Reissailua
-
- Viestit: 1042
- Liittynyt: Huhti 07, 2012 21 : 41
Kiitos kiitos!
Joo tuolle viikolle sattui hienosti lunta. Loppuviikosta lämpimät kelit nosti lumirajaa aika reilusti.
Joku räpsy vielä jäätiköltä.
Panoraama laakson pohjalta. Vajaaksi jäi vaikka olin keskittyvinäni tuohon mutta taisi olla kiire jo eteenpäin.
Sitten se rankin, pelottavin ja mahtavin pinnistys. Alotin hiukan normaalia intensiivisemmän treenaamisen viime talvena ja kuukautta ennen reissua alotin kunnon loppu kirin. En olis ikimaailmassa uskonu miten rankkaa touhua tuo vuorelle kiipeeminen on. Tavotteita oli vaikka kuinka. Alotin tästä kaikkein helpoimmasta. 550m tasalle pääsi todella hyvää polkua. Tunti ja vartti meni siinä. Sitten pieni kusitauko ja syvä henkäys ja tuijotin edessä kohoavaa seinää ja punasella merkittyä polkua että tuleekohan tästä mitään muuta kun sanomista. Lähdin kumminkin matelemaan ylöspäin. Polku oli merkitty kiviin suuntaa antavasti eli varsinaista polkuahan ei edes ollut. Tai en ohuen lumipeitteen läpi havainnu. Itelleni suht raskas reppu selässä etenin noin 10m kerralla ylöspäin.
Polku muuttui paikka paikoin niin jyrkäksi että oli otettava käsillä tukea. Siinä kohtaa heräsi epäilys- Pääsenkö ikinä ehjänä enää alas sieltä. Selvisin ekan jyrkän, sitten alkoi hieman loivempi osuus ja edessä näin torahampaan muotoisen reunaman ja totesin että siinä se huippu siintää. Ja P*skat.
Totuus valkeni tuon loivemman osuuden jälkeen. Massiivinen pystysuora, todella korkea kallio seinä oli edessä jolle polku jatkui seinämän vierestä. Viimeiset 200 vertikaali metriä oli niin jyrkät, kiviset ja jäiset ettei ollu minulla mitään asiaa huipulle ainakaan repun kanssa. Mutta voin rehellisesti sanoa että tuossa 800m tasallakin oli mehut aika lopussa. Kädet tärisi. Pidin ruokatauon kuvailun yhteydessä ja suuntasin takasin alas kieli keskellä suuta.
Yllä kuvissa näkyvä Steindalenin laakso ja jäätikkö näkyi tuolta ylhäältä varsin hyvin.
Ei valittamista maisemissa.
Siinä loppu nousu. En onnistunu tallentamaan tuon seinän kokoa siten että sen tajuaisi. Ei ole mitään etualalla antamassa osviittaa maiseman valtavuudesta.
Siinä polkua. Polku meni tuosta kohoumien välistä. Pitkähkö polttoväli aiheuttaa sen että näyttää todellistakin jyrkemmältä.
Kyseessä siis Falsnestinden, korkeutta 1059m. Tällä kertaa meni munat pataan niin sanotusti, mutta minä palaan vielä. Vuori ei karkaa mihinkään, mutta ihminen kehittyy.
Norjalaisia tuli monessa paikassa juosten vastaan. Kateellisena kattelin kun pinkoivat kevyet pikku kengät jalassa vyö laukku lanteilla. Ite hiki otsalla etenin kävellen paksut, jäykät vaelluskengät jalassa ja vajaa 15kg kamera säkki selässä. Mutta mitäpä tuolla ilman kameraa tekee. Juosta kerkeää kotonakin.
Joo tuolle viikolle sattui hienosti lunta. Loppuviikosta lämpimät kelit nosti lumirajaa aika reilusti.
Joku räpsy vielä jäätiköltä.
Panoraama laakson pohjalta. Vajaaksi jäi vaikka olin keskittyvinäni tuohon mutta taisi olla kiire jo eteenpäin.
