Kuvauskeikkojen peruuntuminen koronan takia

[hauusita]

Varausmaksu oli tässä 600 euroa (koko keikka 1800 e)

Ompas etupainotteinen sopimus, kun tilatessa joutuu maksamaan puolet...

Oikeastaan tuo on kolmasosa, eikä puolet. Taitaa itse asiassa olla aika tyypillinen varausmaksu. Tuon kokoluokan varausmaksu on valitettavasti hääkuvauspuolella tarpeen lähinnä sen vuoksi, että saadaan se tilaajaosapuoli sitoutumaan sopimukseen. Ilman varausmaksua käy helposti niin, että hääpari jatkaakin vielä kuvaajan etsintää ja vaihtaa kuvaajan, jos löytääkin mielestään paremman/edullisemman. Ilman varausmaksua alunperin kuvauksesta sopinut kuvaaja voisi sitten helposti jäädä ilman keikkaa sille päivälle, varsinkin jos peruutus tulee suht myöhäisessä vaiheessa.

[ttuplai]

Varausmaksu oli tässä 600 euroa (koko keikka 1800 e)

Ompas etupainotteinen sopimus, kun tilatessa joutuu maksamaan puolet, eikä tilatusta tuotteesta ole vielä mitään substanssia olemassa. Joutuuko kuvaajayrittäjä tekemään investointeja (kuvauspaikka, rekvisiitta, materiaalit, työkalut, työntekijöitä) hoitaakseen keikan, joka tekisi etupainotteisesta maksusta hieman ymmärrettävämmän.

Onko valokuvausalalla todella tällainen maksupainotus käytäntönä? 1800€ on kuitenkin iso raha.

Tokkopa tuosta mitään selvitystä on tehty. Noin lähtökohtaisesti valokuvaus on kohtuu villi ala ja käytännöt vaihtuvat sen mukaan (onhan noilla kattojärjestöillä joitain suosituksia). Jokainen saa Suomessa kutsua itseään valokuvaajaksi (esim. Islannissa studiokuvaajalla pitää olla koulutus). Mitä panostuksia kuvaaja on tehnyt ennen keikkaa on varmaankin ko. kuvaajan vastattavissa. Mut osa keikoista tulee vaikkapa jonkun nettisaitin kautta (= välittäjä) ja noilla on omat provikkansa. Eikä mikään estä kuvaajaa pyörittämästä bisnestä vuokrakamoilla (auto, kamerat, etc.). Eli silloin toi kohtuu suuri varausmaksu liittys normaalitilanteessa osittain noihin. Voishan hääkuvauksen pilkkoa atomeiksi ja hinnoitella jokaisen tunnin erikseen. Mailiin vastaaminen - 30 euroa. Hääpalaveri (sisältää mallinohjauksen) - 140 euroa. Vähän niinku pankit tai huoltoyhtiöt - sit jokainen papru ja käden liikautus maksaa hunajaa. Tai kunnon konsulttipalkkio - 700 euroa / tunti, jonka lopputuloksena on, et tarviit lisää meitin konsultointia.

Substanssi lienee nimellä pofo (ja puskaradio). Jos ei ny ihan rupea esimerkkikuvia kaunistelemaan - toki pofoon valikoituu pikkasen paremmat otokset. Toki toi 1/3 kuulostaa kovalta, koska hääkeikkoja myös perutaan aniharvoin eli keskimäärin riski on aika pieni. Toisaalta enempi harmittaa, et ite en ole älynnyt hinata varausmaksuja noin suuriksi. No jokaisella on oikeus määritellä oma hinnoittelupolitiikkansa - jos toi kyseinen kuvaaja tekee bisnestä vuodesta toiseen niin hän lienee jotenkin saanut sen toimimaan. Ehkä se korona-aikoina vähän iskee näpeille, mut harva valmistautuu kerran sadassa vuodessa oleviin tapahtumiin ennalta.

