Kännykkäkamerat / smartphone photography

[aikaarska]

Tässä kohtaa olisi kyllä markkinarakoa lähes täysin urkintavapaalle luurille...Joka silti tarjoaisi hyvät tekniset ominaisuudet ja kamerat.
Joka kuitenkin olisi android, ja siihen käyttäjä voisi oman harkintansa mukaan asentaa haluamiaan ohjelmia. Ei sillä tapaa kuin nykyisin, että käyttäjä joutuu manuaalisesti poistaa valmistajan laittamia siftakylkiäisiä, joka saattaa olla todella vaikeaa, ellei jopa mahdotonta joissakin tapauksissa...

Edit:

Näköjään suomalainen firma on kunnostautunut tässäkin...

https://toughmobile2.bittium.com/c/

[elmar]

Näköjään suomalainen firma on kunnostautunut tässäkin... https://toughmobile2.bittium.com/c/

Ei oo väliä mikä rauta on kyseessä, Android on vapaan lähdekoodin käyttis, jolle kuka tahansa voi koodata mitä haluaa.

[aikaarska]

Oneplus 9Pro sai uuden päivityksen.

Sen mukana kameraominaisuuksiin tuli mukaan Hasselin XPan mode:

https://www.theverge.com/2021/9/17/2267 ... ilm-camera

Pakkohan sitä oli kokeilla samantein. Oikeastaan aika mukava lisä...

xpan7 by Aika Arska, on Flickr

xpan3 by Aika Arska, on Flickr

xpan1 by Aika Arska, on Flickr

[DorianBlue]

St Moritzin jyrkkiä rinteitä tuli talsittua reilu viikko sitten järkkärin kanssa. Silti reissusta jäi muistoksi duunin 27" tuplanäyttöön taustakuvaksi iPhone 11:llä napattu tunnelmakuva sumuisesta laaksosta yläpuolelta kuvattuna. Ok, aamuaurinko helotti ja olosuhteet hyvät. Mutta ei tuo häpeä yhtään RP+24-105/4L kuville tuossa koossa tiirailtuna. Silti ajattelin seuraavalle reissulle keventää kalustoa ja hommata talouteen toinen RX100 jonain versiona. Mä vaan haluan pitää erillisen kuvaamiseen dedikoidun laitteen kädessäni patikoilla. Kai tuohon luuriinkin jonkun rannehihnan saisi, mutta ajatuskin ellottaa. Jos se luuri tipahtaa, sitä on ihan kusessa matkalla.

[aikaarska]

Joo. Kyllähän tässä on viimeaikoina tullut mietittyä useamman kerran nykyaikaisen valokuvauskaluston kokoonpanoa.

Todelliset luurifanithan hommaa nykyisen toisen puhelimen lähes pelkkään kuvaukseen (ei tarvitse edes liittymää), ja pitää toista varsinaisessa puhelintarkoituksessa.

Olen minäkin miettinyt myös RX100 tyyppistä pokkaria. Nykyisen kinojärkkärin tulen pitämään jokatapauksessa, mutta milloin sen päivittäminen olisi ajankohtaista? Ehkä vasta sitten kun nykyinen alkaa näyttämään hajoamisen merkkejä...Voi olla, että kinojärkkäristä tulee minulle tulevaisuudessa enemmän sellainen erikoiskamera, jossa käytän vain erityisiä prime objektiiveja, ja zoomit yms. yleiskäyttöiset jutut jätän suosiolla kännykameran tai jonkun laadukkaan pokkarin varaan.

[rautaperä]

Joo. Kyllähän tässä on viimeaikoina tullut mietittyä useamman kerran nykyaikaisen valokuvauskaluston kokoonpanoa.

Todelliset luurifanithan hommaa nykyisen toisen puhelimen lähes pelkkään kuvaukseen (ei tarvitse edes liittymää), ja pitää toista varsinaisessa puhelintarkoituksessa.

Olen minäkin miettinyt myös RX100 tyyppistä pokkaria. Nykyisen kinojärkkärin tulen pitämään jokatapauksessa, mutta milloin sen päivittäminen olisi ajankohtaista? Ehkä vasta sitten kun nykyinen alkaa näyttämään hajoamisen merkkejä...Voi olla, että kinojärkkäristä tulee minulle tulevaisuudessa enemmän sellainen erikoiskamera, jossa käytän vain erityisiä prime objektiiveja, ja zoomit yms. yleiskäyttöiset jutut jätän suosiolla kännykameran tai jonkun laadukkaan pokkarin varaan.