Sitten se rankin, pelottavin ja mahtavin pinnistys. Alotin hiukan normaalia intensiivisemmän treenaamisen viime talvena ja kuukautta ennen reissua alotin kunnon loppu kirin. En olis ikimaailmassa uskonu miten rankkaa touhua tuo vuorelle kiipeeminen on. Tavotteita oli vaikka kuinka. Alotin tästä kaikkein helpoimmasta. 550m tasalle pääsi todella hyvää polkua. Tunti ja vartti meni siinä. Sitten pieni kusitauko ja syvä henkäys ja tuijotin edessä kohoavaa seinää ja punasella merkittyä polkua että tuleekohan tästä mitään muuta kun sanomista. Lähdin kumminkin matelemaan ylöspäin. Polku oli merkitty kiviin suuntaa antavasti eli varsinaista polkuahan ei edes ollut. Tai en ohuen lumipeitteen läpi havainnu. Itelleni suht raskas reppu selässä etenin noin 10m kerralla ylöspäin.
Polku muuttui paikka paikoin niin jyrkäksi että oli otettava käsillä tukea. Siinä kohtaa heräsi epäilys- Pääsenkö ikinä ehjänä enää alas sieltä. Selvisin ekan jyrkän, sitten alkoi hieman loivempi osuus ja edessä näin torahampaan muotoisen reunaman ja totesin että siinä se huippu siintää. Ja P*skat.
Totuus valkeni tuon loivemman osuuden jälkeen. Massiivinen pystysuora, todella korkea kallio seinä oli edessä jolle polku jatkui seinämän vierestä. Viimeiset 200 vertikaali metriä oli niin jyrkät, kiviset ja jäiset ettei ollu minulla mitään asiaa huipulle ainakaan repun kanssa. Mutta voin rehellisesti sanoa että tuossa 800m tasallakin oli mehut aika lopussa. Kädet tärisi. Pidin ruokatauon kuvailun yhteydessä ja suuntasin takasin alas kieli keskellä suuta.
Yllä kuvissa näkyvä Steindalenin laakso ja jäätikkö näkyi tuolta ylhäältä varsin hyvin.
Ei valittamista maisemissa.
Siinä loppu nousu. En onnistunu tallentamaan tuon seinän kokoa siten että sen tajuaisi. Ei ole mitään etualalla antamassa osviittaa maiseman valtavuudesta.
Siinä polkua. Polku meni tuosta kohoumien välistä. Pitkähkö polttoväli aiheuttaa sen että näyttää todellistakin jyrkemmältä.
Kyseessä siis Falsnestinden, korkeutta 1059m. Tällä kertaa meni munat pataan niin sanotusti, mutta minä palaan vielä. Vuori ei karkaa mihinkään, mutta ihminen kehittyy.
Norjalaisia tuli monessa paikassa juosten vastaan. Kateellisena kattelin kun pinkoivat kevyet pikku kengät jalassa vyö laukku lanteilla. Ite hiki otsalla etenin kävellen paksut, jäykät vaelluskengät jalassa ja vajaa 15kg kamera säkki selässä. Mutta mitäpä tuolla ilman kameraa tekee. Juosta kerkeää kotonakin.
Viimeksi muokannut Kääkkä, Marras 04, 2016 23 : 48. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
- Viestit: 6501
- Liittynyt: Helmi 10, 2010 21 : 25
- Paikkakunta: Vantaa
-
- Viestit: 1042
- Liittynyt: Huhti 07, 2012 21 : 41
Kiitos ja kumarrus.
Signaldalenin laaksosta parit vuori fotot. Auringonnousua lähdin kuvaamaan mutta pilviä keräili.
Tätä kuvaa varten ylitin lammas aidan. Todella kaunis paikka. Vieressä rauhallisesti virtaava, tyyni ja mutkitteleva lohijoki. Vesi oli kristallin kirkasta. Vehreät niityt ympärillä.
Hetken kerkesin sihtailla kunnes auto pysähtyi tien laitan. Aattelin että nyt tulee sanomista jos tämä onkin jonkun privaatti tila. Mutta ei. Joku keski-ikäinen mies tuli innoissaan höpöttelemään rallienglannilla. Kyseli että olenko käyny viimeaikoina kuvaamassa samassa paikassa kun oli löytäny jonkun ison filtteri systeemin. Kertoi samalla että jos kuulen jonkun hukanneen semmosen niin hää voi kiikuttaa sen Kilpisjärven tulliin kun oli kuulemma jotain kavereita siellä töissä.
