Lentävän linnun kuvaaminen

Turmio · Viesti Kirjoittaja **Turmio** » Touko 15, 2015 20 : 37

3) Kuvaa käsivaralta.
Höh - mulla oli yksjalka mukana. Ei tota Tamronia 150-600 jaksa pidellä.

Seuraava valokuvaukseen liittyvä ostos onkin sitten punttisalikortti :)

Jovala · Viesti Kirjoittaja **Jovala** » Touko 15, 2015 20 : 46

Jäi yksi yksityiskohta noiden diletantti-kuvaajien käytännöissä mietityttämään. Heistä ainakin toisella oli yksjalka kun kuvasi sorsia uimassa. Hän ei pidentänyt yksjalkaansa, vaan meni itse kyykkyasentoon. Kummallakin oli lisäksi maastopuvut yllään.

Onko niin että tuollaiset seikat autttaa pitämään linnut rauhallisempina.

Minä vaan tapitin kahdella jalalla haara-asennossa ja yksjalka venytettynä melkein täyteen pituuteen. Siinä muuten myös tuuli meinaa heiluttaa miestäkin (vaikka painoa on toistasataa kiloa).

Hobsbawm · Viesti Kirjoittaja **Hobsbawm** » Touko 15, 2015 20 : 59

Kyykkyyn menossa on se etu, että saa paremman kuvakulman ;)
Mitä tulee tuohon lentävien kuvaukseen, niin kiinteäpolttoväliset objektiivit ovat melkeinpä järjestään vikkelämpiä tarkentajia vastaaviin zoomeihin verrattuna. Pääsky on kuitenkin suht haastava tirppa napata lennosta.

mattimi · Viesti Kirjoittaja **mattimi** » Touko 16, 2015 12 : 56

Jatkuva tarkennus tarkoittaa sitä, että kamera yrittää pitää koko ajan terävänä kohteen, vaikka se liikkuu. Eli se kohta mihin aktiivisena oleva tarkennuspiste (pisteet) kohdistuu on koko ajan terävä.

Siitä käytetään myös termiä "servo". Ilman sitä et saa nopeasti liikkuvasta kohteesta terävää kuvaa kuin sattumalta.

Mustia tai tummia lintuja täytyy ylivaloittaa taivasta tai vettä vasten - yleensä muutakin taustaa vasten, muuten ne ovat pelkkää kohinaa.

Mikko

P.Pärnänen

9) Käytä manuaalitarkennusta

Vanha kuva, Nikon D1H + Nikkor ai-s 180mm/2.8 ed käsivaralta. Huomasin että pääskyt keräävät kuivia ruokoja ja muita heiniä pesätarpeiksi. Istuin rantakivelle tarpeeksi lähelle tuota rajaa mihin aallot ovat työntäneet sopivat pesätarpeet, katselin miten linnut uskaltavat vähitellen tulla ihan kohdallekin ja tarkentelin sopivalle etäisyydelle. Eipä noita olisi millään af:lla seurannut kun linnun saaminen etsimeenkin oli niin haastavaa. Tässä sentään melkein koko lintu mahdui kerralla kuvaan :)

Gamma · Viesti Kirjoittaja **Gamma** » Touko 16, 2015 18 : 54

Kyllä tuo manuaalitarkennuksen käyttö on aika rajoittunutta tällaisessa kuvaamisessa. Toimii vain kun linnut lentää tarkasti samassa paikassa.
Kokeilin eilen lentävien pääskysten kuvaamista. Seisoskelin puolisen tuntia rannalla missä pääskysiä lenteli vetten päällä. Kuvia tuli lauottua semmoiset vajaa 100. Kohtuullisesti tarkentuneita näistä 12 mutta ei yhtään täydellistä.
Asetuksina kamerassa: jatkuva automaattitarkennus 21 tai 51 tarkennuspistettä. Valotus manuaalilla 1/1000 tai 1/1250s, f 9, auto ISO ja valotuksen korjaus +0,7 (olis voinut olla enemmänkin). Tarkennus takanapilla ei laukaisimella.
Tällaisen paatuneen pönökuvaajan käsien koordinaatio ei tahdo millään pysyä vauhdissa mukana.
Objektiivina oli Tamronin 150-600 zoomi joka on vähän hidas tarkentamaan mutta kyllä silläkin voi onnistua, ainakin poikittain lentäviin lintuihin. Kohti tulevat on sitten jo haastavampia.

Muutama esimerkki:
Kovin olivat kaukana ja siksi kuvia on kropattu aika rajusti. Eikä se tarkennuskaan ihan nappiin ole osunut.

