Filmi- ja digijärjestelmällä kuvaamisen ero

[olli R]

Aloittelija-palstalla oli mielenkiintoinen kysymys:

Kannattaa kyllä hankkia reilusti tietoa digijärjestelmistä ennenkuin siirtyy filmistä digiin tai "pettyy" koska ei ymmärrä digillä käytettävää eriävää kuvaustyyliä.

Hmmm... tää jäi jotenkin epäselväksi. Miten toi kuvaaminen eroaa digijärkkärillä ja filmijärkkärillä toisistaan?

Siirrän keskustelua tänne, sillä haluaisin ihmisten kokemuksia.

Itse en ole kuvannut filmijärjestelmällä koskaan. Kuitenkin monet filmillä kuvanneet ovat esittäneet saman kysymyksen minulle harkitessaan vaihtoa. Osaisiko joku molemmilla kuvannut esittää kokemuksiaan. Ja rajaus tosiaan pelkästään järjestelmäkameroihin ja ennenkaikkea kuvaamiseen, ei kameratekniikkaan.

Alustukseksi omia 'käsityksiäni':

Kokonaisuutena digi- ja filmijärkkäri ovat varsin samanlaisia. Ero on pienempi kuin filmi- ja digipokkarin ero.

Negalle ja digille kuvaaminen eroaa merkittävästi koska valotuksen vara on erilainen. Digin valotus pitää mitata valoisasta pinnasta (kuten dia) kun taas negalla varjosta.

Digin histogrammi ja esikatselu antavat mahdollisuuksia haarukoida helpommin, jos kuvauskohde pysyy aloillaan. Yleensäkin valotuksen oikeaksi varmistaminen on hiukan helpompaa.

Digin ja filmin erilainen koko tekee pienen eron syvätarkkuuteen. Ero on kuitenkin vain uuteen totuttelua, samanlaista kuin mitä tahansa uuden polttovälin objektiivia käyttöönotettaessa.

Osa säädöistä on siirtynyt eri vaiheeseen. ISO-arvoa ja valkotasapainoa ei ostetakaan filmin mukana vaan säädetään kuvatessa. Valkotasapainon säätö on jossain määrin uusi asia filmikuvaajille.

Osa kuvan laadusta tehdään vasta jälkikäsittelyssä (terävoitys, värien säätö). Jälkikäsittelyyn menee aikaa, kun ennen filmin kehittäjä tai repro teki hommat.

Isolla muistikortilla voi kuvata pitemmän session kuin filmille ja kortin vaihtaa nopeammin kuin filmin. Lisäksi kuitenkin tulee akkujenkin vahtiminen.

Kommentteja?

[torwinen]

Ainoa "pettyminen" joka minulla tulee mieleen voisi koskea digikameroiden dynamiikkaa joka on pienempi kuin negan vastaava.

Marko

[fangio]

Minulle suurin ero on ollut se, että enää ei tarvitse harkita niin paljon, että raaskiiko ottaa kuvan. Ja samasta syystä kaikkia manuaalisysteemejä ja nappuloita on päässyt paljon rennommin kokeilemaan. Eipä siinä itse kuvaamisessa niin suurta eroa muuten - vai pitikö saada asiantuntijamielipiden - no unohda sitten tämä.

Jos kennossa dynamiikka on vähemmän, niin sen voi paikata kuvaustoiminnan aktiivisemmalla dynamiikalla.

[harrin]

Osa säädöistä on siirtynyt eri vaiheeseen. ISO-arvoa ja valkotasapainoa ei ostetakaan filmin mukana vaan säädetään kuvatessa. Valkotasapainon säätö on jossain määrin uusi asia filmikuvaajille.

Minä siirryin digipokkarista filmijärkkäriin, ja koen suurimmaksi ongelmaksi juuri tämän. Valaistus pitää ottaa filmille kuvattaessa huomioon ihan eri tavalla, kun taas digillä on helppo säätää valkotasapaino.

ISO-arvon kohdalla taas toisinpäin, digissä ei yli 100:n arvoa pystynyt käyttämään kohinan vuoksi, mutta filmillä saa hyvää jälkeä ISO800:llakin. Okei, onhan vertailu vähän epäreilu pokkarin ja järkkärin kesken. Digijärkissä kohina ei ole juurikaan ongelma.

[Tuomo]

Minä siirryin digipokkarista filmijärkkäriin

Jännä kuulla, että joku digikameroita käyttänyt siirtyy filmijärkkäriin. Taidat olla nykyaikana harvinainen valokuvaaja, Harri.

