Ei minulla ihmeellisiä vastoinkäymisiä ole tapahtunut. Joskus joku saattaa kysyä, että millä luvalla kuvaan. Vastaan siihen kohteliaasti, että ihan huvin vuoksi vaan. Useampi on myönteisen utelias ja kysyy, kuvaanko johonkin lehteen.
Katukuvaamista kannattaa tehdä hyvällä mielellä ja hymyillen. Hyvä strategia on pysyä itse enempi paikallaan ja odotella, että ihminen tulee kuvaan tai muuten tapahtuu sopivaa. Alla olevista kuvista ekan otin tällä menetelmällä. Toisessa juttelin ja kysyin, että haittaako jos otan pari kuvaa.
Vuosien varrella olen alkanut enemmän kuvata paikkoja ja valoa kuin ihmisiä. Kyllä kaupungissa aina tietysti ihmisiä pitää olla, mutta en varsinaisesti välitä kuka on, tai onko edes tunnistettava. Esim. tuota vihreää aitaa lähestyin tällä katsannolla, vaikka siihen sitten ihminen keskelle kuvaa pysähtyikin. Instasta ja Flickristä löytyy paljon parempiakin esimerkkejä tästä.
Koskaan en kuvaa kerjäläisiä, humalikkoja tai muutenkaan heikossa tilassa olevia ihmisiä.
