Valokuvaamisen filosofinen ongelma

ttuplai · Viesti Kirjoittaja **ttuplai** » Tammi 24, 2016 8 : 16

Määrittelyjen ongelma on siinä et edes matematiikassa ei pystytä rakentamaan niin hyvin määriteltyä ja rajattua joukkoa että se olisi aukoton. Sit kun astutaan matematiikan ulkopuolelle niin homma ei ainakaan yksinkertaistu. Osa on toki menettänyt, jos ei nyt järkensä, niin ainakin yöunensa tän ongelman kanssa - mut minkäs teet - sellanen maailma saatiin.

Mun periaate on jokaisen kuvausprojektin sääntöviidakon viimeisenä on sääntö et mikään ei oo niin joustava kuin mun moraali ja säännöt. Hyvin on toiminut.

onninpoika · Viesti Kirjoittaja **onninpoika** » Tammi 24, 2016 9 : 45

Hieman off topic ketjun filosofiseen pohdintaan mutta kuitenkin:

moonshine kirjoitti:
Loppujen lopuks katsojalle ainoa, mikä ratkaisee, on lopputulos - onko siinä laatua vai ei.

Tämä on mielenkiintoinen väite johon törmää hyvin usein harrastajien foorumeilla. Laatu ei mielestäni tarkoita pixeleitä, terävyyttä, DOFfia eikä mitään näistä foorumien suureista. Laaatu tarkoittaa mielestäni kuvan sisältöä. Muistanette kun epätarkat, suttuiset, väärin valotetut kännykkäräpsyt vuosituhannen vaihteessa siirsivät maailman isointa armeijaa? Kukaan ei kysellyt oliko sopiva bokeh tai oliko riittävästi pikseleitä :-)

Tuosta olen 100% samaa mieltä. että sen kuvan hyvyyden ratkaisee katsoja ei kuvaaja. Tästä esimerkkinä Calvin Clein josta tuli maailman brändi pitkälti yhden valokuvan ansiosta. Siis valokuvan johon kuvaaja ei ollut 100% tyytyväinen.

Kryptos · Viesti Kirjoittaja **Kryptos** » Tammi 24, 2016 9 : 56

onninpoika kirjoitti: Tuosta olen 100% samaa mieltä. että sen kuvan hyvyyden ratkaisee katsoja ei kuvaaja.

Katsojan osalta tietenkin, mutta samalla lailla kuvaaja ratkaisee itse pitääkö ottamaansa kuvaa hyvänä, vai ei. Molemmissa tapauksissa puhutaan subjektiivisista preferensseistä ja molemmat ovat oikeassa. Kuvaaja voi olla tyytyväinen ottamaansa kuvaan, vaikkei se puhuttelisikaan yleisöä. Toisinpäinkin voi käydä; kuva, jota valokuvaaja pitää epäonnistuneena tai puutteellisena saattaakin puhutella vahvasti katsojaa, kuten Calvin Klein esimerkissäsi.

onninpoika · Viesti Kirjoittaja **onninpoika** » Tammi 24, 2016 10 : 54

Juuri näin. Palasimme aiheeseen eli miksi ja kenelle kuvaat. Ainakin itse olen ollut heivaamassa roskiin katsojan mielestä hyvää kuvaa ja yhtä usein olen ollut tyrkyttämässä katsojalle omasta mielestäni todella hyvää kuvaa joka kiinnostaa katsojaa yhtä paljon kuin eilinen heasri.

nomad · Viesti Kirjoittaja **nomad** » Tammi 24, 2016 10 : 56

onninpoika kirjoitti:Juuri näin. Palasimme aiheeseen eli miksi ja kenelle kuvaat. Ainakin itse olen ollut heivaamassa roskiin katsojan mielestä hyvää kuvaa ja yhtä usein olen ollut tyrkyttämässä katsojalle omasta mielestäni todella hyvää kuvaa joka kiinnostaa katsojaa yhtä paljon kuin eilinen heasri.

Sinulla on ollut (ainakin välillä) väärä yleisö.

moonshine · Viesti Kirjoittaja **moonshine** » Tammi 24, 2016 11 : 37

^Tossa voi olla opin paikka saada sisältö, tekninen ja taiteellinen laatu paremmin kohtaamaan.

