Hieno sarja tosiaan. Jokohan paikalliset supisevat keskenään, että oletteko nähneet sitä Petäjän Kummitusta, jonka joskus on nähty vaeltavan puun luona. Näin ne tarut lähtevät liikkeelle. :)
Ensimmäinen miellyttää minua eniten. Puu kylpee kultaisessa, lämpimässä, pehmeässä diffuusissa valossa. Sen muoto nousee hyvin esiin, ja oikealta tuleva valo läpäisee oksiston korostaen huippuvaloilla sen sisällä rungon ja oksien muotoa, paljastaen sen sisärakennetta kauniisti.
Värikontrasti rakentuu kauniisti vasemman ylänurkan tummanharmaan ja sinivioletin sävyistä alaoikean kirkkaaseen keltaoranssiin.
Kuvan ja puun tonaaliset kontrastit luovat kiehtovan jännitteen. Puun latvuksen muoto kaarautuu alaspäin ja viimein alemmat oksat vasemmalla osoittavat mukavana yksityiskohtana horisontin kauniisiin kumpupilviin.
Pelto kylpee lämpimässä valossa, tähkät kertovat paikasta ja viljapellossa etualalla valo ja varjo tanssivat pitäen etualan dynaamisena, mutta rauhallisena.
Ykkönen on huikean kaunis. Niin paljon katsottavaa.
Ykkönen on mukiinmenevä, mutta en noita roskia ja naarmuja oikein jaksa tykätä. Niin päällepannun näköisiä, eivätkä istu tuohon kohteeseen. Tuollaisia käyräviivoja en ole eläessäni nähnyt taivaalla koskaan. Taiteilija kokee asiat eri tavalla ja pyrkii jakamaan kokemuksen muille. Ei se virhe ole.
Miten ihmeessä joku saa yhdestä ja ainoasta puusta näin hienoa settiä aikaiseksi, huh huh.
Ei muuta kuin jatkumoa sarjalle kehiin, myös niinä talven synkimpinä hetkinä...
Kiitos isosti kaikenlaisista mielipiteistä. Ymmärrän myös naarmut ja roskat, mutta toisaalta kameravalmistajat eivät ole keksineet rajoittaa suljinaikaa sekuntiin ;) Kovasti kyllä yrittävät...