Mut maksetaan sitä Jaskallekin kuukausitolkulla firmassa palkkaa, vaikka tulosta ei näy missään (pitkissä projekteissa ja asiantuntijatehtävissä on välillä hyvin vaikea nähdä mitä toi jamppa on oikeesti tehnyt koko ajan - ja nousukausina kukaan ei edes ehdi kattomaan, koska meno on kovaa. Sit ihmetellään vuoden päästä, et mihin ihmeeseen ne rahat katos ja missä se substanssi on). Apurahoilla työskentelevät sit vielä erikseen. Luovat alat ovat oikeastaan hyvin erikoisia siitä, et usein joutuu tekemään homman puolivalmiiksi ennen kuin kukaan lyö latinkiakaan pöytään tai edes ottaa huomioon (esim. kirjailijat) eli maksut tulevat hyvin takapainotteisesti. Ainoastaan suuret starat voi vaatia isoja varausmaksuja (tai kustantaja lähtee mukaan ennen kuin ekat sata liuskaa on näytillä). Sitä paitti - ton punkunkin joutuu maksamaan etukäteen - mitään takuita saa hyvästä kännistä tai edes mausta. Piti olla kettumainen, takaa antava ja lopussa pirskahteleva, mut ihan samalta maistu ku viereinenkin.

[T71]

En ymmärrä tämän kuvaajan demonisointia tässä tapauksessa.
Kun kerran asian ydin on siinä, että varausmaksu suojaa kuvaajaa juuri niiltä ihmeellisiltä mielenmuutoksilta, joita naimisiin menemisessä jatkuvasti tapahtuu, niin se 600e varausmaksu on ok ja 300e siirrosta vähintä mitä voisin kuvitella. Nimittäin, kun kyse on tällaisen parisuhteen tilasta ja sen hetkisestä tunteesta riippuvaisesta asiasta ja se seuraavan kesän kuvaus saattaa mennä metsään miljoonasta eri syystä, niin älkää jooko julkisesti viitsikö itkeä tilannetta, että ammattikuvaaja tekee työtään näiden usein hermoheikkojen ja mielenmuutosten kourissa sätkivien asiakkaittensa kanssa ja yrittää siinä pitää puoliaan.
Hääkuvauksessa valitettavasti on monesti leipä hukassa, kun asiakas tekee mitä ihmeellisempiä mooveja, välillä aivan viime metreillä ja kertomatta sille kuvaajalle sanaakaan. Eikä nekään tapaukset ole tuntemattomia, että kuvaaja ei olekaan tervetullut niihin häihin, koska mitä nyt onkaan tapahtunut ja välillä on jopa käynyt niin, että hääpari on juhlailtana jo konkassa, morsian ainoa jolla ei ole kansallispuku päällä ja porukalla on alettu vaatimaan kuvaajalta vähän sitä etumaksua takaisin...

[Puucee]

En ymmärrä tämän kuvaajan demonisointia tässä tapauksessa.
Kun kerran asian ydin on siinä, että varausmaksu suojaa kuvaajaa juuri niiltä ihmeellisiltä mielenmuutoksilta...

Se on varmasti totta että tuo varausmaksu on sinänsä täysin tarpeellinen ja hyväksyttävä toimintatapa. Tässä ajattelisin kuitenkin että keskustelun ydin on siinä että mikä on kunkin toimijan yhteiskunnallinen vastuu ja mikä on reilua, kun koronavirustilanne on kuitenkin täysin ennalta-arvaamaton ja sinänsä vakavasti otettava asia. Todellakin voi olla, että koko viruksesta ei kuulla enää koskaan mitään, mutta aivan yhtä hyvin voi elokuussa olla teho-osastot täynnä. Uusi epidemia voi hyvinkin lähteä tällaisesta tilaisuudesta liikenteeseen, olipa riskit kuinka pieniä tahansa. Sen takia hallituskin varmaan suosituksiaan antaa. Voidaan tietysti ajatella että koko jouston pitäisi tulla tässä tilanteessa tilaajan puolelta, koska sopimus on mikä on -lisäksi kuten on mainittu niin tässähän voisi järjestää juhlat hallituksen ohjeistuksiakin noudattaen jos vähennettäisiin vieraita.

[Puucee]

https://www.cbsnews.com/news/copper-sta ... arassment/" onclick="window.open(this.href);return false;

When a Colorado woman died in a car crash, her fiancé not only faced grief, but also the threat of a lawsuit from the videography company the couple planned to use at their wedding.

Justin Montney lost his bride-to-be, 22-year-old Alexis Wyatt, in February. He told local news station KRDO that with his wedding canceled, he tried to get a refund for the $1,800 deposit paid to Copper Stallion Media, the videography company they had hired for the big day.

The company said the deposit was nonrefundable, and when Montney persisted, they not only refused the refund, they also threatened to sue him, Montney said. The company also created a website using his name — JustinMontneyWedding.com — which they used to rebut Montney's claims.


Näin jenkeissä :D, deal is a deal. No, Suomessa on tosiaan tuo kuluttajansuojalaki ilmeisesti tätä varten.