[mvert]

Todelliset luurifanithan hommaa nykyisen toisen puhelimen lähes pelkkään kuvaukseen (ei tarvitse edes liittymää), ja pitää toista varsinaisessa puhelintarkoituksessa.

Minulla oli melko pitkään taskukamerana Nokia 808 (se ensimmäinen hirviöpuhelinkamera). Hommasin siihen silloin Telian multi-simmin. Puhelut soivat sekä puhelimessa, että tuossa taskukamerassa, jolloin esim. festareille tms. muihin menoihin ei tarvinnut edes varsinaista puhelinta kantaa mukana. Joku tälläinen multi-sim ratkaisu taitaa telialla olla vielä nykyisinkin.

[elmar]

Olen minäkin miettinyt myös RX100 tyyppistä pokkaria.

24-70 mm pokkarit kannattaa ehkä unohtaa, laajispään kuvanlaadultaan parhaat luurikamerat ovat jo parempia kuin 1"-kennoiset taviskamerat. RX100 VI ja VII malleissa taas on järkensä 70-200 mm tele-osaston takia, sille kännyt ei vielä pärjää.

[aikaarska]

Olen minäkin miettinyt myös RX100 tyyppistä pokkaria.

24-70 mm pokkarit kannattaa ehkä unohtaa, laajispään kuvanlaadultaan parhaat luurikamerat ovat jo parempia kuin 1"-kennoiset taviskamerat. RX100 VI ja VII malleissa taas on järkensä 70-200 mm tele-osaston takia, sille kännyt ei vielä pärjää.

Totta. Ei edes Huawei P30Pro:n periskooppi telekameraviritys pysty mitenkään kovin mahtaviin telekuviin.

[Vanhamies]

Nätistä bokehista on kännykällä turh ahaaveilla. Terävyysalueen hallinta mahdotonta.

[temama]

Nätistä bokehista on kännykällä turh ahaaveilla. Terävyysalueen hallinta mahdotonta.

olen samaa mieltä. Mutta samalla tiedostan, että kun tekniikka ja tekoäly kehittyy jatkuvalla tahdilla, niin myös simuloiduista bokeh-efekteistä tulee kokoajan parempia.
Esimerkiksi mun Huawei P20prö kännyssä on säätö bokeh efektille, siinä voi valita 'aukkoarvon' f/0.95 - f/4, ja käytännössä tämä tarkoittaa simuloidun bokeh efektin laajuuttaa ja voimakkuutta. Luurista sä valitset sitten tarkennuspisteen (vaikka ihminen potretissa) ja teköäly tekee omaa syväterävyydenhallintaa sitten, ainakin Huaweissa homma on viety melko pitkälle, eli bokehia tekee yksi luurin oikeista kameroista (tekniikka hoitaa tarkennuksen sumeaksi sille kameralle) ja toinen luuri kameroista taas tarkentuu valittuun kohteeseen terävänä. Siitä se teknologia sitten leipoo lopullisen kuvan jossa itse kohde terävä, mutta ns. 'epäterävyysalue' sumeaa. Toimii joissakin kohteissa yllättävän luonnollisen oloisesti, mutta virheitäkin huomaa. Esim. runsashiuksisen mallin valtoimenaan rehottavat hiukset saattavat olla kova pala vielä nykyiselle AI bokeh tekniikalle.

Yksi olleelline asiahan täsä on mielestäni se, että kun tekniikka kehittyy tarpeeksi pitkälle, niin eihän suuri osa ihmisistä edes oikein pysty erottelemaan, että miten kivan näköinen taustasumennus on tehty. Ja edelleen yksi oleellinen seikka lisää; EI heitä välttämättä edes kiinnosta!
Kolmas huomio ; Miksi pitäisi kiinnostaa? Eikö ihmistä pitäisi kiinnostaa itse kuva, ei sen tuottamiseen käytetty tekniikka?

Tämä sanottua haluan täsmentää, että itse olen ehodottomasti ns luomutekniikan ystävä mitä tulee valokuvaukseen. En halua juuri ollenkaan mitää AI avusteisia kuvamanipulaatiota.

[elmar]

Nätistä bokehista on kännykällä turha haaveilla. Terävyysalueen hallinta mahdotonta.

