Onko (maisema)valokuvaus nykyään pelkkää peukkumetsästystä?

Pipoa voi löysätä, mutta aiheen tulee liittyä jotenkin valokuvaukseen.
Matti_JH
Viestit: 12118
Liittynyt: Tammi 25, 2008 19 : 09
Viesti:

Onko (maisema)valokuvaus nykyään pelkkää peukkumetsästystä?

Viesti Kirjoittaja Matti_JH »

https://www.capturelandscapes.com/socia ... otography/" onclick="window.open(this.href);return false;

Tästä tulee mieleen Paavolan Tammi, saunamökki yms. tapaukset. Itsekin olen törmännyt muutamiin henkilöihin, jotka kyselevät missä mikäkin kuvani on otettu ja parin päivän päästä käytännössä sama kuva koristaa eri faceryhmiä.

Paras tapaus oli kun menin kertomaan eräästä paikasta. En miettinyt silloin siitä sen kummempaa. Lähdin kyseiselle paikalle yhtenä iltana ja siellä oli useita autoja ja kuvaajia rivissä. Taskulamput ja ledivalot vilkkuivat. En ole sinne enää toiste mennyt.

Ei siinä. Ei maisemaa voi omistaa. Mutta miksi ei haeta sitä omaa juttua? Itse yritän saada kuviin kiinni sitä mystiikkaa ja kauneutta, jonka olen aika ajoin tavannut eri luontoharrastuksissa. Ajatuksena on, että joskus vanhainkodissa saa katsella kuvia ja palata niihin tunnelmiin, kun ei enää jalat maastoon kanna. Ja ehkä jättää omalle perheelle palan jostakin, minkä olen löytänyt.

Mikä on näiden eräiden motiivi? Muu kuin peukutusten aikaansaama hetkellinen egoboosti?

Ei mikään?

CaptureLandscapes
Home Inspirational
Is Social Media the End of Landscape Photography
Is Social Media the End of Landscape Photography?
What is Social Media's impact on Landscape Photography?

By Christian Hoiberg10
Landscape photography is more popular than it’s ever been and with the high quality of smartphone cameras, it’s also more accessible than ever before. While I’m happy that more people show their love and appreciation of nature through this medium, there’s a darker side to the boost in interest as well.

In my eyes, it seems that more and more aspiring landscape photographers aren’t in it for their love and appreciation for nature but for a moment of fame online. Both photographers and non-photographers alike are bombarding the so-called Instabangers or trophy shot locations, largely thanks to social media and the knowledge that a shot from these places will give you some extra likes.

Sure, many of these areas are incredible and well-worth visiting but the unfortunate truth is that not all of them are prepared for the sudden influx of tourists.

Social Media’s Impact on Nature

What happens when one of your favorite photographers posts a beautiful shot online? Most likely, you want to visit that place for yourself. Now think, that photographer has over a million followers; how many of these also want to go? When this spirals and more influencers copy the same shot, the location goes viral and is prone to a large increase in traffic.

Now, I don’t blame this on one single photographer or a group of influencers but certain locations tend to go viral over a short period of time – most visitors want to copy the shot taken from their favorite photographer.

Horseshoe Bend is one of those locations that has gone viral and now become one of the most popular nature attractions in the world. A few years ago it barely had a thousand visitors a year but last year more than 1.5 million came to see this beautiful place for themselves.

Trolltunga Norway

Trolltunga in Norway is another location that’s gone viral the past few years. It might not be facing numbers as large as Horseshoe Bend but the 22km hike now sees more than 85,000 visitors a year compared to 800 five years ago (keep in mind that it’s only accessible from June to September). Tourists literally stand in line for hours to capture a shot of themselves on the 700m high cliff.

The increased amount of tourists to such locations brings along several challenges. While many are concerned that the parking lots aren’t large enough, the bigger question is how does this impact nature?

What happens when thousands of people walk on the same path each day? What happens when thousands of people need to use the toilet but they’re hours away from the nearest?

