RIP Järjestelmäkamera

[mremonen]

Kuten kaikki oikeasti valokuvaukseen perehtyneet tietävät (sinä mukaanlukien), mielenkiintoisia valokuvia harvoin otetaan keskipäivän kovassa valossa. Kaikki karvahattu luurikuvaajat toki ottavat milloin sattuu, mutta oikeat valokuvausharrastajat tietävät, että mielenkkintoisin valo/varjot ovat illalla, yöllä ja aamulla.

Kyllä, mutta eikös se kysymys - tai tuhannen taalan vastaus - ole, että onko niitä "oikeita valokuvausharrastajia" riittävästi elättämään kaksikymmentätuhatta kallispalkkaista insinööriä. Tällä hetkellä pahasti näyttää, että ei ole.

Kyllä Tokkimanin 39€ akkuporakoneella jotain voi ruuvata&porata, mutta ammattilaset ja semi-prööt käyttävät ihan eri luokan akkuporakoneita - ja erittäin hyvästä syystä. Sama juttu kameroiden kanssa.

Mutta sitä ruuvia katsomalla ei selviä, onko se ajettu siihen lautaan 39 EURon Tokkimannin poralla vai kullitetulla ammattilaislaitteella, jonka karan ovat paikalleen kiertäneet neitsyet reittä vasten. Pitkälti sama koskee myös valokuvaa. Lopputulos ratkaisee. Totta on, että kaikkea ei kännyllä saa aikaiseksi, mutta myöskään ne ammattilaisvehkeet ei tee paskasta konvehtia, kuten on moneen kertaan täällä todettu.

Totta on, että se ammattilaislaite rullaa vielä silloinkin kun tokkimannin laite on SER-laatikossa. Toisaalta jos on tarve laitteelle kerran vuoteen, ei kannata hankkia konetta, jonka teoreettinen ikä tuolla käytöllä on 1000 vuotta.

Lisäksi siinä vaiheessa, kun se 50k€ laitteella kuvaava vielä aukaisee niitä tummia päitä Lightroomissa, on kännykuvaajamme jo julkaissut kuvan instassa, facessa ja twitterissä. Ja on siirtynyt jo uuteen kohteeseen. Yesterdays news is old news. Ja nuo julkaisualustat paskovat kuvan joka tapauksessa, joten se 18EV@60mpix menee auttamatta hukkaan.

Kokonaan toinen juttu sitten tavoitteellisesti ja/tai ammatikseen kuvaavat. Kysymys vaan kuuluu, että kuinka suurta overheadia se porukka pystyy elättämään.

[Sakke_K]

Mafferille on turha väittää vastaan, uskokaa jo. Jokainen on vahva uskossaan, varsinkin Maffer.

Tottakai kännykät syövät kaikkia muita entisiä tapoja kuvata. Mitä sitten? Ennen moni osti edullisen järkkärin kun halusi kuvata, koska oli kuullut että niissä on erinomainen kuvanlaatu. No, jos ei pidä tekniikasta huolta, niin *sensuroitu* kuviahan niillä roiskimalla tulee. Kännykällä on kiva räiskiä, ja aina välillä varmaan saa kivoja kuvia... mihin sellainen kuvaaja enää tarvitsee muuta kuin kännykän? Kuvien määrä on noussut valtavasti, koska nekin ketkä ennen eivät kuvanneet, kuvaavat nyt puhelimella. Antaa mennä vain.

Hyppäävät Mafferismin mukaan sitten kännykästä suoraan Phase One:en, jos alkaa oikea kuvaaminen kiinnostaa :-)

[aikaarska]

Snapseed on ehkä paras kuvankäsittelysofta mitä luureista löytyy. Mutta kännykän näytöllä on aika haastavaa saada kuva näyttämään sellaiselta kun mitä kunnollisella kalibroidulla isolla tietokonenäytöltä pystyy tekemään.