Bokehista on turha haaveilla myös lähes kaikilla pokkareilla, pienikennoisilla järkkäreillä, f/5.6-laseilla jne. Oikeasti nättiä bokehia ei synny kuin FF + f/2.8:lla ja sitä isommilla aukoilla suht läheltä kuvaten.

Omaan makuun kännyn paras ominaisuus on juuri läpiterävyys, joka toimii hienosti katukuvissa, maisemissa, detaljeissa, projektioissa jne. Sen käyttö vain vaatii funtsimista ja sommittelutaitoa, koska "turhaa" ei voi piilottaa blurriin.

[ttuplai]

Nätistä bokehista on kännykällä turha haaveilla. Terävyysalueen hallinta mahdotonta.

Bokehista on turha haaveilla myös lähes kaikilla pokkareilla, pienikennoisilla järkkäreillä, f/5.6-laseilla jne. Oikeasti nättiä bokehia ei synny kuin FF + f/2.8:lla ja sitä isommilla aukoilla suht läheltä kuvaten.

Omaan makuun kännyn paras ominaisuus on juuri läpiterävyys, joka toimii hienosti katukuvissa, maisemissa, detaljeissa, projektioissa jne. Sen käyttö vain vaatii funtsimista ja sommittelutaitoa, koska "turhaa" ei voi piilottaa blurriin.

Tästä on helppo olla kohtuu samaa mieltä - toki blurria on käytetty myös maalaustaiteessa esittämään etäisyyttä - kuten myös alhaista kontrastia ja saturaatiota, vaikka maalauksessa on aika helppo valita taustan "häiriötekijät". Epäterävyys on siis myös yksi tapa esittää 3D 2D:ssä. Se ei vaan tarkoita aukko auki kuvaamista tai bokehia vaan nimenomaan sen hallintaa.

Tuuman pokkareilla ei kyl saa juurikaan bokehia - paitti ehkä omasta päästä jos tykkää vlogata - aukko auki ei myöskään läpiterävää. FF syväteräsyyden säädölle on edelleen paikkansa, koska se antaa hippasen paremmin valita millä tavoin taustan haluaa esittää ja ennenkaikkea helppouden - "aukko auki" on laiskan kuvaajan paras kaveri - samoin prismat, lehdet, etc. millä vaan voi peittää kuvan tyhjät/tylsät/häiritsevät alueet. Jos järkkärien käyttöliittymään ja käytettävyyteen sais tekoälyn, joka reaaliajassa simulois taustablurrin stilliin ja videoon siten, et jälkikäteen vois silti terävyyttä säätää (ja samalla lähtis massaa linssistä 500g) niin meikä myis nykykalustonsa heti - sitä odotellessa puhelimella ei ole sijaa omassa kuvaamisessa - Sonyn pokkari mul kyl on ja sitä käytän jopa duunijutuissa. Mites muuten noi uudet puhelimet, kun kennokoot alkaa lähenemään tota tuumasta ilman, et aukkoa pystyy säätämään (vai pystyykö niissä jo?) - menetetäänkö sillä yksi puhelinten vahvuus vai laskeeko toi masiina terävyyden myös toiseen suuntaan (esim. automaattisella pinoamisella)?

Ei blurri x silti mitenkään ole luonnollisempaa kuin tekoälyn luoma tausta - on ihan yhtä luonnollista laittaa itsensä ja ns. todellisuuden väliin linssi kuin laskin tai pensseli. Bokehia on vaikea nähdä ympärillä missään - paitti kuvissa. Luonnollisuus on nykysuomisanakirjassa aika sama kuin tottumus, mut ihminen tottuu löysään hirteen, huonoon parisuhteeseen, uusien lelujen ominaisuuksiin, laajiksella kuvattuun pärstään ja rahojen kuluttamiseen hävittäjiin. Ainoa ongelma on pitää yllä tottumuksesta, kun se kohtaa muun maailman (siis muiden aivot). Toisaalta tekoälykin on muuttunut oppivasta koneesta valmiiksi säädettyyn laskentalohkoon, jonka ainoa ero perinteisimpiin algoritmeihin on oikeastaan siinä miten parametrit säädetään (tai tarvitseeko säätäjän edes tietää mitä säätää ja mihin suuntaan) - älyä noissa on yhtä paljon kuin mun nelilaskimessa. Siinäkin helppous voittaa - elämisen helpottaminen on elämän tarkoitus - kunnes on liian helppoa ja pitää karistaa kilot pois - sit tarvitaankin joko sota kiloja tai naapurivaltiota vastaan - askeesista voi taas lähteä helpottamaan elämää.

