeasti viuhtovat siivet erottuu jollaintavalla ja pää kestää terävänä.
Laskeutuvaan olen pitänyt miniminä 1/1250s
Tällaista..
Jatkuva tarkennus on tietysti ihan ehdoton ja jos käyttää useampaa kuin yhtä pistettä on se tarkennus monesti ihan muualla kuin linnussa, tosin etäisyys kohteeseen vaikuttaa eli paljon kohde peittää kuva-alaa.
Ja mitä matalammalta kuvaat, sitä helpommin se usealla pisteellä otta tarkennuksen veden pintaan.
Jyrkät rannat asettaa haasteensa, silloin melkein pakko olisi jotain lautantynkää viritellä.
Itse olen vain etsinyt rannoilta spotteja joihin pääsee itse makuulle ja kameran alle vaikka tyyny. Näin on lähes kaikki vesilintu/kahlaajalintukuvani syntyneet.
Joskus olen vetänyt ylle maastoverkon mutta oleellisempaa on kuitenkin pysyä matalana ja aloillaan, tällöin on suht sama onko verkkoa vai ei. Ihmisen hahmo pystyasennossa saa linnut varuilleen, ei niinkään makuuasento. Telttaakin olen jokusen kerran käyttänyt veden äärellä liikkumatilaa antavana piilokojuna, vieläpä kirkkaan oranssia eli maastokuviointi siinä on täysin turha. Kuvausaukon olen toki verhonnut verkolla näkösuojaksi.
On sitäpaitsi mielenkiintoista seurata lintujen toimia sekä askareita puolen metrin päästä, kuvaamisen ei tarvitse olla pääasiassa :)
Niin siinähän se tuli. Ei teleputket js megapikselit ole kroppaamista varten. Kroppaaminen on perseilyä ja vartomisella homma hoidetaan. Saa sen ankan sen viissatasen minimitarkennusetäisyydelle.
Teoriassa kyllä näin,mutta usein loppuu silti valo kesken tai aika, jos joutuu tekemään muutakin kuin kyttäämään birdieja.
Myös se valon suunta on aika oleellinen asia ja vaikuttaa myös siihen kuinka kauan ylipäänsä kannattaa samassa paikassa kytätä.
Ja helppohan noita yleisempiä ja vähemmän arkoja on lähempää kuvata, mutta aika harvoin pääsee muita hyvältä etäisyydeltä (alle 100m) kuvaamaan.
Melko alkuvaiheessa miulle neuvottiin että piiloutuminen/kojun käyttö ym on avainasemassa lintukuvauksessa jos mielii korkealaatuisia otoksia saada. Kuvia ei tarvitse jälkikäteen rajailla. Tässä myös se etu, ettei tule suotta häirinneeksi kuvattavia kohteita vaan molemmat saavat olla omissa oloissaan.
On siinä kuvassa muutenkin ihan eri fiilis kun näkee linnun tekevän omia askareitaan, sensijaan että kipittäisi kuvaajaa karkuun tai näyttäisi muutoin hyvinkin varuillaan olevalta.
Kojun paikkaa tietenkin on syytä miettiä, niin valaistuksen kuin muunkin "rekvisiitan" kantilta, sen lisäksi että täytyy tiedostaa paikka missä linnut esimierkiksi käyvät tiettynä aikana ruokailemassa. Paikalla täytyy olla ennen tätä ja mieluiten pois lähdetään viimeisenä. On tuota joskus tullut liki kellonympärikin telttailtua veden äärellä, mikäs sen mukavampaa herätä siihen kun valkoviklo tuittailee ja sukii sulkiaan metrin päässä kuvausaukosta :)
Kuvia ilman kojua, esim autosta niin kaukaa ettei lintu pakene. Jouduttu myös rajaaman:
Maastoutumalla / teltasta kuvattuja. Ei juuri rajattu. :