[hkoskenv]

No, Suomessa on tosiaan tuo kuluttajansuojalaki ilmeisesti tätä varten.

On, mutta en oikein näe miten se olisi tässä asiassa ostajan puolella. Sopimuskuvio on selvä ja tuollaiset ennakkomaksut vakiintuneita käytäntöjä, koska peruuntunut keikka aiheuttaa kuvaajalle tulonmenetyksiä. Korona tuskin vaikuttaa siihen, koska se on force major molemmille ja laki ei sinänsä kiellä asiakasta pitämästä häitä. Hyväntahtoisuuskin voi olla tällaisena aikana valokuvaajalle käytännön mahdottomuus oman talouden romahtamisen takia.

[Puucee]

No, Suomessa on tosiaan tuo kuluttajansuojalaki ilmeisesti tätä varten.

On, mutta en oikein näe miten se olisi tässä asiassa ostajan puolella. Sopimuskuvio on selvä ja tuollaiset ennakkomaksut vakiintuneita käytäntöjä, koska peruuntunut keikka aiheuttaa kuvaajalle tulonmenetyksiä. Korona tuskin vaikuttaa siihen, koska se on force major molemmille ja laki ei sinänsä kiellä asiakasta pitämästä häitä. Hyväntahtoisuuskin voi olla tällaisena aikana valokuvaajalle käytännön mahdottomuus oman talouden romahtamisen takia.

Meinaatko että force majeure ei tässä toimi, koska silloin yhtä hyvin kuvaaja voisi vedota siihen ja tällöin sopimuksen osalta hänen velvoitteensa (kuvaus) raukeaa, mutta varausmaksu jää? En olekaan pohtinut asiaa tältä kantilta koskaan.
Vai onko niin että tuo varausmaksu on tavallaan osamaksu kuvauksesta, ja tällöinhän tuo sama logiikka ei oikein toimisi. Tilaaja voisi vedota force majeureen (mikäli se katsottaisiin päteväksi, en sano että tämä tilanne on force majeure), sopimuksen purkuun ja koska sopimuksessa mainittua työtä ei ole lainkaan tehty, tulisi osamaksu palauttaa.

Vielä yksi ajatusleikki tuosta force majeuresta: entäs jos kokoontumisrajoitus olisi 20 henkeä, 10 henkeä, 5 henkeä? Häät pidettäisiin pastorin, kanttorin, pariskunnan ja kuvaajan kesken. Olisiko tämä tilanne kohtuuton este ja jos olisi, niin missä se raja menee ja miksi? Haluaisin vain tuoda esille että juhlalla ja juhlalla on mielestäni eroa ja kuvaus on sovittu nimenomaan juhlan kuvaamisesta, kuvaajaa ei ole muuten vain varattu tuolle päivälle.

[hkoskenv]

Vai onko niin että tuo varausmaksu on tavallaan osamaksu kuvauksesta, ja tällöinhän tuo sama logiikka ei oikein toimisi. Tilaaja voisi vedota force majeureen (mikäli se katsottaisiin päteväksi, en sano että tämä tilanne on force majeure), sopimuksen purkuun ja koska sopimuksessa mainittua työtä ei ole lainkaan tehty, tulisi osamaksu palauttaa.

Ei se ole osamaksu, vaan jonkinlainen vakuutus.

Vielä yksi ajatusleikki tuosta force majeuresta: entäs jos kokoontumisrajoitus olisi 20 henkeä, 10 henkeä, 5 henkeä? Häät pidettäisiin pastorin, kanttorin, pariskunnan ja kuvaajan kesken. Olisiko tämä tilanne kohtuuton este ja jos olisi, niin missä se raja menee ja miksi? Haluaisin vain tuoda esille että juhlalla ja juhlalla on mielestäni eroa ja kuvaus on sovittu nimenomaan juhlan kuvaamisesta, kuvaajaa ei ole muuten vain varattu tuolle päivälle.