[temama]

Ei blurri x silti mitenkään ole luonnollisempaa kuin tekoälyn luoma tausta - on ihan yhtä luonnollista laittaa itsensä ja ns. todellisuuden väliin linssi kuin laskin tai pensseli. Bokehia on vaikea nähdä ympärillä missään - paitti kuvissa. Luonnollisuus on nykysuomisanakirjassa aika sama kuin tottumus, mut ihminen tottuu löysään hirteen, huonoon parisuhteeseen, uusien lelujen ominaisuuksiin, laajiksella kuvattuun pärstään ja rahojen kuluttamiseen hävittäjiin. Ainoa ongelma on pitää yllä tottumuksesta, kun se kohtaa muun maailman (siis muiden aivot). Toisaalta tekoälykin on muuttunut oppivasta koneesta valmiiksi säädettyyn laskentalohkoon, jonka ainoa ero perinteisimpiin algoritmeihin on oikeastaan siinä miten parametrit säädetään (tai tarvitseeko säätäjän edes tietää mitä säätää ja mihin suuntaan) - älyä noissa on yhtä paljon kuin mun nelilaskimessa. Siinäkin helppous voittaa - elämisen helpottaminen on elämän tarkoitus - kunnes on liian helppoa ja pitää karistaa kilot pois - sit tarvitaankin joko sota kiloja tai naapurivaltiota vastaan - askeesista voi taas lähteä helpottamaan elämää.

tästä en ole samaa mieltä. tulee mieleen tyyliin objektiivin aito manuaalitarkennus vs. focus-by-wire jossa tarkennusta ohjataan sähköisesti myös 'manuaalitarkennuksen' aikana. Ei läheskään niin nautittavaa kuin aito manuaalitarkennus.

Ai, Tekoälyn luoma tausta ei eroa objektiivin tuottamasta luonnollisesta epäterävyydestä????
Höpölöp. Tolla logiikalla olis ihan sama miten se taustan epäterävyys esitetään, palkkaa vaikka nykypäivän Van Goghin maalailemaan puolihullun taustan siihen kuvaan.
Ai blurria on vaikea nähdä missään? Toki se näkyy, sun silmällä. Laita vaikka toinen silmä kiinni, ja tarkenna toisella silmällä johonkin. Kyllä vaan, epäterävyysalue on olemassa!

Mä oon skriivannut tän aikaisemminkin ; puhtaimmillaan valokuvaus on valon vangitsemista kennolle/filmille, läpi analogisen optiikan. Kuvaaja valitsee polttovälin, tarkennuspisteen, käytetyn aukon ja valotusajan. Siitä se valokuva syntyy.

Nykypäivänä kaikki on mahdollista, kun teknologia on kehittynyt niin paljon, ja kehittyy edelleen. Elokuvan voi kuvata kuten 70-luvulla, mutta nykyään sen voi tehdä vaikka melkein kokonaan tietokoneilla, ilman näyttelijöitäkin. Noh, ääninäyttelijöitä tarvitaan vieläkin. Puhesynteesi ei aivan vielä niin pitkällä.
MUTTA EI SE OLE SAMA ASIA kuvataanko elokuva aidosti ja oikeiden näyttelijöiden kanssa, vai tehdään esim kokonaan tietokoneella. Oletko käynyt katsomassa teatteria? Siis ihan oikeaa live-teatteria! Missä ihmiset näyttelee just sillä hetkellä kun näet sen. Näissä on aika iso kontrastiero keskenään.
Kun mä käyn ottamassa stadin yössä konstailemattoman katukuvan 35/1.4 objektiivilla, niin SE HETKi tallentuu just siihen silla tavalla kuin oli. Epäterävyys toistuu luonnollisesti terävyysalueelta siten kuin toistuu ja siirtyy, ei siihen tarvita tekoälyä maalailemaan mitään feikkiblurria. Eriasia sitten jos kuvaaja haluaa esim jälkikäsittelyssä tehdä jonkun kunnolla manipuloidun teoksen, lisätä blurria tms.
Tietty näiden pikkukennoisten kanssa ei voi pelata aidolla blurrilla (muuten kuin aivan lähikuvissa), niiden kanssa ymmärrän, että tekoäly täytyy ottaa apuun jos halutaan matkia oikean isokennoisen järjestelmäkameran tekemää jälkeä.
Mä haluun vaan korostaa, että aito on aitoa ja sillä on merkityksensä. En haluaisi, että se unohdettaisiin nykypäivän teknologisen myllerryksen keskellä, jossa pieni ihminen on pulassa hukassa muutenkin.

