Kuvauskeikkojen peruuntuminen koronan takia

[tehodia]

Ompas etupainotteinen sopimus, kun tilatessa joutuu maksamaan puolet...

Oikeastaan tuo on kolmasosa, eikä puolet.

Onkohan tuossa ajateltu kokonaisuus näin: varausmaksu on 600 euroa ja varsinainen kuvaustehtävä 1200 euroa. Tietysti, jos ajatellaan 600 euroa ennakko-/osamaksuksi ja loppulaskuksi 1200 euroa niin silloin kolmasosa on ihan oikein. Minä miellän varausmaksun eri asiaksi kuin ennakkomaksun/käsirahan. Mutta monet tuntuvat ajattelevan sen olevan juurikin osamaksu (jolla tehtävän suorittaja voi tehdä esim tarvittavia valmistelevia hankintoja), jonka voi sitten pyytää takaisin, jos homma peruuntuu.

[JL Anttola]

"firmojen kaupankäynnissä on tavallista, että sopimuksissa on määritelty taloudellisia seurauksia kummallekin sopijaosapuolelle sopimuksen täyttämättä jättämisestä"

Tuossa lainaus hkoskenveen tekstistä. Ainakin minun silmiini tuo lainaus tuossa kohtaa viittaa täydellisesti väärin tulkittuun asiaan. Kertailen vielä, lukekaa tai olkaa lukematta, uskokaa tai olkaa uskomatta.

Suomessa on sopimusvapaus. Se tarkoittaa sitä, että saa tehdä minkälaisia vain sopimuksia, mutta kun tekee, niitä on noudatettava. Tehty sopimus pitää. Jos rikkoo sopimuksensa, joutuu korvaamaan kaikki aiheuttamansa kulut toiselle osapuolelle, sekä välilliset että välittömät.

Tämä on siis periaate. Sitten on laissa määritelty lukuisia poikkeuksia. Yksi poikkeus on kuluttajan suoja; toista osapuolta suojellaan silloinkin, kun hän on tehnyt itselleen huonon sopimuksen. Yksi poikkeus on työlainsäädäntö; vaikka työntekijä allekirjottaisi sopimuksen, missä lupaa tehdä työtä markalla tunti, sopimus ei ole pätevä. Yleisesti minkään lain rikkomiseen tähtäävää sopimusta ei voi muutenkaan tehdä, se ei ole pätevä (esim. palkkamurha...)

Yritysten välisissä sopimuksissa tuo "tehty sopimus pitää" on perusperiaate. Kun sopimukseen kirjoitetaan, että myöhästymissakko on tämä, se on sitä mahdollista myöhästyjää tai sopimuksen rikkojaa suojaava lauseke; kun toinen osapuoli sen hyväksyy, ei voi enää vaatia kaikkia kuluja, vaan vain sen sopimuksessa seisovan verran. Se ei ole petettyä suojaava lauseke, se on rikkojaa suojaava lauseke.

Kuluttajakaupassa on esimerkiksi sellainen takuulauseke, että tavaran on kestettävä se, mitä sen hintaiselta ja sellaiselta tavaralta voidaan yleisesti odottaa. Se on voimassa, vaikka mitään takuuta ei olisi myönnetty. Ja meillä kirjattu kahden vuoden takuu ei edes vapauta myyjää tuosta yleisestä kestämisestä, kuten monessa muussa maassa. Muualla kahden vuoden takuu on suoja myyjälle; sen jälkeen voi nostaa kädet pystyyn. Meillä edelleen katsotaan "yleisesti voi odottaa" -lauseketta.

Kun kameroitten takuusta on kyse, herrat valokuvaajat kärkkäästi kaivavat tämän kuluttajan suojan esille. Nyt, kun myyjä on valokuvaaja, onkin toinen ääni kellossa...

