Vuoden luontokuva 2021

[Tervo]

Samaa kaipais koko yhteiskunnan kilpailuista - ihan kehno työntekijä mä olen ja liksaakin saan aivan liikaa, mut systeemin tuomarit on mitä on - nautin siis vain menosta.

Joo, itse aikoinaan olin sitä mieltä, että päivääkään en ATK-hommia tekisi, jos jostain saisi liksansa helpommalla. No, nyt eläkkeellä tiedän, että helpommallakin saa, kun eläke on isompi kuin keskimääräinen työntekijän liksa ;-)

[ttuplai]

Samaa kaipais koko yhteiskunnan kilpailuista - ihan kehno työntekijä mä olen ja liksaakin saan aivan liikaa, mut systeemin tuomarit on mitä on - nautin siis vain menosta.

Joo, itse aikoinaan olin sitä mieltä, että päivääkään en ATK-hommia tekisi, jos jostain saisi liksansa helpommalla. No, nyt eläkkeellä tiedän, että helpommallakin saa, kun eläke on isompi kuin keskimääräinen työntekijän liksa ;-)

Jeps - ikinä en ole helpommin rahaa saanu kuin softakuvioissa ja siksi se onkin oikeastaan laiskan miehen unelma-ala (pätee toki teknologiaan aika yleisesti eli kaikessa missä pystyy nauttimaan automaation yms. tuomasta edusta tuottavuuteen). Siksi mä ihmettelenkin noita kommentteja valokuvista ja erityisesti työn määrästä eli jotenkin pitäs arvostaa enempi kuvia missä on nähty vaivaa - just päinvastoin eli pitäs arvostaa sitä miten hyvin on pystynyt minimoimaan työmäärän - se on koko ihmisen hääräämisen perustarkoitus eli tuottaa menetelmiä, jotka helpottavat elämää - siis hakeutua kohti energiaminimiä. Sitku saa myytyä parista viivasta koostuvan taulun kovalla rahalla ja pystyy vakuuttamaan vielä kriitikotkin, ollaan taiteessa korkealla.

[temama]

Tuli juuri mieleen toisesta foorumin ketjusta. "Ennen ja jälkeen" kuvaparit ovat jo pitkään käytetty tehokas menetelmällä esim. terveystuotteen mainonnassa. Ihmismieli tykkää nähdä selkeän loogisen muutoksen, se vakuuttaa...Toimisi varmasti myös luonnonsuojelussa?

Parhaan ennen ja jälkeen kuvaparin saisi aiheesta "ennen ja jälkeen aktiivisen luontokuvausharrastuksen".
Se kuvaus siitä, miten elinvoimaisesta ja idearikkaasta nuoresta kameramiehestä tuleekin läpeensä köyhä väärinymmärretty ser jätteen kierrättäjä ja teknojättien narsistinen orja, joka inttää netissä luontokuvan moraalikadosta, kasvattaa ituja pimiössään ja höpöttelee objektiiveilleen kuin lemmikeille, halailee puita ihmissuhteen puutteessa ja katkeraksi lopuksi kompostoi itsensä onttoon keloon homeisine ammattivälineineen.

Tästä peukku - tekstissä on selkeästi tarinaa ja se synnyttää hienoja mielikuvia - siis paljon samaa kuin mitä toivoisi valokuviltakin.

"Kuvakisa on just niin hyvä kuin oma sijoitukseni" - toivoisin kisan voittanutta kuvaajaa avautumaan ja kertomaan kuinka kuraa kisa oikeastaan oli ja kuinka väärä hänen voittonsa oli - siin olis kans vähän erilainen tarina. Samaa kaipais koko yhteiskunnan kilpailuista - ihan kehno työntekijä mä olen ja liksaakin saan aivan liikaa, mut systeemin tuomarit on mitä on - nautin siis vain menosta.

Noh juuh, enpä kuule tiedä peukusta. Toki saa vapaasti tuntea noi turhautuneita fiiliksiä, mutta ei pitäisi yleistää. Kai ny sen verran täytyy siellä aikuisen nupissa toimintaa tapahtua, että ymmärtää mihin vehekeisiin on sijoittamassa rahaa ja mitä varten. Ja myöskin ymmärtää MIKSI haluaa kuvata luontoa. Eli terve järjen käyttö sallittu myös luontokuvauksessa niiinkuin aivan kaikissa muissakin harrastuksissa.
Valokuvauksen harrastamisessa on sentään se hyvä puoli, että laitteita saa myytyä suht järkevään hintaan vielä poiskin! Monessa muussa harrastuksessa näin ei ole, vaan käytetyistä harrastusvälineistä saa 1/10 arvosta jos yrittää kaupata second händinä.