[hkoskenv]

Mä haluun vaan korostaa, että aito on aitoa ja sillä on merkityksensä. En haluaisi, että se unohdettaisiin nykypäivän teknologisen myllerryksen keskellä, jossa pieni ihminen on pulassa hukassa muutenkin.

Olen aika pitkälle samaa mieltä, että haluan valokuvauksen olevan todellisuuden tallentamista (fysiikan rajoissa). Kuvan digitaalinen manipulointi ei siihen kuulu kuin minimaalisesti ja mieluiten tavoilla, joiden toiminnan ymmärrän täysin. Mutta se on kuitenkin vain tietynlaista purismia ja insinööriajattelua edustava henkilökohtainen mielipide, jossa kuva nähdään dokumenttina todellisuudesta eikä itsessään esteettisesti arvokkaaksi taideteokseksi. En voi perustella sitä mitenkään paremmaksi tai "luonnollisemmaksi", mitä itse kukin sillä ymmärtääkään, kuin muita näkemyksiä. Ymmärrän senkin, että se tulee olemaan tavallisten ihmisten valokuvauksessa marginalisoituvaa kansanperinnettä, johon seuraavien sukupolvien kuluttajakamerat eivät enää edes yritä pystyä, kun käsittely integroidaan yhä lähemmäs kennoa. Sitten pitää ostaa kömpelöitä ja kalliita teknisiä kameroita, jos haluaa jatkaa sillä linjalla.

[elmar]

Kun mä käyn ottamassa stadin yössä konstailemattoman katukuvan 35/1.4 objektiivilla, niin SE HETKi tallentuu just siihen silla tavalla kuin oli.

Jo pelkkä rajaus irroittaa kuvan todellisuudesta, muista ilmaisullisista ja teknisistä seikoista puhumattakaan.

Miksi katukuvaaja otti siinä kohdassa vain oikealla olevan valopylvään mukaan kuvaan, mutta jätti vasemmalla olevan pois? Siksi, että KUVAAJA HALUSI sommitelman takia kuvaan vain yhden valopylvään, vaikka TODELLISUUDESSA pylväitä on tasavälein koko kadun mitalla. Kuvaaja antoi katselijalle valheellisen kuvan hetkestä, tulkitsemalla sitä. Sitä kutsutaan valokuvaamiseksi.

[temama]

No mutta kyllähän kuvan katselija ymmärtää, että tämä kuva on vain yksi otanta kokonaisuudesta, rajaus, ei häntä yritetä huijata virheellisellä näkemyksellä.
Nyt täytyy mennä koisimaan. Ötyää.zzzZZZZ

[ttuplai]

Ai, Tekoälyn luoma tausta ei eroa objektiivin tuottamasta luonnollisesta epäterävyydestä????
Höpölöp. Tolla logiikalla olis ihan sama miten se taustan epäterävyys esitetään, palkkaa vaikka nykypäivän Van Goghin maalailemaan puolihullun taustan siihen kuvaan.
Ai blurria on vaikea nähdä missään? Toki se näkyy, sun silmällä. Laita vaikka toinen silmä kiinni, ja tarkenna toisella silmällä johonkin. Kyllä vaan, epäterävyysalue on olemassa!

Mä oon skriivannut tän aikaisemminkin ; puhtaimmillaan valokuvaus on valon vangitsemista kennolle/filmille, läpi analogisen optiikan. Kuvaaja valitsee polttovälin, tarkennuspisteen, käytetyn aukon ja valotusajan. Siitä se valokuva syntyy.