Viime viikolta

Lisää lentokuvia: http://gamma.1g.fi/kuvat/Linnut_Birds/Lentokuvia/

JKyytinen · Viesti Kirjoittaja **JKyytinen** » Touko 16, 2015 19 : 34

Gamma kirjoitti:tuo manuaalitarkennuksen käyttö

Tuossahan puhuttiin vain pre-focuksesta, eli esitarkentamisesta. Kyllä sillä MF:llä liikkuviinkin lintuihin osuu, mutta jos on AF-lasi, en näe iinä järkeä, kun niissä tarkennustuntuma on onneton.

Gamma · Viesti Kirjoittaja **Gamma** » Touko 16, 2015 20 : 04

Niin, kyllähän manuaalitarkennuksella tai esitarkentamalla voi joskus onnistua. Eivät ne lentokuvaukseen nykypäivänä ole kyllä mikään realistinen vaihtoehto kun automaattitarkennus hoitaa homman paremmin. Silloin kun miehet oli rautaa ja automaattitarkennusta ei vielä ollut, tilanne oli tietysti toinen.
Haluaisin nähdä ne manuaalitarkennuksella tai esitarkentaen otetut onnistuneet kuvat lentävästä pääskysestä, vaikkapa otetun sadan kuvan sarjasta.

P.Pärnänen

JKyytinen kirjoitti:Tuossahan puhuttiin vain pre-focuksesta, eli esitarkentamisesta. Kyllä sillä MF:llä liikkuviinkin lintuihin osuu, mutta jos on AF-lasi, en näe iinä järkeä, kun niissä tarkennustuntuma on onneton.

Jep. Vapaasti lentävien lintujen kanssa homma toimii varmaan helpoiten siten, että siirretään tarkennus kohtaan missä kohde on "tarpeeksi lähellä". Kun kohde sitten on tulossa viistosti kohti lentäen tälle etäisyydelle otetaan lyhyt sarja, ja hyvällä tuurilla mukana on kuva missä tarkennus ja hyvä siipien asento sattuu molemmat kohdalleen. Kun kuvion toistaa tarpeeksi monta kertaa niin kasassa on jokunen käyttökelpoinen kuva.

Gamma kirjoitti:Kokeilin eilen lentävien pääskysten kuvaamista. Seisoskelin puolisen tuntia rannalla missä pääskysiä lenteli vetten päällä. Kuvia tuli lauottua semmoiset vajaa 100. Kohtuullisesti tarkentuneita näistä 12 mutta ei yhtään täydellistä.
Asetuksina kamerassa: jatkuva automaattitarkennus 21 tai 51 tarkennuspistettä.

Niin, esimerkkisihän ei kerro manuaalitarkennuksen vaan automaatin soveltumattomuudesta tähän tarkoitukseen. Manuaalilla sentään ei tarvinnut ottaa tuolla reissulla kuin parikymmentä ruutua, ja noin paljon parempi kuva tuli ;)

Minähän en harrasta lintujen kuvausta eikä ole kokemusta parhaimmista uusista teleobjektiivien automaattitarkennuksista, mutta uskaltaisin väittää että jossain pääskyjen lentokuvauksessa mikään automaatti ei suoriudu kovin hyvin. Riskinä kun on tuo että tarkennus on kaikissa kuvissa melkein kelvollisen lähellä, mutta ei kuitenkaan. Ennalta tietylle etäisyydelle manuaalilla pyöräytetty tarkennus taas on kuin pysähtynyt kello: Se on tasan sekunnilleen oikeassa kerran kahdessatoista tunnissa siinä missä kuluvaa kellonaikaa seuraava kello ei ole tarkalleen oikeassa ikinä.

Hitaammin lentäviin lintuihin af varmaan toimii hyvin ja manuaalilla voi seurantatarkennuskin onnistua, jos objektiivin tarkennustuntuma on hyvä. Kyllähän tuossa manuaalisessa seuraamisessakin ainakin itselläni tuli käytännössä aina "ohitettua" kohde hieman ja sen jälkeen otettua lyhyt sarja kun kohde taas "ottaa tarkennuskohdan kiinni".