Tuo meidän kuluttajansuoja asiamiehineen, valtuutettuineen, neuvontoineen on siellä työskentelevien mielestä aika usein nimenomaan vahva suoja. Ihmisiä opetetaan, että saa tupeksia miten vain, aina on iso veli takana, ja antaa turpaan muille... vastuu omista toilailuista katoaa. Siksi pahasti pelkään, että kuluttajaneuvonnalla voi olla eri näkemys tuosta etumaksun palauttamisesta tässä mainitussa tapauksessa, kuin valokuvaajilla. Tai minulla. Valokuvaajan kannalta siinä tilanteessa olisi parempi pointti "jo syntyneet kustannukset" kuin "toteutumatta jääneet tulot". Jos tuo asia ostajaa kovasti kismittää, kuluttajaneuvonta taitaa olla ensimmäinen paikka, mistä kysyä; jopa tätä palstaa parempi paikka?

600 euroa on iso raha, minullekin. Silti en sen kokoisen asian kanssa kuitenkaan lähtisi käräjiä käymään, vaan neuvottelisin toisen osapuolen kanssa ihan itse.

Jaakko Latvanen

PS. En ole juristi minäkään, näitten asioitten kanssa jonkin verran työelämässä olen puljannut, mutta se tapahtui jo edellisellä vuosituhannella, joten voi jättää omaan arvoonsa, vapaasti.

[tehodia]

Meinaatko että force majeure ei tässä toimi, koska silloin yhtä hyvin kuvaaja voisi vedota siihen ja tällöin sopimuksen osalta hänen velvoitteensa (kuvaus) raukeaa, mutta varausmaksu jää? En olekaan pohtinut asiaa tältä kantilta koskaan.

Vielä yksi ajatusleikki tuosta force majeuresta: entäs jos kokoontumisrajoitus olisi 20 henkeä, 10 henkeä, 5 henkeä? Häät pidettäisiin pastorin, kanttorin, pariskunnan ja kuvaajan kesken. Olisiko tämä tilanne kohtuuton este ja jos olisi, niin missä se raja menee ja miksi? Haluaisin vain tuoda esille että juhlalla ja juhlalla on mielestäni eroa ja kuvaus on sovittu nimenomaan juhlan kuvaamisesta, kuvaajaa ei ole muuten vain varattu tuolle päivälle.

Tarkoitatko tilannetta, että kuvaaja voisi esim. väittää kuuluvansa riskiryhmään, eikä voisi sen vuoksi suorittaa sovittua tehtävää, ja silti varausmaksu jäisi?

Näillä näkyminhän on mahdollista, että tuo 50 henkilön rajoitus ei ole voimassa enää elokuun lopulla. Entä, jos kuvaaja palauttaisi esim puolet varausmaksusta, mutta rajoitus poistuisikin esim elokuun alusta. Voisiko kuvaaja puolestaan vaatia taas maksamaan takaisin palautettu summa peruutustapauksessa?

[JL Anttola]

Vielä muutama näkökohta.

Jos tuossa asiassa hullut alkaa käräjöidä, valokuvaajan ei kannata minun mielestäni tuoda esille sitä, että koronatilanteen takia ei ole muita töitä tarjolla. Sitä voi tuoda, että nimenomaan siksi etumaksu otetaan, että koko kesän sopimukset lyödään lukkoon noin puoli vuotta aikaisemmin, tilanteesta riippumatta. Ja jos on jo syntyneitä kustannuksia, ne ovat parempi pointti kuin saamatta jääneet tulot (jos siis myös työ jää tekemättä).

Taas ostajan kannalta voi korostaa, että kuvaajaa tarvittiin nimenomaan siksi, kun suunniteltu tilaisuus on iso, ja nyt valtiovalta on kieltänyt isot tilaisuudet. Ja että kuvauskeikka peruttiin monta kuukautta ennen tapahtuman ajankohtaa.

Jos häät peruuntuvat siksi, että paljastui että sulhanen on homppeli, tai kuvauskeikka siksi, että selvisi, että sulhasen pikkusiskon poikakaverilla onkin hyvä kamera, eikä maksullista kuvaajaa nyt tarvita ollenkaan, näitä ei kannata tuoda ostajan esille...

Tai minäpä suosittelenkin, että menkää käräjille tämän kanssa, ja kertokaa täällä, kuinka kävi. Ja mitä tuli maksamaan kenellekin...

Jaakko

[JL Anttola]

.

[tehodia]

Kun kameroitten takuusta on kyse, herrat valokuvaajat kärkkäästi kaivavat tämän kuluttajan suojan esille. Nyt, kun myyjä on valokuvaaja, onkin toinen ääni kellossa...