[T71]

Kai ny sen verran täytyy siellä aikuisen nupissa toimintaa tapahtua, että ymmärtää mihin vehekeisiin on sijoittamassa rahaa ja mitä varten.

Tää on se ongelma: kun ei tajuta oikeasti mitä tehdään.
Porukalle ei myydä oikeasti mitään kameroita ja objektiiveja, vaan suorituskykyä ja arvostusta.
Ostaja kuvittelee saavansa jotakin sellaista, mikä ei ole oikeasti kaupan. Ostetaan unelmia, mutta ilman niitä on kyllä tosi tylsää elää...

Ja myöskin ymmärtää MIKSI haluaa kuvata luontoa. Eli terve järjen käyttö sallittu myös luontokuvauksessa niiinkuin aivan kaikissa muissakin harrastuksissa.

Tää on se toinen ongelma: terve järki ei usein viihdy kovin pitkään siinä luontokuvaajassa. Pitää saada enemmän. Lisää. Paremmin. Paremmin kuin muut. Ja vielä vähän paremmin, kun se uusi malli tulee kauppoihin. Hinta 6990,- + lisäkahva 399,-

Valokuvauksen harrastamisessa on sentään se hyvä puoli, että laitteita saa myytyä suht järkevään hintaan vielä poiskin! Monessa muussa harrastuksessa näin ei ole, vaan käytetyistä harrastusvälineistä saa 1/10 arvosta jos yrittää kaupata second händinä.

Jos onnistuu ostamaan ehjän laitteen (ei nurkkasuttua lasia tms), niin siitä tosiaan tuntuu saavan melko hyvin takaisin, mutta nyrkkisääntönä hyvä on, jos puolet saa. Paitsi ne, jotka myy koko ajan takamettää ja ajaa sukkana avomersulla Rajalaan ja päivittää kalustoa kuin alushousuja. Ne menettää lopulta tosi paljon rahaa, mutta voivat sitten kirjoittaa rinta rottingilla someen montako eri runkoa on tullut koeajettua, ovat vähän kuin pimiön casanovia, kaikki aukot on kokeiltu ja kivaa oli.

[ttuplai]

Noh juuh, enpä kuule tiedä peukusta. Toki saa vapaasti tuntea noi turhautuneita fiiliksiä, mutta ei pitäisi yleistää. Kai ny sen verran täytyy siellä aikuisen nupissa toimintaa tapahtua, että ymmärtää mihin vehekeisiin on sijoittamassa rahaa ja mitä varten. Ja myöskin ymmärtää MIKSI haluaa kuvata luontoa. Eli terve järjen käyttö sallittu myös luontokuvauksessa niiinkuin aivan kaikissa muissakin harrastuksissa.
Valokuvauksen harrastamisessa on sentään se hyvä puoli, että laitteita saa myytyä suht järkevään hintaan vielä poiskin! Monessa muussa harrastuksessa näin ei ole, vaan käytetyistä harrastusvälineistä saa 1/10 arvosta jos yrittää kaupata second händinä.

Yleistää mitä? Kyl T71:n tekstin mielikuvat synty ihan mun omassa päässä ja peukutin sitä fiilistä. En ottanut mitenkään kantaa siihen, et syntykö Jaskan, Joonaksen tai Katrin päässä mielikuvia - en voi sitä mitenkään tietää, mut toisaalta se on heidän ongelmansa. Moinen tarinallisuus on poikkeus tän foorumin karkeloissa ja siit on turhautuminen kaukana - pikemmin otin sen suurella ilolla vastaan. Tarinoiden tarkoitus on olla sen verta uskottavia, et hahmot vois olla olemassa, mut mikään tarina ei kerro kaikkien tarinaa - tää olis niinku hyvä oppia jo alakoulun äikän tunneilla. Sun tarinaa en taasen ymmärtänyt laisinkaan, mut olen toki onnellinen puolestasi jos koet mielihyvää välineiden myynnistä saatavista rahoista.

Sit se luonnollinen eli aito (c) yleistysosuus. Terveestä järjestä en ole ihan samaa mieltä (tai järkevyys on kovin suhteellista) - eikä kyse ole siitä, et onko poikkeuksia vaan, et kuinka lauman jäsenet toimivat keskimäärin eli todellakin pitää yleistää (yleistäminen, tilastot tai luokittelu on paljon tehokkaampi tapa lisätä ymmärrystä kuin yksittäistapaukset - paitti mielikuvien synnyttämisessä - niissä hyvät yksilötarinat toimivat paremmin). Markkinoinnissakaan ei pääsääntöisesti vedota järkeen vaan ihan muihin juttuihin - ja tarinaan. Järkiostos on enempi sellanen toiveajattelu, joka hivelee itsetuntoa ja jolla ehkä saa katu-uskottavuutta äijäporukoissa. Järkiostoksen eka pääsääntö on, et mun ostokset on järkeviä ja tarkoin harkittuja - muiden ei niinkään - joka tietenkin laittaa ihmettelemään, et miksi kaikista miljoonista järkiteoista huolimatta lopputulos ei ole kovin järkevä (tässä kilpailulla on osuutensa).