En usko, että mikään rajoitus tai force major on tässä kohtuuton este. Varausmaksu on sopimus asiakkaan ongelmatilanteisiin, mukaanlukien force majorit, liittyvän riskin jakamisesta asiakkaan ja kuvaajan kesken ja asiakas hyväksyy osuutensa tekemällä sopimuksen. Vastaavasti sopimuksessa voitaisiin määrätä sopimussakoista kuvaajan peruessa osuutensa. Kuvaajat tuskin sellaisilla ehdoilla lähtevät sopimaan (paitsi laki velvoittanee palauttamaan varausmaksun sellaisessa tapauksessa), mutta firmojen kaupankäynnissä on tavallista, että sopimuksissa on määritelty taloudellisia seurauksia kummallekin sopijaosapuolelle sopimuksen täyttämättä jättämisestä. Yleensä force major -tilanteistakin on omat pykälät ihan kuluttajakaupassakin (yleensä firmat kieltävät kaiken vastuunsa). En tiedä mitä niihin sovelletaan oletusarvoisesti, jos ei mitään ole sovittu.

[Puucee]

En usko, että mikään rajoitus tai force major on tässä kohtuuton este. Varausmaksu on sopimus asiakkaan ongelmatilanteisiin, mukaanlukien force majorit, liittyvän riskin jakamisesta asiakkaan ja kuvaajan kesken ja asiakas hyväksyy osuutensa tekemällä sopimuksen...

Mielenkiintoinen näkemys, jos asia on näin niin mitään epäselvää tässä ei ole. Ihmettelen kuitenkin mikäli kuluttajansuojalaissa ei ole nimenomaan joku pykälä joka ns. pakkotilanteissa siirtää riskinkantoa yritykselle, vrt. tuo Amerikan keissi jossa niin ei käynyt.

[hkoskenv]

Mielenkiintoinen näkemys, jos asia on näin niin mitään epäselvää tässä ei ole. Ihmettelen kuitenkin mikäli kuluttajansuojalaissa ei ole nimenomaan joku pykälä joka ns. pakkotilanteissa siirtää riskinkantoa yritykselle, vrt. tuo Amerikan keissi jossa niin ei käynyt.

Kannattaa kysyä kuluttaja-asiamieheltä, minä en ole mikään lainoppinut ja voin olla väärässä. Laissa on usein kaikenlaisia ihmeellisiä pykäliä, jotka vaikuttavat eri tavoin ja oikeudenkäynnit ovat tunnetusti aina jonkinlaista arpapeliä, jossa juuri niiden ihmisten tulkinta siitä mikä keskenään kilpailevista lainkohdista ratkaisee juuri tämän asian. Mutta noin se minun käsittääkseni menee, jos kuluttaja erikseen sopimalla sopii siitä, että kantaa osan peruuntumisriskistä varausmaksun muodossa. Kannattaa tosiaan kysyä joltain tietävämmältä, mutta en suosittele kovin korkeisita odotuksia.

[tehodia]

Ompas etupainotteinen sopimus, kun tilatessa joutuu maksamaan puolet...

Oikeastaan tuo on kolmasosa, eikä puolet.

Onkohan tuossa ajateltu kokonaisuus näin: varausmaksu on 600 euroa ja varsinainen kuvaustehtävä 1200 euroa. Tietysti, jos ajatellaan 600 euroa ennakko-/osamaksuksi ja loppulaskuksi 1200 euroa niin silloin kolmasosa on ihan oikein. Minä miellän varausmaksun eri asiaksi kuin ennakkomaksun/käsirahan. Mutta monet tuntuvat ajattelevan sen olevan juurikin osamaksu (jolla tehtävän suorittaja voi tehdä esim tarvittavia valmistelevia hankintoja), jonka voi sitten pyytää takaisin, jos homma peruuntuu.

[JL Anttola]

"firmojen kaupankäynnissä on tavallista, että sopimuksissa on määritelty taloudellisia seurauksia kummallekin sopijaosapuolelle sopimuksen täyttämättä jättämisestä"

Tuossa lainaus hkoskenveen tekstistä. Ainakin minun silmiini tuo lainaus tuossa kohtaa viittaa täydellisesti väärin tulkittuun asiaan. Kertailen vielä, lukekaa tai olkaa lukematta, uskokaa tai olkaa uskomatta.

Suomessa on sopimusvapaus. Se tarkoittaa sitä, että saa tehdä minkälaisia vain sopimuksia, mutta kun tekee, niitä on noudatettava. Tehty sopimus pitää. Jos rikkoo sopimuksensa, joutuu korvaamaan kaikki aiheuttamansa kulut toiselle osapuolelle, sekä välilliset että välittömät.

Tämä on siis periaate. Sitten on laissa määritelty lukuisia poikkeuksia. Yksi poikkeus on kuluttajan suoja; toista osapuolta suojellaan silloinkin, kun hän on tehnyt itselleen huonon sopimuksen. Yksi poikkeus on työlainsäädäntö; vaikka työntekijä allekirjottaisi sopimuksen, missä lupaa tehdä työtä markalla tunti, sopimus ei ole pätevä. Yleisesti minkään lain rikkomiseen tähtäävää sopimusta ei voi muutenkaan tehdä, se ei ole pätevä (esim. palkkamurha...)