Ne ihmiset, joilla ei ole kameraharrastajan (osin turhan) tiedon ja taidon painolastia, saattavat nähdä paremmin läpi. Heitä kiinnostaa ennen kaikkea kuvan laadun kokemus, sisältö, ei tekniset yksityiskohdat.

Tietty on kuvaajan harkinnan varassa, kenen näkemystä kuunnella. Mutta noin yleensä kaikki uutta avaava tulee usein itsen ulkopuolelta, usein yllättävistäkin paikoista. :-)

moonshine · Viesti Kirjoittaja **moonshine** » Tammi 24, 2016 12 : 30

Käyttäjän viikate74 pohdintaa blogissa:

Valokuvaaminen on muutenkin alana muuttunut totaalisesti, nykyaikaiset laitteet ovat oikeasti niin hyviä että esimerkiksi hämärässä kuvaaminen on täysin erilaista nykyisin. Valottamista ei tarvitse enään osata kuin sinnepäin, loput voi RAW kuvasta korjata. Ja jos kuva on epätarkka sen voi aina nimetä taiteeksi :) iphoneographyMutta tällä on kääntöpuoli joka on ehdottoman positiivinen. Uudenlaiset laitteet mahdollistavat ihan uudenlaiset kuvaajat. Mä fanitan ihan mielettömästi uusia nuoria friikkejä kuvaajia jotka uskaltavat ottaa aidosti erilaista kuvaa. Hyvä esimerkki siitä miten paikallaan Suomen kuvausgenre pyörii. Kun tän tämänkertainen vuoden luontokuva voittaja julkaistiin alkoi hillitön dissaus netissä. Kaikki nämä dissajat ovat juuri niitä kameraseurojen jäseniä joiden osaaminen ja varsinkin näkymys kuvaamisen suhteen on perskarvan ohutta. Kun siinä kuvassa ei aina tarvitse olla täydellisessä valotta otettu kohinaton Karhu keskisommittelulla. Se että kuviin tuo jotain uutta kulmaa on sitä oikeaa visiointia. Luontokuvaus on reproa jos siihen ei tuo mitään omaa juttua.

Sama ihmisissä ja kaikessa muussakin. Käyttäkää sitä mielikuvista ! Joko sitä on tai ei ole, kuitenkin kaikkein tärkein elementti koko hommassa.

Maffer · Viesti Kirjoittaja **Maffer** » Tammi 24, 2016 13 : 35

Valottamiseen on vain yksi oikea tapa RAW kuvalla - niin paljon kuin kenno antaa myöten mikäli valon intensiteetti ei sitä estä. Siinäkin on yksi murheenkryyni vähemmän miettiä. Harmi että ainoastaan magic lantern hoitaa homman kotiin.

hkoskenv · Viesti Kirjoittaja **hkoskenv** » Tammi 24, 2016 15 : 48

nsamppa kirjoitti: Ja ilmeisesti sitten jaksaa lisää. Sitä kun ollaan pohdittu minkä takia kuvataan ja mihin siinä pyritään niin mulla se on ilmeisesti skidisti poikkeava. Mä vaan diggaan kuvata. Se on vaan niin *sensuroitu* kivaa. Sen kuvaamisen jälkeen mua ei oikeastaan kiinnosta ne kuvat paskaakaan. Ja siltikin aina sitä yrittää ottaa mahdollisimman hyviä kuvia. Vaikkei niillä juuri koskaan mitään tee. Eikä edes tsiigaile. Ota siitä nyt selvää. Jokainen tavallaan ja tyylillään. Eikös se oo vaan tärkeetä et tekee ja touhuu?

Tuossa on paljon tuttua minullekin. Kuvaaminen on jotenkin hienompaa kuin katselu. Vaikka tietää, että ne kuvat jäävät kovalevylle jonkinlaiseksi tilastoksi ilman sen suurempaa arvoa. Sitä sitten vain pitää raahata kiloeurojen ja kilojen kamoja pitkin ryteikköjä saadakseen "onnen tunteen", kun ei viitsi lähteä "vain" katsomaan.

mremonen · Viesti Kirjoittaja **mremonen** » Tammi 24, 2016 21 : 28

hkoskenv kirjoitti:Tuossa on paljon tuttua minullekin.