Eli jos joku on semmosen kadottanu niin ei muut kun oville koputtelemaan tuonne laaksoon :D
Otertind 1355m
Samaisen joen varrelta ylempää laakson perältä. Barras, 1419m. Tuonnekkin olin kovasti menossa mutta onneksi ei tullu lähettyä edes yrittämään.
Yhden päivän pyhitin Lyngsdalenille. Mafferin jalanjäljissä. 5 ja puoli tuntia joista neljä sateessa. Huikea paikka mutta valitsin vähän väärän päivän tuolle retkelle.
Jäätiköltä virtaavaa mineraali vettä jälleen. Kuin kuun pinnalla olisi kävelly. Etsimen läpi kun katsoi paikkapaikoin näkyi pelkkää musta valkoista maisemaa. Ei mitään värejä missään. Vain tummaa, märkää kiveä. Ainoat värit löytyi jäätikön sinertävästä reunasta ja sen sulamisvesi puroista.
Signaldalenin laaksosta parit vuori fotot. Auringonnousua lähdin kuvaamaan mutta pilviä keräili.
Tätä kuvaa varten ylitin lammas aidan. Todella kaunis paikka. Vieressä rauhallisesti virtaava, tyyni ja mutkitteleva lohijoki. Vesi oli kristallin kirkasta. Vehreät niityt ympärillä.
Hetken kerkesin sihtailla kunnes auto pysähtyi tien laitan. Aattelin että nyt tulee sanomista jos tämä onkin jonkun privaatti tila. Mutta ei. Joku keski-ikäinen mies tuli innoissaan höpöttelemään rallienglannilla. Kyseli että olenko käyny viimeaikoina kuvaamassa samassa paikassa kun oli löytäny jonkun ison filtteri systeemin. Kertoi samalla että jos kuulen jonkun hukanneen semmosen niin hää voi kiikuttaa sen Kilpisjärven tulliin kun oli kuulemma jotain kavereita siellä töissä.
Eli jos joku on semmosen kadottanu niin ei muut kun oville koputtelemaan tuonne laaksoon :D
Otertind 1355m
Samaisen joen varrelta ylempää laakson perältä. Barras, 1419m. Tuonnekkin olin kovasti menossa mutta onneksi ei tullu lähettyä edes yrittämään.
Yhden päivän pyhitin Lyngsdalenille. Mafferin jalanjäljissä. 5 ja puoli tuntia joista neljä sateessa. Huikea paikka mutta valitsin vähän väärän päivän tuolle retkelle.
Jäätiköltä virtaavaa mineraali vettä jälleen. Kuin kuun pinnalla olisi kävelly. Etsimen läpi kun katsoi paikkapaikoin näkyi pelkkää musta valkoista maisemaa. Ei mitään värejä missään. Vain tummaa, märkää kiveä. Ainoat värit löytyi jäätikön sinertävästä reunasta ja sen sulamisvesi puroista.
-
- Viestit: 22626
- Liittynyt: Elo 20, 2008 17 : 32
- Viesti:
-
- Viestit: 1142
- Liittynyt: Joulu 05, 2012 12 : 45
- Paikkakunta: Lempäälä
WAU!
Onpa hienoja maisemia ja kuvia! Kiitos niiden jakamisesta ja kirjoitelmatkin oli mukavia luettavia!
Onpa hienoja maisemia ja kuvia! Kiitos niiden jakamisesta ja kirjoitelmatkin oli mukavia luettavia!
http://www.plaitinen.kuvat.fi
Insta: #petteri_laitinen
Insta: #petteri_laitinen
-
- Viestit: 1042
- Liittynyt: Huhti 07, 2012 21 : 41
Kun en ottanu! Jälkikäteen vasta tajusin että sitähän olis voinu juuvakkin.
Kiitos positiivisesta palautteesta! Lämmittää mieltä kun tuntee onnistuneensta.