[laite]

Itse en ole kuvannut filmijärjestelmällä koskaan. Kuitenkin monet filmillä kuvanneet ovat esittäneet saman kysymyksen minulle harkitessaan vaihtoa. Osaisiko joku molemmilla kuvannut esittää kokemuksiaan. Ja rajaus tosiaan pelkästään järjestelmäkameroihin ja ennenkaikkea kuvaamiseen, ei kameratekniikkaan.

Itse olen kuvannut niin filmijärkkärillä, kuin digijärkkärilläkin. Molemmat formaatit ovat vieläkin käytössä, riippuu täysin fiiliksistä kumman tyyppinen kamera lähtee mukaan. Joskus mukaan lähtee jopa molemmat kamerat, mutta yleensä yritän pärjätä yhden formaatin kameralla.

Ei tuo kuvaaminen hirveästi eroa (ainakaan Canonin digijärkkäriä verrattuna filmijärkkäriin, kokemusta D30, EOS-650, EOS-5, EOS-300 + vanhoja mekaanisia järkkäreitä "muutama" kappale). Ei noissa ne valotuksen perusteet muutu vaikka formaatti vaihtuu.

Kuvaustyyli on filmille ja digille itselläni sama: aukko ja aika kohdalleen (normaalisti aukon esivalinta tai täysmanuaali päällä) -> tarkennus + valotuksen lukitus -> uudelleenrajaus -> laukaisu.

[harrin]

Minä siirryin digipokkarista filmijärkkäriin

Jännä kuulla, että joku digikameroita käyttänyt siirtyy filmijärkkäriin. Taidat olla nykyaikana harvinainen valokuvaaja, Harri.

Jep, mutta en ainoa kuitenkaan.

Digikamera sai minut innostumaan valokuvauksesta. Ostin edullisen käytetyn filmirungon ja nyt laitan rahani hyvään optiikkaan, ja ostan rinnalle digirungon sitten, kun ovat järkevissä hinnoissa (isompi kenno, mieluusti täysikokoinen - ei kerrointa). Odotellessa kuvaan dialle.

[mikko]

Kyllä se digi alkaa jo lyömään itseään niin kovasti läpi. Ja tämä vaikuttaa filmien hintoihin samoin kuin kehitys palveluiden hintoihin, ja seuraus filmit kallistuvat ym.

Ajatelkaa ystäviänne ja tuttuja, ainakin minun lähes kaikki sukulaiset ovat jo ostaneet digit, tuo digi taitaa olla aika IN juttu, aina välillä on jokin elektroninen vempele mikä on todella suosittu ja se täytyy kaikkien ostaa.

Ja tekeehän digi kuvaamisesta halpaa, vain hyvät kuvat paperille.

[laite]

Jep, mutta en ainoa kuitenkaan.

Digikamera sai minut innostumaan valokuvauksesta. Ostin edullisen käytetyn filmirungon ja nyt laitan rahani hyvään optiikkaan, ja ostan rinnalle digirungon sitten, kun ovat järkevissä hinnoissa (isompi kenno, mieluusti täysikokoinen - ei kerrointa). Odotellessa kuvaan dialle.

Oma valokuvausharrastus alkoi myöskin digipokkarista, sitten rinnalle tuli filmijärkkäri ja muutama kuukausi sitten digipokkari vaihtui digijärkkäriin. Filmijärkkäreitä on tullut haalittua nurkkiin pyörimään (välillä jopa riesaksi asti), mutta ainahan noille rungoille keksii jotain käyttöä.

[Gillis]

Heti mieleen juolahtavat esim. se että pitää oppia käyttämään ISO-herkkyyttä yhtenä muuttujana kun valoitusta valitaan, perinteisestihän se on filmikuvauksessa ollut lähinnä vakio. Toinen asia on valkotasapainon oppiminen, ettei tarvitse käyttää erikoisfilmejä tai filttereitä sen asian hoitamiseksi. Ja monet muutkin filtterit voi tehdä fotarissa digitaalisesti.

Ja esim. kun kuvaa voi pistää huomion vähän muihin asioihin kuin filmikameralla, koska jotkin asiat pystyy helposti korjaamaan digitaalisesti. kuten monet rajausseikat ym. näin jaa aikaan muuhun sommitteluajatteluun.

Jo jokseenkin laaja atk-taito on vaadittava digijärkkärin käyttäjältä. Tähän homma kaatuu monelta.