Vähän samansuuntaisia ajatuksia, vaikka kyllä mulle se kuvien käsittelykin (välillä) antaa suurta tyydytystä. Mutta juuri koskaan en palaa vanhoihin kuviini, josta johtuen en jaksa kauheasti laittaa painoa kunnolliselle avainsanarakenteelle ja/tai aukottomalle varmistusjärjestelmälle. Jos mun kuvat tänään katoaisivat mustaan aukkoon, olisi se toki surku, mutta ei maailmanloppu. Eniten surettaisivat lapsista otettujen kuvien häviäminen, vaikka teknisesti ne ovat sieltä heikommasta päästä.

Luin tuon aloittajan postauksen ja ehkä pienemmälläkin angstilla pärjäisi. Kuvaa sillä tyylillä ja niitä kohteita mitkä antavat itselle parhaan tyydytyksen. Jos haluaa kuvata mahdollisimman dokumentaarista, niin sitten koittaa tehdä sellaista. Jos haluaa kuvata enkeleitä, niin sitten kuvaa niitä. Pääasia, että itse nauttii. Kun kerran on kyse harrastuksesta.

Olin juuri nyt viikonloppuna valomaalauskurssilla, joka oli varsin antoisa ja ajatuksia herättävä - siitä myöhemmin blogissa. Mutta kurssin vetäjän filosofia oli se, että kuva otetaan kerralla purkkiin valkotasapainoa ja rajausta myöten. Vaikka kohde on sellainen, ettei sitä reaalimaailmassa itse asiassa edes ole, vaan se on valolla piirretty kennolle. Niin kuin tietysti kaikki kuvat jollain tapaa. Kun silmällä ei ole valotusaikaa, siten kun se kamerassa ymmärretään, eikä näköaluekaan todellisuudessa ole mikään "50-milliä vastaava", vaan muutaman asteen, niin kaikki sinne kennolle päätynyt on jo vääristynyttä informaatiota.

Joten turha pohdinta pois ja kuvaamaan. Tosin tämähän on ikuisuusaihe ja ainahan näitä voi akateemisesti pohdiskella.

eskolius · Viesti Kirjoittaja **eskolius** » Tammi 24, 2016 22 : 23

Sana ja kieli, kuva ja konteksti, teos ja taide. Se mikä on kulttuurista viestintää, on aina liikkeessä, aina todellisuuden ja määrittely-yritysten välimaastossa.

Mielipuolen "säännön" hakemisesta tulee mieleen se, että on oltava jonkinlainen kehikko, merkitysjärjestelmä. Mielellään sellainen, jossa on yhteisen jakamisen kokemus.

Taiteen ja myös valokuvauksen pointti itselleni on juuri siinä, miten aktivoida ja ennakoida mahdollisia merkityksen hakemisia. Tavanomaisin tapa muodostaa sääntö on antaa kuvalle nimi, esim.Je suis

Tyypillisesti taiteilija tai valokuvaaja ei itse tätä säännöstöä tai semanttista leikkiä välitä sanoiksi pukea, kun siihen liittyvät tehtävät on jätetty teoksen huoleksi.

OskuK · Viesti Kirjoittaja **OskuK** » Tammi 25, 2016 0 : 07

Melkein yhtä tunkkaista kuin totuudenetsintä on tarve kehittyä. Että sama mitä tekee, kunhan koko ajan kehittyy. Kameralelujen räplääminen, kerääminen, "testaaminen" ja kierrättäminen on kiinnostavampi sosiologinen ilmiö kuin pakkokehitys. Joskus sitä miettii onko porukoilla joku exceli mistä katsovat kehityskäyräänsä.

mremonen · Viesti Kirjoittaja **mremonen** » Tammi 25, 2016 7 : 56

OskuK kirjoitti:Joskus sitä miettii onko porukoilla joku exceli mistä katsovat kehityskäyräänsä.

On. Eikö sulla ole? Voin laittaa pohjan tulemaan...

Ei vaan kyllä minulle kehittyminen on osa tätä harrastusta. Itse asiassa hyvinkin oleellinen osa, koska vasta se tavoite kehittymiseen tekee tästä minulle harrastuksen. Teen monia asioita, kuten vaikka golffaan, laskettelen, valokuvaan, pyöräilen, pelaan lätkää, käyn salilla. Vain yhtä edellämainituista kutsun harrastuksekseni ja ainoa syy siihen on se, että vain valokuvauksessa haluan kehitttyä. Noita muita teen lähinnä ajankuluksi ja/tai terveyden vuoksi.

