Taidetta luonnosta

[JL Anttola]

Iski sellanen vimma, että nyt teen taidekuvia. Aihioiks päätin käyvä virtaavaa vettä ja jämähtänyttä jäätä kuvaamassa. Yheltä pikkuselta vesiputoukselta löytykin raaka-ainetta työstettäväks. No sitte alavirran puolelta löyty vielä pikkusempi koski - ja siinä vielä mukavat pyöreät kivet rannalla! No just ko sain ampuma-asentoon ittein, ni eiks siihen kivelle pitänny jonkun ihme harakan tulla hyppimään. Sanoin sille, että mää pois, mutta ei kun kattoo toljotti. Lähin ite pois, ei siitä mittään tullu. Täytyy mennä toisen kerran, jos sitte pääsis rauhassa kuvvaamaan.

Laitan nyt vaan linkin: https://flic.kr/s/aHsmzSxQLx" onclick="window.open(this.href);return false;

JL Anttola

[PHy]

Ne on nuo harakat pilanneet monta kuvaa ja jopa raunioittaneet kokonaisia elämiä. Varsinkin kun osaavat kyllä varmasti asettua risun taakse irvistelemään.
Mukavan keväistä puronsolinaa kuvissa, taiteesta en tajua (siitäkään) yhtikäs.

[jopisalo]

tervehdys
Epäilen kumminkin että löysit etsimäsi...
Pari kertaa kävin yhdellä koskijaksolla kattelemassa josko täälläpäin näkisi noita häiriköitä,- mulla oli vissiin väärä trategia valittuna, ei näkynyt. Voipi silti täälläpäin olla niin sameat vedet etteivät viihdy.
Mulla on olympuksessa, -ja viiverissäkin, semmoinen taidesuodatin-valikko, olen sillä joskus jotain koittanut tehdä. Osaako joku viisaampi kertoa tekeekö ko suodin kuvista ns taidetta, vai onko se varmistamassa, siis pois suodattamassa, ettei kuviin jää taiteen häivähdystäkään?

[JL Anttola]

Oiskos niissä suotimissa sellanen mahollisuus, että voip kääntää?

Saattaa tuo sinun epäilys reissun tarkotuksesta sattua kuitenkin kohalleen.

Olin vähän toisella kymmenellä, kun vanhemmat hommas kesäpaikan Imatran pohjoispuolelta, Rautjärven kunnan alueelta, pienen järven rannalta. Mökkitontin läpi virtasi pieni puro, se oli isän haave ettiä sellanen tontti missä puro menis. Yhtenä talvena siihen asettu koskikara, en nyt varmasti muista oliko se koko talven vai vaan levähtämässä muuttomatkalla. Isä kerto sen elämän tavoista ja ravinnon hankinnasta, ja sen sukeltelua päästiin siinä seuraamaan. Kuvaamisvehkeitä ei ollut. Myöhemmin on monta kertaa sekä koskikaran suhteen että monessa muussakin kohtaa mietittänyt, että mistä isä - 1905 syntynyt, kaksvuotisen kiertokoulun käynyt ja rajantakaisessa Karjalassa ja sodan jälkeen Imatralla polkupyöriä, moottoripyöriä ja myöhemmin mopoja itsensä ja perheensä leivässä pitämiseksi korjannut mies - oli kaiken maailman asioita lukenut ja oppinut. Vaan kun sitä alko ihmetellä, ei ollu enää keltä kysys. No taas vähän lipsahti, mutta se tuo kerrottu mökkipuro on ainoa paikka ja se yks talvi 60-luvulla, missä oon karan nähny eilistä ennen.