The Dark Side of Iceland

I’ve heard horror stories regarding the last question from my Icelandic family; certain locations in Iceland have had an influx of tourists but there aren’t any amenities… which leads people to go to the bushes. These bushes are the same ones where local children have played for years but, needless to say, cannot anymore.

With the quick tempo of increasing visitors, I fear what some of these locations will be like in only a few years time ­– there are already many of them that have been forced to close, some vandalized while others are simply broken beyond the point of repair.

Is Social Media the End of Landscape Photography

The Skogafoss Waterfall has become one of the most visited destinations in Iceland
However, it isn’t only the increase of tourists and damage to nature that worries me. With current trends and the chase for temporary fame, there are more consequences that can be seen as harmful to landscape photography as a craft and may, quite likely, change its entire definition in the future.

Misrepresentation of Nature and Deceiving the Viewer

The second challenge with social media’s impact on landscape photography is how reality often is misrepresented due to heavy manipulation in post-processing.

Now don’t get me wrong, post-processing has its place in photography and I’m a big fan of several digital artists. I don’t care about landscapes being processed into something they’re not, as long as it’s disclosed.

My problem is when artists heavily manipulate a scene by warping, adding elements, adding a sky or whatever else, while claiming it’s a real photograph.

Val de Funes Dolomiti
Would you be able to tell if these mountains were stretched?
Deceiving viewers like this not only leads to it being harder and harder to separate reality from digital art but also misrepresents the landscape and gives viewers unrealistic expectations when traveling to new locations.

An example I’ve used several times before is the stunning mountains in Lofoten, Norway. The entire archipelago is picture-perfect and you’re guaranteed to leave it with several great images, regardless of the weather.

However, a while ago several tourists shared their disappointment when they realized that the mountains were only 700 meters high, not a couple thousand as it looked like in their tour guide’s advertisement. The images used by the travel company were heavily manipulated and the mountains were stretched beyond reality.

We’re stepping into an era where both the technology and the artists are so good that it can be hard to distinguish composites from reality. What does this mean for landscape photography in a world where every shot needs to be more impressive than the last? It’s hard to say but things are changing.

Of course, this topic opens a whole new discussion: how much can you process before it no longer represents reality?

My Plea to Landscape Photographers

I have no problem understanding why people want to visit the iconic locations, it’s not for no reason that they’ve become popular. If you travel across the globe on a photography trip, I understand that you want to play it safe and at least get a few good shots but isn’t part of landscape photography also the adventure of exploring nature? Doesn’t it feel good to go search for something that hasn’t been seen a million times before?

Even if you have no desire to search for unique locations and would rather just go chase the trophy shots, be respectful of nature. Don’t leave anything behind; bring your trash back down. Treat the place in such a way that the next people can enjoy the scenery as well.

Lastly, be honest!

What do you think? Does Social Media have an impact on landscape photography as we know it? Is it damaging to nature? Leave a comment and let us know your opinion!

Cloudcity. Uuden ajan pilvipalvelu.
Maffer
Viestit: 22644
Liittynyt: Elo 20, 2008 17 : 32
Viesti:

Re: Onko (maisema)valokuvaus nykyään pelkkää peukkumetsästys

Viesti Kirjoittaja Maffer »

Aikas lailla samaa mieltä ollut jo jonkun vuoden, oikeastaan luuriksesta alkaen. Viimeistään pönttökamera muutti lopullisesti homman - oppimista se homma on ikä kaikki. Luonnosta löytyy paljon muutakin kun istuu siinä kiven päällä ja katselee ympäriinsä.
Kryptos
Viestit: 3920
Liittynyt: Huhti 09, 2014 10 : 10
Viesti:

Re: Onko (maisema)valokuvaus nykyään pelkkää peukkumetsästys

Viesti Kirjoittaja Kryptos »

Osittain tämän takia kuvaankin pääasiassa aivan toisentyyppistä valokuvaa. Olen joskus kutsunut sitä havainnoivaksi valokuvaksi, vaikka termi on niin yleisluonteinen, ettei se tietenkään ole minun keksimäni.