Siksi emme keskustele täällä luontokuvien top satasesta tai sormivärien käytöstä luonto"kuvien" maalaamisesta luolan seinään - luonto tykkäis ja se olis ihan jees jos kaikki maalais vaan sormiväreillä, mut Jaska huijais kuiteski ja käyttää vuohen perskarvasivellintä. On aika puhtaasti makukysymys mihin kohtaan historiaa haluaa oman nostalgiankaipuunsa laittaa ja perustella oma järkensä sen avulla paremmaksi. Ite vertaan omaa kuvaamista Bezosin rakettiharrastuksiin - sillä mittarilla olen luonnon ylin ystävä ja järkevyyteni ylittää kaikki asteikot. Huolellisesti ja suurella järkevyydellä valitulla rimalla helpotan suuresti maailmantuskaani ja voin hyvällä omalla tunnolla nauttia uutuudenkarhean kamerani tuomasta mielihyvän tunteesta. Lopusta huolehtii kauramaitopurkkien kierrättäminen ja ledilamput - sekä Lidl, koska Lidl on halpa.

[Scope66]

Petteri Hautamaa: https://petterihautamaa.kuvat.fi/blog/4 ... ailu-2021/ 3.11.2021
Vuoden studio(luonto)kuvakilpailu 2021

---aika vahva lukusuositus---

Hyvä linkki tosiaan, ja tekee mieleni kommentoida tuolla sanottua. Katsoin läpi kaikki VLK:n palkitut kuvat 2010-21, ja suuntaus studio(luonto)kuvan menestymiseen näyttäis vahvistuneen v. 2017, jolloin ekan kerran palkittiin 2 aivan ilmeistä studio(luonto)kuvaa (kerran aiemmin yksittäinen sellainen). Joten myönnän olevani osasyyllinen tuohon kehitykseen, kun olin 2017 tuomaroinnissa vahvasti molempien studio(luonto)kuvien palkitsemisen kannalla; muistan hyvin niiden tekemän vahvan vaikutuksen heti ekalla katselulla, ja se kesti tuomarointikokoukseen asti. Visuaalisuus kantoi, ja lukihan kilpailun säännöissäkin näin: "Vuoden Luontokuva on visuaalisesti näyttävä valokuva... Arvostelussa kiinnitetään huomiota myös ilmaisuun ja luovuuteen."

Vaikka oon itekin vuosien varrella harrastanu Hautamaan mainitsemaa maastossaryynäämisluontokuvausta jonkun verran, en laittanu painoarvoa kuvien mahdollisesti vaatimalle ryynäämiselle visuaalisuuden edelle. Lintusarjan voittajasta kyllä näki, että se oli vaatinu paljon työtä ko. huuhkajayksilön kanssa - mitä toki arvostin - mutta ensisijaisesti se oli "visuaalisesti näyttävä valokuva". Ilveskuvia on palkittu muutamia viime vuosina, mutta eipä niistä missään ole kummemmin tuota visuaalisuutta, ilmaisua tai luovuutta.

Hautamaa on aivan varma siitä, että lintusarjaan lähetetään eeppistä kamaa ja sanoo tuomariston voittajavalintojen harvemmin antavan todellista käsitystä Suomen lintukuvaamisen tasosta. Oon itekin joskus ihmetelly, miks joissain muissa kilpailuissa on näkyny hämmästyttävän hienoja, todennäköisesti Suomessa otettuja lintukuvia, ja ilmiselvästi monia VLK:ssa palkittuja parempia. No, 2017 siellä oli esim. edestä kuvattu paritteluun valmis koppelo osa ukkometsosta taustanaan (Varesvuon kuva, sama oli aiemmin Luontokuva-lehdessä), ja sitä vois pitää eeppisenä. Vaan eipä se päässy finalistiksi, kun olin ainoa neljästä, joka sen valitsi jatkoon(!).

