Tummista tunnelmista tyykkäävälle, siis miulle, kuin hyvää lakritsia. Ehkä jopa hieman liiankin mustaa lakua.
Näistä jos mistä tulee vanhanajan puupönttökuvat mieleen, positiivisesti. Pistää taas miettimään jotta tartteeko omien kuvien olla aina ees lähelle totuutta värien ym suhteen....?
Jollain ilmaisella vai maksullisella ohjelmalla käpistelty? Tartte kertoo jos ei haluu. ;)
Synkät on tekstuurit, mutta hyvässä mielessä, kun ko. tunnelmaa kuvaaja lie halunnut korostaa... syystä jota vain arvailemme... Siinäpä mallia tekstuurien käytöstä kuvien vaikutelmaan!
Kännykällä kuvattu auringon jo painuessa horisonttiin. Käytetty Hipstamaticissa ja sitten Photarissa ja siinä vielä NIK:ssä. Kännykkänä vanha sotaratsu iPhone 6Plus. Siis ei luomun ystäville.
Ensimmäisen kuvan sommittelusta en pidä, keskiöön nousee tuo vaalea rupinen taivas ja muu jää mun silmään kehykseksi, vaille roolia. Ja, tehokeino kyllä tuo taivas mutta lopulta ei riitä katseenvangitsijaksi.
Sakke_K kirjoitti:Ensimmäisen kuvan sommittelusta en pidä, keskiöön nousee tuo vaalea rupinen taivas ja muu jää mun silmään kehykseksi, vaille roolia. Ja, tehokeino kyllä tuo taivas mutta lopulta ei riitä katseenvangitsijaksi.
Olen eri mieltä, mutta tykkään, että tulee erilaisia mielipiteitä. Sellaista arvostan, perusteluineen.
Henk.koht. en pidä syystä että menee kuvakikkailu-osastolle siinä määrin että itse alkuperäinen aihio, eli siis tässä tapauksessa maisema, jää tuon mainitsemani kuvakikkailun varjoon.
Puhtaasti oma filosofia maisemakuvauksiin liittyen sellainen, että kuvaa katsoessani haluaisin siitä välittyvän sellaisen fiiliksen kuin olisin itse paikanpäällä, eli omalla tavallaan mahdollisimman luonnollinen lopputulos.
Eri asia jos maisemaan sijoittuu jotain siihen voimakkaasti liittyvää yksityiskohtaa, kuten esim. yksinäinen kaktus preerialla-tyylisesti tai yksinäinen autonromu metsässä, eli voimakkaasti ympäristöstään erottuva detalji, joka ei tällaisen käsittelyn kohdalla häviä ympäristöönsä.
Tämä kommentoini siis ilman sarvia ja hampaita, eli ei pahalla.
Näissä kahdessa onkin se, mitä teen valokuvataiteessani. Tuoda esiin omat tuntoni, miten näen/koen maisemakohteen. En realistisena, vaan poimien kuvaani itselleni olennaisen.Esimerkiksi tuossa pystykuvassa koira tuo sen jännitteen ja täydentää kompositiota, mielestäni. Tuo myös sen mainitsemasi vieraan elementin kuvaan.Kaktus kuuluu preeriaympäristöön, autonromu ei. Toinen noista on vieras elementti, kuten koira. Koiralle voi myös etsiä symboolista merkitystä.
Kapa
Viimeksi muokannut Kapama, Elo 23, 2019 21 : 52. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Ai se olikin koira, ilman mainintaa en kiinnittänyt edes huomiota, sen verran kuvankäsittely söi huomiota koirasta yksityiskohtana...
Nuo katus/autonromu olivat vain vertauskuvia mitä hain takaa.
Mutta juurikin tätä valokuvaaminen parhaimmillaan on, kuvaajansa oman näöistä lopputulosta, toinen tykkää, toinen ei, pääasia että syntyy keskustelua. Sääli olisi jos olisi hajutonta/mautonta eikä ketään kiinnostaisi.
Koiraa ei oikein erota tällä palstalla olevasta kuvasta. Itse kiinnitin siihen heti huomiota ja se tuli oikein hyvin esiin, kun klikkasi kuvan suuremmaksi.
