Nollaviiva - Flatline

[Kryptos]

Tuhoamme planeettamme ahneudella ja välinpitämättömyydellä. No, tuhoamme onneksi ennemmin itsemme, jonka jälkeen planeetta kyllä pärjää.


Flatlining by Mika Latokartano, on Flickr

[JL Anttola]

Kuvasta en ossaa oikein mittään sanoa, mutta tuosta ajatuksesta: Ite oon jo pitkään sanonu luonnonsuojelusta puhujille, että argumentit on väärät. Kaikki tälle planeetalle kehittyneet lajit kuolevat; jotkut nopeammin, jotkut hitaammin. Edes totaalisella ydinsodalla ei taida ihminen pystyä hävittämään kokonaan elämää pallolta. Jossain muodossa elämä jatkuu, uusia lajeja syntyy ja entisiä häviää. Siihen toki ihminen vaikuttaa, mitkä lajit ensin häviävät, mutta onko sillä pitkässä juoksussa mitään merkitystä? Sen sijaan omasta suojelustaan voisi ihminen hyvinkin olla kiinnostuneempi kuin on. Kuinka kauan planeettamme säilyy ihmiselle elinkelpoisena, siihen voisimme kait omin toimin jotain vaikuttaa. Tulemme kuitenkin toimeen aika rajallisissa ulkoisissa olosuhteissa, kuten toisaalta suurin osa tämän pallon veteen perustuvasta elämästä. Mikä toisaalta siitä johtunee, että elämän kehityskulku on hidasta, ja vaatii siitä syystä kehittyäkseen aika vakiintuneet olot.

Ja siitäkin huolimatta, jos huomenna on Mikkeliin mentävä, omalla polttomoottorikäyttöisellä kulkuneuvolla menen...

JL

[Matti_JH]

Nojaa.. Ihminen nyt on melko /c olio noin niinkuin isossa mittakaavassa. Kuitenkin se on ainoa laji, jolla on mahdollisuus kehittyä siihen pisteeseen, että se voi levittää elämää muille taivaankappaleille, muihin aurinkokuntiin... Kuitenkin tästä kun mennään sen miljardi vuotta eteenpäin (vai oliko se puoli?) on aurinko kuumentunut niin paljon, että tämä pallo ja sen kaikki elollinen aines korventuu. Muutama miljardi vuotta siitä eteenpäin niin tämä pallo kyntää punaiseksi jättiläiseksi paisuneen auringon sisällä. Sitten sammunutta valkoista kääpiötä kiertäen. Steriloituneena.

Eli kyllä se luonto lopulta tekee sen lopullisen hävityksen. Ihminen on pieni toivonkipinä siihen, että maapallon elämä vielä jatkuu, jossakin.

Niin, mukava kuva. Räsymattofiilis.

[aikaarska]

Ihan näpsäkkä kuva, tuli se ihmiskunnan tuho milloin tahansa ;-)

[Kryptos]

No, tämän ei ollut tarkoitus muodostua keskusteluksi luonnonsuojelusta ja sen tapaisista asioista. Otsikko ja johdanne vain alustivat kuvan otsikon motivaatiota. Olin kuvaamassa härkälintuparia, johon törmäsin sattumalta ja odotellessani kavereiden lipumista lähemmäksi näin puiden heijastumat väreilevästä veden pinnasta. Siitä tuli kuvan idea. Kuvahan on jokseenkin kliseinen, mutta näitä hetken havaintoja, joita usein kuvaan. Härkälinnut jäivät hieman kauaksi, vaikka sainkin niistä kuvia.

Kuten Peter Forsgård hyvin vapaasti lainaten kerran sanoi joistakin havainnoivista kuvistaan: "Joku voi sanoa, että kuka tahansa olisi voinut ottaa sellaisen kuvan. Eipä kuitenkaan ottanut", tai sinnepäin. Ajatuksena siis, että useimmat kuvat eivät ole poikkeuksellisen erityisiä motiiviltaan ja joku muukin olisi voinut ottaa samantyyppisen kuvan. Kuitenkin, ottamasi kuvan otit kuitenkin juuri sinä, eikä kukaan muu, jonka takia se on ainutlaatuinen kaikkien muiden samanlaisten joukossa. Kuvan merkitys rakentuu tietenkin semioottisesti, kuten Bartheskin Camera Lucidassa huomioi; kuvaajalla on valokuvalleen intentio, studium, jonka katsoja kokee ja jonka katsojan on vastavuoroisesti tulkittava. Tästä muodostuu valokuvan vuorovaikutteisuus.

Tämä kuva on vain hetki eräänä päivänä.

[niffe]

Nämä abstraktimmat sopivat seinälle oikein kunnolla suurennettuna. Eikä tuo päivän mietelausekaan ihan väärä liene :D