JKyytinen · Viesti Kirjoittaja **JKyytinen** » Touko 16, 2015 20 : 14

P.Pärnänen kirjoitti:
JKyytinen kirjoitti:Tuossahan puhuttiin vain pre-focuksesta, eli esitarkentamisesta. Kyllä sillä MF:llä liikkuviinkin lintuihin osuu, mutta jos on AF-lasi, en näe iinä järkeä, kun niissä tarkennustuntuma on onneton.
Jep. Vapaasti lentävien lintujen kanssa homma toimii varmaan helpoiten siten, että siirretään tarkennus kohtaan missä kohde on "tarpeeksi lähellä". Kun kohde sitten on tulossa viistosti kohti lentäen tälle etäisyydelle otetaan lyhyt sarja, ja hyvällä tuurilla mukana on kuva missä tarkennus ja hyvä siipien asento sattuu molemmat kohdalleen. Kun kuvion toistaa tarpeeksi monta kertaa niin kasassa on jokunen käyttökelpoinen kuva.

Kyllä sitä voi myös koko ajan tarkentaa ja seurata lintua.

Matti_JH · Viesti Kirjoittaja **Matti_JH** » Touko 16, 2015 20 : 22

Paras konsti lentävään lintuun on valovoimainen, nopea optiikka, hyvä runko ja taivas taustana.

Gamma · Viesti Kirjoittaja **Gamma** » Touko 16, 2015 20 : 34

P.Pärnänen kirjoitti:
JKyytinen kirjoitti:Tuossahan puhuttiin vain pre-focuksesta, eli esitarkentamisesta. Kyllä sillä MF:llä liikkuviinkin lintuihin osuu, mutta jos on AF-lasi, en näe iinä järkeä, kun niissä tarkennustuntuma on onneton.
Jep. Vapaasti lentävien lintujen kanssa homma toimii varmaan helpoiten siten, että siirretään tarkennus kohtaan missä kohde on "tarpeeksi lähellä". Kun kohde sitten on tulossa viistosti kohti lentäen tälle etäisyydelle otetaan lyhyt sarja, ja hyvällä tuurilla mukana on kuva missä tarkennus ja hyvä siipien asento sattuu molemmat kohdalleen. Kun kuvion toistaa tarpeeksi monta kertaa niin kasassa on jokunen käyttökelpoinen kuva.

Gamma kirjoitti:Kokeilin eilen lentävien pääskysten kuvaamista. Seisoskelin puolisen tuntia rannalla missä pääskysiä lenteli vetten päällä. Kuvia tuli lauottua semmoiset vajaa 100. Kohtuullisesti tarkentuneita näistä 12 mutta ei yhtään täydellistä.
Asetuksina kamerassa: jatkuva automaattitarkennus 21 tai 51 tarkennuspistettä.
Niin, esimerkkisihän ei kerro manuaalitarkennuksen vaan automaatin soveltumattomuudesta tähän tarkoitukseen. Manuaalilla sentään ei tarvinnut ottaa tuolla reissulla kuin parikymmentä ruutua, ja noin paljon parempi kuva tuli ;)

Minähän en harrasta lintujen kuvausta eikä ole kokemusta parhaimmista uusista teleobjektiivien automaattitarkennuksista, mutta uskaltaisin väittää että jossain pääskyjen lentokuvauksessa mikään automaatti ei suoriudu kovin hyvin. Riskinä kun on tuo että tarkennus on kaikissa kuvissa melkein kelvollisen lähellä, mutta ei kuitenkaan. Ennalta tietylle etäisyydelle manuaalilla pyöräytetty tarkennus taas on kuin pysähtynyt kello: Se on tasan sekunnilleen oikeassa kerran kahdessatoista tunnissa siinä missä kuluvaa kellonaikaa seuraava kello ei ole tarkalleen oikeassa ikinä.

Hitaammin lentäviin lintuihin af varmaan toimii hyvin ja manuaalilla voi seurantatarkennuskin onnistua, jos objektiivin tarkennustuntuma on hyvä. Kyllähän tuossa manuaalisessa seuraamisessakin ainakin itselläni tuli käytännössä aina "ohitettua" kohde hieman ja sen jälkeen otettua lyhyt sarja kun kohde taas "ottaa tarkennuskohdan kiinni".