600 euroa on iso raha, minullekin. Silti en sen kokoisen asian kanssa kuitenkaan lähtisi käräjiä käymään, vaan neuvottelisin toisen osapuolen kanssa ihan itse.

Jaakko Latvanen

PS. En ole juristi minäkään, näitten asioitten kanssa jonkin verran työelämässä olen puljannut, mutta se tapahtui jo edellisellä vuosituhannella, joten voi jättää omaan arvoonsa, vapaasti.

Hääkuvaaja hankkii kameran yleensä jossain yritysmuodossa, jolloin kuluttajansuoja ei koske sitä kauppaa.

600 euroa on tietysti suhteellinen summa, ei se ole iso raha esim asuntoa ostettaessa. Mutta oleellistahan tässä kohtaa on se, että tilaaja on sopimushetkellä katsonut tuon ihan sopivaksi rahamääräksi varauksen varmistamiseksi. Teoriassa varausmaksu voitaisiin jättää kokonaan pois, mutta silloin kuvaajallakin olisi mahdollisuus vaikka viikkoa ennen ilmoittaa, että "sainkin paremman keikan (vaikka 4000 euroa), etsikää toinen kuvaaja". (Ai niin, eihän niin voi käydä, koska silloinhan tuon varausmaksun takia kuvaaja menettäisikin 2200 euroa, vaikka varausmaksun tarkoitus oli estää tulonmenetykset.)

Toinen oleellinen asia on sitten se, että koronaan ei kukaan ole täysin pystynyt varautumaan, ja olisiko silloin oikeudenmukaista kohtuullistaa varausmaksua, koska mahdollinen peruutus ei ole ollut yksin tilaajan mielenailahtelusta johtuva.

[hkoskenv]

Yritysten välisissä sopimuksissa tuo "tehty sopimus pitää" on perusperiaate. Kun sopimukseen kirjoitetaan, että myöhästymissakko on tämä, se on sitä mahdollista myöhästyjää tai sopimuksen rikkojaa suojaava lauseke; kun toinen osapuoli sen hyväksyy, ei voi enää vaatia kaikkia kuluja, vaan vain sen sopimuksessa seisovan verran. Se ei ole petettyä suojaava lauseke, se on rikkojaa suojaava lauseke.

Kyllä se suojaa molempia. Silloin ei kummankaan tarvitse käräjöidä siitä mitkä ne rikkomuksen aiheuttamat todelliset kustannukset ovat. Ne ovat usein hyvin tulkinnanvaraisia asioita paljonko jostain asiasta hyötyy tai sen tekemättä jättämisestä ottaa takkiin. Ja ainakin pienemmillä firmoilla molemmilta menee lakimiesten kuluihin enemmän kuin riita on. Kun molempien hyväksymä summa lukee sopimuksessa, niin se on sitten molemmille sitä myötä selvä eikä tarvitse alkaa arvailla oikeuden tulkintaa mitkä vahingot ovat "oikeasti" olleet ja ottamaan riskiä arvauksen onnistumisesta.

[javal]

.... nyt valtiovalta on kieltänyt isot tilaisuudet.

Sellainen tarkennus että tämä 50 hlö raja koskee yleisötilaisuuksia, ei yksityistilaisuuksia. Häät voidaan pitää myös yksityistilaisuutena, mutta ei kylläkään kirkossa jonne on kaikilla vapaa pääsy. Myös yleisötilaisuudet voivat olla jo 500 hlö max, erityisjärjestelyin, joka kyllä onnistuisi isommassa kirkossa.

Minun mielestä nämä häät eivät ole peruuntumassa "force major" syystä, sillä onhan noita häitä kuitenkin tänäkin kesänä jo pidetty ja tullaan pitämään, toki häitä on peruttukin mutta peruutus on ollut luonteeltaan "vapaaehtoista" eikä valtiovallan pakon seurausta.