[ttuplai]

Riitta ja Pentti ostaa taas kun Seurassa on artikkeli kuinka helppo ja parempi uuden sukupolven hopeakuula on. Näin se käy. Täytyy siis vakuuttaa että iLuuri onkin huono ja vaikea.

Riitta ja Pentti palaa kulutustottumuksissa järkkäreihin, kun he alkavat taas ratsastamaan yksisarvisilla töihin - olen kuullu, et jopa Atlantiksessa puhaltavat uudet tuulet ja sähköfillari on syrjäyttänyt yksisarviset menopeleinä - pitääkö huhu paikkaansa? Täällä meillä päin kulutusta ei määrä tekninen paremmuus vaan erilaiset trendit ja statuksen näyttäminen - ja paluu vanhaan on harvinaista. Tänä kesänä ei kandee ylpeillä polleena uudella Grillillä vaan nyt rivarin/omakotitalon pihaan laitetaan uima-allas ja pitsauuni. Ja meillä muoti kyl toistaa itseään, mut samalla se aina myös uudistaa itsensä - ehkä 15v päästä järkkäri on taas IN, kun siihen saadaan mekkoon/shortseihin sopivat kuoret, mut suurempi todennäköisyys lienee, et järkkärit palaavat syntysijoilleen eli jäävät muutaman harrastajan ja ammatilaisten vehkeiksi - parin vuosikymmenen piikki oli oikeastaan vain hairahdus, sillä oikeasti harva haluaa tai tarvitsee moisen järkäleen - kengänkärkikameran saa paljon helpommin hameen alle.

Stillikuvaaminen on ehkä yleisesti vähentynyt ja se lupaa hyvää ammattikuvaajille (ja kauhunhetkiä suvun ainoan järkkärin omistajalle) - esim. häissä nuoret/nuoremmat pitää puhelimet poissa ja nauttivat juhlista - sen sijaan Maikkimummo ja pari muuta iäkkäämpää sukulaista räiskii koko illan.

[ttuplai]

Kuten kaikki oikeasti valokuvaukseen perehtyneet tietävät (sinä mukaanlukien), mielenkiintoisia valokuvia harvoin otetaan keskipäivän kovassa valossa. Kaikki karvahattu luurikuvaajat toki ottavat milloin sattuu, mutta oikeat valokuvausharrastajat tietävät, että mielenkkintoisin valo/varjot ovat illalla, yöllä ja aamulla.

Itseasiassa kovalla valolla saa keskipäivällä erittäin hyviä kuvia - varsinkin mv-kuvat rakennuksista,mut myös ihmistä toimivat - kova valo on vaan vähän haastavampi ja vielä haastavampi on hyväksyä, et sieltä mustasta ei tarvii kaivaa jokaista detaljia esiin vaan syvät varjot on tosi jees - tai siis varjot tekevät itse kuvan. Lässynlässyn pehmeästä valosta on tullu sellanen wannabe-porukan juttu, koska se on niin umpihelppoa kuvata. Kasvillisuuden/luonnon kanssa tilanne suattaapi olla toinen - tai ainakan mie on onnistu oikein kovaa valoa yhdistämään niihin. Ei ole olemassa huonoja valokuvauskelejä, mut on olemassa helppoja ja haastavia kelejä.

[hkoskenv]

Riitta ja Pentti ostaa taas kun Seurassa on artikkeli kuinka helppo ja parempi uuden sukupolven hopeakuula on. Näin se käy. Täytyy siis vakuuttaa että iLuuri onkin huono ja vaikea.

No onnea matkaan sitten vaan kansalaisten vakuuttamiseen, että iLuuri on ihan *sensuroitu*, kun iLuurilafkan vuotuinen markkinointibudjetti on jotakuinkin sama kuin kaikkien valokuvauksen keksimisestä lähtien myytyjen kameroiden yhteishinta nykyrahaksi muutettuna. Mutta valitettavasti en nyt sijoita sinun firmasi osakkeisiin. En varsinkaan, jos perustelet sitä paremmuutta jollain kameranörttien typerillä numeroilla, jotka kiinnostavat Riittaa ja Penttiä ihan yhtä paljon kuin musiikkihifismiin hurahtaneen sukulaispojan japanilaiset bambupalikat, joiden päälle sijoitettu vahvistin soi hifistin mukaan ainakin 1.382366% kauniimmin, mutta Riitan ja Pentin mielestä samaa musiikkia sieltä tulee kuin heidn iLuurinsa kaiuttimista.

