Tännehän on tupsahtanut hyviä kommentteja sillä aikaa kun olin pois.
Stickl kirjoitti: Kumpiki hyviä peruskuvia, mutta siihenpä se sitte jääki.
Kiitos. Jos luit taustajaarituksiani, niin varmaan selvisi, että ei ole "postaan parhaat kaurisruutuni" -ketju tämä.
(Minusta nuo molemmat on aika peruskuvia, sillä erolla, että jälkimmäisellä on itselle tunnearvoa, koska kuvassa on tuttu eläin, hieno hetki ja ensimmäiset ruudut siitä kotipihalla. Muille nuo asiat tuskin tuovat kuvaan lisää merkitystä/sisältöä.)
Stickl kirjoitti:Noissakin tilanteissa ois voinu koittaa ottaa kuvia ihan maantasalta - pieni ja mitättömän kuuloinen juttu, mutta monasti tollaset pienetki seikat ratkaisee kuvan erilaisuuden, jos nyt sitä haluaa tavotella.
Jep. Allekirjoitan kommenttisi noin yleisesti, mutta en näissä yrittänyt hakea mitään erilaista. Kakkoskuvan kohdalla tuo mainitsemasi maantasalta kuvaaminen ei oikein olisikaan onnistunut, kun on olohuoneen ikkunan läpi kuvattu ja alemmas ei pääse ilman sahaa ;)
Stickl kirjoitti:
Joskus kannattaa myös ihan vain kikkailla valotusajoilla, varsinkin jos olosuhteet antavat siihen mahdollisuuden (pimeä). Jollain sekunnin valotusajalla kuvattuna toi yköskuva ois voinu olla mielenkiintoinen.. ja yleensä ainakin itellä syttyy aika nopeesti valot et millasta kuvaa haluun mistäki tilanteesta (ts. kuvan idea on heti mielessä), vaikka tilanne olis nopeakin. Ja kuten varmasti tiedätkin, niin kuvan idean ei suositella olevan mikään "pinnallinen" juttu, eli esim. toi valotusaika kikkailu ja sen onnistuminen kuvassa ei saa olla sen kuvan idea, vaan se tulee olla se, mitä se kikkailu aiheuttaa (esim. kauris kääntää valotuksen aikana päätä liikuttamatta muuta kehoa ja näin ollen valotusajalla saadaan aikaan "kaksipäinen kauris"). En tiiä oliko tarpeeksi sekavasti selitetty, mutta jospa sää jtn saisit tosta kiinni.
Tiedän, että nämä "neuvot" ovat aika varmasti tuttuja sulle, mutta yritinpihän auttaa ainaki :)
Kyllä. Arvostan sitä, että joku jaksaa kommentoida ja/tai perustella näkemyksiään.
Jonkin verran pöytälaatikostani erilaisia kuvia kauriista löytyy; teen Etelä-Suomen sorkkaeläimistä kirjaa ja niitä myös hieman elokuvailen. Ei tässä tietenkään missään mielessä valmiiksi tule; aina riittää uutta opittavaa. Ongelma oli enemmän se, että olen mennyt hukkaamaan johonkin tuntuman kuvieni käpistelyyn. Elättelen vielä harhaista mielikuvaa siitä, että ne oli joskus ihan ok.
elmar kirjoitti:
[kevennys]
- Kuvaa vain yöllä täydellä aukolla, ei koskaan päivällä ja etenkään himmentäen.
- Kuvaa vain nisäkkäitä, ei lintuja, eikä missään nimessä pikkulintuja, hyönteiset ovat ehdottomasti kielletty.
- Kuvaa vain vastavalosilhuetteja, ei koskaan myötävaloon.
- Kuvaa liian hitailla ajoilla, tarähtänyt tai liike-epäterävä kuva on "runollinen".
- Kuvaa valovoimaisilla laseilla, etu- ja taka-alan blurri-muhju on "syvällistä".
- Ryhdy "mystiseksi" ja osta Nikon.
- Käännä kuvat mv:ksi tai mutaisiksi, hehkuvat ja hienot värit ovat pinnallisia.
- Musta ja pimeys on myös "syvällistä".
- Reunoihin rajusti burn toolia mystisen valon luomiseksi.
- Jos kuva on liian laadukas, PS-kohina ja röpö viestii ettet ole laiter*nkku.
- Korosta aina (koska luontokuvissa ei ole sisältöä) että kuviesi tulkinta on katsojalla.
- Muista myös kertoa että kaikki kuvat jotka eivät noudata edellä olevia sääntöjä, ovat roskaa.
Tolla sapluunalla moni luontokuvaaja on löytänyt "oman tavan kuvata". ;)
[/kevennys]
Heh. Kiitos elmar tästä.
alsalus kirjoitti:Noista kuvista näkyy kauriin tietoisuus kuvaajasta, varsinkin kakkonen on hauska, kun korvat höröllä ja syrjäsilmällä huomio on kiinnittynyt kuvaajaan, mutta silti huulet hamuaa lisää ruokaa. Kesyjä elukoita ja niitä on lähestytty taitavasti. Tällaisina dokumentteina nää toimii kuvaparina tai sarjana ihan luomuinakin - mutta kyllä mä tykkään itse teknistä laatua korostavasta käsittelystä, sen kerran kun piirto ja bokeh ovat kohdallaan, tässä tapauksessa ykköskuvassa. Kakkosessa on ilmeisesti aukkoa himmennetty.
Kiitos. En näitä yksilöjä yleisesti näe juuri keskiverto valkohäntää kesympänä, mutta tilanteessa helpottaa se, että olen kuvien mallien kanssa vasa-ajoista asti aina toisinaan kohdannut. Kauriit tuntevat hajuni ja hyvänä päivänä saattavat päästää rauhassa melko lähelle.
Muiden ihmisten kohdalla kuvien kauriiden pakoetäisyys on aika normaali, pellolla yleensä minimi 200-250 metriä. Ja kyllä näitä tässä lähimailla metsästetään + koirat hätyyttävät metsästysajan ulkopuolellakin, joten "pientä" haastetta aina lähestymisessä löytyy. On kuitenkin erittäin herkkäaistisesta ja vaistonsa virittäneestä saalis- ja riistaeläimestä kyse. Esim. Usassa näitä pääsee toisin paikoin kuvailemaan puistoissa ja parhaimmillaan rapsuttelemaan kotipihalla, mutta Suomessa on jo monessa paikassa työvoitto päästä kuvausetäisyydelle eläintä pelästyttämättä.
Kiitos alsalus, Lauri (Stickl) ja elmar.