No nyt mikkeliläisenä oon kuullu ja paikallisaviisista lukenu koskikaran talvehtivan tuossa Urpolankoskessa, aivan kaupungin keskusta-alueen kupeella. Siinä on Urpolanjoen notkossa pieni luonnonsuojelualue, ja pari kiviholvisiltaakin saman joen yli. Eilen lähdettiin rouvan kanssa ulkoilemaan, ja päätettiin ajaa kaupunkiin Urpolanjoelle. Kierrettiin ensin Urpolanlampi, tuumattiin että hienot paikat, mukavasti polkuja tallattu, mutta kun liikenteen pauhu kuuluu... ei kuulu meidän kotimaisemien ulkoilureiteille. Takas sitten talsittiin tuon luonnonsuojelualueen kautta. Ja eikös vain se kara kököttänyt kivellä saunan luona! Ehkä varttitunnin häntä kuvailin, sitten jatkettiin kotimatkalle kun rouvaa alko palentaa... Puoltoistasataa kuvaa ja muutama pikku video tuli karasta, tosin matkan päästä. Nuo esillä olevat karakuvat on 100% kroppeja, suttuja mutta olosuhteisiin eli matkaan nähden jonkunlaisia. Tosin en ole vielä käynyt edes läpi koko sarjaa, poimin vain muutaman käsittelyyn.

No tänään rouvalla oli omia asioitaan kaupungille. Lähdin mukaan, minulle jäi noin tunti aikaa viettää samalla Urpolanjoella. Kävelin alajuoksun suuntaan nauttien vain mukavasta paikasta, mutta eikös vain se kara takaisinpäin tullessa taas sattunut vastaan. Nyt paloi filmiä 427 ruutua ja kaksi noin minuutin videopätkää, nyt sukelleltiinkin ja tultiin takaisin evästä nokassa. Matkaa taas vähän liikaa, saa nähä mitä ne on... syyhyis alkaa käsittely, vaan aurinko paistaa, jätän illaksi. Laitan esille, jos on jokukin jonkinlainen. Mutta aikamoinen oli tuuri karan kanssa; kaksi käyntiä, korkeintaan puoltoistatuntia paikalla, ja ainakin itse sain katsella riittämiin! Tuokin koskipätkä on kuitenkin parisataa metrinen, ja jos kara on selkä katsojaan päin, ettei se ruokalappu näy, siitä saattaa kävellä vierestä ohi näkemättä.

Tälläistä karan siivittämää mielenliikettä, palaan kuvin jos aihetta on.

JL Anttola

[JL Anttola]

Ne toisen päivän karakuvat lipsahti tuonne lintuosioon, ko en ennää muistanu tätä lankaa...

Laitan tähänkin linkin kuviin: https://flic.kr/s/aHskQavhTV" onclick="window.open(this.href);return false;

Ja toisen videoon: https://www.youtube.com/watch?v=XhkL20FcJ5M" onclick="window.open(this.href);return false;

Video on huojuvan ukon kuvaama, kinoverrokkimillejä kameran eessä 840 (150+1,4 telejatke, kroppikerroin 2 ja 2 x digitaalisuumi) ja käsivaralta, no vähän voin nojata lonkalla tukea toki. Jos ei joku oo karan jokitouhuja nähny, voi tuosta aavistuksen saaha sen liikkeistä ja puljuusta. Sitä sammaa yritin noihin stillikuviinkin tallettaa, vaan kaakana oli kara niissäkin. Ne kattoo ketä ei pelota. Niiko kerroin, edellisestä karankohtaamisesta on yli puol vuossattaa, eli suurin riemu synty itelle ihan kattelemisesta. Enkä halunnu hänen ruokahetkeään sillälailla häiritä, että oisin yrittäny hiipata lähemmäksi, vaikka hankikantokeli ois hyvät mahollisuuvet siihen antanutkin.

JL Anttola

[jopisalo]

tervehdys
Oli varmaan mukava katsella kun noita nuoruusmuistojakin ryydittämässä.
Nyt sitten vaan lisämillejä pohdintaan: pana -400 / oly 300 / säästökampanja ja olyn tuleva...
Kuukuvatkin paranee...