Miten sommittelua kannattaa harjoitella?

[Ville^K]

Heps.

Oon tässä taas tämän ja eilisen käpistellyt omia potretteja ja tapahtumakuvia. Nyt on alkanut tuntumaan siltä, että kaikkein heikoin osa omissa jutuissa on sommittelu (erityisesti potreteissa). Olen enimmäkseen koittanut panostaa valoon ja mallinohjaukseen sommittelun jäädessä taka-alalle.

Oliskos kellään hyvää ideaa miten tähän hommaan voisi saada uutta kulmaa? Omat jutut on tämmöistä harrastelijan puuhastelua eikä mitään koulutusta ole alla. Mihin tyyliin näitä hommia harjoitellaan alan oppilaitoksissa?

[Dailunch]

Mielestäni paras tapa on katsoa muiden kuvia ja poistua omalta mukavuusalueelta. Potrettisi ovat kyllä erinomaisia niin teknisesti kuin kuvallisesti, mutta lähes kaikissa on kyllä kieltämättä lähes sama sommittelu. Sorrun itsekin samaan tyyliin, kameran laittaminen pystyyn ja ylemmässä kolmanneksessa olevan tarkennuspisteen valinta on helppo mutta toisaalta erinomainen tapa ottaa potretteja. Ainoana probleemana tässä on juuri tasapaksuus.

Mitä ehkä itse kokeilisin olisi laajempi linssi, bokeh-hirmuilusta miljöökuvaukseen siirtyminen ja vaakaformaatin kokeileminen. Katsoisin muiden kuvista inspiraatiota ja yrittäisin siirtää sitä omaan työskentelyyn. Mukavuusalueelta poistuminen on se tärkein juttu, sillä jos uskallusta muuttaa perinteistä ei ole, ei tule myöskään tuloksia. Aluksi tulokset eivät varmasti ole mitään silmää hiveleviä, mutta harjoituksen kautta alkaa tulemaan myös onnistumisia.

Oli tuolla kuvissakin kyllä massasta erottuvia kuvia kuten https://www.flickr.com/photos/villekoti ... 181167162/ ja https://www.flickr.com/photos/villekotimaki/9498401600/ . Tästä kun alkaa jalostamaan itselle sopivaa tyyliä, niin kuvissakin alkaa olemaan enemmän mielenkiintoa kuin perinteisissä potreteissa.

Sommittelu on kyllä vaikein osa kuvausta, sillä jokainen joka paneutuu harrastukseen oppii kyllä ottamaan teknisesti erinomaisia kuvia. Kuten aiemmin mainitsin, kuulun itsekin tähän samaan sarjaan, sillä yhtään luovempi sommittelu tuottaa minulle suuria ongelmia. Olen itsekin yrittänyt poistua mukavuusalueeltani, ja viimeaikaiset tulokset ovat olleet lupaavia verrattuna perinteiseen rule of thirds ja aukko levällään -settiin.

[itu]

Mielestäni paras tapa on katsoa muiden kuvia ja poistua omalta mukavuusalueelta... Sorrun itsekin samaan tyyliin, kameran laittaminen pystyyn ja ylemmässä kolmanneksessa olevan tarkennuspisteen valinta on helppo mutta toisaalta erinomainen tapa ottaa potretteja.

Minua huolestuttaa heti tuo tarkennuspisteen valinta. Ei kai kone määrää kuvan ottoa?

Ohje on kyllä taas vastaavasti oikein hyvä: mukavuusalueelta poistuminen ja jonkun aivan muun kuvien tutkailu. Joku muu voisi olla vaikka maalarit. Isompi lähdeteos, jossa on eri aikakausien taiteilijoita, voisi olla mieltä avartava. Ryhmä- ja henkilökuvissa on usein aikakauden jotain juttuja, jotka pitää keksiä.

"art in european history" tuotti hakukoneella jo kaikenlaista katsottavaa. Valokuvaa edeltävä aika on syytä tuntea, jos aikoo kehittää omaa valokuvaustaan. Kaikki kehitys ponnistaa aina traditiosta.

