...purkkapoppielokuvista tykkään myös, ja semmonen tuosta värillisestä tullee mielhen. Mutta tiivistunnelmaisen jännärin syke vie tällä kertaa; mustavalkoinen.
Värillinen ehdottomasti. Olen tehnyt itselleni nyrkkisäännön värin ja mustavalkoisen välillä niin, että jos kuvattavassa kohteessa on lisä-arvoa antava värimaailma kuten tässä kuvassa (sininen iltataivas, purppura heijastus puuseinässä ja punakeltaiset varoitusliput), niin silloin pidetään se väreissä.
Jos taas värimaailma on tasaisempi tai tylsempi, niin silloin mustavalkoinen saattaa toimia paremmin.
Kallistettu kuvakulma tasapainoittaa hyvin naisen horjuvaa kävelyä.
Tässä kuvassa värit ja sävyt ovat mielestäni keskeisiä ilmaisun elementtejä.
Mustavalkoinen jää tyhjäksi, värillinen on kiinnostavampi. Yritän siinäkin saada kiinni ideasta. Perspektiivi ohjaa katsetta hyvin syvälle kuvaan ja värit, valo ja varjo leikkivät katseen polulla. Rakennustunnellissa olevan varjojen ja liikepiirron kätkemän hahmon ja tunnelin ulkopuolella olevan naisen sijainneissa kuvassa voi aistia uhkaa. Jalkakäytävän päässä on toinen hahmo sulkemassa tien. Kuin dekkarista. Kallistettu kamera rakentaa lisää jännitettä. Mielenkiintoinen.
Joo kyl mäkin alan kallistumaan värillisen puolelle. Yleensä nämä jälkikäsittelyhommat on aika selvää pässinlihaa, mutta nyt jäi aivot vähän arpomaan. :) Olkoon nyt molemmat blogissa kuitenkin ainakin hetken.