Pyrin havainnoimaan ympäristöäni ja kuvaan sitä, mikä juuri sillä hetkellä vaikuttaa jostakin syystä kiinnostavalta. Se voi olla jokin yksityiskohta, tekstuuri, arkkitehtuurinen elementti, maisema, tai mikä tahansa muu motiivi.

Ottamani valokuvat ovat usein arkisia, mutta ne eivät kuitenkaan ole jo loputtomasti kuvattujen kohteiden toisintoja. Tärkeintä on, että löydän niistä itse jotakin kiinnostavaa. Jaan niitä mielelläni ja ilahdun, jos joku muu löytää niistä jotakin itseään kiinnostavaa, mutta valokuvaamiseni motivaatio ei lähde ulkoisen hyväksynnän tavoittelemisesta.

Kuvaan toki maisemiakin, mutta loppuun kaluttujen kohteiden kuvaaminen ei ole ilmaisullisesti kiinnostavaa. Niitä voi tietenkin hyödyntää teknisinä harjoituksina.

Olen aiemminkin sanonut, että esimerkiksi Instagramissa valokuvat tuntuvat olevan vain MacGuffin jonkinlaisessa kummalisessa keskinäisriippuvuuden ja hyväksynnän hakemisen rituaalissa. Tämä on sosiaalisen median aikaa, missä narsismi kukoistaa ja anti-intellektuaalisuus jatkuvasti kohottaa kuivettunutta, tympeää päätään.
Sapere aude.
---
flickr
mremonen
Viestit: 9463
Liittynyt: Joulu 10, 2003 15 : 43
Paikkakunta: itähelsinki
Viesti:

Re: Onko (maisema)valokuvaus nykyään pelkkää peukkumetsästys

Viesti Kirjoittaja mremonen »

Otsikon kysymykseen: valitettavasti kyllä. Ja tuon suluissa olevan osan voi jättää pois. Itse olen jättäytynyt näistä some-hommista valokuvan osalta aika lailla pois juurikin tuon takia. Ja erityisesti sen heruttamisen vuoksi: 99% sinun kuviasi tykänneistä muistaa mainita, että "please, would you like my photos also".

En kyllä jaksa ymmärtää mitä järkeä on kuvata kohde, joka on jo satatuhatta kertaa kuvattu. Esimerkkinä nyt sitten vaikka se sauna. Siis ilman, että koittaa tuoda siihen jotain omaa. On se sitten luuranko tai ostoskärrit.

Tai no, julkaisen joskus kissakuvan tai kaksi FB:n seinällä tai parissa ryhmässä ja odotankin saavani niihin peukkuja, mutta se on enemmän sellaista "läpällä"-hommaa.
Innovoija (innovator) – 2–3% väestöstä: uskalias, koulutettu, omaa useita informaation lähteitä;
---
blogi
zone6
Viestit: 1242
Liittynyt: Touko 11, 2011 13 : 59

Re: Onko (maisema)valokuvaus nykyään pelkkää peukkumetsästys

Viesti Kirjoittaja zone6 »

Sitähän se on. Samanlaisia karkkivärisiä klooneja yleensä samoista kohteista. Ne sitten keikkuvat somen ja kuvasaittien top-listoilla.

Hyvin vähän näen edes yleismaailmallisesti edustamani maisemakuva-genren kuvia. Flickr:stä löytyy jos seuraa paria sopivaa ryhmää - ei juuri muuten.
Zone VI
Maffer
Viestit: 22644
Liittynyt: Elo 20, 2008 17 : 32
Viesti:

Re: Onko (maisema)valokuvaus nykyään pelkkää peukkumetsästys

Viesti Kirjoittaja Maffer »

Muistan ajan kun 180 päivää vuodesta etsin rantakiviä. Talvella ne oli jäisiäkin. Ja kimalteli.