Minä taas uskaltaisin väittää, että hyvä automaattitarkennus osuu useammin kohdalleen, kuin nopeasti lentävä lintu lentämään esitarkennettuun kohtaan ja kuvaaja onnistuisi vielä laukaisemaan kameran oikealla hetkellä. Sarjakuvauksella onnistuu esitarkentaen korkeintaan yksi kuva per sarja, toimivalla monen pisteen automaattitarkennuksella mahdollisesti useampikin, jos vain onnistuu pitämään kohteen tarkennuspisteiden alueella.
Oma zoomi on niin hidas tarkentamaan, että sen perusteella ei johtopäätöksiä automaattitarkennuksen toimivuudesta kannata tehdä. Toisaalta jos esitarkentaen saa yhden skarpin ruudun kahdestakymmenestä ja halpis zoomilla 12 käyttökelpoista sadasta niin? ;-). Noista sadasta kuvasta suuri osa oli kelvottomia sen takia, että niissä lintu oli kaakana.
Manuaalitarkennus nopeasti liikkuvaan lintuun on kuin automaattitarkennus vain keskipistettä käyttäen. Yksi kuva voi onnistua mutta seuraavassa kohde on jo karannut tarkennuskohdasta.

P.Pärnänen

Gamma kirjoitti:Oma zoomi on niin hidas tarkentamaan, että sen perusteella ei johtopäätöksiä automaattitarkennuksen toimivuudesta kannata tehdä. Toisaalta jos esitarkentaen saa yhden skarpin ruudun kahdestakymmenestä ja halpis zoomilla 12 käyttökelpoista sadasta niin? ;-). Noista sadasta kuvasta suuri osa oli kelvottomia sen takia, että niissä lintu oli kaakana.
Manuaalitarkennus nopeasti liikkuvaan lintuun on kuin automaattitarkennus vain keskipistettä käyttäen. Yksi kuva voi onnistua mutta seuraavassa kohde on jo karannut tarkennuskohdasta.

Oli noissa teräviä kuvia enemmänkin, mutta ne muut eivät olleet lainkaan mielenkiintoisia kuvina. Eikä noita onnistuneita kuvia tarvitakaan enempää kuin yksi tilanteestaan. Siksi myöskään millään sadan kuvan seurantatestillä lentävästä sorsasta ei ole mitään käytännön merkitystä.

Mut joo, pointtina oli vähän niin kuin että kuvia kyllä saa muillakin välineillä kuin sillä 12000€ uusimmalla valovoimaisella supertelellä kun miettii etukäteen kuinka haluttu kuva saadaan helpoiten olemassa olevalla kalustolla. Toinen vaihtoehto on selitellä itselleen ettei siitä kuitenkaan tule mitään ilman huippukalliita objektiiveja ja seuraavaa seuraavan runkosukupolven af:ää, joiden hankinnan jälkeen niitä tuloksia alkaakin sitten tulemaan ihan helposti ja kuin itsestään.

Olisihan noita lentokuvia kyllä kiva kokeilla jollain hyvällä ja suht nopeasti tarkentavalla objektiivilla. Tuollainen Nikonin uusi 300mm/4 olisi ainakin kivan kokoinen vaikka ei mikään vauhtihirmu taidakaan olla. Käteenkin se taitaisi sopia melko samalla tavalla kuin tuo vanha 180mm/2.8.

Tässäpä toinen lentokuva lintukuvaajan lyhyeltä mutta menestyksekkäältä uraltani:

Gamma · Viesti Kirjoittaja **Gamma** » Touko 16, 2015 23 : 37

P.Pärnänen kirjoitti: Niin, esimerkkisihän ei kerro manuaalitarkennuksen vaan automaatin soveltumattomuudesta tähän tarkoitukseen. Manuaalilla sentään ei tarvinnut ottaa tuolla reissulla kuin parikymmentä ruutua, ja noin paljon parempi kuva tuli ;)

Minähän en harrasta lintujen kuvausta eikä ole kokemusta parhaimmista uusista teleobjektiivien automaattitarkennuksista, mutta uskaltaisin väittää että jossain pääskyjen lentokuvauksessa mikään automaatti ei suoriudu kovin hyvin. Riskinä kun on tuo että tarkennus on kaikissa kuvissa melkein kelvollisen lähellä, mutta ei kuitenkaan. Ennalta tietylle etäisyydelle manuaalilla pyöräytetty tarkennus taas on kuin pysähtynyt kello: Se on tasan sekunnilleen oikeassa kerran kahdessatoista tunnissa siinä missä kuluvaa kellonaikaa seuraava kello ei ole tarkalleen oikeassa ikinä.

Noita paria kohtaa kritisoin.
Todennäköisyys, että lintu lentää esitarkennettuun kohtaan ja on vielä kuvassa hyvässä asennossa lienee aika pieni, pienempi kuin automaattitarkennuksen hutitarkennus. Tietysti tällä menetelmällä saa mieleisensä taustan kuvalle mutta se lintu voi jäädä puuttumaan. Menetelmä toimii vain tuurilla.