Noin yleisestihän monet filmikuvaajat ovat "pettyneet" kun ovat siirtyneet digiin. Eteenkin dpreview.com on hyvä paikka, siellä on melkein päivittäin näitä "olen kuvannut ammattilaisena 30 vuotta, ostin juuri digin ja tulos ei ole lähelläkään sitä mitä filmirunkoni tekee!", uusille asioille avoimet ihmiset palaavat kuukauden parin kuluttua mahtavilla digikuvilla, ne vähemmän avoimet myyvät digirungon eBayssa puoleen ostohintaan.

[laite]

Heti mieleen juolahtavat esim. se että pitää oppia käyttämään ISO-herkkyyttä yhtenä muuttujana kun valoitusta valitaan, perinteisestihän se on filmikuvauksessa ollut lähinnä vakio. Toinen asia on valkotasapainon oppiminen, ettei tarvitse käyttää erikoisfilmejä tai filttereitä sen asian hoitamiseksi. Ja monet muutkin filtterit voi tehdä fotarissa digitaalisesti.

Ja esim. kun kuvaa voi pistää huomion vähän muihin asioihin kuin filmikameralla, koska jotkin asiat pystyy helposti korjaamaan digitaalisesti. kuten monet rajausseikat ym. näin jaa aikaan muuhun sommitteluajatteluun.

Itselläni tuo ISO pysyy 99% tapauksista lukittuna ISO 400 kohdille. Jos ISO 400 ja 1.8 tai 2.8 valovoimainen objektiivi ei riitä, niin jää kuvakin ottamatta. Rajaukset hoidan myöskin 99% kuvanottovaiheessa, eipä tarvitse stressata photoshopin kanssa.

Niinjoo, piti vielä ensimmäisessä viestissä sanoa se, että kuvaan pelkästään raw:na, jolloin ei tarvitse stressata edes tuosta valkotasapainon säätämisestä kuvausvaiheessa.

[Tuomo]

ostan rinnalle digirungon sitten, kun ovat järkevissä hinnoissa (isompi kenno, mieluusti täysikokoinen - ei kerrointa). Odotellessa kuvaan dialle.

Onneksi kehitys menee digikameroissa sen verran kovaa vauhtia eteenpäin, ettei sinunkaan varmasti tarvitse kauaa odotella.

Kyllä se digi alkaa jo lyömään itseään niin kovasti läpi. Ja tämä vaikuttaa filmien hintoihin samoin kuin kehitys palveluiden hintoihin, ja seuraus filmit kallistuvat ym.

Itse asiassa valokuvausliikkeiden kehityspalveluille on ollut enemmän kysyntää nyt digiaikana kuin ennen filmiaikana. Tämä johtuu siitä, että moni digikuvaaja kehittää edelleen kuvansa valokuvausliikkeessä paperille. Meillä Jyväskylässäkin moni valokuvausliike on viime vuosina uusinut labrakalustoansa juuri lisääntyneen kysynnän ja kilpailutilanteen vuoksi. En siis näe, että kehityspalvelut kallistuvat digitaalisuuden vuoksi. Jos hinnat nousevat, se johtuu mielestäni enemmänkin inflaatiosta ja muista sellaisista seikoista.

[laite]

Itse asiassa valokuvausliikkeiden kehityspalveluille on ollut enemmän kysyntää nyt digiaikana kuin ennen filmiaikana. Tämä johtuu siitä, että moni digikuvaaja kehittää edelleen kuvansa valokuvausliikkeessä paperille. Meillä Jyväskylässäkin moni valokuvausliike on viime vuosina uusinut labrakalustoansa juuri lisääntyneen kysynnän ja kilpailutilanteen vuoksi. En siis näe, että kehityspalvelut kallistuvat digitaalisuuden vuoksi. Jos hinnat nousevat, se johtuu mielestäni enemmänkin inflaatiosta ja muista sellaisista seikoista.

Filmi kehitetään ja paperikuvat vedostetaan. Tai tulostetaan, mikä lieneekään nykyään tekniikkana.

[trombi]

Filmikameralla kuvatessa valkotasapainoon ei voi vaikuttaa eikä ISO-arvoa muuttaa sen jälkeen kun filmi on ladattu sisään. Käytännössä päivänvalofilmi on ainoa mahdollinen, koska tungsten-kamaa ei saa joka kioskista. Ja tuolle filmityypille syntyy hehkulamppu- tai halogeenivalaistuksessa, puhumattakaan erityyppisistä loisteputkista, mahtavia värivirheitä. Tai no, voihan sitä filmiä prässätä, mutta kehityksestä selviää sitten vain ammattilabbis. Silloinkin on valotettava koko rulla samalla ISO-arvolla.