Nykypäivänä kaikki on mahdollista, kun teknologia on kehittynyt niin paljon, ja kehittyy edelleen. Elokuvan voi kuvata kuten 70-luvulla, mutta nykyään sen voi tehdä vaikka melkein kokonaan tietokoneilla, ilman näyttelijöitäkin. Noh, ääninäyttelijöitä tarvitaan vieläkin. Puhesynteesi ei aivan vielä niin pitkällä.
MUTTA EI SE OLE SAMA ASIA kuvataanko elokuva aidosti ja oikeiden näyttelijöiden kanssa, vai tehdään esim kokonaan tietokoneella. Oletko käynyt katsomassa teatteria? Siis ihan oikeaa live-teatteria! Missä ihmiset näyttelee just sillä hetkellä kun näet sen. Näissä on aika iso kontrastiero keskenään.
Kun mä käyn ottamassa stadin yössä konstailemattoman katukuvan 35/1.4 objektiivilla, niin SE HETKi tallentuu just siihen silla tavalla kuin oli. Epäterävyys toistuu luonnollisesti terävyysalueelta siten kuin toistuu ja siirtyy, ei siihen tarvita tekoälyä maalailemaan mitään feikkiblurria. Eriasia sitten jos kuvaaja haluaa esim jälkikäsittelyssä tehdä jonkun kunnolla manipuloidun teoksen, lisätä blurria tms.
Tietty näiden pikkukennoisten kanssa ei voi pelata aidolla blurrilla (muuten kuin aivan lähikuvissa), niiden kanssa ymmärrän, että tekoäly täytyy ottaa apuun jos halutaan matkia oikean isokennoisen järjestelmäkameran tekemää jälkeä.
Mä haluun vaan korostaa, että aito on aitoa ja sillä on merkityksensä. En haluaisi, että se unohdettaisiin nykypäivän teknologisen myllerryksen keskellä, jossa pieni ihminen on pulassa hukassa muutenkin.

Kyse ei ole siitä eroaako x y:stä jossakin aidosti mitattavassa suureessa vaan siitä, et onko se jotenkin luonnollisempaa tai edes likempänä dataa z, joka on jotenkin enempi oikea (siis paremmin mitattu). Luonnollista on kaikki se mikä tapahtuu - valokuva Frodo Reppulista on suattaapi olla messevä taideteos tai jopa valhe siten kuin me valheen aika usein miellämme, mut ihan luonnollinen se on - ei ihmisen tekemät asiat ole mitenkään yliluonnollisia - ne esiintyvät kyl ihan luonnollisessa todellisuudessa. Toisaalta tällä planetaalla ihmisen luomisen ulkopuolella on aika vähän kameroita, joten luonnollisuuspuristien pitäs lähtökohtaisesti hylätä kaikki tekniikka - vain se mitä silmillä näkee on luonnollista. Mittauksessa on vain referenssejä joita tällä hetkellä pidämme tarkempina ja jos tekoälyn laskema data on likempänä parhaimman referenssimittalaitteen dataa niin sit se on todellisempi kuin pelkän optiikan läpi käymä (siis tilastollisesti - yksi mittapiste ei kiinnosta ketään, koska kohina etc).

Epäterävyys on olemassa - bokehia saa kyl hakemalla hakea ja varsinkin sellasta bokehia mitä kuvissa näkee.

Puhtaus saattaa olla puoliruokaa, mut puhdas valokuvaus on vain tietyn teknologian nostalgisointia ja/tai jalustalle nostamista - numerot (siis mittaustulokset) saattavat olla hyvinkin puhtaampia (yleensä nekin tulevat jonkinlaisen käsittelyn läpi), mut valokuva ei - se on yksi tapa esittää tietty numeerinen data - histogrammi, vektorit, tms. ovat yhtä puhtaita. Tai kuvan voi esittää myös ääninä tai hajuina - on vain ihmisen aivojen heikkoutta nähdä tapa x jotenkin aitona todellisuutena. Koskee toki kaikkea mittausdataa eli jokainen mitattu data yleensä esitetään jossakin muodossa x - mikä tapa on sit havainnollisempi tai puhtaampi on veteen piirrettyä - siksi data usein esitetään monasti useammassa muodossa, jotta mielikuva olis mahdollisimman kattava - valokuva on hyvin suppea tapa esittää data. Miksi tekniikan kehityksessä hetki x olis se jolloin asiat esitettiin sillain luonnollisesti - ja leipäkin oli parempaa - jotenkin aidompaa - nyt kaupasta saa vaan feikkileipiä (aitoleipä on käsintehtyä eikä koneella vaivattua).

Sinuna ekana unohtaisin ton aitouden korostamisen - ihmisen aivojen tehtävä on ensisijaisesti muodostaa niille itselleen mieleinen kuva maailmasta, mut sillä ei ole yleensä mitään tekemistä minkään aidon tai puhtaan kanssa - pikemmin päinvastoin. Mut aitouden ja oikean korostaminen johtaa kyl merkittävään määrään tuhoa ja epäkohtia. Ihminen on mittalaitteena erittäin epätarkka ja siit epätarkkuudesta seuraa suurin osa maailman epäkohdista - toki myös taide ja pari muutakin kivaa juttua (siniristilippu ei ole kiva juttu, mut seuraa kyl aivojen kyvyttömyydestä nähdä lakana jossa on sininen risti vaan lakanana jossa on sininen risti).