Onhan tässä kyllä laitettava painoarvoa sille että tilaajalle 600€ varausmaksu oli sopimusta tehdessä OK, ja hän sen myös suoritti eli myös täten omalta osaltaan laittoi tehtyä sopimusta täytäntöön. Eli hän on ollut itse todistettavasti sitä mieltä että summa ei ole liian suuri varausmaksuksi. Itse pidän varausmaksua suhteellisen suurena, mutta en mitenkään mahdottomana, ja Suomessa on sopimusvapaus joten asia on sen suhteen ihan kunnossa ja lain kirjaimen mukaan menty, näin minä näkisin asian.

Toivoisin että osapuolet saisivat keskenään asiaan kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun.

[ttuplai]

.... nyt valtiovalta on kieltänyt isot tilaisuudet.

Sellainen tarkennus että tämä 50 hlö raja koskee yleisötilaisuuksia, ei yksityistilaisuuksia. Häät voidaan pitää myös yksityistilaisuutena, mutta ei kylläkään kirkossa jonne on kaikilla vapaa pääsy. Myös yleisötilaisuudet voivat olla jo 500 hlö max, erityisjärjestelyin, joka kyllä onnistuisi isommassa kirkossa.

Minun mielestä nämä häät eivät ole peruuntumassa "force major" syystä, sillä onhan noita häitä kuitenkin tänäkin kesänä jo pidetty ja tullaan pitämään, toki häitä on peruttukin mutta peruutus on ollut luonteeltaan "vapaaehtoista" eikä valtiovallan pakon seurausta.

Onhan tässä kyllä laitettava painoarvoa sille että tilaajalle 600€ varausmaksu oli sopimusta tehdessä OK, ja hän sen myös suoritti eli myös täten omalta osaltaan laittoi tehtyä sopimusta täytäntöön. Eli hän on ollut itse todistettavasti sitä mieltä että summa ei ole liian suuri varausmaksuksi. Itse pidän varausmaksua suhteellisen suurena, mutta en mitenkään mahdottomana, ja Suomessa on sopimusvapaus joten asia on sen suhteen ihan kunnossa ja lain kirjaimen mukaan menty, näin minä näkisin asian.

Toivoisin että osapuolet saisivat keskenään asiaan kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun.

Oikeus on varmaankin lopullinen paikka missä saa sellaisen vastauksen joka pätee ... oikeudessa. Lienee turha spekuloida tilannetta, jossa olis kielletty vaikka yli 7,3 hengen tilaisuudet, koska nyt tilanne ei ole se. Tässä kuten muissakin oikeudellisissa jutuissa on aina sellainen sävy, et jossakin taivaassa olis oikea vastaus. Ei ole. SIksi oikeudestakin haetaan ennakkotapauksia ja välillä riidat roudataan ylimpään asteeseen saakka (joka välillä myös johtuu lakimiehistä eli heillä on oma lehmä mukana). Silti oikeudessakin jokainen keissi on omansa - ja sielläkin lopputulos on jossakin valistuneen arvauksen ja tikanheiton välissä (toki ammattilaisilla tikka osuu vähän paremmin kuin toriporukalla). Ihmiskunta olis elänyt yhdessä triangelia soitellen viimeiset 80 000v jos meillä olis edes liki samanlaiset käsitykset oikeudenmukaisuudesta - ongelma ei ole siinä, et toinen on väärässä vaan siinä, et kumpikin on oikeassa (omasta mielestä).

Mut häitä tosiaan järjestetään - ja aika isojakin. Luterilaisella kirjolla on omat sääntönsä (päivittivät 1.6), jotka ovat osittain kirkkokohtaisia (lähinnä siis kirkon koko rajoittaa). Katsotaanko häät yksityistilaisuudeksi vai ei - selkeästi kirkon kanta on ei, koska yli 50 hengen häät ovat monissa suurissa kirkoissa sallittuja.

Mun mielestä kuu on kaunis, uudet perunat parempia kuin vanhat, Canon paras kameramerkki ikinä ja toi keissi kandee setviä turpakäräjillä (tuun kuvaamaan ilmaseksi sen matsin jos saan laittaa omille sivuilleni kohtaan: "Varausten peruutukset").

[Puucee]

Asia ei täällä ratkea, enkä odota että täältä lopullinen totuus saadaan tai empatiaa puolin tai toisin, mutta mielestäni keskustelu on niin värikästä että jatkan sitä vielä, vaikka osa kiroaa jo tätä saivartelua!