Molemmat kuvat toimivat mielestäni paljon paremmin hieman suuremmassa koossa. Metrin vedoksina eivät välttämättä toimisi, mutta hieman postikorttia suurempana ja kehystettynä gallerian seinällä taas näitä olisi helppo jäädä katsomaan tarkemmin.
mvert kirjoitti:Koiraa ei oikein erota tällä palstalla olevasta kuvasta. Itse kiinnitin siihen heti huomiota ja se tuli oikein hyvin esiin, kun klikkasi kuvan suuremmaksi.
Molemmat kuvat toimivat mielestäni paljon paremmin hieman suuremmassa koossa. Metrin vedoksina eivät välttämättä toimisi, mutta hieman postikorttia suurempana ja kehystettynä gallerian seinällä taas näitä olisi helppo jäädä katsomaan tarkemmin.
Hyvä huomio joka kaiken lisäksi totta.
Olin viikko takaperin tukholmassa eräässä taidenäyttelyssä ja kyllä monasti aihio kuin aihio puhuttelee täysin toisella tapaa kun sen näkee edessään suurena vedoksena seinällä.
mvert kirjoitti:Koiraa ei oikein erota tällä palstalla olevasta kuvasta. Itse kiinnitin siihen heti huomiota ja se tuli oikein hyvin esiin, kun klikkasi kuvan suuremmaksi.
Molemmat kuvat toimivat mielestäni paljon paremmin hieman suuremmassa koossa. Metrin vedoksina eivät välttämättä toimisi, mutta hieman postikorttia suurempana ja kehystettynä gallerian seinällä taas näitä olisi helppo jäädä katsomaan tarkemmin.
Hyvä huomio joka kaiken lisäksi totta.
Olin viikko takaperin tukholmassa eräässä taidenäyttelyssä ja kyllä monasti aihio kuin aihio puhuttelee täysin toisella tapaa kun sen näkee edessään suurena vedoksena seinällä.
Olen tuon koirakuvan vedostanut vasta 22 cm korkeaksi, ja siinä se erottuu ainakin minun silmiini sopivasti. Täällä pienenä kuva ei nouse oikeuksiinsa, varsinkin kun alapään pienet sävyt katoavat. Voisin kuvitella, että kestää vielä A3+ koon, tai maksimissaan A2. Taidanpa laittaa printterin lämpenemään.
mvert kirjoitti:Koiraa ei oikein erota tällä palstalla olevasta kuvasta. Itse kiinnitin siihen heti huomiota ja se tuli oikein hyvin esiin, kun klikkasi kuvan suuremmaksi.
Molemmat kuvat toimivat mielestäni paljon paremmin hieman suuremmassa koossa. Metrin vedoksina eivät välttämättä toimisi, mutta hieman postikorttia suurempana ja kehystettynä gallerian seinällä taas näitä olisi helppo jäädä katsomaan tarkemmin.
Hyvä huomio joka kaiken lisäksi totta.
Olin viikko takaperin tukholmassa eräässä taidenäyttelyssä ja kyllä monasti aihio kuin aihio puhuttelee täysin toisella tapaa kun sen näkee edessään suurena vedoksena seinällä.
Olen tuon koirakuvan vedostanut vasta 22 cm korkeaksi, ja siinä se erottuu ainakin minun silmiini sopivasti. Täällä pienenä kuva ei nouse oikeuksiinsa, varsinkin kun alapään pienet sävyt katoavat. Klikkaamalla isommaksi tummalle pohjalle erottuu paremmin. Voisin kuvitella, että kestää vielä A3+ koon, tai maksimissaan A2. Taidanpa laittaa printterin lämpenemään.
Nyt on vedostettu A3+ kokoon. On siinä rajoilla. Jos tekee isommaksi, niin menettää tunnelman ja intiimyyden. Ehkä sitten isossa näyttelytilassa, jossa katto on korkealla? Tuskin sielläkään. Ei isossakaan tilassa ole kielletty katsomasta läheltä. Tämä nyt on enemmänkin yleistä pohdintaa, eikä välttämättä liity yksistään tuohon kuvaan. Asioita, jotka tälläiselle kuvaajalle ovat arkipäivää.