Kuva
TiRy
Viestit: 1515
Liittynyt: Loka 16, 2012 18 : 06

Re: Onko (maisema)valokuvaus nykyään pelkkää peukkumetsästys

Viesti Kirjoittaja TiRy »

Maisemakuviin pitäisi saada tuotua jotain omaa. Ja niin kuin aina paasataan, niin kuvalla pitäisi olla hienon maiseman lisäksi myös selkeä kohde. Molempiinhan vastaus on tietysti:

http://nutscapes.tumblr.com/
Rockford
Viestit: 7316
Liittynyt: Loka 05, 2004 10 : 06
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Re: Onko (maisema)valokuvaus nykyään pelkkää peukkumetsästys

Viesti Kirjoittaja Rockford »

Poimin nämä kommentit, vaikka en varsinaisesti vastaa näitten kirjoittajille, vaan ihan yleisemminkin:
Hel_NiS kirjoitti:Mutta miksi ei haeta sitä omaa juttua?
Luulisin että suurimmalle osalle kuvaajista ei ole se oma juttu mitenkään kirkastunut ja halutaan kokeilla monenlaista. Itse olen kuvaillut parikymmentä vuotta eikä se oma juttu ole kuitenkaan ihan täysin selvillä vieläkään. En tosin kuvaa maisemia juuri ollenkaan, joten jotain on ehkä tässä ajassa selvinnyt. :-)

Ihmiskuvailussa somesta on ollut tosi paljon apua. Peukutukset on tietysti kivoja myös, mutta tärkein palaute tulee muita kanavia pitkin. Sitä en kiistä etteikö somen kuvatulva vaikuttais omaankin kuvaamiseen paljon sitä kautta, että näkee millaisia kuvia ehkä itsekin haluais tavoitella. Aiemmin piti mennä kirjastoon tai kirjakauppaan tätä varten.
mremonen kirjoitti:En kyllä jaksa ymmärtää mitä järkeä on kuvata kohde, joka on jo satatuhatta kertaa kuvattu. Esimerkkinä nyt sitten vaikka se sauna. Siis ilman, että koittaa tuoda siihen jotain omaa.
Olettaisin, että varmasti suurin osa valokuvauksen harrastajista kuitenkin ajattelee tuovansa tuollaiseen jo-paljon-kuvattuun kohteeseenkin ainakin jotain omaa. Se nyt on sitten taas toinen juttu kuka on "harrastaja" ja kuva harrastaja kun valokuvauksesta puhutaan. Maisemakuvissa valo ja muutkaan olosuhteet harvoin ovat kovin samanlaiset kuin jollain toisella ajanhetkellä. Ja kuvankäsittelyssä taas trendit muuttuu jatkuvasti.

Enkä näe mitään pahaa siinäkään, jos vain haluaa haastaa itseään ja katsoa saako tutusta paikasta yhtä hyvän kuvan kuin "julkkiskuvaaja" NN on joskus aiemmin saanut. Voihan siinäkin prosessissa oppia jotain. Eli vähän sama kuin tuo Kryptoksen mainitsema tekninen harjoitus.
Petri Kekkonen :: Kuvia :: "Light and shade - time and space" - PSB
PAP
Viestit: 1768
Liittynyt: Tammi 09, 2003 20 : 10
Paikkakunta: Sovjet Finlandija

Re: Onko (maisema)valokuvaus nykyään pelkkää peukkumetsästys

Viesti Kirjoittaja PAP »

Yhdyn arvon kolleegojen em. kommentteihin täysin. Jostain kumman syystä osa valokuvausharrastajista kokee kuvauspaikkatiedot julkiseksi tiedoksi. Kysymyksiä tulee vakaaseen tahtiin, vastattaessa kieltävästi syntyy yleensä negatiivishenkistä keskustelua ja suunsoittoa.