Tämä tilanne ei ole Force majeure, koska mukaillut häät saisi järjestymään. Häiden siirroon syyt ovat nähdäkseni, koronaviruksen aiheuttamana:
- vähäisempi määrä ihmisiä kirkossa (seurakunnan päätös),
- riskiryhmäläisten poisjäänti,
- erityisjärjestelyt itse juhlassa,
- epävarmuus elokuun virusepidemian tilanteesta ja worst case scenarioon varautuminen (myös tilauksien perumisen suhteen hyvissä ajoin),

Mikään näistä ei todellakaan ole force majeure, mutta kaikki yhdessä saattaisivat olla ihan rationaalisestikin ajateltuna riittäviä perusteita häiden siirrolle tulevaisuuteen, etenkin kuluttajan oikeusturvan näkökulmasta. (eikä pelkkää emotionaalista vouhkaamista, vaikkakin itse juhlaan liittyy emotionaalinen aspekti joka päätöksenteossa otetaan huomioon)

Kömpelö vertaus: Jalkapallon EM-kisat järjestetään epidemiatilanteesta huolimatta. Lipun jo ostaneet pääsevät paikalle, mutta joutuvat katsomaan ottelua stadionin ulkopuolella väljästi asetetuilta penkeiltä screeniltä ilman oluttarjoilua. Jos lipun peruuttaa, pidätetään 1/3 lipun hinnasta eli 600 e (lipun hinta 1800 e huippupaikalle eturiviin, once in a lifetime tilaisuus johon säästetty pitkään). Toinen vaihtoehto on lipun siirto ilmaiseksi Suomen pelistä Albania - Lichtenstein otteluun, jolloin pääsee stadionille katsomaan.

Tuo varausmaksu on yksi asia joka tässä on herättänyt epäselvyyttä. Sopimuksessa nimittäin on mainittu että "allekirjoittamalla tämän sopimuksen asiakas sitoutuu maksamaan ennakkomaksun (ei palauteta), joka on 1/3-osa koko kuvauksen maksusta", koko kuvauksen maksu on siis 1800 e ja paketin loppuosa 1200 e maksetaan kuvauksen viikolla.
Tässähän voi ehkä tulkita että nimenomaan kuvauksen hinta (ja arvo) on 1800 e ja tämä 600 e on ennakkomaksu siitä kuvauksesta, eikä varsinainen varausmaksu päivän varaamisesta, vaikka sen funktio on nimenomaan varausmaksu. Vaikkakin lopulta sama asia, niin tietty sävy ero on, jolla tilaaja tavallaan määrittää nimenomaan sen kuvauksen arvon. Kannattaa siis katsoa nuo sopimusten kirjoitusasut kuntoon!

edit: nyt kun ajattelen tuota vertausta niin sehän on mietitty päin prinkkalaa. Paremmin siihen soveltuisi jos matkan ryhmälle olisi tässä tapauksessa varattu kuvaaja kuvaamaan matkaa ja ryhmäläisiä; nyt osa ryhmäläisistä joutuisi jäämään pois matkustusrajoitteiden vuoksi ja em. olosuhteet huomioiden matka päätettäisiin perua, jolloin mietinnässä olisi kuvaajalle maksettu varausmaksu.

[T71]

Tuo varausmaksu on yksi asia joka tässä on herättänyt epäselvyyttä. Sopimuksessa nimittäin on mainittu että "allekirjoittamalla tämän sopimuksen asiakas sitoutuu maksamaan ennakkomaksun (ei palauteta), joka on 1/3-osa koko kuvauksen maksusta", koko kuvauksen maksu on siis 1800 e ja paketin loppuosa 1200 e maksetaan kuvauksen viikolla.
Tässähän voi ehkä tulkita että nimenomaan kuvauksen hinta (ja arvo) on 1800 e ja tämä 600 e on ennakkomaksu siitä kuvauksesta, eikä varsinainen varausmaksu päivän varaamisesta, vaikka sen funktio on nimenomaan varausmaksu.

