Jos sopii, niin lainaan vähän rolsenin mainiota kuvajuttua.
Olin tammikuun puolivälissä kävelylenkillä tässä muutaman kilometrin päässä kotoani. Kuljin kotiinpäin tullessa Lakeistenrannan leirialueen läpi, ja siinä pakkasesta huolimatta pieni alueen läpi Saimaaseen laskeva puro oli paljolti sulana. Pienen putouksen tai kosken kohta näytti mielenkiintoiselta, ajattelin ottaa ja otin siitä muutamia kuvia. Hikistä kävelijää kuitenkin alkoi heti kohta palella, ja jatkoin matkaa. Kun sitten seuraavana päivänä kaivoin kuvat kortilta tietsikkaan, aloin vasta nähdä, että hei, tuossahan on oikeasti jotain hienoa. Väsäilin kuvia erilaisiksi, rajailin ja rakensin, mutta ei ne olleet kunnollisia; valoa oli niin kovin vähän ja ei tainnut olla optiikat oikeat, eikä kuvatessa ollut ollut oikein ajatusta, mitä pitäisi kuvata. Päätin, että tuonne on mentävä uudelleen, ja jalustan ja mahdollisimman valovoimaisten kiinteitten kanssa! No sitten oli parina päivänä olevinaan joko liian kylmä tai muuta puuhaa, ennenkuin sain lähdetyksi.
No oliko se putous entisellään? Eipä ollut, ei... mitä tästä opin? En tietysti mitään, kun on oppimisikä jo ohi, mutta joku vielä oppimiskykyinen olisi saattanut saada tallennetuksi pysyväismuistiin ohjeen: Jos kuvauskohde liittyy jäähän, ei kannata siirtää kuvausta yhtään!
Tässä linkissä tarinan kuvat:
https://drive.google.com/open?id=1mRH3F ... agq4NFCv82" onclick="window.open(this.href);return false;
kuva1 on se puro ensimmäisellä käynnillä, kuvat 2-3-4-5 yritelmiä, joihin en ollut alkuunkaan tyytyväinen, kuva 6 on sama puro toisella reissulla, ja viimeinen kuva on se, mitä käteen jäi.
Kiitokset rolsenille hienosta arvoituksesta; varmaan jotain vastaavaa olisin ottanut itsekin. Jos olisin osannut.
JL Anttola