Yhtiömme kiittää ja kumartaa.
Joo ei taida Voisalmi miellyttää ;D
Eilen oli hyvä päivä kaikennäkösten harrasteiden kannalta. Ajelin Kotkaan kymijoelle kalaan. Nelisen tuntia perhoa viskoin ja yksi reilun kokonen turpa sieltä nousi muttei muuta. Siispä viskasin kalakamppeet autoon ja suuntasin langinkoskelle kuvaushommiin. Aikani tallustelin ympyrää siellä ja palasin autolle. Kylmät pizzat naamaan ja nokka kohti Sunilaa. Mafferin tolppa kuvia olen salaa kuolannu ja ajattelin että pakko löytää ne tuolta rannoilta. Aikani kiertelin rannoilla ja väistelin iso putkien myrkyllisiä varsia. Ei ollu harmainta aavistusta missä päin nuo tolpat sijaitsi. Lopulta löysin ne ja muutamat muutkin tolpat. Päätin kuvata toisia tolppia ettei ihan samallaisia kuvia tule. Loppuje lopuksi joku 5 kilometrin lenkki siitä sitten tuli. Takas autolle kävelin tietä pitkin ja seurasin kun harmaahaikara pomppi rantaa pitkin karkuun sitä mukaa kun lähestyin. Rauhallinen oli merimaisema puolen yön aikoihin.
Puoliakaan kuvista ei ole vielä edes katsottu mutta muutaman uskaltaa jo laittaa näytille.
Tämä kummitustalo ilmestyi puskien takaa. Jotku venäläiset rekkatimpat piti nuotiota tuolla lähistöllä ja hoilasivat jotakin rekkamieslauluja.
Jyrkäksensaari. Taas sojottanu kamera päin honkia. Yllättävän vaikea suunnata kamera niin että kaikki linjat olisi sitten loppujen lopuksi oikeasti suorassa eikä vaan sinnepäin.
Kääkkä kirjoitti:J
Rauhallinen paikka tuo vanha kanava. Harmillisesti jäi ylälaidasta vajaaksi tämä ruutu mutta paikan tunnelma varmaan välittyy silti.
Nyt on mies tallannu väärille poluille kun meri tuli vastaan.....
Toisaalta Hynynenkin muutti tosiaan sinne Voisalmeen. :D
Mut majaviin ja niiden uimauomaan, soon kuvat aikas läheltä paikkaa johon tää ukko roudattiin laitokselta vuonna lisko ja saniainen.
hyvä etteivät lattahännät ole alueelta kadonneet vaikka se jokiuoma lähellä koki kaivinkoneen syleilyn.
Se hyvä näissä kuvissas että ei yhtä ja samaa vaan vaihtelu oikeesti katsojaakin virkistää.
Joo mukavaa että majavia löytyy tuolta. Oli nimittäin toinen kerta kun koko elukan näin. Ja eka kerta oli sattumoisin viikkoa aikasemmin kymenlaakson joilla.
Toissapäivän iltana huristelin murheisten rantaan katsomaan näkyykö pintatuikkeja. Oli huikea ilta. 10min sisään about 30 tärppiä pintaperhoon ja taustalla vähintäänkin yksi hienoimmista auringonlaskuista mitä olen nähnyt. Ellei jopa hienoin. Yhtään kalaahan en ylös asti saanut joten oli monen moisia tunteita tuona iltana :) Olkoot tämä kuva muistona tuosta. Jännästi kyllä kuviin jää erinäisiä tunnelatauksia kun vanhoja kuviakin katselee niin saman tien muistuu mieleen tunteet mitä sillä hetkellä koki kun suljin räpsähti.
Hiljaiseloa kuvailuje suhteen ollu viimeaikoina ajan ja ispiraation puutteen vuoksi. Eilen kuitenkin sain polkastua itteni töitten ja fillarilenkin jälkeen vielä ylös sohvalta ja vältin sängyn vetovoiman niukasti ottamalla lentävän lähdön ulko ovesta.
Nokka kohti erästä metsälampea vanhoille asuinsijoille Vehkataipaleen suuntaan. Noin klo23 oli vehkeet viritettynä mutta oli ihan liian valosaa vielä. Sitten syttyi yöpilvet hienoon loistoon ja seurailin niitä reilu tunnin. Kuvat on vielä kattomatta mutta saattoi joku suttu tulla niistäkin. Sitten kamera raksuttamaan 90 minuutiksi. Arviolta 50-100 perseidiä näin ainakin hyvin lähellä kuvakenttää ja niistäkin suurin osa kyllä osui kuva kettään mutta ilmeisesti vaan kirkkaimmat kaksi sitten piirtyi kuvaan asti. Odotuksiin nähden valju lopputulos mutta positiivinen yllätys oli tuo alempi lento josta jäi mukava heijastus lammen pintaan.
Kaksi viimeistä ovat oikein hienoja ja onnistuneita. Kaunis auringonlaskukuva, jonka värit eivät tunnu liioitelluilta - luonto tarjoaa usein upeaa väriloistoa - ja tähtipiirtokuva muutamine Perseidineen on lajissaan onnistunut. Hyvää työtä.
Syvä kummarrus Kryptosille jälleen mukavasta palautteesta!