Yritysten välisissä sopimuksissa tuo "tehty sopimus pitää" on perusperiaate. Kun sopimukseen kirjoitetaan, että myöhästymissakko on tämä, se on sitä mahdollista myöhästyjää tai sopimuksen rikkojaa suojaava lauseke; kun toinen osapuoli sen hyväksyy, ei voi enää vaatia kaikkia kuluja, vaan vain sen sopimuksessa seisovan verran. Se ei ole petettyä suojaava lauseke, se on rikkojaa suojaava lauseke.

Kuluttajakaupassa on esimerkiksi sellainen takuulauseke, että tavaran on kestettävä se, mitä sen hintaiselta ja sellaiselta tavaralta voidaan yleisesti odottaa. Se on voimassa, vaikka mitään takuuta ei olisi myönnetty. Ja meillä kirjattu kahden vuoden takuu ei edes vapauta myyjää tuosta yleisestä kestämisestä, kuten monessa muussa maassa. Muualla kahden vuoden takuu on suoja myyjälle; sen jälkeen voi nostaa kädet pystyyn. Meillä edelleen katsotaan "yleisesti voi odottaa" -lauseketta.

Kun kameroitten takuusta on kyse, herrat valokuvaajat kärkkäästi kaivavat tämän kuluttajan suojan esille. Nyt, kun myyjä on valokuvaaja, onkin toinen ääni kellossa...

Tuo meidän kuluttajansuoja asiamiehineen, valtuutettuineen, neuvontoineen on siellä työskentelevien mielestä aika usein nimenomaan vahva suoja. Ihmisiä opetetaan, että saa tupeksia miten vain, aina on iso veli takana, ja antaa turpaan muille... vastuu omista toilailuista katoaa. Siksi pahasti pelkään, että kuluttajaneuvonnalla voi olla eri näkemys tuosta etumaksun palauttamisesta tässä mainitussa tapauksessa, kuin valokuvaajilla. Tai minulla. Valokuvaajan kannalta siinä tilanteessa olisi parempi pointti "jo syntyneet kustannukset" kuin "toteutumatta jääneet tulot". Jos tuo asia ostajaa kovasti kismittää, kuluttajaneuvonta taitaa olla ensimmäinen paikka, mistä kysyä; jopa tätä palstaa parempi paikka?

600 euroa on iso raha, minullekin. Silti en sen kokoisen asian kanssa kuitenkaan lähtisi käräjiä käymään, vaan neuvottelisin toisen osapuolen kanssa ihan itse.

Jaakko Latvanen

PS. En ole juristi minäkään, näitten asioitten kanssa jonkin verran työelämässä olen puljannut, mutta se tapahtui jo edellisellä vuosituhannella, joten voi jättää omaan arvoonsa, vapaasti.

[tehodia]

Meinaatko että force majeure ei tässä toimi, koska silloin yhtä hyvin kuvaaja voisi vedota siihen ja tällöin sopimuksen osalta hänen velvoitteensa (kuvaus) raukeaa, mutta varausmaksu jää? En olekaan pohtinut asiaa tältä kantilta koskaan.

Vielä yksi ajatusleikki tuosta force majeuresta: entäs jos kokoontumisrajoitus olisi 20 henkeä, 10 henkeä, 5 henkeä? Häät pidettäisiin pastorin, kanttorin, pariskunnan ja kuvaajan kesken. Olisiko tämä tilanne kohtuuton este ja jos olisi, niin missä se raja menee ja miksi? Haluaisin vain tuoda esille että juhlalla ja juhlalla on mielestäni eroa ja kuvaus on sovittu nimenomaan juhlan kuvaamisesta, kuvaajaa ei ole muuten vain varattu tuolle päivälle.

Tarkoitatko tilannetta, että kuvaaja voisi esim. väittää kuuluvansa riskiryhmään, eikä voisi sen vuoksi suorittaa sovittua tehtävää, ja silti varausmaksu jäisi?

Näillä näkyminhän on mahdollista, että tuo 50 henkilön rajoitus ei ole voimassa enää elokuun lopulla. Entä, jos kuvaaja palauttaisi esim puolet varausmaksusta, mutta rajoitus poistuisikin esim elokuun alusta. Voisiko kuvaaja puolestaan vaatia taas maksamaan takaisin palautettu summa peruutustapauksessa?