P.Pärnänen kirjoitti:Jep. Vapaasti lentävien lintujen kanssa homma toimii varmaan helpoiten siten, että siirretään tarkennus kohtaan missä kohde on "tarpeeksi lähellä". Kun kohde sitten on tulossa viistosti kohti lentäen tälle etäisyydelle otetaan lyhyt sarja, ja hyvällä tuurilla mukana on kuva missä tarkennus ja hyvä siipien asento sattuu molemmat kohdalleen. Kun kuvion toistaa tarpeeksi monta kertaa niin kasassa on jokunen käyttökelpoinen kuva.

Tää oli semmoisa utopiaa, että ei voi edes kommentoida. Minkähänlaisella mallinohjauksella tämä toteutuu?

P.Pärnänen kirjoitti: Siksi myöskään millään sadan kuvan seurantatestillä lentävästä sorsasta ei ole mitään käytännön merkitystä.

En tarkoittanut sadan kuvan seurantasarjaa ohilentävästä linnusta vaan eri tilanteista otettuja kuvia.

Ja sarjaahan sinäkin sanoit kuvaavasi niissä sarjoissa ei taatusti ole kuin yksi terävä kuva.

JKyytinen kirjoitti: Kyllä sitä voi myös koko ajan tarkentaa ja seurata lintua.

Jos tarkennus osuu useammassa kuin yhdessä ruudussa olet aika fakiiri. Jos siis nopeista linnuista puhutaan. Lokkien liidon kuvaaminen on kuin lehmiä laitumella kuvaisi.

---
Ja jos joku väittää tarkentavansa lentävään pääskyseen käsitarkennuksella varmemmin kuin automaatti, puhuu hän täyttä soopaa.

Ja sitten vielä: jos ei puhuta pääskysistä vaan salamasorsa lentää metsälammen yli ja katoaa horisonttiin. Etukäteistarkennuksella ei tule yhtään tarkkaa kuvaa, manuaalitarkennuksella ehkä yksi mutta hyvin toimivalla automaatilla mahdollisesti useita.

P.Pärnänen

Gamma kirjoitti:Todennäköisyys, että lintu lentää esitarkennettuun kohtaan ja on vielä kuvassa hyvässä asennossa lienee aika pieni, pienempi kuin automaattitarkennuksen hutitarkennus. Tietysti tällä menetelmällä saa mieleisensä taustan kuvalle mutta se lintu voi jäädä puuttumaan. Menetelmä toimii vain tuurilla.

No eihän se tarkennus ole vain siinä yhdessä paikassa, vaan yhtä lailla kaikissa paikoissa jotka ovat samalla etäisyydellä! Eihän tuo mitenkään estä kameran kääntelyä.

Jep. Vapaasti lentävien lintujen kanssa homma toimii varmaan helpoiten siten, että siirretään tarkennus kohtaan missä kohde on "tarpeeksi lähellä". Kun kohde sitten on tulossa viistosti kohti lentäen tälle etäisyydelle otetaan lyhyt sarja, ja hyvällä tuurilla mukana on kuva missä tarkennus ja hyvä siipien asento sattuu molemmat kohdalleen. Kun kuvion toistaa tarpeeksi monta kertaa niin kasassa on jokunen käyttökelpoinen kuva.
Tää oli semmoisa utopiaa, että ei voi edes kommentoida.

Täh? Yleensä pientä lintua ei kannata kuvata mistään sadasta metristä, tarkentaa pieleen ja sitten vielä rajata pieni osa käyttöön niin kuin noissa esimerkkikuvissasi. Aiemmin ei edes voinut kun ei ollut pikseleitä riittävästi, ja periaate että kuvataan vain kohdetta joka on riittävän lähellä jotta sitä kannattaa järkevästi kuvata ei ole huono periaate vieläkään. Siksi voi aivan hyvin katsoa tuollaisessa tilanteessa missä kohteet pörräävät ympärillä pitkään katsoa mille etäisyydelle ne tulevat lähimmillään, ja kuvata kun ne ovat hollilla.

En tarkoittanut sadan kuvan seurantasarjaa ohilentävästä linnusta vaan eri tilanteista otettuja kuvia.

Ja sarjaahan sinäkin sanoit kuvaavasi niissä sarjoissa ei taatusti ole kuin yksi terävä kuva.

Kyllä sitä voi myös koko ajan tarkentaa ja seurata lintua.
Jos tarkennus osuu useammassa kuin yhdessä ruudussa olet aika fakiiri. Jos siis nopeista linnuista puhutaan. Lokkien liidon kuvaaminen on kuin lehmiä laitumella kuvaisi.

