elmar kirjoitti:ppotka kirjoitti:Itse en nyt perustele ultra/über/super/duper/extra/vekstrakevyitä kenellekään. Itse kukin kuvatkoon millä tahtoo, ei kuulu minulle. Juuri viime viikonvaihteessa olin kuvaamassa kaverin kanssa, jolla oli matkassa D3-ässiä ja 600-millinen ja pitkää zoomia muuta painon tunnetta antavaa. Ei se minua rasittanut. Jos sinulle jokin on hyvä, ole onnellinen. Älä dissaa muita.
Ööö... missähän kohtaa dissasin ketään? Täysin asiallisesti kerroin oman mielipiteeni kameran painosta.
(Sulla on nykyään liipasin naurettavan herkässä olen huomannut. Yksikin väärä sana peilittömistä ja etenkin m4/3:sta, niin heti tulee täyslaidallinen. Omituinen reaktio noin kokeneelta.)
Tapasi käyttää muista kuin suosikkimerkeistäsi ja omista valinnoistasi nimityksiä tyyliin über-sitä, ultra-tätä, rimpula-tuota jne jne negatiivisessa merkityksessä on hiukan rasittava. Anna kaikkien kukkien kukkia. Meitä kuvaajia on joka lähtöön.
Liipasin nykyään… Kyse on tietoisesta valinnasta ei reaktiosta. Tämä, johon tulit mukaan (ja itse siis reagoit) alkoi erityisesti kommentistani jalustakuvauksen olemukseen. Olen jo niin vanha, että kirjoittelen mielipiteeni suoraan. Ei ole pakko lukea, laita minut ignore-listalle. Netissähän kukaan ei opi koskaan mitään. Sen vuoksi en yritäkään muuttaa kenenkään mielipiteitä. En myöskään ole kiinnostunut kenenkään kameravalinnoista. En edes suosittele mitään kameraa kenellekään kysyjälle. Suositus menee aina metsään.
Sinun kuvauslajisi on selkeimmin se, jossa peilittömät m43 mukaan lukien häviävät DSLR:ille. Jos tällä hetkellä haluaisin kuvata tosissaan lintuja, valinta olisi helppo. Se vain on niin, toistaiseksi. Joissakin muissa kuvauksen genreissä eroa ei ole, ja joissakin m43 on varsin optimi. Luulisin, että aika harvalla tässä maassa on yhtä paljon kokemusta kaikista kameratyypeistä, alkaen suurkoosta eli palkeista ja päätyen kaiken maailman über-pieniin kuten m43:een, kuin minulla. En ole vielä sokea minkään systeemin plus- ja miinuspuolille. Kaikki ovat kompromisseja, itse kunkin on vain harkittava omat tarpeensa ja painotuksensa.
Kannattaa muistaa, että kaikki ei ole ykköstä ja nollaa, siinä välissä on paljon harmaata. Esiin nousee monia asioita, joita ei spekseistä löydy. Viimeksi kuluneen viikon aikana olen viettänyt kolme yötä karhukojuissa ja kaksi päivää Pohtiolammella. Ihan vain testaamisen ja ymmärtämään oppimisen vuoksi. Kummassakin yhdenlaiset rajat tulevat vastaan ja eri systeemien suhteet kirkastuvat. Sellainenkin tilanne tuli eteen, jossa Nikonin 600-millinen heitti flaren koko ruudun päälle vastavaloon ja Zuiko piirsi täysin terävää kuvaa. Sitä sitten vertailtiin lisää. Ja jossain toisessa tilanteessa Nikon toimi nätisti täsmällisemmin kuin itseltäni hallinnasta karkaileva Olympus. Sitäkin katsottiin uudestaan, oliko se minä ja hän vai kamera ja kamera? Kaikki ei siis ole absoluuttisesti ja aina niin tai näin.