Oma kanta on että maisemaa ei tietenkään voi omia mutta kuvauspaikkatieto ei ole olennaista kun kuvan sisällöstä keskustellaan vaikkakin se on yhtenä olennaisena elementtinä vallitsevan sään, vuodenajan ja muun miljöön kanssa.

Sitten on vielä kansanryhmittymä "Hei mää tiedän tän paikan, se on Sieltä!". Mikä ihmeen tarve on huudella paikkatiedot julkisiksi vaikka paikan itse tunnistaakin. Moni hauras luontokuvauskohde on tuhoutuu helvetillisen rallin seurauksena kun massat vyöryvät maastoon. Pahimmillaan tämä on johtanut siihen; ainakin omalla kohdalla; että paikkatieto on kulkeutunut yleiseen jakeluun ja varsinkin talviaikaan on kohteen hankimaasto tallottu piloille.

Muutamalle marjapaikalle on tullut hoidettua itselle "kulkuluvat" maanomistajilta yksityisten pihojen kautta - yhden kohdalla tämä ei onnistu enää kun "mulle-tänne-kaikki-heti"-kuvaajat kulkivat pihojen läpi luvatta... Nyt ei sitten kuvaa kukaan.
Maffer
Viestit: 22644
Liittynyt: Elo 20, 2008 17 : 32
Viesti:

Re: Onko (maisema)valokuvaus nykyään pelkkää peukkumetsästys

Viesti Kirjoittaja Maffer »

FM-foorumilla on hyvä politiikka - paikan ruinaamisesta saa bannia.
mremonen
Viestit: 9463
Liittynyt: Joulu 10, 2003 15 : 43
Paikkakunta: itähelsinki
Viesti:

Re: Onko (maisema)valokuvaus nykyään pelkkää peukkumetsästys

Viesti Kirjoittaja mremonen »

Rockford kirjoitti:Enkä näe mitään pahaa siinäkään, jos vain haluaa haastaa itseään ja katsoa saako tutusta paikasta yhtä hyvän kuvan kuin "julkkiskuvaaja" NN on joskus aiemmin saanut. Voihan siinäkin prosessissa oppia jotain. Eli vähän sama kuin tuo Kryptoksen mainitsema tekninen harjoitus.
Tuolta kantilta ei siinä mitään pahaa olekaan. Mutta sitten kun siihen yhdistyy se peukkujen ruinaaminen ja muu patsastelu hesarissa, niin... Ehkä vaan olen kateellinen pieru. Pieru kuitenkin.

Ja toinen on se, että paikasta kun tulee turistikohde, niin aika nopeasti se ei ole enää se sama, mikä on kuvattu joskus taannoin.
Innovoija (innovator) – 2–3% väestöstä: uskalias, koulutettu, omaa useita informaation lähteitä;
---
blogi
ttuplai
Viestit: 1040
Liittynyt: Helmi 17, 2013 14 : 19
Paikkakunta: Tampere

Re: Onko (maisema)valokuvaus nykyään pelkkää peukkumetsästys

Viesti Kirjoittaja ttuplai »

Ei - kyllä mukana on aina myös kamera-arvioiden lukemista ja dynamiikan vertailuja.

Islanti tosiaan on hyvä esimerkki (sitä ehdin pari kuukautta seuraamaan) - tuhannet ihmiset lentää ko. paikkaan räiskimään samoja vesiputous-, jäätikkö- tai revontulikuvia. Lentäminen, kameroiden valmistus (siis jatkuva uusien rojujen ostaminen) tai kohtuu arassa luonnossa samoaminen eivät mitkään liene ekotekoja. Toi revontulien kuvaaminen on muutenkin ihme juttu - pitää vahtia auringon aktiivisuutta, jotta voi ottaa samanlaisen typerän vihreän läiskäkuvan ja sosiaalinen media kiittää. Sosiaalisella medialle lienee vahva vaikutus myös tohon rojujen myyntiin - kun bloggaaja xyz ylistää Sony A7r XX:ää taivaisiin, on aika tehdä ennakkovaraus.