Se varausmaksu on vain termi ja se 600e on ennakkomaksu 1800e kokonaissummasta juuri kaltaisiasia asiakkaita varten, joilla on mielestään oikeus tulkita tilannetta niin, että heidän ei tarvitse nyt maksaa tästä kuvauksesta mitään, koska... sitä sun tätä force majeure...

[tehodia]

Asia ei täällä ratkea, enkä odota että täältä lopullinen totuus saadaan tai empatiaa puolin tai toisin, mutta mielestäni keskustelu on niin värikästä että jatkan sitä vielä, vaikka osa kiroaa jo tätä saivartelua!

Tottahan asiaa voi ajatella myös inhimilliseltä kannalta. Entäpä jos häät pidetään, kuvaaja tulee paikalle, saa sieltä koronatartunnan ja saa lopuikäiset keuhkovaivat?

Bisnes on tietysti bisnestä. Mutta kuvaajan voi mieltää toimivan myös asiakaspalvelutehtävässä. Miten kuvaaja voisi puolestaan auttaa asiakastaan vaikeassa tilanteessa? Millä tavalla hän voisi osoittaa (mahdollista) ystävällisyyttään, sekä innostustaan saada oikein mieleenpainuvia kuvia tärkeästä päivästä? Jokainen toimii omalla persoonallaan, mutta kuvaaja toimii osin myös koko ammattikunnan edustajana.

Täällä olleiden tietojen pohjalta olisin hääparina tyytyväinen, jos mahdollisesti hankalasta kuvaajasta pääsisi eroon noinkin "halvalla". Ehkä kuvaajan valinnassa on sattunut virheitä, ja nyt on vielä mahdollisuus korjata niitä virheitä valitsemalla toinen kuvaaja.

[Puucee]

Asia ei täällä ratkea, enkä odota että täältä lopullinen totuus saadaan tai empatiaa puolin tai toisin, mutta mielestäni keskustelu on niin värikästä että jatkan sitä vielä, vaikka osa kiroaa jo tätä saivartelua!

Tottahan asiaa voi ajatella myös inhimilliseltä kannalta. Entäpä jos häät pidetään, kuvaaja tulee paikalle, saa sieltä koronatartunnan ja saa lopuikäiset keuhkovaivat?

Bisnes on tietysti bisnestä. Mutta kuvaajan voi mieltää toimivan myös asiakaspalvelutehtävässä. Miten kuvaaja voisi puolestaan auttaa asiakastaan vaikeassa tilanteessa? Millä tavalla hän voisi osoittaa (mahdollista) ystävällisyyttään, sekä innostustaan saada oikein mieleenpainuvia kuvia tärkeästä päivästä? Jokainen toimii omalla persoonallaan, mutta kuvaaja toimii osin myös koko ammattikunnan edustajana.

Täällä olleiden tietojen pohjalta olisin hääparina tyytyväinen, jos mahdollisesti hankalasta kuvaajasta pääsisi eroon noinkin "halvalla". Ehkä kuvaajan valinnassa on sattunut virheitä, ja nyt on vielä mahdollisuus korjata niitä virheitä valitsemalla toinen kuvaaja.

Hyvin ja ystävällisesti sanottu.

Ymmärrän nyt kaikkien kommenttien jälkeen paremmin kuvaajien kannan ja tilanteen. Voin vain kuvitella kuinka paljon näitä peruuntumisia tulisi jos varausmaksua ei olisi, vaikka se varsin harvinainen käytäntö muilla palvelualoilla onkin.

Nyt allekirj. lopettaa vauhkoamisen, poistuu sinne mistä tulikin ja toivottaa kaikille hyvää juhannusta!



(palaa mahdollisesti valokuvausharrastuksen tiimoilta, Darktable jo ladattu ja vanha Sony kaivettu kaapista - tämän foorumin selauksen seurauksena)

[JL Anttola]

Jos asianosainen ottaa yhteyttä kuluttajaneuvontaan, niin olisiko paljon pyydetty, että kertoisit, mitä mieltä siellä oltiin? Vai oliko se jo esillä edellisessä vastauksessasi? Saattaa kuitenkin kiinnostaa monia.

Jos löysit valokuvausharrastuksen uudelleen, se on hienoa! Tervetuloa vaikka kuvien kanssa tänne palstalle joka tapauksessa, ja mukavaa ja pinnalla pysyvää juhannusta!