No ei sillä sarjatuli-asetuksella tässä tyylissä varsinaisesti mitään sarjaa kuvatakaan, vaan pari kolme ruutua kun kohde on about tarkennuksessa.

Ja jos joku väittää tarkentavansa lentävään pääskyseen käsitarkennuksella varmemmin kuin automaatti, puhuu hän täyttä soopaa.

Ja sitten vielä: jos ei puhuta pääskysistä vaan salamasorsa lentää metsälammen yli ja katoaa horisonttiin. Etukäteistarkennuksella ei tule yhtään tarkkaa kuvaa, manuaalitarkennuksella ehkä yksi mutta hyvin toimivalla automaatilla mahdollisesti useita.

No näytä sitten automaatilla ottamasi terävät kuvat lentävistä pääskysistä jos sillä on kerran niin paljon helpompaa kuin manuaalitarkennuksella niiden kuvaaminen.

Juu, kuvaustavat tilanteen mukaan. Ei ole täysin varmaa keinoa saada terävää kuvaa siitä ainutkertaisesta salamasorsasta, olen kyllä käsittänyt että ihan lintukuvaukseen erikoistuneetkaan eivät yllättävistä tilanteista vedä läheskään sataprosenttisella varmuudella vuoden luontokuvia heittolaukauksina vaan hyvät kuvat vaativat oikeasti yrittämistä jopa niillä kymppitonnin kalustoilla. Täysin valmistautumattomanahan kamera ainakin itselläni tuollaisessa tilanteessa sattuu yleensä olemaan herkkyysasetuksella sata, aukko f/11 tai f/16 ja manuaalivalotuksella aikana puoli sekuntia. Ja tietysti vielä af-s tarkennusmoodina. Otin muuten hienon lentokuvan joutsenparista tuossa keväällä. Kamera oli jalustalla maiseman mukaan sommiteltuna, 28mm nokalla ja yhtäkkiä niemen kärjen takaa kaartoi joutsenpari täydellisestä kohtaa sommiteltua maisemaa reilun kymmenen metrin etäisyydeltä. Tuostahan olisi tullut aivan erinomainen maisemallinen lentokuva, mutta paha kyllä ryökäleet eivät pysähtyneet 1/4 s valotusajalla. Ei ehtinyt säätämään, ei varsinkaan ehtinyt vaihtamaan automaattitarkenteista teleä kameraan eikä mitään muutakaan kuin painamaan lankalaukaisimen nappia.

JKyytinen · Viesti Kirjoittaja **JKyytinen** » Touko 17, 2015 0 : 53

P.Pärnänen kirjoitti:
Ja jos joku väittää tarkentavansa lentävään pääskyseen käsitarkennuksella varmemmin kuin automaatti, puhuu hän täyttä soopaa.

Ja sitten vielä: jos ei puhuta pääskysistä vaan salamasorsa lentää metsälammen yli ja katoaa horisonttiin. Etukäteistarkennuksella ei tule yhtään tarkkaa kuvaa, manuaalitarkennuksella ehkä yksi mutta hyvin toimivalla automaatilla mahdollisesti useita.
No näytä sitten automaatilla ottamasi terävät kuvat lentävistä pääskysistä jos sillä on kerran niin paljon helpompaa kuin manuaalitarkennuksella niiden kuvaaminen.

Minä kuvaan ainoastaan MF-laseilla ja sanon silti, että olisihan se helpompi saada terävä kuva vaikka 150-600 Tamronilla kuin lintuputkellani Canon FD 300/2.8L, ainakin objektiivin osalta. Kennon kohinoista en nyt tähän väliin sano mitään.

Gamma · Viesti Kirjoittaja **Gamma** » Touko 17, 2015 2 : 10

P.Pärnänen kirjoitti:
Gamma kirjoitti:Todennäköisyys, että lintu lentää esitarkennettuun kohtaan ja on vielä kuvassa hyvässä asennossa lienee aika pieni, pienempi kuin automaattitarkennuksen hutitarkennus. Tietysti tällä menetelmällä saa mieleisensä taustan kuvalle mutta se lintu voi jäädä puuttumaan. Menetelmä toimii vain tuurilla.
No eihän se tarkennus ole vain siinä yhdessä paikassa, vaan yhtä lailla kaikissa paikoissa jotka ovat samalla etäisyydellä! Eihän tuo mitenkään estä kameran kääntelyä.