[mremonen]

Snapseed on ehkä paras kuvankäsittelysofta mitä luureista löytyy. Mutta kännykän näytöllä on aika haastavaa saada kuva näyttämään sellaiselta kun mitä kunnollisella kalibroidulla isolla tietokonenäytöltä pystyy tekemään.

Kyllä, mutta onko sillä kovinkaan suurta väliä suurimmalle osalle? Sen jälkeen kun jätin tavoitteellisen kuvaamisen (blogin pitämisen, näyttelyt ja kilpailut), olen todennut, että känny riittää mainiosti. Toki jossain tapauksissa polttoväli rajaa liikaa, mutta siihenkin on tulossa koko ajan parannuksia. Uusimmissa kännyissä taitaa olla viisi kameramodulia eri polttoväleille. Lisäksi on hyvä muistaa, että valokuvassa tekniikka edustaa ehkä 5% lopputuloksesta. Ei kännyn käyttö estä eikä poista sommittelun ja sanoman merkitystä. Ääritilanteet on sitten oma lukunsa, kuten urheilu- tai luontokuvaus, mutta muuten känny täyttää sen tarpeen, mihin aiemmin hankittiin pokkari ja hieman myöhemmin se budjettijärkkäri.

Riitta ja Pentti palaa kulutustottumuksissa järkkäreihin, kun he alkavat taas ratsastamaan yksisarvisilla töihin

Eivät palaa. Ja tässä on se ongelma: kun pyramidihuijauksen jalka horjuu, kaatuu myös se huippu. Jos ja kun niiden halpojen järkkäreiden markkina hiipuu, ei rahaa riitä sinne yläpäähän. Ennen oli toista, kun filmirungon kehittämiseen meni murto-osa siitä, mitä maksaa uusi digirunko kennoineen ja prosessoreineen. Jos sitä kehitystyötä ei pystytä enää rahoittamaan kuluttajapuolen valmistuskustannuksiltaan halvoilla laitteilla, niin aletaan olemaan pulassa. Jo nyt nämä prosumer-rungot alkavat olemaan kipurajalla, jos verrataan esimerkiksi aikaan kun D700 julkistettiin. Sama koskee optiikkaa, jos kukaan ei osta niitä muovikroppirimpuloita, niin ei ole rahaa tehdä mitään 500-millisä peffalasejakaan, joita myydään vuodessa kolme tai neljä.

[habannaama]

Kuten kaikki oikeasti valokuvaukseen perehtyneet tietävät (sinä mukaanlukien), mielenkiintoisia valokuvia harvoin otetaan keskipäivän kovassa valossa. Kaikki karvahattu luurikuvaajat toki ottavat milloin sattuu, mutta oikeat valokuvausharrastajat tietävät, että mielenkkintoisin valo/varjot ovat illalla, yöllä ja aamulla.

Itseasiassa kovalla valolla saa keskipäivällä erittäin hyviä kuvia - varsinkin mv-kuvat rakennuksista,mut myös ihmistä toimivat - kova valo on vaan vähän haastavampi ja vielä haastavampi on hyväksyä, et sieltä mustasta ei tarvii kaivaa jokaista detaljia esiin vaan syvät varjot on tosi jees - tai siis varjot tekevät itse kuvan. Lässynlässyn pehmeästä valosta on tullu sellanen wannabe-porukan juttu, koska se on niin umpihelppoa kuvata. Kasvillisuuden/luonnon kanssa tilanne suattaapi olla toinen - tai ainakan mie on onnistu oikein kovaa valoa yhdistämään niihin. Ei ole olemassa huonoja valokuvauskelejä, mut on olemassa helppoja ja haastavia kelejä.