Omista totuuksista luopuminen on silti vaikeaa ja sillä on kyl merkittävä osuus eksistentiaaliseen ahdistukseen - tuttuun ja turvalliseen (historiaan tai tähän hetkeen) takertuminen on siis hyvä suojakeino - on se sitten aitovalokuva tai mielikuvien isänmaa - toisaalta ihminen voi jatkaa omasta mielestä kuulemista, vaikka kuulo olis jo aikaa sitten mennyt - se vasta ahdistusta aiheuttaakin, kun muu maailma on eri mieltä kuulemisen aitoudesta. Ite tykkään kaaoksesta, Lady Fortunasta ja muutoksesta (ne tuovat mulle rauhan). Hetki on lähtökohtaisesti mielikuva ajan pysähtymisestä - todellisuus on muutosta ja siksi valokuva on valheellinen jo perusajatukseltaan (hetkeä ei voi olla edes olemassa, koska kaikki kokemus perustuu vertailuun ja se vertailu aivoille on se mitä tapahtui ennen).

Toisaalta ihmisen nostaminen kaiken keskiöön on lähinnä uskontotiedettä ja ihmisen kokemisen korostaminen sen yksi muoto - lisäksi kyseessä on yleensä omasta navasta lähtevä standardi-ihminen tai mielikuva moisesta - esim. assien maailma eroaa neurotyypillisistä hyvinkin paljon - ei siinä auta kertoa, et ei toi piirretyn koira oikeasti kuollut, koska kokemus aivojen kannalta on hyvinkin aito (ja onhan se koira poissa) - hänelle teatteri taasen on puhdasta feikkiä, koska teatterin kehonkieli on täysin hebreaa. Ja se baarissa hymyilevä tarjoilija ei ole susta aidosti kiinnostunut vaan hän tekee duunia - se hymy on siis osa performanssia. Samoin mun kirjoituksista tänne ei kannata liikaa kuvitella siitä ihmisestä, joka tekstiä näpyttelee - tämä on vain yksi rooli - siis näytelmä. Mielikuvat minusta ovat omien aivojesi luoma kuvitelma jostakin todellisesta, mut osumatarkkuus ihmisellä on melkoisen heikko. Onko siis minun tekstini sama asia kuin minä, liki sama asia vai ihan älyttömän kaukana oleva - se riippuu - onko naapurin Jaskan teksti tai tekoälyn teksti sit jotenkin aidompia - erilaisia ne ovat, mut erilaisuus ei kerro vielä mitään todellisuudesta. Appelsiini ei ole sama kuin omena, mut appelsiini ei ole sen aidompi.

Tietenkään en ole koskaan käynyt teatterissa - vain sinä ja ainoastaan sinä olet voinut moisen asian kokea tässä maailmassa - me muut elämme jossakin Atlantiksen tuolla puolen omissa harhoissamme - todellisuuksissa joita ei ole edes olemassa.

Ainoa oikea kokemus on psykedeelien vaikutuksessa koetut asiat - kaikki muu on feikkiä ja epäluonnollista.

[ttuplai]

Olen aika pitkälle samaa mieltä, että haluan valokuvauksen olevan todellisuuden tallentamista (fysiikan rajoissa). Kuvan digitaalinen manipulointi ei siihen kuulu kuin minimaalisesti ja mieluiten tavoilla, joiden toiminnan ymmärrän täysin. Mutta se on kuitenkin vain tietynlaista purismia ja insinööriajattelua edustava henkilökohtainen mielipide, jossa kuva nähdään dokumenttina todellisuudesta eikä itsessään esteettisesti arvokkaaksi taideteokseksi. En voi perustella sitä mitenkään paremmaksi tai "luonnollisemmaksi", mitä itse kukin sillä ymmärtääkään, kuin muita näkemyksiä. Ymmärrän senkin, että se tulee olemaan tavallisten ihmisten valokuvauksessa marginalisoituvaa kansanperinnettä, johon seuraavien sukupolvien kuluttajakamerat eivät enää edes yritä pystyä, kun käsittely integroidaan yhä lähemmäs kennoa. Sitten pitää ostaa kömpelöitä ja kalliita teknisiä kameroita, jos haluaa jatkaa sillä linjalla.