[jtiiippan]

Hyvä neuvo tuo mukavuusalueelta poistuminen. Mutta mitä se voisi tarkoittaa? Kuvasi ovat 'hyviä' ja ne on 'otettu oikein'. Siitä seuraa edellä mainittu tasapaksuus.
Kerran luin valokuvausoppaasta, että "filmi ei ala pursuta ulos kamerasta, jos kuvaat ihan hullusti ja vastoin sääntöjä". Pätenee digiaikanakin. Kuvista ei siten tule parempia ja luultavasti ei edes hyviä, mutta toimenpide vapauttaa ja tuo leikkisyyttä ja luovuutta kuvaamiseen.
Hulluttelun jälkeen on vaikea palata entiseen ja kuvaamiseen on tullut uutta vapautta.
Sanottakon vielä, että tuo hulluttelu kannattaa tehdä vapaa-ajalla eikä asiakastöissä :D

[nomad]

Koska Villen kuvat ns. oikein otettuja ja jopa hieman muodollisia, on luonnollista, että ne asettuvat myös sommittelultaan perinteiden jatkumoon. En ole nähnyt tuossa mitään vikaa sillä olen ajatellut, että se on tavoiteltu asia.

itu on viestissään mielestäni oikeassa. Kuinkakohan vanha asia potretin sommittelu onkaan? Nopea (virtuaalinen) museokäynti paljastaa, että kovin isoja muutoksia tässä asiassa ei ole tapahtunut ainakaan 500 vuoteen.

Mutta jos katson Villen kuvia nyt avatulta kannalta, niin kieltämättä ne ovat jotenkin monotonisia. Vähintäänkin rajauksen tiukkuutta voisi enemmän varioida. Mikä on kiinnostava rajaus? Itse katson mieluiten joko aika tiukkoja tai väljiä miljööpotretin kaltaisia potretteja.

Samoin myös vaakakuvia on huomattaavan vähän. Vaakaan otettu potretti on helpoin tapa rikkoa perinteisen potretin asetelmaa. Flickrin kuvavirtaa katsoessa melkein sanoisin, että vaakaan olevat potretit erottuvat sieltä systemaattisesti edukseen.

Tyyliään on kuitenkin paha muuttaa. Mutta mitä jos tekisit niin, että jokaisessa kuvaussessiossa otat tietoisesti muutaman kaavasta poikkeavan kuvan? Voisit sitten rauhassa katsella niitä jälkikäteen ja tuumia, että toimivatko vaiko eivät.

[emerik]

Eikö se ole hyvä jos vain kehittyy se oma tunnistettava tyyli? Mielestäni Villen kuvat on todella hienoja nykyiselläänkin. Sikäli myös hiukan kiusallista koettaa mitään neuvoa.

[PaPo]

Kieltämättä, kun rajaukset ovat suhteellisen tiukkoja, vaihtoehtoja mallin sommitteluun lienee aika vähän. Minusta sinulla on hienoja kuvia, joissa asiat toimivat. Tarvitseeko toimivaa muuttaa?

Loistava vinkki tuo art in european historyn googletus. Siitäkin näkee kyllä nopealla vilkaisulla, mikä on klassinen mallin asento ja miten sitä on käytetty runsaasti.

Tunnen yhden kuvaajan, joka on ratkaissut tämän klassisen sommittelun ansan niin, että kuvat on rajattu erittäin väljästi, jopa niin, että malli mahtuisi kuvaan tuplasti korkeussuunnassa. Onhan tuokin yksi tyyli ja tätä hän kyllä käyttääkin erittäin runsaasti, jolloin sekin on tavallaan fakkiutunut sommittelutyyli, johon ei tule riittävästi vaihtelua.

Summa summarum, mene fiiliksen mukaan. Itse ainakin rajaan kuvaustilanteessa oman näkemykseni mukaisesti ja harvoin sitä enää rukkaan kuvankäsittelyssä.

[JoeSupreme]

Itse taasen rajailen kuvia hyvin usein kuvaamisen jälkeen, on tapana jättää jonkinverran tilaa ympärille sillä mikään ei harmita enempää kuin kuva jossa jää jotain oleellista ulkopuolelle.

Ja onhan se rajausleikki paljon näppärämpää ja havainnollistavampaa lightroomissa jotta voi sitten tuleviin tilanteisiin yrittää ottaa opiksi sitä että minkälainen sommittelu omaan silmään sopii

[lippoma]

Heps.

Oon tässä taas tämän ja eilisen käpistellyt omia potretteja ja tapahtumakuvia. Nyt on alkanut tuntumaan siltä, että kaikkein heikoin osa omissa jutuissa on sommittelu (erityisesti potreteissa). Olen enimmäkseen koittanut panostaa valoon ja mallinohjaukseen sommittelun jäädessä taka-alalle.