[JL Anttola]

Vielä muutama näkökohta.

Jos tuossa asiassa hullut alkaa käräjöidä, valokuvaajan ei kannata minun mielestäni tuoda esille sitä, että koronatilanteen takia ei ole muita töitä tarjolla. Sitä voi tuoda, että nimenomaan siksi etumaksu otetaan, että koko kesän sopimukset lyödään lukkoon noin puoli vuotta aikaisemmin, tilanteesta riippumatta. Ja jos on jo syntyneitä kustannuksia, ne ovat parempi pointti kuin saamatta jääneet tulot (jos siis myös työ jää tekemättä).

Taas ostajan kannalta voi korostaa, että kuvaajaa tarvittiin nimenomaan siksi, kun suunniteltu tilaisuus on iso, ja nyt valtiovalta on kieltänyt isot tilaisuudet. Ja että kuvauskeikka peruttiin monta kuukautta ennen tapahtuman ajankohtaa.

Jos häät peruuntuvat siksi, että paljastui että sulhanen on homppeli, tai kuvauskeikka siksi, että selvisi, että sulhasen pikkusiskon poikakaverilla onkin hyvä kamera, eikä maksullista kuvaajaa nyt tarvita ollenkaan, näitä ei kannata tuoda ostajan esille...

Tai minäpä suosittelenkin, että menkää käräjille tämän kanssa, ja kertokaa täällä, kuinka kävi. Ja mitä tuli maksamaan kenellekin...

Jaakko

[JL Anttola]

.

[tehodia]

Kun kameroitten takuusta on kyse, herrat valokuvaajat kärkkäästi kaivavat tämän kuluttajan suojan esille. Nyt, kun myyjä on valokuvaaja, onkin toinen ääni kellossa...

600 euroa on iso raha, minullekin. Silti en sen kokoisen asian kanssa kuitenkaan lähtisi käräjiä käymään, vaan neuvottelisin toisen osapuolen kanssa ihan itse.

Jaakko Latvanen

PS. En ole juristi minäkään, näitten asioitten kanssa jonkin verran työelämässä olen puljannut, mutta se tapahtui jo edellisellä vuosituhannella, joten voi jättää omaan arvoonsa, vapaasti.

Hääkuvaaja hankkii kameran yleensä jossain yritysmuodossa, jolloin kuluttajansuoja ei koske sitä kauppaa.

600 euroa on tietysti suhteellinen summa, ei se ole iso raha esim asuntoa ostettaessa. Mutta oleellistahan tässä kohtaa on se, että tilaaja on sopimushetkellä katsonut tuon ihan sopivaksi rahamääräksi varauksen varmistamiseksi. Teoriassa varausmaksu voitaisiin jättää kokonaan pois, mutta silloin kuvaajallakin olisi mahdollisuus vaikka viikkoa ennen ilmoittaa, että "sainkin paremman keikan (vaikka 4000 euroa), etsikää toinen kuvaaja". (Ai niin, eihän niin voi käydä, koska silloinhan tuon varausmaksun takia kuvaaja menettäisikin 2200 euroa, vaikka varausmaksun tarkoitus oli estää tulonmenetykset.)

Toinen oleellinen asia on sitten se, että koronaan ei kukaan ole täysin pystynyt varautumaan, ja olisiko silloin oikeudenmukaista kohtuullistaa varausmaksua, koska mahdollinen peruutus ei ole ollut yksin tilaajan mielenailahtelusta johtuva.

[hkoskenv]

Yritysten välisissä sopimuksissa tuo "tehty sopimus pitää" on perusperiaate. Kun sopimukseen kirjoitetaan, että myöhästymissakko on tämä, se on sitä mahdollista myöhästyjää tai sopimuksen rikkojaa suojaava lauseke; kun toinen osapuoli sen hyväksyy, ei voi enää vaatia kaikkia kuluja, vaan vain sen sopimuksessa seisovan verran. Se ei ole petettyä suojaava lauseke, se on rikkojaa suojaava lauseke.