Oli siellä myös todellinen toimintakuva, kanahaukka just sinisorsan kynsiinsä saaneena, ja se oli sekä teknisesti että visuaalisesti erittäin hyvä, vaan enpä mä valinnu sitä jatkoon (!). Ei sille löytyny kahta puoltoa neljästä (!), joten ei asiaa finaaliin. Myönnän tehneeni ison virheen tuon saalistuskuvan kohdalla kuten myös yhden jos toisen muunkin kisakuvan suhteen, vaikka yritin olla huolellinen valinnoissa. Systeemi ei anna virheitä anteeksi, kun se vaatii vähintään kahden tuomarin puollon finalisteille.

Ja jos silloinen 3312 lintukuvan kokonaisuus oli läpileikkaus suomalaisen lintukuvauksen tasosta, se taso on keskimäärin **********... No, toivottavasti muistikuva lintusarjan yleistasosta johtui pikemmin siitä, että liian moni ajatteli tähän tapaan: "Mulla on pitkä ja kallis putki, ja oon käyny monessa hyvässä mestassa. Lintusarjaan voi näköjään lähettää 15 kuvaa, kyllähän multa ny sen verran ok kuvia löytyy :-). Eiku kisaan vaan." Lintusarjan kärkeen ei ollu tunkua sen "eeppisen kuvan" määrän osalta, ja niistäkin moni jäi sinne semifinalistien joukkoon.

Hautamaa kirjoittaa tuomariston pohtineen lintusarjan voittoa hakkikuvan ja pitkän valotusajan Yöpyjät-kuvan välillä: "Kehuryöppyjen keskellä tuomariston silmät eivät osuneet jälkimmäisen rajauksen linnunpuolikkaisiin tai hieman keskeneräiseen toteutukseen." Se kurjenpuolikas on niin silmiinpistävä, että ihan varmasti huomasivat, eivät vaan kommentoineet sitä seikkaa mitenkään, eivät myöskään "keskeneräisyyttä". Luin taannoin kaikki tuomariston kommentit läpi, ja yhdenkään kuvan kohdalla ei ollu mitään kritiikkiä tai arviota, mikä olis voinu olla toisin/paremmin (ei hyvä juttu tämä). Oman kakkospalkintokuvani kohdalla olisin tosiaan odottanu kommenttia siitä, sopiko kurjenpuolikas siihen vai ei (originaali katkesi nokan kohdalta, oli nääs kuvatessa jo melkoisen hämärää, valotusaika 30 s, ja katkeamisesta huolimatta se oli illan paras ruutu). Hautamaan arvostelusta huolimatta en aio ko. kuvaa hävetä, ja tuomaristo saa kantaa valinnasta vastuun, mutta en myöskään kiellä omaa vastuutani "hieman keskeneräisestä toteutuksesta".

Leinosen Ukot-kuvan kohdalla oon Hautamaan kanssa täsmälleen samaa mieltä, sen olis pitäny olla palkinnoilla ilman muuta. Kuvan vaatiman työmäärän lisäksi se on visuaalisestikin kiinnostava, ja mitään vastaavaa ei varmasti tule toisilta kuvaajilta (vaan kyllä sitä perustylsää kaupallisten kojujen ahmakuvaa riitti 2017 kisakuvissa, huoh). Sen sijaan nisäkässarjan voittajakuvasta oon Hautamaan kanssa vahvasti eri mieltä: pidän metsäjänistä tyhjän valkoisen ruudun nurkassa aivan loistavana ideana ja toteutuksena.

Nuorten sarjan kuvien kohdalla Hautamaa osuu naulan kantaan, se on erinomainen palkittujen setti, ja olisivat ansainneet olla korkealla aikuisten sarjoissakin. Lasse Kurkela muuten teki sen tempun, jota ei ilmeisesti kukaan ennen häntä: samalla kuvalla palkintosija VLK:ssa, WPY:ssä ja GDT:ssä, ja tuosta maailman arvostetuimmasta luontokuvakilpailusta Lontoossa kerrassaan sarjavoitto! Aito luontokuva hienolla, osin omaperäiselläkin vaikkei ennennäkemättömällä tavalla toteutettuna.

[Scope66]

2020 ja 2021 Haatajan nimeä ei enää ole semifinalistilistassa, joten osallistuminen taisi jäädä, kenties tuomarointilinjaan pettymisen tms. syyn takia?

Kyllä minä osallistuin molempina vuosina. Muistaakseni kuvani saivat yhteensä 0 tuomariääntä.