Kuvaapa digillä sitten RAWia tai JPGejä, aina on mahdollisuus veivata jälkikäteen.

Mikko kirjoitti: "Ajatelkaa ystäviänne ja tuttuja, ainakin minun lähes kaikki sukulaiset ovat jo ostaneet digit".

Tuskinpa ne digijärkkäreitä ovat hankkineet?! Mutta totta on että kohta joka 8-vuotiaalla pirpanalla on joku pikkuinen digipokkari.

[mikko]

Noin yleisestihän monet filmikuvaajat ovat "pettyneet" kun ovat siirtyneet digiin. Eteenkin dpreview.com on hyvä paikka, siellä on melkein päivittäin näitä "olen kuvannut ammattilaisena 30 vuotta, ostin juuri digin ja tulos ei ole lähelläkään sitä mitä filmirunkoni tekee!".

Homman idea on uuden oppiminen, kuinka moni olisi innostunut kun tietokone olisikin vaihtunut yhtäkkiä linux koneeksi, kyllä siinä hermo menisi.
Lisäksi monet vanhemat vannoutuneet filmikuvaajat ovat tietokoneen käytössä aika hukassa, onnistuneetkin digikuvat vaativat jatko käsittelyä ja taitavaa sellaista.
Kuka nyt omaa osaamattomuuttaan toisille kehuisi?

Tuo viimeinen lause on aivan totta, digi tekee paljon parempaa jälkeä kuin filmi.


Laite, miksi ihmeessä pidät iso-lukua lukittuna 400 kohdalle? valoisassa saisit tarkempia kuvia pienemmällä isolla. Onko kamerasi valikoita hankala käyttää?

[laite]

Laite, miksi ihmeessä pidät iso-lukua lukittuna 400 kohdalle? valoisassa saisit tarkempia kuvia pienemmällä isolla. Onko kamerasi valikoita hankala käyttää?

Ei tarvitse pienentää kun kuvalaatu on niin hyvä ISO 400:lla. tuolla ISO arvolla tulee huomattavasti vähemmän kohinaa kuviin kuin esim sonyn 828:ssa ISO 64:llä. Eihän noita ole vaikea käyttää, kyllä mulla toi iso-säätö on yhden peukalonpainalluksen päässä, eipä tule vain siihen koskettua juuri koskaan.

[mikko]

Ei tarvitse pienentää kun kuvalaatu on niin hyvä ISO 400:lla.

Ok, mutta kuten itsekin tiedät iso 100 tulee vielä ja vielä parempaa jälkeä.

[torwinen]

Laite, miksi ihmeessä pidät iso-lukua lukittuna 400 kohdalle? valoisassa saisit tarkempia kuvia pienemmällä isolla. Onko kamerasi valikoita hankala käyttää?

Ei tarvitse pienentää kun kuvalaatu on niin hyvä ISO 400:lla. tuolla ISO arvolla tulee huomattavasti vähemmän kohinaa kuviin kuin esim sonyn 828:ssa ISO 64:llä. Eihän noita ole vaikea käyttää, kyllä mulla toi iso-säätö on yhden peukalonpainalluksen päässä, eipä tule vain siihen koskettua juuri koskaan.

Itse pidän herkkyyden 100ssa aina kuin mahdollista. Voipahan aina huoletta vääntää valotuksen kompensointia raakadatakonvertterissa. ISO400 + 1 aukon kompensointi alkaa jo näkyä.

Marko

[laite]

Itse pidän herkkyyden 100ssa aina kuin mahdollista. Voipahan aina huoletta vääntää valotuksen kompensointia raakadatakonvertterissa. ISO400 + 1 aukon kompensointi alkaa jo näkyä.

Joo, alkaahan se. Silloin voi tietysti miettiä, että onko ruutu valotettu oikein jos korjailua joutuu suorittavaam noin paljon.

[torwinen]

Itse pidän herkkyyden 100ssa aina kuin mahdollista. Voipahan aina huoletta vääntää valotuksen kompensointia raakadatakonvertterissa. ISO400 + 1 aukon kompensointi alkaa jo näkyä.

Joo, alkaahan se. Silloin voi tietysti miettiä, että onko ruutu valotettu oikein jos korjailua joutuu suorittavaam noin paljon.

Niin voi juu :)

Varsinkin sisätiloissa salamalla (ulkoinen tietysti) kuvatessa valotuksen onnistuminen sataprosenttisesti on harvinaista. Aina tarvitaan korjausta, joskus enemmä ja joskus vähemmän. Joskus jopa yhden aukon verran.

Marko