Tätä mafferin kuvissa joskus näkynyttä pyöreetä poteroa lähdin vartavasten kuvaamaan lyngsdaleniin. Ja kuinka ollakkaan tuli koko reissun onnettomin kuva minun mielestä. Mutta ompahan nyt todiste ainakin siitä että paikalla on käyty :D
Jostain olin saanu käsityksen että tuo olisi joku pikkunen sivu liru tuosta joesta ja olisi oikeesti iso työ löytää koko potero. Ensin tulin tuohon paikalle ja kuuntelin nyppylän takaa että nyt on iso koski tulossa kun rinnassa asti tuntuu pauhu. Kohdalle kun tulin niin olikin aikamoinen jontka mutta en siinä kohtaa vielä edes tajunnut että tämä oli juuri se paikka mitä etin. Kävelin ohi ja vilkaisin taakse ja siitä kuvakulmasta pyöreä muoto tuli hyvn esille ja samalla tajusin notta kyllä täytyy ihmisen olla sokea.
Viimeisenä päivänä otin vielä tankin täyteen ja lähdin ajelemaan syvemmälle Lyngeniin. Ajoin aina Nordlenangeniin asti. Pohjoisin kolkka jossa oon ikinä käyny. Todella hieno paikka. Rauhallinen pienehkö vuono avautui mäennyppylän jälkeen näkyville. Vuonon reunoilla pieni kylä yhteisö ja vuonon yli meni silta. Ajoin sillalle ja totesin että nyt löytyi varmasti yksi parhaista kalapaikoistakin missä oon ikinä ollu. Sillan alla nousuvesi syöksyi vuonon perälle jäätävällä voimalla. Meduusoja meni virran mukana kuin räkärättejä. Ei ollu vaan yksinkertasesti aikaa jäädä kokeilemaan turskaa joten räpsin muutamat kuvat ja lähdin takaisin päin.
Jo pelkästään tuo on tämänkaltaisessa reissaamisessa todella hienoa. Oot ajanu 1600 kilometrin päähän kotioveltas ja tuijotat mykistävää maisemaa. Toisessa suunnassa aukeaa jäämeri jonka vastarantaa ei näy ja toisessa vuonon pohja jonka rannoilla kohoaa vuoret ylhäältä valuvine jäätiköineen. Rannalla joku ukko poltti mattoa ja puolet kylästä oli huumaavan myrkyllisen savun peitossa. Kertoo jotain vapaudesta tuommonen.
Tässä taas perus reissukuvia sillalta. Tuonnekkin on päästävä joskus uudestaan paremmalla ajalla.
Jaegervatnetin kohdalla Ei kyenny ajamaan Blåvatnetin parkkipaikan ohi. Kartasta näin että kilometrin kävelymatkan päässä olisi Aspavatnet tms. Pienempi mutta silti hieno vihreä lätäkkö. Tallailin sitten sinne ja söin rauhassa matkaeväät. Store Lenangstindenin juurelta valuva Strupbreenien jäätikön osa näkyi hyvin. Kolmas jäätikkö johon sain näköyhteyden ja vasta nyt sain itselleni mieleisen kuvan oikeasta jäätiköstä. Ei ollu turha pitstop.
Samaisesta vuoristo kompleksista, tai massiivista, niinkun prot taitaa sanoa, panoraama. Kuva jostain Jaegervatnetin kulmilta. Upea ruska oli tuolla alueella.
Kiitos positiivisesta palautteesta! Lämmittää mieltä kun tuntee onnistuneensta.
Tätä mafferin kuvissa joskus näkynyttä pyöreetä poteroa lähdin vartavasten kuvaamaan lyngsdaleniin. Ja kuinka ollakkaan tuli koko reissun onnettomin kuva minun mielestä. Mutta ompahan nyt todiste ainakin siitä että paikalla on käyty :D
Jostain olin saanu käsityksen että tuo olisi joku pikkunen sivu liru tuosta joesta ja olisi oikeesti iso työ löytää koko potero. Ensin tulin tuohon paikalle ja kuuntelin nyppylän takaa että nyt on iso koski tulossa kun rinnassa asti tuntuu pauhu. Kohdalle kun tulin niin olikin aikamoinen jontka mutta en siinä kohtaa vielä edes tajunnut että tämä oli juuri se paikka mitä etin. Kävelin ohi ja vilkaisin taakse ja siitä kuvakulmasta pyöreä muoto tuli hyvn esille ja samalla tajusin notta kyllä täytyy ihmisen olla sokea.