Vaikka mulla on kaapissa taotut golf-mailat, en voi kutsua itseäni golfin harrastajaksi siitä yksinkertaisesta syystä, että minulle on aika lailla yhdentekevää mikä mun tasoitus on ja miten kentällä meni. Itse asiassa aina kun näette minun suuntaavan kentälle, ostakaa Wilsonin osakkeita, sillä pallonvalmistuksessa näkyy piikki. Ja mulla on tasoitus 54, kun korkeampaa ei saa. Mutta asia ei häiritse minua pätkääkään. Pelaan kun, vain ja jos mulla sattuu olemaan ylimääräistä aikaa. Sen sijaan valokuvausta varten saatan järjestää sitä aikaa.

ttuplai · Viesti Kirjoittaja **ttuplai** » Tammi 25, 2016 9 : 05

Itse olen kyllä kokenut kehittymisen positiivisena asiana - jopa niin et se mielestäni mahdollistaa suuremman nautinnon. Toki pakkomielteen voi KEHITTÄÄ itselleen vaikka koiranjätöksien keräämisestä, mut silloin kyse onkin aivan eri ongelmasta.

Ja ei - kaikki kehitys ei ole hyväksi. Eli jos pyrkii kehittymään massamurhaajana tai vihollisen hävittämisessä niin ollaan toki aika hankalalla alueella. Lisäksi media tosi tv-ohjelmineen on raiskannut kehitystä edestä ja takaa, mut ehkä se lapsi kannattaa silti ottaa sieltä pesuvedestä pois.

Olen selvinnyt ilman exceliä nippa nappa, mut tunnustan kyllä haluni kehittyä kuvaajana - miksei myös näkijänä, viestin välittäjänä ja jopa tunteiden herättäjänä. Pakkomielle - nääh - mulla on hyvä lääkitys.

moonshine · Viesti Kirjoittaja **moonshine** » Tammi 25, 2016 10 : 05

Ihminen on 'sackgasse der natur', luonnon umpikuja, joka tiedostaa vajaavuutensa ja etsii yksilöllisiä ratkaisuja kehittääkseen itseään. Luonnon osana yhtäältä kehityspysähtymä, toisaalta tarpeettomasti ylikehittynyt. ;-)

(Ketjun nimen kunniaksi vähän Scheleriä)

Kryptos · Viesti Kirjoittaja **Kryptos** » Tammi 25, 2016 10 : 46

moonshine kirjoitti:Ihminen on 'sackgasse der natur', luonnon umpikuja, joka tiedostaa vajaavuutensa ja etsii yksilöllisiä ratkaisuja kehittääkseen itseään. Luonnon osana yhtäältä kehityspysähtymä, toisaalta tarpeettomasti ylikehittynyt. ;-)

(Ketjun nimen kunniaksi vähän Scheleriä)

Mainiota. Päästään syvämmälle valokuvan fenomenologiseen ja aksiologiseen pohdintaan.

ttuplai · Viesti Kirjoittaja **ttuplai** » Tammi 25, 2016 11 : 01

Välillä iteki ihmettelee mitä kaikkea sitä omat mielikuvitushahmot netissä kirjoittelee - ja miksi mä kirjoitan niille.

eskolius · Viesti Kirjoittaja **eskolius** » Tammi 25, 2016 12 : 24

Onneksi kehitys on suunnatonta. Vasta, kun Zoon Semiotikon antaa merkityksen, suistuu se suunnilleen.

Tämä ketju suorastaan vaatii ydinkysymystä. Jos metsässä nousee peili ja vilahtaa suljin ja kamera on jätetty kuvaamaan itsekseen, kuuluuko ääni?

nsamppa · Viesti Kirjoittaja **nsamppa** » Tammi 25, 2016 13 : 22

eskolius kirjoitti:Tämä ketju suorastaan vaatii ydinkysymystä. Jos metsässä nousee peili ja vilahtaa suljin ja kamera on jätetty kuvaamaan itsekseen, kuuluuko ääni?

XD

ei helvetti.

Maffer · Viesti Kirjoittaja **Maffer** » Tammi 25, 2016 13 : 52

Meni yli hilseen parit viimeiset läpät. Olisiko paikallaan kalautus kalloon pro-rungolla?