Tässä mun on pakko kompata ttuplaita, esim. eilen ehtoolla Iniön seuduilta minilomalta palanneena kun keli oli koko ajan kuin se kuuluisa morsian, paaaaaaljon kuvista tuli otettua keskipäivän kovassa valossa ja mitä niitä tuossa CO:lla jo ehtinyt läpi käymään, keskipäivän kova valo on vain ja ainoastaan kuvaajan ammattitaidottomuutta (sallittakoon terminä, vaikkei liity mitenkään palkansaantiin), jos tuo muodostuu esteeksi teknisesti hyvälle kuvalle.

[habannaama]

Voin vain todeta että onneksi käyn ansiosidonnaisessa, sillä mulle on aivan se ja sama vaikka ns. perusmalliset järkkärit kuihtuisivat pois ja ns. "parempien" mallien hinnat hilautuisivatkin ylöspäin.
Kas kun siinä kohtaa jos ja kun tämä a7r III on lauottu loppuun ja kuvitteellisesti tämän hintaluokan kamppeiden myynti/valmistus on loppunut ja seuraava saatavilla oleva malli maksaa 10 000 egeä pelkkä runko, minä menen ja ostan sen, koska koen että kännykkäkuvaaminen on omilla henkilökohtaislla preferensseillä peilaten itse saata*asta.
Se on sama kun runka*essa tai pann*ssa, kivampaa noi hommat on tällaisella kunnon kokoisella muussinuijalla, jolla touhutessa tuntee tekevänsäkin jotain, toisin kuin jollain "luurimaisella" prinssinakilla, ei enempää eikä vähempää.
Ja mulle on aivan se ja sama vaikka se tekoäly leipois mun kuviini kultahippuja, latuskaluuri on latuskaluuri, sellaisen kädessä pitäminen on suunniteltu teinityttöjen ja pienimun*isten hipelöintivälineeksi, kun sillä kompensoidaan jonkin puutetta...

Kännykkäkuvaamisen ylistäminen on pienimunais*en kuvaajien propagandaa.
#äijäkuvaaja =)

[Maffer]

Kova valo päivällä => Infrapuna ja UV. Se siellä luonnossa toimii mut eipä noilla Riitan ja Pentin 1000D:llä paljoa juhlita. Silti iLuuri ja H selviää kelistä kuin kelistä.

[mremonen]

Juu, eihän siinä mitään, jos hankkii järkkärin munanjatkeeksi. Ongelma kai markkinassa on, ettei niitä pienimunaisia ole riittävästi.

Taisi sitten tämä Sonyn ylivalta peilittömissä kääntyä Pyrrhoksen voitoksi, jos se osittain ajaa koko markkinaa alas. Löytyykö peilittömistä halpoja APS-C -kittejä samaan tyyliin kuin peilivehkeistä, jotka eivät siis enää kelpaa kenellekään?

[DorianBlue]

Maisemaako te vain kuvaatte? Vai miksi se luuri on niiiiin paljon parempi kuin telesinko?

[Maffer]

Telesinkojen järkevä käyttö vasta onkin marginaalin marginaalia. Sellaisen voi ostaa statussymboliksi tai sellaista voi käyttää järkevästi. Suomessa on jokunen kymmenen sinkojen hyödyntäjää.

[temama]

Kuten kaikki oikeasti valokuvaukseen perehtyneet tietävät (sinä mukaanlukien), mielenkiintoisia valokuvia harvoin otetaan keskipäivän kovassa valossa. Kaikki karvahattu luurikuvaajat toki ottavat milloin sattuu, mutta oikeat valokuvausharrastajat tietävät, että mielenkkintoisin valo/varjot ovat illalla, yöllä ja aamulla.