Joku tovi oli kauhia keskustelu kettugatesta jossa julkea kuvaaja oli tarjonnu ketulle lounaaksi kärpässieniä koiranruokakuorrutuksella - valehtelu toki on rumaa ja sosiaalisella medialle lienee tohonkin kuvaamistouhuun osuutensa, mutta luonnonsuojeluun vetoaminen tässä kulutusjuhlassa ei oo ihan hirveesti varaa kovinkaan monella.

Johonkin ihminen aikansa ja rahansa kuluttaa - onko luonnon kannalta viimekädessä merkitystä ostaako uuden auton, käykö Islannissa peukkumetsästyksellä vai mättääkö mahansa täyteen katkarapuja? Tokkopa se muovilauttakaan ihan pelkistä kameranraadoista koostu. Tai jos pysytään Islannissa niin mihin tossa asteikossa laitetaan se kiinalaisten alumiinitehdas.

Tätäkään viestiä ei ole kirjoitettu luomuekotietokoneella.
mremonen
Viestit: 9463
Liittynyt: Joulu 10, 2003 15 : 43
Paikkakunta: itähelsinki
Viesti:

Re: Onko (maisema)valokuvaus nykyään pelkkää peukkumetsästys

Viesti Kirjoittaja mremonen »

ttuplai kirjoitti:Toi revontulien kuvaaminen on muutenkin ihme juttu - pitää vahtia auringon aktiivisuutta, jotta voi ottaa samanlaisen typerän vihreän läiskäkuvan ja sosiaalinen media kiittää.
Mehupillillä ja avaimenperäledillä saa aikaan ihan passelia revontulikuvaa ilman, että 99% katsojista huomaa mitään...
Innovoija (innovator) – 2–3% väestöstä: uskalias, koulutettu, omaa useita informaation lähteitä;
---
blogi
Rockford
Viestit: 7316
Liittynyt: Loka 05, 2004 10 : 06
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Re: Onko (maisema)valokuvaus nykyään pelkkää peukkumetsästys

Viesti Kirjoittaja Rockford »

ttuplai kirjoitti:Toi revontulien kuvaaminen on muutenkin ihme juttu - pitää vahtia auringon aktiivisuutta, jotta voi ottaa samanlaisen typerän vihreän läiskäkuvan ja sosiaalinen media kiittää.
Enpä seuraa somessa revontulibongareita, mutta minusta hienoimmat revontulikuvat on niin upeita, että helposti ymmärrän, miksi niitä joku yrittää ottaa. Suurin osa kuvaajista ei varmaan onnistu saamaan sitä huippukuvaa ikinä, mutta sama pätee varmaan kaikkeen muuhunkin kuvaamiseen.
ttuplai kirjoitti:Lentäminen, kameroiden valmistus (siis jatkuva uusien rojujen ostaminen) tai kohtuu arassa luonnossa samoaminen eivät mitkään liene ekotekoja.
Ekaa kertaa tunnen itseni ekovalokuvaajaksi, kun ajelen vain autolla lyhyitä matkoja kuvaamaan yleensä sisätiloissa. :-D
Petri Kekkonen :: Kuvia :: "Light and shade - time and space" - PSB
ttuplai
Viestit: 1040
Liittynyt: Helmi 17, 2013 14 : 19
Paikkakunta: Tampere

Re: Onko (maisema)valokuvaus nykyään pelkkää peukkumetsästys

Viesti Kirjoittaja ttuplai »

