Teema: Katukuva

[niffe]

Ei ole koskaan tullut otsa kipeäksi näistä katukuvista? Miten ihmiset reagoivat, kun osoittelette heitä kameralla kysymättä lupia?

[jaava]

Kuvasin Porvoossa katukuvia vanhassa kaupungissa, ja mä voisin jakaa ihmiset neljään osaan:

1. Kylmän viileät, jotka ei välitä tuon taivaallista, vaan kävelevät eteen/edestä silmäänsä räpäyttämättä. Osa on ehkä valokuvaajaan salatun vihamielisesti suhtautuvia.
2. Kohteliaat, jotka odottavat kuvanottajalta merkkiä kävellä ohi. Hymyilevät ja monesta näkyy halu kommunikoidakin.
3. Linssiluteet, jotka hakeutuvat kuvattavaksi. Selkeästi kamera oli huomattu jalustalla.
4. Peittelemättömän aggressiiviset. Näitä en kohdannut, mutta voi johtua turistikaupunginosan luonteesta. Tilanne vois olla toinen, jos menis kokeilemaan valotuksia Helsinkiin Kallion piritorille tai Helsinginkadulle (paljon laitapuolen kulkijoita).

Missään vaiheessa en varsinaisesti osoitellut ihmisiä kameralla, mikä saattaisi altistaa nenänäongelmille.

Tämä vois olla oma teemansakin - kokemuksia katukuvauksesta.

[nomad]

Ei minulla ihmeellisiä vastoinkäymisiä ole tapahtunut. Joskus joku saattaa kysyä, että millä luvalla kuvaan. Vastaan siihen kohteliaasti, että ihan huvin vuoksi vaan. Useampi on myönteisen utelias ja kysyy, kuvaanko johonkin lehteen.

Katukuvaamista kannattaa tehdä hyvällä mielellä ja hymyillen. Hyvä strategia on pysyä itse enempi paikallaan ja odotella, että ihminen tulee kuvaan tai muuten tapahtuu sopivaa. Alla olevista kuvista ekan otin tällä menetelmällä. Toisessa juttelin ja kysyin, että haittaako jos otan pari kuvaa.

Vuosien varrella olen alkanut enemmän kuvata paikkoja ja valoa kuin ihmisiä. Kyllä kaupungissa aina tietysti ihmisiä pitää olla, mutta en varsinaisesti välitä kuka on, tai onko edes tunnistettava. Esim. tuota vihreää aitaa lähestyin tällä katsannolla, vaikka siihen sitten ihminen keskelle kuvaa pysähtyikin. Instasta ja Flickristä löytyy paljon parempiakin esimerkkejä tästä.

Koskaan en kuvaa kerjäläisiä, humalikkoja tai muutenkaan heikossa tilassa olevia ihmisiä.

[temama]

On fantzua settiä! Hyvä pojat! Varsinkin Tokio fotot virkisti kummasti.

Nomadillakin kivaa kuvaa, jos jotain kritiikkiä, niin huikkasen paistaa läpi varovaisuus ihmisten kanssa. Vähän salakuvauksen makua joissaki

Mutta kyllä vain ihmiset ovat suola näissä katukuvissa! Pelkät kaupungin varjot ja valot käy pidemmän päälle tylsäksi.

Aitoja ihmisiä tekemässä aitoja juttuja kaupungilla. Jees. Samalla tallentuu ajankuvaa, mikä aina tärkeää.

Sen verran vielä että jaavan luonnehdinta ihmisten käyttäytymisestä oli osuva.

[Maffer]

Satakiloisen kaapin on helppo liikkua kilikalikaupunginosissa varsinkin pitkässä mustassa nahkatakissa. Ei ole tullut kukaan huutelemaan sihtaillessa kameralla tähän mennessä. MC-alueet on sellaisia minne ei varmasti kannata toisaalta eksyä.

[jaava]

Kliseinen Porvoon vanhankaupungin kujakuva

[Toli]

Köpiksen street food marketilta.

[moonshine]

...

Stare by Eero Lahtinen, on Flickr

[temama]

etelän kaipuu tuli. tunnelma välittyy. missäpäin kuva otettu, moonshine?

[moonshine]

^Napolin espanjalainen kaupunginosa.