Jaakko

[©pjm]

Jos tulee liki tuplaten niin älkää välittäkö, näin loman jälkeen oli sähkösaunassa hieman häkää...

Onko foorumilla kellään oikealla ammattikuvaajalla mitään vastausta tuohon ongelmaan?
En kysele omaksi huvikseni vaan toisen ihmisen puolesta eli musta tuntuu ei välttämättä oikea vastaus vaan kyselin konkreettista ja virallista tietoa asiaan.

[JL Anttola]

Palataas vielä tähän, vaikka ei pitäisi...

Missä hyvänsä kauppa-aktissa, kun toinen osapuoli on yritys tai liikkeenharjoittaja tai ammatinharjoittaja, ja toinen osapuoli on yksityishenkilö, eli kuluttaja, on meillä seuraava tie erimielisyyksien selvittämiseen:

1. Yritetään löytää sopua keskenään.

2. Kysytään neuvoa kuluttajaneuvonnasta. Lausunnon kanssa voi yrittää uudelleen ratkaisua neuvottelemalla toisen osapuolen kanssa suoraan.

3. Viedään asia kuluttajariitalautakuntaan. Tämän elimen ei ole pakko ottaa sellaista tapausta käsittelyyn, mitä ei ole yritetty sopia kuluttajaneuvonnan kautta. Kuluttajariitalautakunta on puolueeton elin, jossa on edustajia sekä kuluttajien puolelta että liikkeenharjoittajien puolelta, lainopillista asiantuntemusta ja myös erityisalojen tuntemusta. Tämä kuluttajariitalautakunta esittää omaa ratkaisuaan riidan sopimiseksi, mutta sekään ei ole kuin suositus, sitä ei tarvi kenenkään noudattaa. Näillä lausunnoilla voi olla painoarvoa mahdollisessa oikeuskäsittelyssä.

4. Asian voi viedä oikeuteen riitatapauksena, ja oikeus on velvoitettu ratkaisemaan asia.

Yksikään valokuvaaja ei voi tietää oikeaa ratkaisua. Kuluttajariitalautakunnan esimerkkilistasta ei löydy tällä hetkellä koronaan liittyvää peruutusmaksutapausta. Jokainen tapaus on yksilöllinen, jokainen oikeusistunto on omansa. Hyvin pienet nyanssierot voivat olla ratkaisevassa asemassa siinä, mihin päin ratkaisu kallistuu. Jollain voi olla kokemusta omasta tapauksestaan toki, jos on prosessi läpikäytynä.

Musta tuntuu, tai haluaisin asian olevan näin, eivät ole todellakaan vastauksia tai ennakkotapauksia...

Jaakko Latvanen

[©pjm]

Suullinen sopimus ilman todistetta juttelulle eri asia kuin paperille tehty sopimus virallisesti riitatapauksessa. Eikö niin?

Oli niin tai näin niin osaako kukaan oikeasti ammattinsa puolesta antaa laillista vastausta kysymykseeni?

[JL Anttola]

Suullinen sopimus ilman todistetta juttelulle eri asia kuin paperille tehty sopimus virallisesti riitatapauksessa. Eikö niin?

Sopimuksen muodolla ei ole periaatteessa mitään merkitystä. On olemassa poikkeuksia sikäli, että esimerkiksi kaikki rekisteröitävät kaupan kohteet, esimerkiksi ajoneuvot tai kiinteistöt, niille on omat määrämuotonsa kaupan käynnissä. Yleisperiaatteena mikä hyvänsä sopimus on samalla tavalla sitova; suullinen, vessapaperille kirjoitettu, jollekin valmiille lomakkeelle tehty, mikä vain. Ero on tietysti siinä, että kun ajaudutaan riitaan, suullisen sopimuksen toteennäyttäminen on ihan pikkuisen hankalampaa kuin kirjoitetun.