Oliskos kellään hyvää ideaa miten tähän hommaan voisi saada uutta kulmaa? Omat jutut on tämmöistä harrastelijan puuhastelua eikä mitään koulutusta ole alla. Mihin tyyliin näitä hommia harjoitellaan alan oppilaitoksissa?

tykkään valostasi, tuo valo naisen kasvoilla niin että tummempi alkaa jostain poskipäitten jälkeen, sitä ei voita mikään. Kuvat ovat hyviä minä laittaisin malleihin vähän eloa, vaikka kuvaukset menisi persiilleen, vaarallisuutta leikillisyyttä... Voi olla että sinun pitäisi tehdä tuota rahasta, niin tulisi valokuvaamisen prosessiin tiettyä vääntöä lisää, esim. "Miksi tätä kuvataan", "mitä malli haluaa", "mitä kuvaaja haluaa", "mitä tässä nyt tapahtuu" ja "maksaako kukaan tästä kenellekään". Nuo kysymykset ovat epätoivoisia mutta saavat aikaan liikettä... Siis hyviä kuvia, rakastan tuota valoa naisen kasvoilla...puolikuuta kasvoilla... Lupausta, kaipausta, arvoitusta...

[kapa21]

Katselin noita kuviasi ja ehdin unohtaa mikä se kysymys oli😉
Asiasta en juuri mitään tiedä ja ainut asia mikä tuli mieleen oli jo sinun itsesi viestissä sanoma, eli kulma. Ylhäältä, alhaalta, jne. Noihan on kuvattu pääsääntöisesti "oikealta korkeudelta". Jos kuvaiskin väärältä korkeudelta? Ja kn kerran valaisu on sulla selvästi hyvin hallinnassa niin jotain hieman extreemeä sen suhteen?

Hienoja kuvia kaikki tyyni.

[Ville^K]

Kiitos kaikille vastanneille. Täällä on paljon hyviä juttuja!

Kaipa se on nimenomaan astuttava pois sieltä mukavuusalueelta. Jotenkin sitä ajattelee näissä ilmaisjutuissakin että on mentävä jotenkin "turvallisella" alueella että malli saa varmasti itselleen jotain kuvia mistä tykkää kun kerran lähtee kameran eteen. Myöskin nuo uudet kokeilut tuppaa helposti olemaan laadullisesti aika kaukana tästä turvallisesta mitä on vääntänyt parin vuoden ajan :/

Yksi mikä tuli itselle mieleen oli se, että jos harjoittelisi kokonaan muunlaista kuvaamista. Esim. arkkitehtuuria tai katukuvausta. Se voisi ehkä "avata silmiä" myös potrettihommissa.

Kiitos myös positiivisesta palautteesta! Mukava kuulla että noita turvallisiakin juttuja kannattaa jatkaa :)

[lippoma]

Kiitos kaikille vastanneille. Täällä on paljon hyviä juttuja!

Kaipa se on nimenomaan astuttava pois sieltä mukavuusalueelta. Jotenkin sitä ajattelee näissä ilmaisjutuissakin että on mentävä jotenkin "turvallisella" alueella että malli saa varmasti itselleen jotain kuvia mistä tykkää kun kerran lähtee kameran eteen. Myöskin nuo uudet kokeilut tuppaa helposti olemaan laadullisesti aika kaukana tästä turvallisesta mitä on vääntänyt parin vuoden ajan :/

Yksi mikä tuli itselle mieleen oli se, että jos harjoittelisi kokonaan muunlaista kuvaamista. Esim. arkkitehtuuria tai katukuvausta. Se voisi ehkä "avata silmiä" myös potrettihommissa.

Kiitos myös positiivisesta palautteesta! Mukava kuulla että noita turvallisiakin juttuja kannattaa jatkaa :)

Joku valokuvaaja sanoi kerran, että kaikki valokuvaus on maisemakuvausta. Eli etsi mielenkiintoinen maisema, laita siihen ihminen tai ihmisiä, siinä se on. Ei ketään kiinnosta katsoa kuvaa auringonlaskusta tai pilvisestä taivaasta kuin anekdoottina, mutta laitanpa siihen samaan kuvaan ihminen, alkaa kiinnostaa eri tavalla ja alkaa kysyä: miksi tai mitä se tekee, mitä se aikoo, miksi noin, mitkä sillä on päällä, minkä ikäinen, mistä kotoisin, mihin se menee, onko onnellinen, voisiko hänet tavata, viipyykö se pitkään tuossa... Jo Godard sanoi, että turvallisuus tappaa luovuuden.