jaava kirjoitti:Ennen vaihdettiin filmi sen mukaan mitä ja missä kuvattiin, ja nyt voisi vaihtaa kennon sekä suodattimet. Mikä tässä niin ihmeellistä on.
Kun vaihtelin aikoinaan filmiä tarkoituksenani saada tietynlaista lopputulosta sen avulla (ei sekoiteta tähän yhtälöön kehittämisprosessia, sillä sen ulkoistin muualle), niin digillä saman vaikutusalueen saan raakakuvaamalla ja jälkikäsittelysoftilla. Siihen en tarvitse lisäksi mitään kennojen vaihtoa, miksi tarvitsisin kun jo nykyisen laitteiston suorituskyky on sellaista luokkaa, etten parhaalla tahdollanikaan osaisi kuvitella että ketään valokuvaaja kyseenalaistaa sen riittämättömyyttä mihinkään.
Kennojen vaihdot esim. nyt sitten ir-kuvauksineen ovat niin marginaalihommaa, etten millään muotoa näe että valmistajien olisi ilman taloudellista itsemurhaa järkevää ottaa moista ominaisuutta yleiskäyttöön versus käsi kuluttajan kukkarolla.
Siinä kohtaa hra Maffer oikeilla jäljillä, että näin halutessaan sellaisen voisi "modauttaa"/vaihdattaa kameraan sen ketä haluaa, löytyyhän niitä virityspajojakin autoilla ja modataan niitä hifilaitteitakin, kuten esim. itse henk.koht. tehnyt jo alunperin hintavalle vinyylisoittimelleni, mutta pointti siinä että tämän tapaiset muutostyöt, tulivat ne sitten tehtaalta valmiina tahi teetetään/tehdään jälkikäteen, ne ovat aina poikkeuksetta perusaihioitaan kalliimpia tuotteita ja kuka niistä on valmis maksamaan extraa kun jo perusaihionkin tuottama laatu on hyvää.
Mutta, onko nyt kovinkaan relevanttia mennä suurena totuutena julistamaan tuolta pohjalta että se on ainut ja oikea tehdä tuotteita/harrastaa ? Ei ja vielä kerran ei. En minäkään näe että omaa harrastekalustoani edullisemmat tuotteet olisivat sen huonompia, varmasti antavat käyttäjilleen sen tarpeet tyydyttävän kokemuksen millaista sitten ovatkin hakeneet valinnoillaan takaa, vaan pitäisikö minun sitten alkaa tuomitsemaan heidän valintojaan koska eivät tee samoin kun minä teen ? Taas jälleen kerran EI.
Tuohon marginaalihommaan vielä palatakseni versus valmistajan markkinatilanteiden kiinnostus mitä meille kuluttajille oltaisiin valmiit mitäkin tekemään noiden vaihdettavien kennojen suhteen, esimerkkinä ajatellaan nyt vaikka jalustan käyttöä, sillä mielenkiinnosta rekisteröin taannoisella linnanmäen valokarnevaaleilla ollessamme että henkilöt jotka kuvasivat järjestelmäkameroilla (kyllä, se on vakiintunut termi tietylle tuoteryhmälle, joten ei saivarrella sen käytöstä tämän enempää, koska kaikki varmasti ymmärtänevät mitä kyseisellä termillä tarkoitetaan), niin heistä jotka käyttivät tällöin jalustaa, se prosenttiluku oli n. 5 %
Eli jos tuontyyppisellä tapahtumalla, jossa niissä asiayhteyksissä sen käytölle on selkeä hyöty olemassa, käyttöprosentti on tuota luokkaa ja kyseessä kuitenkin niinkin simppeli ja olennainen osa valokuvausta, niin mikäköhän mahtaa olla käyttöprosentti vaihdettavien kennojen osalta versus taas yksi monimutkainen muuttuva tekijä ennestään jo alati monimutkaistuviin kameralaitteisiin, kun sekin vielä entisestään kaikenlisäksi nostaisi tuotteen x hintaa ?
Villi veikkaus että se ei ole aiemmin mainitsemani 5% vaan enemmänkin 0,5%, joten tästä lähtökohdasta/ajatusmallistani lähestyn tätä kupletin juonta.
Tiedä sitten olenko 56-vuotiaana jo niin ikäloppu että omaksuminen tällaisille detaljeille ei ole se the juttu, ehkäpä uudempi kuvaaja-sukupolvi sitten, mutta epäillä sopii, sillä faktana lienee että tuollaisten "uudistusten" voisi ajatella nostavan tuotteiden hintaa, jolloin pois suljetaan ostohousujaan prässäävien joukoista ne lukuisat harrastekuvaajat, joista minä itseni mukaanlukien kuvaamme ns. keskihintaluokan laitteistoilla, eli meitä tuskin kannattanee lähestyä kaupustelijan taalan kuvat silmissään kiiluen ja mitä jää jäljelle?
Jää ne hippasen vakavammin kuvauksiinsa suhtautuvat harrastavat henkilöt, joilla on "sitä liitua milä piirtää", vaan mikä on heidän kiinnostuksensa taso esim. ir-kuvauksiin ym. vst. mitä kennonvaihdolla saavutetaan, veikkaan edelleen (oikaiskaa toki jos olen villine veikkauksineni väärässä) prosentin olevan semisti alhaista luokkaa, eli taasen tullaan yhtälöön, jossa pitää miettiä sitä kameravalmistajan taloudellisen itsemurhan mahdollisuutta versus kysynnän ja tarjonnan laki.
En tiedä, voin mennä ajatuksineni pahastikin metsään, sillä otantana voin olla väärä kohdehenkilö, kun itselleni riittää perushyvä (mikä sekin sitten on, sen määrittelee kukin henk.koht.) JÄRJESTELMÄKAMERA ja siihen päälle muutama kuvankäsittelysofta blugareineen, joilla koen saavani filkan vaihtoa vastaavan hyödyn.
Summa summarum, näin me harrastetaan eri lailla itse kukin, eikä tuomita muiden valintoja, sillä siitähän tässä on kyse, mielihyvän hakemisesta mukavan harrastuksen parissa ja sellaiseen yhtälöön kuluu suvaitsevaisuus, ei ehdottomuus, siksi niin kärkkäästi olen välillä nostanut sitä kuuluisaa kattia pöydälle näissä asiayhteyksissä. Niinkuin Eput lauloivat, anna kaikkien kukkien kukkia....
Miksi ajaa BMW:llä, kun voi lentää LSD:llä.