Kyllä se suojaa molempia. Silloin ei kummankaan tarvitse käräjöidä siitä mitkä ne rikkomuksen aiheuttamat todelliset kustannukset ovat. Ne ovat usein hyvin tulkinnanvaraisia asioita paljonko jostain asiasta hyötyy tai sen tekemättä jättämisestä ottaa takkiin. Ja ainakin pienemmillä firmoilla molemmilta menee lakimiesten kuluihin enemmän kuin riita on. Kun molempien hyväksymä summa lukee sopimuksessa, niin se on sitten molemmille sitä myötä selvä eikä tarvitse alkaa arvailla oikeuden tulkintaa mitkä vahingot ovat "oikeasti" olleet ja ottamaan riskiä arvauksen onnistumisesta.

[javal]

.... nyt valtiovalta on kieltänyt isot tilaisuudet.

Sellainen tarkennus että tämä 50 hlö raja koskee yleisötilaisuuksia, ei yksityistilaisuuksia. Häät voidaan pitää myös yksityistilaisuutena, mutta ei kylläkään kirkossa jonne on kaikilla vapaa pääsy. Myös yleisötilaisuudet voivat olla jo 500 hlö max, erityisjärjestelyin, joka kyllä onnistuisi isommassa kirkossa.

Minun mielestä nämä häät eivät ole peruuntumassa "force major" syystä, sillä onhan noita häitä kuitenkin tänäkin kesänä jo pidetty ja tullaan pitämään, toki häitä on peruttukin mutta peruutus on ollut luonteeltaan "vapaaehtoista" eikä valtiovallan pakon seurausta.

Onhan tässä kyllä laitettava painoarvoa sille että tilaajalle 600€ varausmaksu oli sopimusta tehdessä OK, ja hän sen myös suoritti eli myös täten omalta osaltaan laittoi tehtyä sopimusta täytäntöön. Eli hän on ollut itse todistettavasti sitä mieltä että summa ei ole liian suuri varausmaksuksi. Itse pidän varausmaksua suhteellisen suurena, mutta en mitenkään mahdottomana, ja Suomessa on sopimusvapaus joten asia on sen suhteen ihan kunnossa ja lain kirjaimen mukaan menty, näin minä näkisin asian.

Toivoisin että osapuolet saisivat keskenään asiaan kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun.

[ttuplai]

.... nyt valtiovalta on kieltänyt isot tilaisuudet.

Sellainen tarkennus että tämä 50 hlö raja koskee yleisötilaisuuksia, ei yksityistilaisuuksia. Häät voidaan pitää myös yksityistilaisuutena, mutta ei kylläkään kirkossa jonne on kaikilla vapaa pääsy. Myös yleisötilaisuudet voivat olla jo 500 hlö max, erityisjärjestelyin, joka kyllä onnistuisi isommassa kirkossa.

Minun mielestä nämä häät eivät ole peruuntumassa "force major" syystä, sillä onhan noita häitä kuitenkin tänäkin kesänä jo pidetty ja tullaan pitämään, toki häitä on peruttukin mutta peruutus on ollut luonteeltaan "vapaaehtoista" eikä valtiovallan pakon seurausta.

Onhan tässä kyllä laitettava painoarvoa sille että tilaajalle 600€ varausmaksu oli sopimusta tehdessä OK, ja hän sen myös suoritti eli myös täten omalta osaltaan laittoi tehtyä sopimusta täytäntöön. Eli hän on ollut itse todistettavasti sitä mieltä että summa ei ole liian suuri varausmaksuksi. Itse pidän varausmaksua suhteellisen suurena, mutta en mitenkään mahdottomana, ja Suomessa on sopimusvapaus joten asia on sen suhteen ihan kunnossa ja lain kirjaimen mukaan menty, näin minä näkisin asian.

Toivoisin että osapuolet saisivat keskenään asiaan kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun.

Oikeus on varmaankin lopullinen paikka missä saa sellaisen vastauksen joka pätee ... oikeudessa. Lienee turha spekuloida tilannetta, jossa olis kielletty vaikka yli 7,3 hengen tilaisuudet, koska nyt tilanne ei ole se. Tässä kuten muissakin oikeudellisissa jutuissa on aina sellainen sävy, et jossakin taivaassa olis oikea vastaus. Ei ole. SIksi oikeudestakin haetaan ennakkotapauksia ja välillä riidat roudataan ylimpään asteeseen saakka (joka välillä myös johtuu lakimiehistä eli heillä on oma lehmä mukana). Silti oikeudessakin jokainen keissi on omansa - ja sielläkin lopputulos on jossakin valistuneen arvauksen ja tikanheiton välissä (toki ammattilaisilla tikka osuu vähän paremmin kuin toriporukalla). Ihmiskunta olis elänyt yhdessä triangelia soitellen viimeiset 80 000v jos meillä olis edes liki samanlaiset käsitykset oikeudenmukaisuudesta - ongelma ei ole siinä, et toinen on väärässä vaan siinä, et kumpikin on oikeassa (omasta mielestä).