Kun riita-asiassa ajaudutaan käräjille, on ymmärrettävä myös se, että oikeusistunnon tarkoitus ei ole halkoa pilkkuja sopimustekstistä, vaan tavoite ja tarkoitus on selvittää, mitä oikeasti tarkoitettiin. Ratkaisu perustuu siihen, mitä sopijakumppanit tarkoittivat sopiessaan, ei välttämättä unohtuneeseen pilkkuun tai kirjoitusvirheeseen. Mutta taas on selvää, että sitä tarkoitusta on vaikea jälkeenpäin löytää, varsinkin sitten, kun ollaan ajauduttu riitaan. Selvästi ja yksiselitteisesti kirjoitettu sopimusteksti allekirjoitettuna on aina kova sana.

Vielä korostan, että kuluttajansuojalaki on oma maailmansa, yritysten väliset riidat toinen maailma. Mitä olen koko ajan koettanut korostaa...

Jaakko

PS. Valokuvaajien kokemukseenkaan en tässä asiassa kovin paljoa painoa laita... ja toivottavasti joukossa ei ole sellaisia, jotka lähes jokaisen saamansa toimeksiannon selvittävät käräjillä...

[T71]

En taaskaan ymmärrä mikä on ongelma. Asiakas tekee tilauksen ja jostain syystä haluaa peruuttaa sen.
Tilanne voi muuttua eri syistä ja se, että asiakkaan unelma ei toteudu ei ole mikään syy kuvaajalle purkaa sopimusta ja antaa rahoja takaisin.
Jos haluaa asiata riidellä oikeudessa, niin asiakas menettää lisää rahaa. Sitten valitetaan naamakirjassa miten on ikävä kuvaaja se ja tämä.

offtopic: eilen tapasin kaupassa asiakkaan, joka reklamoi tiskillä siitä, että kodinkoneessa oli kuljetusteipit kiinni, kun koneen otti ulos paketista. Kyseli siinä, että pitäisikö ne teipit ottaa pois, kun niitä oli vaan siinä reunassa, josta luukku aukeaa.

[jaava]

Onhan tämä Korona tehnyt moneen asiaan hieman mutkia matkaan, eikä kaikki mene aikaisemmilla pelisäännöillä.
Minusta paras on alkaa keriä juttua auki Kuluttajaneuvonnan avulla, joka näyttää vielä tehdyn erityisen helpoksi ja käteväksi:
Kuluttajaneuvonta ohjeet
https://www.suomi.fi/palvelut/kuluttaja ... 1357b2a7a8

Kuluttajaneuvonta antaa keinot selvittää pienet tai suuret ongelmat, joita kuluttajalla on hankkimansa tavaran tai palvelun kaupassa. Kuluttajaoikeusneuvoja voi ottaa asian tarkempaan selvittelyyn, jos sille on oikeudelliset perusteet ja sovitella asiaa kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välillä.

Kuluttajaoikeusneuvoja:

• antaa kuluttajille ja yrityksille tietoa kuluttajan oikeuksista.
• avustaa ja sovittelee kuluttajan ja yrityksen välisessä riitatilanteessa.

Kenelle ja millä ehdoin
Kuluttajaneuvonta on tarkoitettu kuluttajan asemassa oleville henkilöille, jotka ovat ostaneet tavaran tai palvelun omaan tai perheensä käyttöön ja maksavat ne itse, eivätkä yrityksen tai toiminimen laskuun.

Saat nopeimmin yhteyden neuvojaan puhelimitse. Otathan asiaan liittyvät paperit valmiiksi esille, kun soitat kuluttajaneuvontaan. Voit asioida kuluttajaneuvonnan kanssa myös sähköisesti yhteydenottolomakkeella.

Lyhyesti Toimi näin (yo. sivulla parempi ohjeistus):

1. Tee valitus yritykselle: Ota aina ensin yhteyttä yritykseen, jonka kanssa olet tehnyt kaupat/sopimuksen.
   Voit käyttää Reklamaation tekemisessä yritykselle Reklamaatio-apuria.
   (http://www.reklamaatio-apuri.fi" onclick="window.open(this.href);return false;).
   Muista toimittaa reklamaatio itse yritykselle.
2. Ota yhteyttä kuluttajaneuvontaan: Jos valituksesi yritykselle ei tuota toivomaasi tulosta, ota yhteyttä kuluttajaneuvontaan. Sieltä saat maksutta opastusta ja sovitteluapua riitatilanteessa.