[jaava]

Kohtalon oikusta olin taas Porvoossa. Ilma oli lämmin, mutta kamerana vain Samsungin A5. Tuleehan silläkin kuvia/räpsyjä, vaikkakin niiden ottaminen on käsivaralta aika onnetonta.

Kuva: Tirkistelin vanhankaupungin torille. Vuoden 1760 Porvoon palon jälkeen kuningas määräsi, että talot oli rakennettava kivestä. Jokusen talon tekivätkin, mutta suurimman osan puusta saman vanhan perustuksen päälle, missä talojen väliin saattoi jäädä vain puoli metriä.

Yöksi mentiin Jokikatu kahteentoista, mikä on ensimmäisiä kivirakennuksia palon jälkeen. Isäntä sanoi tässä talossa yöpyneen myös Ruotsin kuninkaan ja myöhemmin Tsaarin Porvoon valtiopäivillä. Sittemmin Hurriganesien Remu omisti rakennuksen yläkerrasta huoneiston (me ei tiedetty tullessamme aikaisemmista omistussuhteita), jonka kahteen huoneeseen meidät majoitettiin (makuuhuoneen ikkunat lähimmän lyhdyn molemmin puolin 2. kerroksessa). Olikohan nimeltään Remu-sviitti.


Osa kalustuksesta on Remun omistamaa ja loppu (minusta) Remumaista makua noudattelevaa.
Muun muassa makuuhuoneen sänky on ollut Remun (tai ainakin sama sänky esiintyy huoneessa olleessa Remun kirjassa).
Hieman kapea se oli kahdelle, minä tipahdinkin siitä kerran - heräsin ihmettelemään mitä tapahtuu, kun jo tuli lattia vastaan. Alkoholilla ei ollut osuutta, vaikka iltapäivällä juotiinkin pullo shampanjaa.
Kuva piti jättää hieman klänään, jotta muistais ettei vanhassa kaupungissa mikään oikein ole suorassa kulmassa, eikä vaaterissa.


Seuraavana päivänä vierailtiin Runeberg:n talossa (kumpikin oli käynyt siellä joskus kansakoululaisena), joka ällistytti puutarhallaan ja koollaan; Ei asu tämän päivän peruskoulunopettajat runebergiläiseen tyyliin.
Naapurissa oli Runebergin pojan patsasnäyttely, jossa jäimme ihmettelemään miksi hän ei ole saanut enempää mainetta. Minä en edes tiennyt Runebergillä olevan kuvanveistäjäpoikaa.
Kuviakin olisi tullut, mutta kännykkä jäi autoon Jokikatu 12. pihaan.

PS. Oli muuten yksi minun parhaista asiakaspalvelukokemuksista Suomessa. Kerrassaan miellyttävä kahden päivän matka.

[Pan]

Roomalaisia

[temama]

Mitäköhän noi roomalaiset hautoo? On sen verran epäillyttävät ilmeet nimittäin!

[©pjm]

Ei ne mitään haudo, noon vaan Mahvian miähiä. ;)

[Pan]

On sen verran epäillyttävät ilmeet nimittäin!

Kunhan ovat vain kyllästyneet kaikenmaailman turisteihin, jotka osoittelee ties millaisilla vehkeillä

[temama]

On sen verran epäillyttävät ilmeet nimittäin!

Kunhan ovat vain kyllästyneet kaikenmaailman turisteihin, jotka osoittelee ties millaisilla vehkeillä

Aivan! Olis varmaan ilmeet toisenlaisia jos kalustona olisi kunnioitusta herättäviä Sony laitteita.
Silloin saisi kuulla;
Impressionante! Che nobile strumento fotografico. Sony! È un onore essere fotografato quando un sony-man chiede.

[Epilobium]

Täällähän on jo ennestään Katukuvat-teema.
Tomppeliuttani en tätä aiemmin huomannut.
Tässä tämmöinen kuva kivimiehistä.

[Epilobium]

Punaiset valot.

[Epilobium]

Vapaalle.

[Maffer]

Askeleet menee hyvää tahtia keskenään. Ilme on kuin onnistuneen rikoksen jälkeen. Yksityiskohtana seinässä "Vuosikokokous". Ilmeisesti onnistuttu junailemaan omat intressit läpi.