Tiedä mikä on aitoa insinööriajattelua, mut purismi ei sitä liene. Ite tein siis usseemmaan vuoden erilaisia digitaalisia oppivia algoritmeja joiden ensisijainen tarkoitus olis korjata analogiasteiden "virheitä" ja syy oli kyl hyvin pragmaattinen eli insinöörimäinen - enempi oikeita bittejä läpi ketjun käytetyllä tekniikalla. Toki ideaalisessa maailmassa kaikki korjataan mahdollisimman aikasessa vaiheessa signaalitiessä, mutku kuluttajat (tai edes toinen yritys) ei ole valmis siitä maksamaan - sit tingitään jostakin ja helpoin on tinkiä tosta analogiapuolesta. En esim. näe Sigman 85:n vääristymiä sen kummosempina asioina ja jos saan samalla hinnalla pienemmällä massalla 97% laadusta niin kiitän ja kuittaan. Aitokuva olis tietenkin se korjaamaton versio, mut onhan se optisesti usseemmalla linssilläkin yhtä lailla korjattu. Mun kannalta on olemassa vain se paras referenssi ja ero siihen (sekä hinta) - kuinka siihen päästään on aika hailee - yleensä hailee on itse erokin. Jos takavuosien 1,5 kg:n punnus on kalliimpi ja kauempana referenssistä niin edes laatu ei riitä perusteluksi - analogiapuolella tod. näk. kehityksen seinä tulee nopeammin vastaan.

Ei videon logaritmiset käppyrät tuosta juurikaan eroa - jos pitää data tunkea pienemmästä reiästä kuin mihin mahtuu niin jostakin on luovuttava. Yksi vaihtoehto olis tehdä toi oppivana eli se säätäs ton dynamiikan mukaan tai mahdollisesti perustais sen johonkin laajempaan opetusdataan (pelkkä dynamiikka kerro tarvetta, et mihin kohtaa pitäs laittaa enempi dataa). Ja sit sen reiän jälkeen pitää vaan se kuva jotenkin rakentaa.

Tekoäly tai siis nää oppivat algoritmit on toki luonteeltaan hankalia, koska kyseessä on osittain vain musta laatikko jonne menee dataa sisään ja ulos tulee muutettua dataa, mut mun insinööriaivoille riittää jos ulos tulee likempänä referenssiä olevaa dataa - valokuvauksessa, musiikissa, yms. ihmiskeskeisissä jutuissa riittää yleensä myös se, et en pysty sitä havaitsemaan - väärin korjattu kohina on ihan samaa kuin oikein korjattu kohinakin, vaikka toinen saattaakin näkyä taajuustason esityksessä ihan eri tavalla. Tieto lisää tuskaa - siksi mäkin kuvittelen, et olen vaimolleni paras mies koko universumissa, sekä olevani keskivertoa parempi kuski ja huumoriveikko - unohtamatta keskivertoa fiksumpaa ja aidosti ansaitsemaani palkkaa. Itsepetos ja pään tunkeminen pensaaseen on tie onnelliseen elämään. Todellisuus johtaa itsemurhiin ja ahdistukseen. Toki menetyt asiat ovat arvokkaampia kuin vielä saavuttamattomat (niissä kohinan jyväsissä saattaa olla jotakin mikä katoaa iäksi - jotakin elämälle tärkeää mitä ei voi koskaan enää palauttaa - elämä on myös luopumista - pyydän 5 min. hiljaisen hetken sille vasemman yläkulman bitille, joka uhrattiin kaupallisuuden alttarille).

[habannaama]

Puhutaan todellisuudesta ja puhutaan referensseistä, niin, mikä kenellekin on todellisuutta milläkin tavoin, koska henkilö x tulkitsee sen mahdollisesti täysin toisella tapaa kuin henkilö y.

Referenssi, miten se sitten määritellään, dc.netin konkarikuvaajat kehuu kilvan kyselelevälle jonnelle objektiivia x, jonne menee ja ostaa todeten, fuuuuuck, tämähän on aivan syvältä, dc.netin sopulilaumalle taas myyty mielikuvia, joita julistavat suurena totuutena ja se yksi kellä on ne omat aivot, hän jää ihmettelemään että what, mistä nuo muut ovat tuon todellisuutensa repineet?

Äh, ei jaksa kuumeisena enempää pohtia, meen takas maate, jatkakaa.

Ja täällä ei muka ole pöhinää versus eräs toinen ketju 😉👍🏻😁