Aloitteleva kuvaaja kaipaa palautetta

[virzi]

Terve,

Aloitin kuvausharrastuksen hiljattain ja hommasin työkaluksi Canonin EOS 200D kameran. Alkuun ajattelin etten julkaise kuviani mutta totesin kuitenkin muiden ihmisten palautteen olevan tärkeää jotta voin kehittyä harrastuksessani :)

Linkin takaa löytyy joitain ottamiani kuviani ja kaipaisinkin palautetta oikeastaan kaikesta. Niin risut kuin ruusutkin on tervetulleita, kuten myös kaikenlaiset vinkit ja neuvot!

Kiitos jo etukäteen :)

Kuvat: https://imgur.com/a/ggAHg" onclick="window.open(this.href);return false;

[jormaolli]

Jos olet tosissasi asian suhteen niin osta lightroom + photoshop combo adobelta 12egee/kk. Opettele varsinkin lightroomin käyttö.

Valokuvista sen verran, että rakennukset ovat vinossa. Tähän ensimmäisenä silmäni osuvat. Kuvaa M-tilassa niin ymmärät mitä teet ja unohda se automaatti.

Haastan sinua kuvaamaan seuraavaksi kultaisena tuntinta eli juuri ennen kuin aurinko laskee niin saat kuviisi tunnelmaa ja mielenkiintoa. Nythän nämä on lähinnä perus räpsyjä mutta suunta on oikea. Iso tuntuisi olevan aika korkealla ihan turhaan vaikka keskellä päivää nämäkin ovat kuvattuja.

Nämä nyt ovat tälläisiä hikisiä neuvoja,elä suutu. Kyllä se siitä lähtee.

[virzi]

Kiitos palautteesta, pitääkin koittaa tuota kultaista tuntia pikapuoliin!

Photoshop CC minulta jo löytyy ja olen perus RAW asetuksia koittanut katsella. Olen myös käyttänyt kameran M tilaa mutta ilmeisesti ei ole mennyt ihan nappiin :D Eli varmasti kameran ominaisuuksiin ja säätöihin pitää vielä perehtyä paljon paremmin.

[Kryptos]

Kuvissasi on paljon parannettavaa niin teknisesti kuin sommitteluiltaankin, mutta älä huoli, se ei haittaa, sillä vain kuvaamalla oppii!

Kuvissasi on mielestäni selvästi pyrkimystä löytää kohde ja motiivi kuvalle. Niissä näkee pyrkimystä sommitteluun, syvyysvaikutelman rakentamiseen, katseen johdattamiseen kuvaan ja syväterävyyden hyödyntämiseen. Kuvissa on mukana yleiskuvia ja lähikuvia. Olet kuvannut monipuolisesti, mikä on hyvä lähtökohta.

Kuvaa jatkossakin sitä, mikä itseäsi kiinnostaa. Jossakin vaiheessa on opettavaista siirtyä sen paljon puhutun "oman mukavuusalueen" ulkopuolellekin, mutta sille on aikansa myöhemmin, kun tietty rutiini on saavutettu. Kuvaa paljon, mutta aina ajatuksella siten, että yksikään kuva ei ole "räpsy", vaan harkittu valokuva, vaikka kohde olisi miten arkinen ja tavanomainen tahansa. Opettele kamerasi toiminnot hyvin, jolloin kuvaushetkellä sinun ei tarvitse käyttää aikaa toimintojen miettimiseen, vaan voit keskittyä kuvaan. Hyvät tilanteet menevät ohi nopeasti, eikä silloin ole aikaa kameran toimintojen ihmettelyyn.

Sommittele kuva huolellisesti ja katso tarkkaan koko kuva-ala; onko kuvassa kaikki, mitä haluat siihen sisällyttää. Katso leikkaantuuko jotakin oudosti pois kuvasta, tai törröttääkö kuvassa jotakin häiritsevää, kuten oksia tai muuta vastaavaa. Katso kuvaamassasi maisemassa linjoja, viivoja, muotoja ja toistuvia elementtejä (kuvan rytmiä). Tutki polttovälin ja kuvakulman vaikutusta kuvaan, esimerkiksi miten rakennusten linjat näkyvät kuvissa kun kuvataan alhaalta yläviistoon, tai päinvastoin. Löydät netistä varmasti paljon tämäntapaista perusopetusta, mitä minun on turha toistaa tässä. Ehkä muut antavat toisia vinkkejä. Oppimista on paljon, mutta onneksi kaikkea ei tarvitse oppia kerralla, eikä kukaan kuitenkaan osaa valokuvasta kaikkea.