Mut häitä tosiaan järjestetään - ja aika isojakin. Luterilaisella kirjolla on omat sääntönsä (päivittivät 1.6), jotka ovat osittain kirkkokohtaisia (lähinnä siis kirkon koko rajoittaa). Katsotaanko häät yksityistilaisuudeksi vai ei - selkeästi kirkon kanta on ei, koska yli 50 hengen häät ovat monissa suurissa kirkoissa sallittuja.

Mun mielestä kuu on kaunis, uudet perunat parempia kuin vanhat, Canon paras kameramerkki ikinä ja toi keissi kandee setviä turpakäräjillä (tuun kuvaamaan ilmaseksi sen matsin jos saan laittaa omille sivuilleni kohtaan: "Varausten peruutukset").

[Puucee]

Asia ei täällä ratkea, enkä odota että täältä lopullinen totuus saadaan tai empatiaa puolin tai toisin, mutta mielestäni keskustelu on niin värikästä että jatkan sitä vielä, vaikka osa kiroaa jo tätä saivartelua!

Tämä tilanne ei ole Force majeure, koska mukaillut häät saisi järjestymään. Häiden siirroon syyt ovat nähdäkseni, koronaviruksen aiheuttamana:
- vähäisempi määrä ihmisiä kirkossa (seurakunnan päätös),
- riskiryhmäläisten poisjäänti,
- erityisjärjestelyt itse juhlassa,
- epävarmuus elokuun virusepidemian tilanteesta ja worst case scenarioon varautuminen (myös tilauksien perumisen suhteen hyvissä ajoin),

Mikään näistä ei todellakaan ole force majeure, mutta kaikki yhdessä saattaisivat olla ihan rationaalisestikin ajateltuna riittäviä perusteita häiden siirrolle tulevaisuuteen, etenkin kuluttajan oikeusturvan näkökulmasta. (eikä pelkkää emotionaalista vouhkaamista, vaikkakin itse juhlaan liittyy emotionaalinen aspekti joka päätöksenteossa otetaan huomioon)

Kömpelö vertaus: Jalkapallon EM-kisat järjestetään epidemiatilanteesta huolimatta. Lipun jo ostaneet pääsevät paikalle, mutta joutuvat katsomaan ottelua stadionin ulkopuolella väljästi asetetuilta penkeiltä screeniltä ilman oluttarjoilua. Jos lipun peruuttaa, pidätetään 1/3 lipun hinnasta eli 600 e (lipun hinta 1800 e huippupaikalle eturiviin, once in a lifetime tilaisuus johon säästetty pitkään). Toinen vaihtoehto on lipun siirto ilmaiseksi Suomen pelistä Albania - Lichtenstein otteluun, jolloin pääsee stadionille katsomaan.

Tuo varausmaksu on yksi asia joka tässä on herättänyt epäselvyyttä. Sopimuksessa nimittäin on mainittu että "allekirjoittamalla tämän sopimuksen asiakas sitoutuu maksamaan ennakkomaksun (ei palauteta), joka on 1/3-osa koko kuvauksen maksusta", koko kuvauksen maksu on siis 1800 e ja paketin loppuosa 1200 e maksetaan kuvauksen viikolla.
Tässähän voi ehkä tulkita että nimenomaan kuvauksen hinta (ja arvo) on 1800 e ja tämä 600 e on ennakkomaksu siitä kuvauksesta, eikä varsinainen varausmaksu päivän varaamisesta, vaikka sen funktio on nimenomaan varausmaksu. Vaikkakin lopulta sama asia, niin tietty sävy ero on, jolla tilaaja tavallaan määrittää nimenomaan sen kuvauksen arvon. Kannattaa siis katsoa nuo sopimusten kirjoitusasut kuntoon!

edit: nyt kun ajattelen tuota vertausta niin sehän on mietitty päin prinkkalaa. Paremmin siihen soveltuisi jos matkan ryhmälle olisi tässä tapauksessa varattu kuvaaja kuvaamaan matkaa ja ryhmäläisiä; nyt osa ryhmäläisistä joutuisi jäämään pois matkustusrajoitteiden vuoksi ja em. olosuhteet huomioiden matka päätettäisiin perua, jolloin mietinnässä olisi kuvaajalle maksettu varausmaksu.