Canon EOS R, 1D, 5D, Nikon Z7/Z6,D500/D5/D7200/D750/D810/Df/D610, Fuji S2/S3 Pro/XT-n, Olympus Pen-F, M10, M5, Pentax K D ja ist D-sarja, Sony A7/A9 jne.
Maffer kirjoitti:Siitä jää vaikutelma että vakaaja ei tee mitään. Valitettavasti. Jos jotain vertailua tai analogiaa haluaa niin ajattele vaikka autoa jossa käytät vakionopeudensäädintä mutta kojelaudasta puuttuu kokonaan nopeusmittari eikä mitään lukua näy missään. Välillä vilkaisua GPS:ään että paljos nyt mennään...välillä vilkaisua kuvaan että olikos se ny vakaa vai ei.
Siis eikö kuvaajat yleensä tutustu laitteisiinsa ja testaile ja kokeile niitä ja niiden ominaisuuksia. Muutama kuva eri ajoilla vakaaja päällä ja pois, niin huomaa, toimiiko se ja mihin se kykenee.
Minulla vakaaja koko ajan päällä (paitsi tietysti jalustalla, jolloin timeri ottaa sen automaattisesti pois päältä). On siihen vakaajaan oppinut luottamaan. Tietää mihin se pystyy omassa käytössä.
Ei optiseen vakaajaan sen kummemmin voi luottaa, vaikka näkeekin sen toimintaa reaaliaikaisesti. Kuvasta voi tulla blurri, vaikka vakaaja olisi vakauttanut kuvaa hyvän näköisesti aina laukaisuhetkeen saakka.
'Why should I feel lonely ? is not our planet in the Milky way?'
Scope66 kirjoitti:Tosin mun mielestä Pentaxin vakaaja ei ole niin tehokas kuin saisi olla, riittävän tärähtämättömiä kuvia pitkähköillä suljinajoilla saadakseen kun pitää yleensä ottaa silti sarjalla kolme ruutua.
Tässä kohtaa pitää huomioida, että vakaajan käynnistyminen ja lopullinen vakaus vaativat hieman aikaa. En tiedä tarkoitatko tätä tehokkuutta. Kuva on vakautettu vasta kun sitä osoittava merkki syttyy etsimeen. Jos kuva otetaan ennen merkin syttymistä, ei kuva vakaudu. Eli sarjan sijaan kannattaa odottaa, että vakaaja on ehtinyt tehdä toimensa valmiiksi, niin silloin ensimmäinen/yksi kuva riittää.
Juu kyllä mä luin käyttöohjeet jo silloin kuin ostin K10D:n v. 2008, sama homma siinä. Siitä asti olen painanut laukaisinta sen verran että vakaaja käynnistyy ennen laukaisua, ei ole siitä kiinni.
Tarkemmin katsoen vaan on niin, että pitkänpuoleisilla suljinajoilla otetuissa laajiskuvissa koko kuva-ala ei yleensä ole kolmessa peräkkäisessä sarjalla otetussa (vakaaja päällä) kuvassa yhtä terävä, vaan joku laita on jossain hiukan epäterävä, joskus jopa sarjan joka ruudussa. Sinänsä ymmärrettävää, ei se vakaaja mikään jalustankorvike ole. Joskus tuollainen on vaan harmittanut, kun se toimii kuitenkin monesti sen verran hyvin, ettei aina ehdi/jaksa laittaa kameraa jalustalle vaan kuvaa vakaajalla.
Ja tulee niitä enemmän tai vähemmän tärähtäneitä yksittäisiä kuvia kiireisissä tilanteissa joskus yllättävän nopeillakin ajoilla, ja siksi mulla on käytännössä aina sarjakuvaus + vakaaja + horisontin korjaus päällä (pystyy hyvin ottamaan yksittäisruutujakin noin). Se ei vaan korjaa kaikkea tärinää. Silloin kun haluaa joka ruudusta varmasti terävää, pitää edelleen käyttää tarpeeksi nopeita aikoja tai jalustaa.
Pentax-kuvaa monipuolisesti vuodesta 2008, myös Lumix S5 -kuvaa vuodesta 2021: https://anttipartanen.net/
Miksus kirjoitti:Kyllä se nyt alkaa pojat näyttää keskustelu siltä, että on kuin vastatuuleen kusis, tuo Pentaxilla kuvaaminen.
Juu, ei kannata hypätä Pentaxin kyytiin jos liikaa jänskättää & epäilyttää. Varmasti helpompiakin hevosia löytyy. Mutta kyllä meitä löytyy jotka osaavat nauttia siitä mitä Pentaxin kanssa meno antaa kun sen saa kesytettyä ;-)
'Why should I feel lonely ? is not our planet in the Milky way?'
Maffer kirjoitti:Otin intervallilla x määrän kuvia. Akku kusahti lopussa ja kaikki meni. Saatana.
Kokeilitko palautusohjelmalla löytyykö kortilta tiedostoja? Joskus virran loppuminen kesken kirjoituksen sotkee taulukon, jossa on tiedot missä kohtaa kortin muistiavaruutta tiedostot ovat. Sopiva ohjelma voi kuitenkin skannata koko kortin ja tunnistaa tiedostot, jos niitä ei ole vielä ylikirjoitettu.
tehodia kirjoitti:Niin, tässä kohtaa viimeistään pitäisi erottaa ne, jotka aikovat kuvata harrastuksekseen niistä jotka kuvaavat muuten vaan esim omaa perhettä. Kameraharrastuksen voi aloittaa kuka vaan, mutta kuvausharrastajaksi aikovalla on yleensä kohteet tiedossa. Harrastaja on kuvannut omia kohteitaan jo kännykällä ja kompaktikameralla.