Valokuvan keskeiset elementit ovat valo, aihe, sommittelu, ja parhaimmillaan myös kuvan narratiivi, sen kerronnallinen elementti. Ranskalainen semiootikko ja filosofi Roland Barthes määritteli kirjassaan Camera Lucida valokuvalle käsitteet studium ja punctum; Studium voidaan käsittää valokuvan ideana, valokuvaajan aikomuksena, mitä hän haluaa kuvallaan kertoa ja välittää, ja jonka katsoja joutuu ikäänkuin käänteisesti tulkitsemaan. Punctum on taas valokuvassa 'se jokin' - jokin yksityiskohta tai asia joka nousee esiin valokuvasta ja kiinnittää katsojan huomion. Näistä konsepteista on paljon laajempia tulkintoja, mutta nämä ovat yksinkertaistettuja ja käytännöllisiä. Niiden avulla voi miettiä valokuvaa, jonka aikoo ottaa, sekä analysoida muiden ottamia valokuvia.

Valokuvien jälkikäsittelyyn kannattaa myös panostaa. Kun kamera on tullut toiminnoiltaan tutuksi, kannattaa viimeistään alkaa kuvata raakakuvaa (raw). Raakakuvan jälkikäsittelymahdollisuudet ovat merkittävästi laajemmat, kuin jo pakatun ja kameran algoritmien laskeman valmiin jpg:n. Kaikki tämä tulee aikanaan tutuksi, joten ei kiirettä. Harrastuksen alkuvaiheissa on tärkeintä, että kuvaa paljon, katsoo kuviaan kriittisesti, pyrkii oppimaan muiden valokuvista, ja opettelee pikku hiljaa niin tekniikkaa, kuin estetiikkaa. Ja tietenkin, että pitää hauskaa kuvatessaan.

Valokuvata voi tietenkin kaikkina vuorokaudenaikoina. Usein sanotaan, että kirkkaan päivän valo on "kovaa" ja se luo jyrkkiä varjoja sekä kontrasteja. Monet valokuvaajat pitävät auringonnousun ja -laskun pehmeämmästä valosta, jossa varjot eivät ole niin veitsenteräviä ja sävyt ovat luonteeltaan pehmeämpiä. Se ei tarkoita, että ainoastaan tuolloin saisi kauniita tai mielenkiintoisia valokuvia, mutta kannattaa tehdä vertailuja: kuvaa vaikka sama maisema keskipäivällä, sekä auringonlaskun tienoilla. Sama maisema näyttäytyy kirjaimellisesti toisenlaisessa valossa. Elämä tapahtuu kuitenkin ympäri vuorokauden, ympäri vuoden, joten ei kannata rajoittaa itseään kuvaamaan vain johonkin tiettyyn aikaan. Valokuvata voi aina.

Kannattaa myös investoida tukevaan jalustaan. Valotusajat saattavat usein nousta sen verran pitkiksi, johtuen vähäisestä valosta, että edes kuvanvakaajat eivät riitä pitämään kameraa liikkumatta niin kauan, että kuva valottuisi tärähtämättä oikein.

Alku näyttää aivan hyvältä. Siitä se lähtee. Näkemys ja tekniikka kehittyy vuosien saatossa ja alkuvaiheessa myös varsin nopeasti, jos on kiinnostusta opiskella valokuvausta ja valokuvaa. Tietoa saa nykyään niin helposti YouTubesta ynnä muualta Internetistä.

Kuvaa harkiten, kuvaa paljon. Katso kriittisesti omia valokuviasi ja tutki muiden ottamia kuvia. Jaa kuviasi palautetta varten. Joskus on parempi, että jakaa vain yhden tai pari kuvaa kerrallaan. Katsojien on ehkä helpompi keskittyä antamaan palautetta juuri niistä. Näin alkuun oli ihan hyvä, että jaoit useampia kuvia kerralaan. Niistä sai paremman käsityksen siitä, miten ja mitä kuvaat nyt.

Ei muuta kuin kuvaamaan lisää!