Itseasiassa kovalla valolla saa keskipäivällä erittäin hyviä kuvia - varsinkin mv-kuvat rakennuksista,mut myös ihmistä toimivat - kova valo on vaan vähän haastavampi ja vielä haastavampi on hyväksyä, et sieltä mustasta ei tarvii kaivaa jokaista detaljia esiin vaan syvät varjot on tosi jees - tai siis varjot tekevät itse kuvan. Lässynlässyn pehmeästä valosta on tullu sellanen wannabe-porukan juttu, koska se on niin umpihelppoa kuvata. Kasvillisuuden/luonnon kanssa tilanne suattaapi olla toinen - tai ainakan mie on onnistu oikein kovaa valoa yhdistämään niihin. Ei ole olemassa huonoja valokuvauskelejä, mut on olemassa helppoja ja haastavia kelejä.

Joopa joo, valokuvauskirjoissa on jo 50 vuotta kehoitettu ottamaan valokuvia muussakin kun kovassa päivänvalossa. Tämä on erityisen huomattavaa silloin kun aurinko paistaa korkealta taivaalta.
Totta munassa valokuvia voi ottaa milloin tykkää. Ei siihen tarvita erityistä ammattitaitoa.
Se nyt on vaan fakta, että valokuvista on helppo saada huomattavasti mielenkiintoisempia silloin kun valo on erillaista, ja tulee matalammasta kulmasta. Tämähän tietty pätee myös mobiilikuvaukseen.

Ja kuka ihme Riitta, Penti, Barok tai ählamsahlam??!! Älkää skriivatko noi henkilöönmenevästi! Kirjoittaa suoraan, että ihmiset jotka eivät ole visuaalisesti erityisen lahjakkaita tai ei riitä kiinnostusta valokuvaukseen perehtymiseen, lahjatonkin voisi pärjätä jos opettelisi valokuvauksen taidon selkäydintä myöten - valokuvaus on kuitenkin puoliksi tekniikkalaji!
Mua ei tässä kohtaa kiinnosta pätkääkään mitä joku esim 99% kaksijalkaisista pallopäistä räpsii luureillaan. Mutta se 1% jollla riittää jonkinlaista kunniahimoa valokuvaukselliosen teoksen suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Ja maffers skriivaa täyttä tuubaa. Huaweista täytyy siirtyä suoraan phaseOneen, eikä välissä ole mitään? Kuvankäsittelyksi riittää älyluurimasiina. Joopajoo.
Maffers eiu ole esittänyt täällä yhtäkään mestariteosta joka olisi otettu luurilla. Se 'tajunnaräjäyttävä' metsäpurokuvakin oli aivan tuikitavallinen räpsy. Ihan kiva, ei muuta. Ei siitä olisi voinut teettää edes tapettia seinälle. Tekninen laatu ei riitä. Ei kukaan halua suttua seinälle.

[Maffer]

Ei siinä välissä ole kuin vanhan koulukunnan jämähtäneitä japseja. Kuinka voi olla niin, että kallis ja hankala hidaskennoinen tiiliskivi yllättäen hyödyntää haluttaessa laskennallista kuvantamista? Nolla pistettä laskevan auringon romuille ja loput pisteet edistykselle.

[ttuplai]

Kuten kaikki oikeasti valokuvaukseen perehtyneet tietävät (sinä mukaanlukien), mielenkiintoisia valokuvia harvoin otetaan keskipäivän kovassa valossa. Kaikki karvahattu luurikuvaajat toki ottavat milloin sattuu, mutta oikeat valokuvausharrastajat tietävät, että mielenkkintoisin valo/varjot ovat illalla, yöllä ja aamulla.

Itseasiassa kovalla valolla saa keskipäivällä erittäin hyviä kuvia - varsinkin mv-kuvat rakennuksista,mut myös ihmistä toimivat - kova valo on vaan vähän haastavampi ja vielä haastavampi on hyväksyä, et sieltä mustasta ei tarvii kaivaa jokaista detaljia esiin vaan syvät varjot on tosi jees - tai siis varjot tekevät itse kuvan. Lässynlässyn pehmeästä valosta on tullu sellanen wannabe-porukan juttu, koska se on niin umpihelppoa kuvata. Kasvillisuuden/luonnon kanssa tilanne suattaapi olla toinen - tai ainakan mie on onnistu oikein kovaa valoa yhdistämään niihin. Ei ole olemassa huonoja valokuvauskelejä, mut on olemassa helppoja ja haastavia kelejä.

