Allekirjottanut onnistui tosiaan alkuvuodesta hommaamaan itselleen uuden ja vakituisen työpaikan Scania mekaanikkona. Tuossa kesä lämpeni ja alettiin pitää kahvipausseja takapihalla kutostien laidassa. Kerran ohi vilahti Wicströmin 85 tonninen HCT yhdistelmä. Illalla ei uni tullu silmään millään. Ei niin millään! Hiki valui otsaa pitkin ja silmät veresti. Tajusin notta siitä autosta on saatava kuva makso mitä makso.
Seuraavana päivänä lähdin kurvailemaan lähistöä ympäri ettien kutostiestä sopivaa kurvia jossa tie kaartuisi taustalle nätisti. Kolme päivää ja noin sata kilometriä myöhemmin löysin lähes juurikin sellaisen kohdan jonka näin siinä kuvassa jota janoan.
Tässä kolmelta reissulta tuosta kurvista kolme eri testi kuvaa eri olosuhteissa. Ensin kuiva tie ja auringon loimotus, toisessa myöhäinen ilta ja märkä tie ja viimesessä kuvassa kaato sade. Huomautan että keskimmäinen ruutu on pehmeä. Herkkyys 2500 ja vakaaja piiputti ja ilta oli jo liian pitkällä jollonka ajovalot korostuu liikaa ja keulan yksityiskohdat hukkuu hehkun alle. Ja kolmannessa ruudussa tosiaa käkin tunnin kaatosateessa ja kovassa tuulessa. Perse, jalat ja selkä aivan litimärkänä.
No sitten näitten jälkeen löysin tietoa tuosta HCT ydistelmästä lisää. Eli kyseessä siis trafin erikoislupa auto jolla saa ajaa vain tietyissä paikoissa ja tietyillä teillä. Tämä haluttu auto liikkuu Ristiinan ja Kaukaan tehtaan välillä. Eli ollessani tuolla Jänhiälän rampin tienoilla, en olisi onnistunu kuvaamaan tota kyseistä autoa ikinä.
Joten ei muuta kun Mikkelintielle norkoilemaan. Suoran löysin mutta jäin miettimään että kun se haluttu auto ilmestyy kurvin takaa niin onko kulma sitten liian pieni auton sivuun nähden jotta hieno maalaus kylessä näkyis tarpeeks... Täytyy ehkäpä ettiä uusi paikka vielä.
Parit autot kuvasin ja lähdin kotiin.
Oudolla tapaa mielenkiintosta touhua kun päivällä tuijottelee töissä nuita ja illalla näkee samoja autoja työntouhussa. Ja vieläpä toimivina vaikka siellä vähän omaa käden jälkeä oliskin.
