Mistä tämä muutos nyt ja pyytämättä? Koska olen saanut valmiiksi Kamera Vitriinin (tm). Vihdoinkin saan kamerat, objektiivit ja muut tähän epäilyttävään valokuvaukseen kuuluvat kauniit tavarat vitriiniin lasiovien taakse ilman että minun enää tarvitsee herätä aamuisin samoilemaan housut märkänä johonkin random-suolle. Yökuvauksista puhumattakaan. Johan tuollainen haittaa alkoholinkäyttöä ja TV:n katsomista.
Vaikean ja pitkällisen - kustannuksista puhumattakaan - Vitriini Projektin tuloksena Minä voin keskittyä oleelliseen: kameroiden omistamiseen ja niiden katselemiseen.
Vitriini odottaa nyt spegen hyväksymän Kaakkois-Suomen MetsänHoitoPiirin sertifiointilautakunnan tarkastuskäyntiä ja loppulausuntoa, jonka jälkeen voin toimittaa rungot ja objektiivit Tokion TiedeAkatemiaan. Siellä SudokuMestari Ja Ylin Feng Shui määrittelee laitteistoille optimaaliset paikat vitriinissä. Niin että kertoo, jakaa, laskee yhteen tai vähentää laitteiden sarjanumerot hyllyissä keskenään tai hyllyjen välillä miten päin vain, aina on tuloksena 42.
Tämä tietysti tarkoittaa sitä, ettei vitriinistä koskaan voi poistaa mitään, koska Feng Shui järkkyisi ja aiheuttaisi ties mitä mielipahaa sekä Canonin osakkeen nousua.
Vitriinistä sen verran, että rakennusaineena on kotimainen mänty. Tuo Karjalan saloilla humissut ikipetäjä, jossa on vielä häivähdys Talvisodan muistoa mukana. Ajalta, kun Upseerin varjo osui suolla kasvavaan näreeseen. Vitriinissä on tietysti vetohyllyt, jonka avulla kalusto saadaan juohevasti esiin jokapäiväistä strutsinsulalla tapahtuvaa pölyjenpoistoa varten. Lisäksi Vitriinissä on oma valaistus, toteutettuna erikoistilauksesta teetetyillä, Pantone-mapatyillä keltaisilla ledeillä. Sorsat ja muut isommat elukat pitää vitriinistä loitolla erikoislasista tehdyt mittatilausovet. Suomalaista lasidesigniä puhtaimmillaan.
Ohessa muutama kuva havainnollistamassa toteutusta. Toki kuvissa on vain esimerkinomaisesti Nikonin FullFrame-runko sekä rulla vaihdettavaa analogista kennonauhaa, pakollinen 24-70/2.8G-termosmuki, sekä aina uskollinen Sonyn F707. 6mpix@ISO400. Varsinainen kalusto on jo pakattu odottamaan lähetystä Japaniin.
Huomatkaa erityisesti vetohyllyt ja aiheeseen sopiva kirjallisuus:
Tässä sama erikoislasiovet suljettuina. Säästin pari lasten kuvaa ihan vain kuriositeettina siitä, mihin sitä on joskus laitteistoa hairahduttu käyttämään. Pankaa merkille myös harvinainen Vintage-hihna & Ypäjän Hevossiittolan kulkukortti ikuisine nautintaoikeuksineen:
Pantone-sovitetut led-valot tuovat arvokkuutta ja lisäävät Feng Shuita:
Golf-bägi jalustatelineenä toimii hienostuneena sisustuselementtinä. Sillä hyvänen aika, eiväthän jalustat vitriiniin mahdu. Eikä niissä ole sarjanumeroitakaan.
Tässäkö tämä sitten on? Olenko saavuttanut sen Ylimmän Tason? Olenko kuin Keekki, että mitään ei enää ole minulle maailman tarjota? Vetäydynkö eräkämpälleni ja alan erakoksi? Ehkä tuo viimeinen, jos olisi eräkämppä. Mutta ei, tämä on vasta alkua. Vitriini on oikeastaan näpertelyä Lopullisen Tavoitteen (Endlösung) saavuttamiseksi: Walk-in-Camera-Closet! Muutan koko huoneen suureksi valokuvauslaitteiden pysyväksi näyttely- ja palvontahuoneeksi!
Huoneen ikkuna korvataan 60-tuumaisella 4K-näytöllä, jossa ajetaan non-stop 24/7 Nikonin mainosfilmejä. Genelecin kaiuttimet toistavat infomerciaalejen pienimmätkin nyanssit. Lisäksi minulla on korvaamaton kokoelma Nikonin sulkimenääniä kaikista valmistetuista rungoista eri variantteineen. Täydellinen äänentoistolaitteistoni tulee toistamaan jopa D600:n sulkimen öljypisaroiden helähtelyn kennoa vasten.
Huoneen keskelle tulee marmoripylväs, jonka päälle - kvartsikuvun suojaan - tulee Nikon Compendium-opas. Syysiltaisin, kun myrsky lyö ikkunaan (löisi, jos se vielä olisi paikallaan), voin vetää keltaiset silkkihanskat käteeni, ottaa kirjan hellästi kuvun alta, asettua istumaan jakkihärän nahalla päällystettyyn nojatuoliin ja avata kirjan. Kirja toisessa, kristallipikarillinen Nikka-viskiä toisessa kädessä koen suurta yhteyttä kameroiden kanssa. Silloin olen saavuttanut täydellisyyden. Ja tasapainon.
Tästä se alkaa...