Mistäs sinä sitten katsot, että lintu on tulossa oikealle etäisyydelle?
Etsimestä? Ei ehdi. Jos liikuttelee sitä kameraa on esitarkennettu etäisyys kyllä häviksissä.
600mm objektiivilla on haastavaa pitää mutkitteleva lintu ylipäätään etsimessä.
Ei ne pääskyset lennä missään putkessa, tai kulje radalla.

P.Pärnänen kirjoitti:
Jep. Vapaasti lentävien lintujen kanssa homma toimii varmaan helpoiten siten, että siirretään tarkennus kohtaan missä kohde on "tarpeeksi lähellä". Kun kohde sitten on tulossa viistosti kohti lentäen tälle etäisyydelle otetaan lyhyt sarja, ja hyvällä tuurilla mukana on kuva missä tarkennus ja hyvä siipien asento sattuu molemmat kohdalleen. Kun kuvion toistaa tarpeeksi monta kertaa niin kasassa on jokunen käyttökelpoinen kuva.
Tää oli semmoisa utopiaa, että ei voi edes kommentoida.
Täh? Yleensä pientä lintua ei kannata kuvata mistään sadasta metristä, tarkentaa pieleen ja sitten vielä rajata pieni osa käyttöön niin kuin noissa esimerkkikuvissasi. Aiemmin ei edes voinut kun ei ollut pikseleitä riittävästi, ja periaate että kuvataan vain kohdetta joka on riittävän lähellä jotta sitä kannattaa järkevästi kuvata ei ole huono periaate vieläkään. Siksi voi aivan hyvin katsoa tuollaisessa tilanteessa missä kohteet pörräävät ympärillä pitkään katsoa mille etäisyydelle ne tulevat lähimmillään, ja kuvata kun ne ovat hollilla.

Esimerkkikuvat oli kieltämättä kuvattu liian kaukaa mutta siinä ei olisi auttanut edes esitarkentaminen lähelle kun siinä ei ollut lintuja. Olivat huonoja myönnän, ei olisi pitänyt kuvata.

P.Pärnänen kirjoitti: No näytä sitten automaatilla ottamasi terävät kuvat lentävistä pääskysistä jos sillä on kerran niin paljon helpompaa kuin manuaalitarkennuksella niiden kuvaaminen.

En ole väittänyt, että minä saan teräviä kuvia automaatilla mutta en saa niitä varmasti manuaalillakaan, edes paikallaan olevista kohteista. Eivät kuvaa lintukuvauksen ammattilaisetkaan manuaalitarkennuksella. Varmaan kuvaisivat jos se olisi jotenkin varmempaa.

Pitää mennä lähipäivinä uudelleen kuvaamaan jos pääskyset ovat vielä paikalla ja lähempänä rantaa.

Näkisin mielelläni enemmän tällä menetelmällä otettuja kuvia:
"Vapaasti lentävien lintujen kanssa homma toimii varmaan helpoiten siten, että siirretään tarkennus kohtaan missä kohde on "tarpeeksi lähellä". Kun kohde sitten on tulossa viistosti kohti lentäen tälle etäisyydelle otetaan lyhyt sarja, ja hyvällä tuurilla mukana on kuva missä tarkennus ja hyvä siipien asento sattuu molemmat kohdalleen. Kun kuvion toistaa tarpeeksi monta kertaa niin kasassa on jokunen käyttökelpoinen kuva."

määvaan · Viesti Kirjoittaja **määvaan** » Kesä 05, 2015 21 : 13

Hel_NiS kirjoitti:Paras konsti lentävään lintuun on valovoimainen, nopea optiikka, hyvä runko ja taivas taustana.

Aika harvassa ovat ne automaattitarkennusjärjestelmät joissa ei tule viivettä kohteen tarkennuksen ja kuvan oton välillä. Kun kuvattavan kohteen etäisyys puolittuu muutamassa sekunnin kymmenyksessä, pitää kameran tarkentaa jo ennakolta jonkun verran kohteen eteen tai sitten kaytetty aukko on olemattoman pieni ja syväterävyys tapissa.

tonskulus · Viesti Kirjoittaja **tonskulus** » Kesä 06, 2015 13 : 24

määvaan kirjoitti:
Hel_NiS kirjoitti:Paras konsti lentävään lintuun on valovoimainen, nopea optiikka, hyvä runko ja taivas taustana.
Aika harvassa ovat ne automaattitarkennusjärjestelmät joissa ei tule viivettä kohteen tarkennuksen ja kuvan oton välillä. Kun kuvattavan kohteen etäisyys puolittuu muutamassa sekunnin kymmenyksessä, pitää kameran tarkentaa jo ennakolta jonkun verran kohteen eteen tai sitten kaytetty aukko on olemattoman pieni ja syväterävyys tapissa.