Joopa joo, valokuvauskirjoissa on jo 50 vuotta kehoitettu ottamaan valokuvia muussakin kun kovassa päivänvalossa. Tämä on erityisen huomattavaa silloin kun aurinko paistaa korkealta taivaalta.
Totta munassa valokuvia voi ottaa milloin tykkää. Ei siihen tarvita erityistä ammattitaitoa.
Se nyt on vaan fakta, että valokuvista on helppo saada huomattavasti mielenkiintoisempia silloin kun valo on erillaista, ja tulee matalammasta kulmasta. Tämähän tietty pätee myös mobiilikuvaukseen.

Valokuvaaminen on täynnä erilaisia sääntöjä, jotka helpottavat esim. asian opettelua ja opettamista - ja samaan aikaan mukana on vahvasti virheellisiä käsityksiä kuten esim. kultainen leikkaus. Se ei tarkoita, et niihin tulis jymähtää vaan, et hyvä kuva riippuu siitä mitä haluaa kuvallaan esittää - ei siitä, et onko kuva jonkun säännön mukainen. Kirjoissa voidaan myös kehottaa välttämään liike-epätarkkuutta, vinoja horisontteja, etc. tai valaisemaan ihmiset tiettyjen sääntöjen mukaan. Sama pätee myös musiikkiin - esim. riitasoitujen käyttö ei ole eka työkalu mikä kandee ottaa työkalupakkiin, mut oikein käytettynä se toimii. Lisäksi trendit muuttuvat - se mikä tänään on vältettävää, on muodin muuttuessa normaalia - meihin saattaa olla tiettyjä sisäänrakennettu esteettisiä preferenssejä (kuten toistot ja symmetria), mut taide johon kuvaaminenkin ainakin osittain lasketaan on myös kulttuurin muokkaama ilmiö ja siten myös muuttuva (eikä muutos tapahdu itekseen). Faktoja kuviin liittyy aika vähän - ehkä ei laisinkaan jos ei sitten tietyssä ajassa korostettua muotia / ilmiötä pidetä faktana (ja onhan se sitä jos siihen kaikki uskovat, mut se ei tarkoita, et sille olis mitään perusteita - siis muuta kuin opittu tapa).

Kuvaamiseen ei tosiaan tarvita taitoa, mut halutun sanoman viestimiseen tarvitaan - ja sitä enempi harjoitus näkyy mitä kauemmas astuu noista kirjojen lehdiltä. Helppoudesta olen kanssasi hyvinkin samaa mieltä - tai siis näinhän mie itseasiassa väitinkin, mutku sisälukutaito tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa. Siksi esim. kohtuu pehmeää valoa kandee suosia ihmiskuvissa jos joutuu aikataulujen kanssa painimaan tai suurin osa energiasta menee kuvattavan fiiliksen luomiseen. Helppous ei ole silti synonyymi hyvällä tai mielenkiintoiselle. Siksi kovassa valossakuvattu saattaa olla mielenkiintoisempi, koska poikkeaa yleisestä kuvavirrasta - tästä ei seuraa, et jokainen kovassa valossa otettu olis mielenkiintoinen.