Yöpilvistä joku räpsy. Kovin on pimeää vielä metsässä ilman kuun valoa ja lunta.
Poimin tuosta tähtiviiru kuvasta tuon kuvan jossa kirkkain lento näkyi ja ajattelin erään kuvataiturin kehotuksesta kokeilla kuvaa ylösalaisin. Ei pöllömpi idea :) Ylälaita vaan hieman tiukka omaan makuun.
Täysin tyyni, kurjet huuteli jossain vähän kauempana, puolen tunnin aikana ei kuulunu kertaakaan auton ääniä missään eikä mitään muitakaan turhia ääniä. Kävelin kameralle takasin ja kun käännyin kameran taakse niin kuulosti aivan siltä kun jku oisi murissu ihan vieressä. Liekkö huppu ottanu kiinni takin kaulukseen tai jotain. Käännyin vellit housussa kattomaan sivulle ja huomasin heti mustan möykyn ihan vieressä. Vaistomainen lataus nyrkillä suoraan keskelle möykkyä ja tasajalka hyppy taaksepäin. Luojan kiitos se oli vaan kamera reppu.
Ojan ylityskään ei menny kuin elokuvissa. Pikku lippaskengissä tunnustelin ja katoin että näinköhän tässä edes mitään ojaa on. Totesin että ei ole ja reipas askellus yli siitä ja sillon humpsahti. Jalka meni ojanpohjalle ja kellahin turvalleni ojan penkereeseen, reppu tuli selästä silmille ja puolet koko ukosta aivan paskassa. Totesin että eiköhän tämä kuvausreissu ollu tässä. Vaikka hetken hienoa olikin :D
Oi voi...tekevälle sattuu. Kuulostaa etäisesti tutulta touhulta :) Kesäkuussa viimeksi vedin pannut suolle. Toisessa kädessä jalusta ja kamera mutta vaistomaisesti onnistuin nostamaan ne ilmaan ennen losausta.
Ollut hiukan hiljaiseloa taas kuvailuitten suhteen. Hiukan täytyy silti yrittää harjotella ettei mene sormi suuhun pohjosessa.
Mafferin innoittamana sain itteni vihdosta viimein raahattua tuohon Pallon tunnelille. Aikani pällistelin ja pähkäilin notta mitenhä tämän nyt taltioisi. Päädyin sitten hieman pidempään polttoväliin ja yrtin leikitellä syväterävyysalueella etualan jättäen sumeaksi. Eipä tuo paljoo sumentunut mutta hiukan kuitenkin ja sehän riittää. Pimeää oli kuin mörrin p*rseessä mutta jalustahan on mahtava keksintö. Suuremmilta kompuroinneilta säästyttiin tällä kertaa :)
Väreistä en osaa sanoa mitään muuta kun että yritin dramaattista näköä vähentämällä saturaatiota mutta liekkö olisi ollut parempi mustavalkosena. Ken tietää, minä en.
En paljoo tuosta tiedä mutta avattu se on vuonna -62 ja on edelleen käytössä. Kerran tai kaksi kertaa viikossa menee puutavaraa eräälle sahalle.
Pari viikkoa takaperin kävin tuolla yrittämässä kuvia kun oli täysin pimeetä ja pilvistä. Taipalsaarentie menee radan vartta ja kun autot ajaa kaupungin suuntaan kajastaa tunnelista hiukan valoa. Kaupungin puolella missä olin on pitkähkö, kaartuva kallioleikkaus joka muuttuu tuossa kuvan kohdassa tunneliksi. Kurvissa ei paljoa näe mihinkään suuntaan niin valmiiksi jo vähän jännitti että mitä teen jos juna tulee. Pientä sykkeen nousua oli havaittavissa kun autojen valo kajasti tunnelissa ennen kuin tajusin mistä oli kyse.
Ukonhaudoilla oli kai joku syöksyvirtaus puhaltanu puolen kymmentä puuta nurin samasta rinteestä. Tallailin alas poteroon suolle virittelemään kalusteita pytyyn jalustalle. Tempasin repun maasta lähtiessäni ja huomasin laskeneeni sen jonkun sortin kusiais pesän päälle. Onneksi huomasin ennen selkään laittoa!
Alkaa luonto kaunistua taas syksyä kohden. Luonnonrauha tosin oli kaukana kun laavulla huusi hevosen kokonen koira ja omistajat huusi koiralle vielä kovempaa, mutta aina ei voi kaikkea saada.
Testailin samalla pyöröpolarisaatio suotimia. Vaatii pientä harjoittelua niittenkin käyttö mutta on kyllä mielenkiintosia vempeleitä.
Kotimatkalla ikuistin tuon risteyskohdankin kun niin monta kertaa on tullu ajettua ohi ilman kameraa.
Kiitos ja kumarrus. On käytössä vielä. Puutavaraa taitaa kulkea tuonne Pulpin tehtaalle tuota pitkin.
Saimaan raivoa Sarviniemessä. Hiukan kalastusta, valokuvaamista ja nuotiollakin tuli hetki kärvisteltyä. Savut meni kerrankin yhteen suuntaan :)
Pikkuhiljaa alkaa tuo 24-120mm linssikin kiinnostaa mikä on hyvä juttu niin ei turhaan pölyty.