Itseasiassa niinhän ServoAF toimiikin. Jos esim kohde tulee kameraa kohti, kamera mittaa ja laskee kohteen nopeuden ja siirtää tarkennusta tarpeellisen määrän eteen/ennakkoon ennen kuvanottohetkeä jotta peilikoneiston ja sulkimen viive saadaan kompensoiduksi.
Sarjatulella tämä rutiini tapahtuu jokaisen kuvanoton välissä.

Itse kuvailen lentävät linnut luonnollisesti jatkuvaa tarkennusta käyttäen, ilmanmuuta. Useinmiten vähintään laajennettua pistetarkennusta käyttäen tai koko 45 tarkennuspisteen mattoa. Hiukan riippuu objektiivistakin mikä toimii parhaiten. Esimerkiksi EF 300 2.8:lla koko pistearsenaalilla tarkennus lipsuu herkemmin ohi kuin EF 300 4.0L:llä jossa tuo toimii lähes pomminvarmasti aina. Sikäli outoa kun 2.8 valovoimalla valtaosa tark.pisteistä on ristikkäisinä, mutta ei se näemmä toimivuutta välttämättä paranna.

Pääskyjen lentokuvaus edellyttää melkolailla ripeästi tarkentavaa objektiivia + rutosti tuuria ja taitoa. Itsellä vielä kunnollisen lentokuvat saamatta (niitä ei lasketa missä lintu on turhan kaukana).

määvaan · Viesti Kirjoittaja **määvaan** » Kesä 06, 2015 22 : 31

tonskulus kirjoitti:
määvaan kirjoitti:
Hel_NiS kirjoitti:Paras konsti lentävään lintuun on valovoimainen, nopea optiikka, hyvä runko ja taivas taustana.
Aika harvassa ovat ne automaattitarkennusjärjestelmät joissa ei tule viivettä kohteen tarkennuksen ja kuvan oton välillä. Kun kuvattavan kohteen etäisyys puolittuu muutamassa sekunnin kymmenyksessä, pitää kameran tarkentaa jo ennakolta jonkun verran kohteen eteen tai sitten kaytetty aukko on olemattoman pieni ja syväterävyys tapissa.
Itseasiassa niinhän ServoAF toimiikin. Jos esim kohde tulee kameraa kohti, kamera mittaa ja laskee kohteen nopeuden ja siirtää tarkennusta tarpeellisen määrän eteen/ennakkoon ennen kuvanottohetkeä jotta peilikoneiston ja sulkimen viive saadaan kompensoiduksi.
Sarjatulella tämä rutiini tapahtuu jokaisen kuvanoton välissä.

Itse kuvailen lentävät linnut luonnollisesti jatkuvaa tarkennusta käyttäen, ilmanmuuta. Useinmiten vähintään laajennettua pistetarkennusta käyttäen tai koko 45 tarkennuspisteen mattoa. Hiukan riippuu objektiivistakin mikä toimii parhaiten. Esimerkiksi EF 300 2.8:lla koko pistearsenaalilla tarkennus lipsuu herkemmin ohi kuin EF 300 4.0L:llä jossa tuo toimii lähes pomminvarmasti aina. Sikäli outoa kun 2.8 valovoimalla valtaosa tark.pisteistä on ristikkäisinä, mutta ei se näemmä toimivuutta välttämättä paranna.

Pääskyjen lentokuvaus edellyttää melkolailla ripeästi tarkentavaa objektiivia + rutosti tuuria ja taitoa. Itsellä vielä kunnollisen lentokuvat saamatta (niitä ei lasketa missä lintu on turhan kaukana).

Huomioiko tuo ServoAF myös sen aikaviiveen mikä on sulkimen painalluksen ja kuvan prosessoinnin käynnistymisen välillä? Lähestyvää haarapääskyä ei kovin helpolla saa soviteltua kameran etsimeen alle kahdestakymmenestä metristä, josta syystä neljästä metristä kohti kuvaajaa juosten lähestyvä agilitykoira on vielä vaativampi tarkennuskohde, sillä tuo koira on kahdessa metrissä noin 0,2:ssa sekunnissa mutta kahdestakymmenestä metristä lähestyvä haarapääsky on kymmenessä metrissä vasta reilussa 0,3:ssa sekunnissa.