[Maffer]

Mniih, tarpeeksi järeä jalusta on kaiken A ja Ö mikäli ei olla jäniksen selässä. Mikäli kuvaa ajattelee pidempään saattaa se olla jalustan väärti. Halvallakin kameralla saa laatujälkeä aikaiseksi jalustalta vaikka kittiputkella kun voi pitää herkkyyden siellä arvossa ISO100. Varsinkin kun 200D:ssä on erittäin suuri resoluutio kennon kokoon nähden mikä ei missään nimessä tee laitteesta aloittelijaystävällistä vapaalta kädeltä kuvaamiseen. Joten ei kannata säikähtää lievästi tärähtäneitä kuvia - yhdistelmä vain on erittäin haastava. Jalustalla poistat mahdolliset tärähdykset ja voit keskittyä perussäätöjen käyttämiseen.

[olli R]

Kuvasi ovat aavistuksen tylsiä. Toisaalta juuri sellaisista tulee aloitettua, kun lähinnä hakee kameran hallintaa, kuvaa kaikkea mitä tulee vastaa ja sellainen oma into tietynlaisen kuvan sisällön hakemiselle ei ole vielä olemassa.

Minun mielestäni kuvan sisällöllä pitää kertoa jotain, varsinkin jos sen haluaa näyttää tuntemattomille, sellaisille, jolle sisältö ei ole vielä tuttua. Voisin vaikka kertoa, mitä näistä kuvista itse näen ensin, niin tämä ajatusmallini ehkä aukeaa:

Vikingline: tiukka rajaus => terminaali ja laiva ovat kuin törmänneet toisiinsa ja vaikutelmaa lisää laiva pieni kaltevuus termiaalia päin. Näin tuskin on, mutta kenties sitä olisi voinut vielä korostaa.

Pullonsoittaja: Minullekin tuttu tapaus, joten tiedän mistä on kyse, mutta ennestään tuntemattomalle olisi erikoisempi kuva. Itse pidän tuosta kasvojen näkymisestä pullojen läpi ja taas haluaisin käsiä kuviin, jotta enemmän selviäisi toimen laatu. Voisin myös rajata nuo aseman maisemat tuolta pois, koska niillä ei oikeastaan ole merkitys, kun soittajan reunoillakaan ei näy ympäristöä. Olisi helpoiten onnistunut vaakakuvalla ja pienellä kyykistymisellä soittajan tasolle. Pidän kuitenkin eniten tästä kuvasta tässä joukossa, mutta olenkin ihmiskuvien ystävä.

Tynnyri maisemassa: Maaseudun maisemaromantiikkaa. Onhan tässä tiettyä "lohduttomuutta", mutta nyt aurinkoinen maisema korostuu enenmmän tuon nurkkaan jätetyn tynnyrin sijaan. Sekä tässä, että edellisessä on tuota taivasta melko paljon. Kannattaa opetella myös kyykistymään ja hakeutumaan kohteen tasolle kuvattaessa. Erityisesti lapsi- ja elänkuvat vaativat tätä.

Vanhankaupungin kosken rakennuksia. Tiedän, mutta en näe koskea. Reunan puu ja toisen reunan varasto tavallaan vievät tuon mutterirakennuksen, kosken jään ja sillan taka-alalle. Mikään ei nouse oikein pääkohteeksi.

Kirkko: Tässä taas kirkontornin pieni vinous jää silmiin pyörimään, kun itse kirkko jää hiukan puiden ja keinujen varjoon.

Kissa: Tässä tulee unisuus ja rento mutkikas asento hyvin. Onnistunutta kertomista. Toki sängyn peitettä alakulmassa olisi voinut olla vähemmänkin ja hiukan lisää kissaa näkyvissä. Takana jotain sotkuja, mutta tilanteessa hankalia poistettavia.

Pitkospuut: Onko kohteena taivas, ryteikkö, putkospuiden kaartuminen piiloon vai kuvaajan liikkuminen näillä pitkospuilla. Rajausta tai taas vaikkapa kameraa kuvaamaan alempaa.

Pajunkissa: Syväepäterävyys on kiva kun sen saa aikaan, mutta sitä pitäisi hallita, tässä oksa on terävä, mutta kissa ei enää. Takana oleva oksa vähän sotkeutuu mukaan. Ehkä eniten mietin, että halutaanko tässä esittää kissojen vähyyttä vai niiden olemassaoloa.