Tässä kohden olen eri mieltä ja se saattaa johtua siitä mitä kautta valokuvaukseen on aikanaan tullut. Joku on alunperin vaikka hevosharrastaja ja alkaa sitä kautta valokuvaamaan ja harrastamaan hevoskuvausta. Tai lintubongari kuvaamaan lintuja. jne.
Itse olen havainnut harrastavani nimenomaan valokuvausta. Siis harrastus on valokuvaus, ei mikään genre. Kesän aikana on tullut kuvattua agilityä, kansainväliset hevoskilpailut, skeittausta, ilmailunäytös, kaupungilla haahuilua, ym. Niin ja keväällä käärmeitä.
Mulle on aivan sama mitä kuvaan, kunhan kuvaan. Kuvaaminen on myös hyvä syy mennä johonkin katsomaan jotain tapahtumaa.
Tai sitten minä olen vain kameraharrastaja...
Innovoija (innovator) – 2–3% väestöstä: uskalias, koulutettu, omaa useita informaation lähteitä;
--- blogi
tehodia kirjoitti:Niin, tässä kohtaa viimeistään pitäisi erottaa ne, jotka aikovat kuvata harrastuksekseen niistä jotka kuvaavat muuten vaan esim omaa perhettä. Kameraharrastuksen voi aloittaa kuka vaan, mutta kuvausharrastajaksi aikovalla on yleensä kohteet tiedossa. Harrastaja on kuvannut omia kohteitaan jo kännykällä ja kompaktikameralla.
Ilmeisesti minun tuttavapiirissäni ei ole noita harrastuksekseen kuvaavia. Ei kyllä kameraharrastajiakaan, paitsi minä itse. Yleensä se on porukkaa, joka haluaisi hieman puhelintasoa parempia kuvia perheestään tai harrastuksistaan.
Toistan: Jos ei tiedä, mitä harrastaja haluaa kuvata, on aina riski suositella mitä tahansa järjestelmää.
Varmaan tuolla tavalla ajatellen on riski puhua muiden kanssa yhtään mistään mitä omistaa. Eihän elämä aina mene niin kuin suunnitellaan.
Ja lisäksi miten järkevää on suositella kroppikennoista kameraa, jos se hetken päästä vaihtuukin kinokennoiseen, ja vanhat objektiivit eivät sovi uuteen kameraan?
Aika harva on valmis sijoittamaan kinojärjestelmään tai näkemään vaivaa käytetyn kaluston hankkimiseen vajaalla tietotaidolla. Entry level-järkkäri on aika pieni tappio siinä vaiheessa, kun kameraharrastus siirtyy kinovaiheeseen. Valokuvauksen harrastajista läheskään kaikki eivät siirry koskaan, jos kroppikalusto vastaa heidän tarpeisiinsa.
hkoskenv kirjoitti:Valokuvauksen harrastajista läheskään kaikki eivät siirry koskaan, jos kroppikalusto vastaa heidän tarpeisiinsa.
Joo, ei kroppi ole mikään täyskennon harjoituslaite, vaan ihan oma kamera. Ei mulla ole mitään vaikeuksia tehdä eroa milloin otan D500:n ja milloin D810:n mukaan. Tai milloin a6000:n. Ja ne tilanteet, mihin tarvitsen D500:sta, niitä ei voi D810:llä hoitaa. Ei vaikka kroppaisi editissä kuinka hampaat irvessä.
Innovoija (innovator) – 2–3% väestöstä: uskalias, koulutettu, omaa useita informaation lähteitä;
--- blogi
hkoskenv kirjoitti:Valokuvauksen harrastajista läheskään kaikki eivät siirry koskaan, jos kroppikalusto vastaa heidän tarpeisiinsa.
Joo, ei kroppi ole mikään täyskennon harjoituslaite, vaan ihan oma kamera. Ei mulla ole mitään vaikeuksia tehdä eroa milloin otan D500:n ja milloin D810:n mukaan. Tai milloin a6000:n. Ja ne tilanteet, mihin tarvitsen D500:sta, niitä ei voi D810:llä hoitaa. Ei vaikka kroppaisi editissä kuinka hampaat irvessä.
Laitetaan tuohon jatkoksi vielä kännykkä ja Sony RX100 (kun Nikon DL toimituksen ovat kerran myöhässä).
En tiedä johtuuko vanhenemisesta ja kyyynistymisestä vaiko kokemuksen lisääntymisestä, mutta lukuunottamatta heikon valon tilanteita ja yötaivaita tms. koen tulevani toimeen kropin kuvanlaadulla. Nykyiset parhaat kroppikamerat on erittäin hyviä. Täyskennosta haen lähinnä sitä, että objektiivi toimii, siis renderöi, tietyllä tavalla. Ja tarvittaessa suorituskykyä ISO3200 yläpuolella.
Yhä enemmän olen myös alkanut kiinnittää huomiota tarkennuksen merkitystä kuvan onnistumiselle. Tarkennuksen viiveettömyys ja osuminen on objektiivin renderöinnin ohella se asia mikä eniten näkyy kuvassa. Nykyään on kaikenlaisia kuvanlaadultaan hyviä peilittömiä kameroita, mutta oikein mikään noista ei vastaa tarkennuksen suhteen vaatimuksia. Peilikameran kuljettamisen pointti on siis hyvä tarkennus ja viiveettömyys.