[habannaama]

Valokuvaaminen on täynnä erilaisia sääntöjä, jotka helpottavat esim. asian opettelua ja opettamista - ja samaan aikaan mukana on vahvasti virheellisiä käsityksiä kuten esim. kultainen leikkaus. Se ei tarkoita, et niihin tulis jymähtää vaan, et hyvä kuva riippuu siitä mitä haluaa kuvallaan esittää - ei siitä, et onko kuva jonkun säännön mukainen. Kirjoissa voidaan myös kehottaa välttämään liike-epätarkkuutta, vinoja horisontteja, etc. tai valaisemaan ihmiset tiettyjen sääntöjen mukaan. Sama pätee myös musiikkiin - esim. riitasoitujen käyttö ei ole eka työkalu mikä kandee ottaa työkalupakkiin, mut oikein käytettynä se toimii. Lisäksi trendit muuttuvat - se mikä tänään on vältettävää, on muodin muuttuessa normaalia - meihin saattaa olla tiettyjä sisäänrakennettu esteettisiä preferenssejä (kuten toistot ja symmetria), mut taide johon kuvaaminenkin ainakin osittain lasketaan on myös kulttuurin muokkaama ilmiö ja siten myös muuttuva (eikä muutos tapahdu itekseen). Faktoja kuviin liittyy aika vähän - ehkä ei laisinkaan jos ei sitten tietyssä ajassa korostettua muotia / ilmiötä pidetä faktana (ja onhan se sitä jos siihen kaikki uskovat, mut se ei tarkoita, et sille olis mitään perusteita - siis muuta kuin opittu tapa).

Kuvaamiseen ei tosiaan tarvita taitoa, mut halutun sanoman viestimiseen tarvitaan - ja sitä enempi harjoitus näkyy mitä kauemmas astuu noista kirjojen lehdiltä. Helppoudesta olen kanssasi hyvinkin samaa mieltä - tai siis näinhän mie itseasiassa väitinkin, mutku sisälukutaito tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa. Siksi esim. kohtuu pehmeää valoa kandee suosia ihmiskuvissa jos joutuu aikataulujen kanssa painimaan tai suurin osa energiasta menee kuvattavan fiiliksen luomiseen. Helppous ei ole silti synonyymi hyvällä tai mielenkiintoiselle. Siksi kovassa valossakuvattu saattaa olla mielenkiintoisempi, koska poikkeaa yleisestä kuvavirrasta - tästä ei seuraa, et jokainen kovassa valossa otettu olis mielenkiintoinen.

+1 ja päälle papukaijamerkki.

[mremonen]

Maisemaako te vain kuvaatte? Vai miksi se luuri on niiiiin paljon parempi kuin telesinko?

Jos tarvitsee saada se miljoonas auringonlasku nopeasti instaan, niin känny pesee telesingon. Sitten taas karhukuvauksessa moni varmaan preferoi telesinkoa ihan oman turvallisuutensa vuoksi. Tosin Nick Brandt on kuvannut luonnossa leijonia 50-millisellä ja keskikoon formaatilla.

Kysymys otsikon esittämään huoleen kuuluu, että onko kevyen pään harrastajia riittävästi ruokkimaan sitä ylemmän tason harvenevaa harrastajaporukkaa. Ammattilaiset sitten kuvaavat joko a) ihan millä vain tai b) kuinka kalliilla vain vähän riippuen siitä, mitä ovat tekemässä.

Toki aina voi väittää, että kameraharrastus on vain hetken alhossa ja nousee vielä sieltä. Vaikea uskoa, kun seuraa markkinaa: montako kameraliikettä on Helsingissä nyt ja montako oli vaikka 2000-luvun alussa? Digikameroiden tulo boostasi markkinaa hetken, mutta nyt se boosti on mennyt ja yhä harvemmaksi käyvä joukko saa järkkärin rippilahjaksi.

[temama]