Viimeisenä päivänä otin vielä tankin täyteen ja lähdin ajelemaan syvemmälle Lyngeniin. Ajoin aina Nordlenangeniin asti. Pohjoisin kolkka jossa oon ikinä käyny. Todella hieno paikka. Rauhallinen pienehkö vuono avautui mäennyppylän jälkeen näkyville. Vuonon reunoilla pieni kylä yhteisö ja vuonon yli meni silta. Ajoin sillalle ja totesin että nyt löytyi varmasti yksi parhaista kalapaikoistakin missä oon ikinä ollu. Sillan alla nousuvesi syöksyi vuonon perälle jäätävällä voimalla. Meduusoja meni virran mukana kuin räkärättejä. Ei ollu vaan yksinkertasesti aikaa jäädä kokeilemaan turskaa joten räpsin muutamat kuvat ja lähdin takaisin päin.
Jo pelkästään tuo on tämänkaltaisessa reissaamisessa todella hienoa. Oot ajanu 1600 kilometrin päähän kotioveltas ja tuijotat mykistävää maisemaa. Toisessa suunnassa aukeaa jäämeri jonka vastarantaa ei näy ja toisessa vuonon pohja jonka rannoilla kohoaa vuoret ylhäältä valuvine jäätiköineen. Rannalla joku ukko poltti mattoa ja puolet kylästä oli huumaavan myrkyllisen savun peitossa. Kertoo jotain vapaudesta tuommonen.
Tässä taas perus reissukuvia sillalta. Tuonnekkin on päästävä joskus uudestaan paremmalla ajalla.
Jaegervatnetin kohdalla Ei kyenny ajamaan Blåvatnetin parkkipaikan ohi. Kartasta näin että kilometrin kävelymatkan päässä olisi Aspavatnet tms. Pienempi mutta silti hieno vihreä lätäkkö. Tallailin sitten sinne ja söin rauhassa matkaeväät. Store Lenangstindenin juurelta valuva Strupbreenien jäätikön osa näkyi hyvin. Kolmas jäätikkö johon sain näköyhteyden ja vasta nyt sain itselleni mieleisen kuvan oikeasta jäätiköstä. Ei ollu turha pitstop.
Samaisesta vuoristo kompleksista, tai massiivista, niinkun prot taitaa sanoa, panoraama. Kuva jostain Jaegervatnetin kulmilta. Upea ruska oli tuolla alueella.
-
- Viestit: 559
- Liittynyt: Maalis 11, 2012 11 : 57
-
- Viestit: 339
- Liittynyt: Touko 22, 2003 9 : 29
- Paikkakunta: Kuopio
- Viesti:
-
- Viestit: 1042
- Liittynyt: Huhti 07, 2012 21 : 41
Iso kiitos kommentoinnista!
Saahan sitä kalustoa kysellä. Eli runkona nykysin Nikon D300. D200 siirretty eläkkeelle ns. vararungoksi.
Linsseinä Sigma 10-20mm f/4, Nikon 24-120mm f/3,5, Nikon 70-300mm f/4. Kaikkia linssejä käytettävä vähintään aukolla f/8 jotta piirtää edes jotenkin, joten lähes jokanen ruutu on laukastu jalustalta. Törkee homma viritellä sadan metrin välein koko setti kasaan ja taas kiinni reppuun mutta on sekin parempi kun se että kiroilee myöhemmin tärähtäneitä tai muuten vaan suttusia kuvia.
Ja vielä löytyy kuvaa.
Reissun päätteeksi lauantai aamuna oli muotkatakalta eteenpäin jokunen kilometri kaikki puut upeassa kuurassa. Pilvet ollu hetkeä aikasemmin karvan verran matalammalla. Pakkasta ehkä aste, ei tuulen inaustakaan.
Ja vielä edellispäivän roadtripiltä. Jostain Svensbyn kulmilta. Ei pöljemmät rantamaisemat.
Ja näissä maisemissa tuli tien pää vastaan. Mikä lie lepakkokin pöllähti kivelle juuri sopivasti. Photoshoppi usvat räkästy horisonttiin niin voi että kun on hienoa.
