Teksteissä viehätti myös tietynlainen "valokuvamainen" ote, kuten kirjallisuuskriitikko Marja-Riitta Vainikkala hienosti sen toteaa: "Tranströmerin runossa on valokuvan ideaa. Se on eri aikatasot lävistävä välähdys, kuva joka saa taustan kokijan mielessä. Kuten valokuva, nämä runot manaavat esille sen mitä ei näytetä. Eristetystä silmänräpäyksestä aukenee näkökulma historian ja subjektiviteetin syvyyksiin. Läsnäoleva laukaisee muistin ja pistää kysymään poissaolevaa."
Tässä hetken mielijohteesta kyhäämäni runokuva oman valokuvani ympärille. Teksti Tomas Tranströmerin runosta keskeneräinen taivas.

...Kesän fiiliksiä jo odotellen ;-)
P.S. Laittakaa vapaasti tähän ketjuun omia vastaavia juttuja, jos haluatte.