Ensikokemukset meillä joskus 1980-luvulta kaiketi. Kapan pienet teokset kiinnittivät silloin huomion.... Niitä katsoisi livenä ihan mielellään edelleenkin. Ja silloinhan ei ollut internettiä...
yritin vastaavaa kuvata itsekkin etupihalta, mutta ei ollut noin värikylläistä ja puhdasta tilannetta. liikaa lehtiä tai liian vähän punaisia jäljellä, no pääasia että maistuivat.
Ensikokemukset meillä joskus 1980-luvulta kaiketi. Kapan pienet teokset kiinnittivät silloin huomion.... Niitä katsoisi livenä ihan mielellään edelleenkin. Ja silloinhan ei ollut internettiä...
En jaksa enää kovinkaan paljon kylmyydestä ihastua. Luminen talvi on kuitenkin mukavaa katseltavaa. Kävelykeppi auttaa kulkuani ja hankaloittaa kuvaamista. Jotain aina kennolle kuitenkin tarttuu. Kun olen siirtynyt leskien yhä suurenevaan joukkoon ja asuinoloni pienenivät, niin ilman työhuoneen kanssa elämiseenkin alkaa jo tottua. Pitäisi päästä myös maksetusta varastotilasta töitteni kanssa eroon. Jälkipolvelle iso rasite. Kaatopaikka on ennenkin ollut ratkaisuni. Ja monelle muullekin.
Kun ottaa nuo tuulimyllyt ja klasin heijastukset pois niin vois olla vanha maalauskin. Mut nyt sen ohikiitävän hetken ne on taltioitu samaan kuvaan, maiseman siitä kärsimättä.
Nämä matkalta olevat kuvat on minusta todella kovan luokan valokuvataidetta ja toimii eritysesti näin sarjana. Todella mukava nähdä tällaisia teoksia myös muualla kuin galleria- ja museokierroksilla.