Taisin aikasemmin möläyttää että 1600km päässä kotonta kääntyi auton keula. Mutta todellisuudessahan tuonne ei ole matkaa kun vajaat 1400km. Mutta silti herättää kyllä mieleenpainuvia tuntemuksia seistä yksin pohjoiskalottien rannalla katsoen jäämerelle tietäen että lähimpiin tuttuihin ihmisiin ja kotiin on oikeasti aika pitkä matka. Ei varmaan kokeneet matkaajat mieti mitään tuommosia mutta kun tämmönen nuori sälli lähtee eka kertaa yksin jumalan selän taa niin voi veljet... Onhan se jännää :)
Saahan sitä kalustoa kysellä. Eli runkona nykysin Nikon D300. D200 siirretty eläkkeelle ns. vararungoksi.
Linsseinä Sigma 10-20mm f/4, Nikon 24-120mm f/3,5, Nikon 70-300mm f/4. Kaikkia linssejä käytettävä vähintään aukolla f/8 jotta piirtää edes jotenkin, joten lähes jokanen ruutu on laukastu jalustalta. Törkee homma viritellä sadan metrin välein koko setti kasaan ja taas kiinni reppuun mutta on sekin parempi kun se että kiroilee myöhemmin tärähtäneitä tai muuten vaan suttusia kuvia.
Ja vielä löytyy kuvaa.
Reissun päätteeksi lauantai aamuna oli muotkatakalta eteenpäin jokunen kilometri kaikki puut upeassa kuurassa. Pilvet ollu hetkeä aikasemmin karvan verran matalammalla. Pakkasta ehkä aste, ei tuulen inaustakaan.
Ja vielä edellispäivän roadtripiltä. Jostain Svensbyn kulmilta. Ei pöljemmät rantamaisemat.
Ja näissä maisemissa tuli tien pää vastaan. Mikä lie lepakkokin pöllähti kivelle juuri sopivasti. Photoshoppi usvat räkästy horisonttiin niin voi että kun on hienoa.
Taisin aikasemmin möläyttää että 1600km päässä kotonta kääntyi auton keula. Mutta todellisuudessahan tuonne ei ole matkaa kun vajaat 1400km. Mutta silti herättää kyllä mieleenpainuvia tuntemuksia seistä yksin pohjoiskalottien rannalla katsoen jäämerelle tietäen että lähimpiin tuttuihin ihmisiin ja kotiin on oikeasti aika pitkä matka. Ei varmaan kokeneet matkaajat mieti mitään tuommosia mutta kun tämmönen nuori sälli lähtee eka kertaa yksin jumalan selän taa niin voi veljet... Onhan se jännää :)
-
- Viestit: 6445
- Liittynyt: Huhti 30, 2015 10 : 08
Poronpallit noita kuuramaisemia!
Ei oo tullu koskaan moisia tunturikoivikkoja nähtyä.
On siulla ollu upee retki pohjoiseen ja taatusti muistot sen mukaiset . :)
En oo niin kauhian montaa kertaa eläissäni pohjosessa käynyt mut joka kerta maisemat tulee satasella vastaan. Et älä luule että viehätys katoo vaik vuosittain siellä kävisit.
Vaihda maisemaa tai vuodenaikaa ja aina oot uudessa karkkikaupassa. ;D
Laittele vaan muistoja lisää tänne kun siltä tuntuu, katsojista tuskin on pula.
Ei oo tullu koskaan moisia tunturikoivikkoja nähtyä.
On siulla ollu upee retki pohjoiseen ja taatusti muistot sen mukaiset . :)
En oo niin kauhian montaa kertaa eläissäni pohjosessa käynyt mut joka kerta maisemat tulee satasella vastaan. Et älä luule että viehätys katoo vaik vuosittain siellä kävisit.
Vaihda maisemaa tai vuodenaikaa ja aina oot uudessa karkkikaupassa. ;D
Laittele vaan muistoja lisää tänne kun siltä tuntuu, katsojista tuskin on pula.
-
- Viestit: 1042
- Liittynyt: Huhti 07, 2012 21 : 41
Oli kyllä upee näky ja tunnelma tuona kuura aamuna!
Ja toi on kyllä totta. Neljäs kerta nyt oli kilpisjävellä ja joka kerta yllättää ihan jo pelkästään Saanan koko kun se ilmestyy ekan kerran näkyviin. :D
Nyt on maailmankirjat sekasin. Sotkeuduin nimittäin photoshopin maailmaan. Koko aamupäivän kiroilin erinäisten ongelmien kanssa. Eli Signaldalenissa olin auringonnousua kuvaamassa, mutta nousu jäi aika vaisuksi. Todella vaisuksi.