Rockford kirjoitti:
ttuplai kirjoitti:Toi revontulien kuvaaminen on muutenkin ihme juttu - pitää vahtia auringon aktiivisuutta, jotta voi ottaa samanlaisen typerän vihreän läiskäkuvan ja sosiaalinen media kiittää.
Enpä seuraa somessa revontulibongareita, mutta minusta hienoimmat revontulikuvat on niin upeita, että helposti ymmärrän, miksi niitä joku yrittää ottaa. Suurin osa kuvaajista ei varmaan onnistu saamaan sitä huippukuvaa ikinä, mutta sama pätee varmaan kaikkeen muuhunkin kuvaamiseen.
ttuplai kirjoitti:Lentäminen, kameroiden valmistus (siis jatkuva uusien rojujen ostaminen) tai kohtuu arassa luonnossa samoaminen eivät mitkään liene ekotekoja.
Ekaa kertaa tunnen itseni ekovalokuvaajaksi, kun ajelen vain autolla lyhyitä matkoja kuvaamaan yleensä sisätiloissa. :-D
On on. Tottakait toi oli liioittelua. Mut noin keskimäärin koirankakkakuvaajien otokset on parempia - harvempi perusräiskijä omistautuu koiranjätöksille tai edes huomioi niiden kauneutta.

Autolla - siis fillarilla tai kävellen se matka kuuluu mennä - ekotrikoot päällä.
niffe
Viestit: 2158
Liittynyt: Marras 11, 2012 21 : 56

Re: Onko (maisema)valokuvaus nykyään pelkkää peukkumetsästys

Viesti Kirjoittaja niffe »

Rockford kirjoitti: Ekaa kertaa tunnen itseni ekovalokuvaajaksi, kun ajelen vain autolla lyhyitä matkoja kuvaamaan yleensä sisätiloissa. :-D
Peukkuu! Sama täällä :D
AnHa
Viestit: 1805
Liittynyt: Elo 04, 2009 17 : 33
Viesti:

Re: Onko (maisema)valokuvaus nykyään pelkkää peukkumetsästys

Viesti Kirjoittaja AnHa »

Maffer kirjoitti:Luonnosta löytyy paljon muutakin kun istuu siinä kiven päällä ja katselee ympäriinsä.
Voi kun tietämys siirtyisi saumattomasti sukupolvelta ja huipuilta toisille. Ikoninen valokuvaaja Antti Leinonen on tätä viestiä kertonut niin kauan, kun muistan.

Mutta ketjun aloitus osuu aivan oikeaan. Paljon otetaan sellaisia valokuvia, joita oletetaan otettavan. Yksittäisten valokuvien sijaan valokuvaus kehittyy kerronnallisempaan suuntaan, jossa pyritään muodostamaan kokonaisuuksia.
talonherra
Viestit: 1349
Liittynyt: Heinä 16, 2014 23 : 10

Re: Onko (maisema)valokuvaus nykyään pelkkää peukkumetsästys

Viesti Kirjoittaja talonherra »

Kyllä itselle ainakin tärkeintä on se tapahtuma, se että saa liikkua luonnossa tai muualla ja nauttia. Kuva tulee jos on tullakseen, se vaatii sen tiettyjen asioiden summan, täydellisen hetken, jonka saa vangita, tai ainakin yrittää sitä. Hyvän, itseä tyydyttävän kuvan saaminen sitten palkitsee sen metsästäjän, saa aikaan hyvän fiiliksen, muiston, kokemuksen. Itselleni ei ole henkilökohtaisesti väliä, peukuttaako sitä muut vai ei. Mutta ainahan on kiva saada palautettakin. Jotkut tykkää kehuista ja peukuista, osa, kuten itse, siitä että saa sillointällöin neuvoja tai keskustelun aikaiseksi, rakentavaa palautetta.
Omasta mielestäni maisema tai aihe ei ole koskaan sama, se muuttuu, joko tarinallisesti taikka fyysisesti. Se on aina sitä miten sen itse ja muut näkee, oli se sitten kuvattu monesti tai ei.
Jollekkin tärkeä kuva voi jostakin olla miljoonatuotos. Vähä niinku ostaisi Samyangin linssin, joskus huippu, joskus taas ei.
Eli joillekkin on peukkumetsästystä, joillekkin ei. Luulen että se on se onnellisempi kuvaaja joka ei peukkuja metsästä.
Itse myös metsästän ja kalastan, ja koskaan ei se saalis ole ollut lähellekkään pääasia, vaan se että saa mennä tuonne metsään tai vesistöille. Siellä näkee ja kokee hienoja asioita ja raikkautta. Mieli lepää.
Valokuvauksen aloitettuani olen alkanut havainnoimaan ja ajatteleen tapahtumia ja asioita eri kantilta, sekin on tavallaan nautittavaa, eli minun tyylistä peukkua..=D
Mutta peukkuja tässä kaikille valokuvaaja tovereille ja lukijoille! Ja nauttikaa siitä mitä teette, sillon se palkitsee itsensä ilman peukkujakin! Hyviä Jouluajan jatkoja! Ja toivotaan että välillä pilkahtaisi valoakin tässä talven harmaudessa. =D