Valokuvaaminen on täynnä erilaisia sääntöjä, jotka helpottavat esim. asian opettelua ja opettamista - ja samaan aikaan mukana on vahvasti virheellisiä käsityksiä kuten esim. kultainen leikkaus. Se ei tarkoita, et niihin tulis jymähtää vaan, et hyvä kuva riippuu siitä mitä haluaa kuvallaan esittää - ei siitä, et onko kuva jonkun säännön mukainen. Kirjoissa voidaan myös kehottaa välttämään liike-epätarkkuutta, vinoja horisontteja, etc. tai valaisemaan ihmiset tiettyjen sääntöjen mukaan. Sama pätee myös musiikkiin - esim. riitasoitujen käyttö ei ole eka työkalu mikä kandee ottaa työkalupakkiin, mut oikein käytettynä se toimii. Lisäksi trendit muuttuvat - se mikä tänään on vältettävää, on muodin muuttuessa normaalia - meihin saattaa olla tiettyjä sisäänrakennettu esteettisiä preferenssejä (kuten toistot ja symmetria), mut taide johon kuvaaminenkin ainakin osittain lasketaan on myös kulttuurin muokkaama ilmiö ja siten myös muuttuva (eikä muutos tapahdu itekseen). Faktoja kuviin liittyy aika vähän - ehkä ei laisinkaan jos ei sitten tietyssä ajassa korostettua muotia / ilmiötä pidetä faktana (ja onhan se sitä jos siihen kaikki uskovat, mut se ei tarkoita, et sille olis mitään perusteita - siis muuta kuin opittu tapa).

Kuvaamiseen ei tosiaan tarvita taitoa, mut halutun sanoman viestimiseen tarvitaan - ja sitä enempi harjoitus näkyy mitä kauemmas astuu noista kirjojen lehdiltä. Helppoudesta olen kanssasi hyvinkin samaa mieltä - tai siis näinhän mie itseasiassa väitinkin, mutku sisälukutaito tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa. Siksi esim. kohtuu pehmeää valoa kandee suosia ihmiskuvissa jos joutuu aikataulujen kanssa painimaan tai suurin osa energiasta menee kuvattavan fiiliksen luomiseen. Helppous ei ole silti synonyymi hyvällä tai mielenkiintoiselle. Siksi kovassa valossakuvattu saattaa olla mielenkiintoisempi, koska poikkeaa yleisestä kuvavirrasta - tästä ei seuraa, et jokainen kovassa valossa otettu olis mielenkiintoinen.

+1 ja päälle papukaijamerkki.

Jaa, osaksi näin, mutta papukaijamerkkiä en myöntäisi. Sen verran rajuja yleistyksiä.

Olen sitä mieltä, että valokuvaukseen perusteet olisi kuitenkin hyvä oppia ennenkaikkea. Ihan ne kultaiset leikkaukset, ja horisontit ja perspektiivit kuntoon. Valotukset,aukot, suljinajat yms. Sommittelu&valaistus.
Sen jälkeen voi ryhtyä taiteilemaan ja rikkomaan taidolla niitä rajoja!!

Jokainen voi kyhätä kauhean näköisen pihavajan joka kuitenkin pitää vettä. Ammattimies tää rakentaa pystyyn linjakkaan näköisen siistin pihavajan. Mutta kun vajan suunnittelun tekee arkkitehti jonka rakentamisen toteuttaa ammattimies, niin sitten voidaan jo alkaa puhumaan visuaalisesti mielenkiintoisesta ja hienosta pihavajasta. Joskus sata vuotta sitten niitä tehtiin. Esimerkiksi hienojaj pihapaviljonkeja.

[Q-vaaja]

Joo-o. Luurin kamera ja järkkäri ovat eri tarkoituksiin. Kyllä ne räpsyt keskipäivällä tulee puhelimella helpommin ja monesti jopa paremmin. Toki tuon tahtoo moni taas kiistää, mutta hemmetti kun vaikka maksimiin alivalottaen palaa järkkärillä kohtia puhki ja luurilla taas ei. Puhelimella saa myös läpeensä teräviä kuvia, joihin järkkärit taittuu lähinnä fokusstäkkäämällä. Ei myöskään tarvita järkkäriä noihin hemmetin ärsyttäviin ja tosi yleisiin kuviin ihmisten ruoka-annoksista. (Niitä kuvia toki ei tarvitsisi ottaa ollenkaan.) Valitettavan usein kun katsoo järkkäriharrastajien räpsyjä, tulee mieleen, että tyypit ois luurilla pärjänneet vallan mainiosti.