Narsissit sillalla: Periaatteessa elementit on tässä kasassa. Riippuu nyt vähän mitä haluaisi korostaa, niin voisi joko tiivistää tai lisätä kuvakulman vaikutusta. Ehkä keskittyisin vielä enemmän noihin kukkiin vaikka tausta jäisikin. Eli lähempää.

Narsissit kuurassa: Tämä kuura vielä edelliseen kuvaan, niin oltaisiin asiassa, kevään kylmyys tulisi kertomukseksi. Nyt olisi voinut syväterävyyttä olla enemmänkin, muodot ja pintarakenteet toimivat keskenään.

Lukot kaiteessa: Taas rajaaminen auttaisi. Lukot alkaa olla tuttu juttu jo kaikille, joten nyt pitäisi joko yhdistää toiseen konseptiin tai esittää vaikka lukkojen muodostamaa sommitelmaa.

Molemmat patsaat: Näissä on vähän se, että esität toisen tekijän tarinaa. Tietty jos patsaan saa esitetttyä uudella kameran mahdollistamalla tavalla, niin miksikäpäs ei (vaikka tuo ensimmäisen patsaan "tassu" noin läheltä ja isona).

Kirkko: Kirkko on hyvä harjoittelukohde, mutta näin se on kyllä nähty usein.


Olet etenemässä ihan hyvin ja kuvaamista pitääkin riittää. Esitettävien kuvien tärkein jälkikäteen tehtävä kuvankäsittelytoimi on valinta. Kun sinusta tuntuu, että sinulla on kuva, joka herättää sinussa kuvana suuremman "Vau" -tunteen, kun paikan päällä, niin silloin sitä kannattaa näyttää muillekin.

Tässä vaiheessa ehkä kameratekniikka ei ole se tärkein asia. Perushommat on sinulla jo hanskassa. Ehkä sinuna hakisin enemmän niitä juttuja joilla sisältö paranee. Rajaus, kuvauskulmat (myös ylhäältä, alhaalta, läheltä), vallitsevan valon näkeminen ja käyttäminen, kohteen eri suunnista kuvaaminen, kohteen sijoittaminen eri kohtaan kuvaa, irroittaminen taustasta. Aika hyvä idea tässä vaiheessa olisi miettiä kuvattaessa, että minkä yhden asian haluat näyttää ja miten se nousee parhaiten esille. Käytä sitä automatiikkaa ja keskity siihen mikä näkyy etsimessä.

Sitten tekniikan kanssa tekisin sellaisia pyrähdyksiä. Ottaisin yhden asian kerrallaan (vaikka syväterävyys, manuaalivalotuksen vaikutus, kuvausetäisyyden vaikutus kohteeseen, jalusta, suljinajan vaikutus liikkuvaan kohteeseen, panorointi, jälkikäsittelyn temput jne) ja kokeilisin sitä keskittyen useammalla eri kuvauskerralla, eri aiheissa. Tällöin pystyt vertailemaan tuloksia helpommin ja oppimaan joitain tekniikoita, joita sitten voi käyttää rutiininomaisemmin seuraavilla kerroilla. Ei kaikkea tarvitse kerralla oppia.

[VAT]

kuviin tarina !!!

[Maffer]

Kuviin ei voi koskaan hakemalla hakea sisältöä tai niistä tulee väkinäisiä. Kannattaa miettiä sitä perimmäistä tarkoitusta miksi ottaa kuvantamisvälineen esiin ja jos ei motiivia löydy niin kamera on parempi jättää kotiin ja tutkia ympäristöä tarkemmin löytääkseen omiin tarkoitusperiin sopivia aiheita. Kummallisistakin ideoista voi saada jännää katsottavaa pienellä fundaamisella vaikka aihepiiri ei olisikaan täysin katsojan mieleen.

[olli R]

Kuviin ei voi koskaan hakemalla hakea sisältöä tai niistä tulee väkinäisiä.

Olettaisin, että tämä väite voisi olla ero maisemakuvaajan ja ihmiskuvaajan näkemyksissä. Melkein kuin sanoisi, että kaikki kertomakirjallisuus, näytelmät ja elokuvat ovat väkinäisiä.

Kyllä kuvia voi tehdä, jopa maisemakuvia. Juuri tuo Mafferinkin sanoma, "tutkia ympäristöä" on silti ehdottomasti tärkein asia. Kuvattavat asiat pitää nähdä, mielellään jo etukäteen - ainakin millisekunteja ennen.