Viikko sitten alkoi muhia ajatus siitä että jos yrittäis liittää taivaan jostain toisesta kuvasta ja nyt löytyikin sopiva taivas. Kesältä auringonlasku kotikulmilta.
Värit ehkä räikeet pikkusen omaan makuun mutta laimentamalla jää taas vähän vaisun oloseksi.
Mitä mieltä kokeneemmat photoshoppaajat? Kuvasta heivattu myös jokunen heinäpaali ja yksi omakotitalo.
Ja toi on kyllä totta. Neljäs kerta nyt oli kilpisjävellä ja joka kerta yllättää ihan jo pelkästään Saanan koko kun se ilmestyy ekan kerran näkyviin. :D
Nyt on maailmankirjat sekasin. Sotkeuduin nimittäin photoshopin maailmaan. Koko aamupäivän kiroilin erinäisten ongelmien kanssa. Eli Signaldalenissa olin auringonnousua kuvaamassa, mutta nousu jäi aika vaisuksi. Todella vaisuksi.
Viikko sitten alkoi muhia ajatus siitä että jos yrittäis liittää taivaan jostain toisesta kuvasta ja nyt löytyikin sopiva taivas. Kesältä auringonlasku kotikulmilta.
Värit ehkä räikeet pikkusen omaan makuun mutta laimentamalla jää taas vähän vaisun oloseksi.
Mitä mieltä kokeneemmat photoshoppaajat? Kuvasta heivattu myös jokunen heinäpaali ja yksi omakotitalo.
Viimeksi muokannut Kääkkä, Loka 22, 2016 20 : 34. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
- Viestit: 22626
- Liittynyt: Elo 20, 2008 17 : 32
- Viesti:
-
- Viestit: 3591
- Liittynyt: Tammi 27, 2005 8 : 24
Ihan mallikas photoshoppaus. Jos hakee mahdollisimman realistista lopputulosta, niin saa olla kyllä tarkkana valojen, varjojen sun muun kanssa. Mutta jos kuvaa ei ole tarkoitus esittää luonnontieteellisen kerhon illassa ja pääasia on visuaalinen nautinto niin siihen kategoriaan jees kuva.
edit: Jos jotain vinkkiä saa antaa niin etualan sävyä vois väntää vastaamaan enemmän punertavan taivaan sävyä.
edit: Jos jotain vinkkiä saa antaa niin etualan sävyä vois väntää vastaamaan enemmän punertavan taivaan sävyä.
Viimeksi muokannut puuhapete, Loka 22, 2016 17 : 23. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
- Viestit: 3591
- Liittynyt: Tammi 27, 2005 8 : 24
-
- Viestit: 1042
- Liittynyt: Huhti 07, 2012 21 : 41
Päivittelin tuota omaa tuohon suuntaan!
Ja ei tarvii poistella. Olin tarkotuksella kääntänyt etualaa kylmemmäksi jostain syystä :D Mutta kyllä se vaan paremmalta näyttää noin. Mielenkiintosta touhua tuo photoshopilla kikkailu. Täytyy pikkuhiljaa opiskella käyttämään.
Ja koska ei viestiä ilman kuvaa niin yksi lätty vielä tälle illalle.
Steindalista arktista kauneutta.
Ja maffer: Eikös Nikonissa nyt sen verta dynamiikkaa riitä kumminkin että pitäisi näkyä ;)
Ja ei tarvii poistella. Olin tarkotuksella kääntänyt etualaa kylmemmäksi jostain syystä :D Mutta kyllä se vaan paremmalta näyttää noin. Mielenkiintosta touhua tuo photoshopilla kikkailu. Täytyy pikkuhiljaa opiskella käyttämään.
Ja koska ei viestiä ilman kuvaa niin yksi lätty vielä tälle illalle.
Steindalista arktista kauneutta.
Ja maffer: Eikös Nikonissa nyt sen verta dynamiikkaa riitä kumminkin että pitäisi näkyä ;)
-
- Viestit: 3591
- Liittynyt: Tammi 27, 2005 8 : 24