En jaa kuvia peukutuksille, jaan kertomuksia, tapahtumia, pieniä ihmeellisiä asioita.
Instagram: jani.honkala
Flickr: Jani Honkala
jaava
Viestit: 2043
Liittynyt: Joulu 27, 2004 16 : 41
Paikkakunta: Espoo

Re: Onko (maisema)valokuvaus nykyään pelkkää peukkumetsästys

Viesti Kirjoittaja jaava »

Eräällä toisella foorumilla kirjoitin luontokuvauksesta:
Kaikissa muissa kuvissa, paitsi ensimmäisessä, on haettu jotain erikoista, sellaista mihin ei jokapäiväisessä elämässä törmää. Tätäkö luontokuvaus on perimmältään? Erikoisuuden tavoittelua.
Johon tuli luontokuvauksen luokkiin jakava vastaus:
* Kansallisromanttisena rituaalina se on samanlaisuuden tavoittelua - sama kuvasto uudestaan ja uudestaan...
* Luonnon rikkauden dokumentaariona se tavoittelee jonkin uuden tai harvinaisen esittelyä, jotain sellaista mihin ei jokapäiväisessä elämässä törmää..
* Taiteena sen vastuulla on tehdä aina jotain uniikkia, tavoitella uusia näkökulmia luontoon, luontokokemukseen, ihmisyyteen - siis tavoitella erikoisuutta, joka saa aikaan jotain uutta
Siis luontokuvauksen voi jakaa hänen mukaan kolmeen kategoriaan:
  1. Kansallisromantiikan vahvistusta
  2. Luonnonrikkauden dokumentointia
  3. Taidetta
Koska some on saavuttanut hallitsevan aseman monen ihmisen elämässä, niin tokihan peukutuskin on huomioitava yo. listassa yhtenä "lajina":
  • 4. Peukutus
Minusta kaikki kuvat, joissa tavoitellaan erikoisuutta: kuten (2.) "Luonnon rikkauden dokumentaariona se tavoittelee jonkin uuden tai harvinaisen esittelyä" tai (3.) "Taiteena sen vastuulla on tehdä aina jotain uniikkia", on hämmentävän lähellä peukutusta.
Ja sitten (1.) "Kansallisromanttisena rituaalina" kuvat on taas vain turvallisuushakuisia (siis yhdentekeviä) höpötyksiä, eivätkä kaipaa edes peukutusta.

Jääkö peukutuskuvat ainoaksi vakavastiotettavaksi luontokuvauksen perusmuodoksi?
janne.
Viestit: 2529
Liittynyt: Maalis 01, 2009 21 : 16
Paikkakunta: Suur-Sawo

Re: Onko (maisema)valokuvaus nykyään pelkkää peukkumetsästys

Viesti Kirjoittaja janne. »

yksi lisäkategoria tuohon olisi katumusharjoitukset - kuvat tapetuista elikoista, raiskatuista metsistä, pilatuista vesistä. silloin tällöin ne pärjäävät hyvin vlk:ssa.
Gold member of Sigma 14mm f/1.8 & 100-300mm f/4 fun club.
Vastaa Viestiin