Vielä kommentti tähän: oon aina pitäny selviönä, että jos luontokuvaajan nimeä ei ole VLK:n semifinalistikuvaajissa, se on merkki siitä, että ei ole osallistunu kisaan (tai sitten on mukana tuomaristossa). Näköjään oon erehtyny oletuksessani. Oon nimittäin yli vuoskymmenen ajan katsonu sen listan joka vuosi, ja aina sieltä löytyy paljon samoja tuttuja nimiä. Onhan mullakin v. 2008 lähtien ollu joka kerta - paitsi tietysti 2017 - minimissään 2 semifinalistia (enimmillään jonain vuonna 8, mikä ei nykylistoissa ole paljon). Haatajalle on sattunu joku kumma "työtapaturma" kuvien valinnoissa, ehkä liian pieni kuvamäärä mukana kisassa? Olis kyllä kiinnostavaa nähdä ne kuvat, josko sittenkin sattui virheitä tuomareille?

[Maffer]

Pöydän toisel puolel istuu duunissa sellainen lintukuvaaja jonka kuvat on palkittu ison maailman kisoissa mut samana vuotena koskaan päässy ees sijoille VLK:ssa. Sellasta. Sen puolesta koko lintusarjalle iso tunkki.

[AnHa]

Ähh. Ei minua kiinnosta, miten kukin on yksilötasolla menestynyt, vaan se, millaisen kuvan tämä suomalaisen luontokuvan näyteikkuna antaa suomalaisesta luonnosta.

Just selasin tuossa Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon kirjaa Metsänhoidollisia toimenpiteitä yli kymmenen vuoden takaa. Kirja näyttää, miten asiat ovat. Sen jälkeen metsiä on kuitenkin tuhottu aivan vimmatusti ja olen sitä mieltä, että se johtuu siitä, että Kovalaisen ja Sepon työtä ei toisteta suuressa mittakaavassa tavalla, joka saisi ihmiset ymmärtämään, miten maa makaa. Sen sijaan on tapahtunut tavallaan vastaisku ja massat ovat alkaneet korostamaan kauneutta ja sitä pientä ja kutistuvaa palaa, mitä ei ole vielä lanattu.

Vuoden luontokuva voisi olla yksi näyttämö, missä asioita näytettäisiin toisella tavalla. Ihminen on kuitenkin mestari selittämään asioita itselleen edullisimmalla tavalla ja näin varmasti luontokuvastokin jatkaa samojen jo kansallisromanttisen 1800-luvun maalaustaiteen aiheiden toistamista.

[AnttiHar]

Mä ymmärrän kaiman pointin siitä, mitä luontokuvalla tulisi tehdä ja en voisi olla enempää samaa mieltä metsientilasta ja tällä hetkellä varsinkin täällä Kainuussa, mutta toki myös koko Suomessa. Karkeasti yleistettynä en ehkä haluaisi nähdä kuvaa hakkuuraiskiosta ihminen ja luonto sarjassa vaan jotenkin jo pitkään miettinyt, että kuva jossa esim. lapsen luontosuhde tuotaisiin esille jotenkin mahtavalla tavalla tai eräily. Toki aika eri, mutta karkea vertaus esim. Hautalan kotkakuva vuosien takaa joka käynnisti jonkinlaisen suojelun lintua kohtaan eli tavallaan kuitenkin aikaan osuva ja puhutteleva kuva. Ymmärrän toki, että nykyisin tuntuu, että kaiken pitää shokeerata negatiivisesti tai positiivisesti jotta se mitenkään erottuu, mutta isompi haaste on tehdä vaikutus kauneudella.

Tän vuoden kuvista, mulle jäi tosiaan hieman valjufiilis. En ole toki nyt muutamaan vuoteen joutanut seuraamaan luontokuvaa saati itse kuvaamaan ja en ole somessa, että olisin käryllä missä mennään. Tavallaan en omaa käsitystä, mitkä kuvat kärsivät tällä hetkellä inflaatiota feedissä, mutta esim. petokuviin minulla alkaa olla aika vahva mielipide josta varmasti joku pahoittaa mielensä. Nuo kuvaushaaskat sotkee tällä hetkellä luontoa ihan pirusti ja vääristää reviirejä ja kerrannaisvaikutukset moneen asiaan jää nyt huomiotta. Esimerkkinä Lentuan itäpuolen peuralaumat joita sain ihailla kevättalvella -80-luvun puolenvälin jälkeen Lentuan jäällä, muuttavat nykysin syksyllä Sotkamon kylänpintaan. Keskustelin aikoinaan yhden asian erittäin hyvin käytännön kautta tuntevan luontoihmisen kanssa ja hänen oli myös vaikea asiaa myöntää, mutta itäpuolen haaskojen (luvallisten ja luvattomien) aiheuttama paine voi olla yksi erittäin merkittävä liikkeen aiheuttaja metsien tuhoamisen lisäksi. Ravintoa siellä vielä olisi. Joten minulla on todella hankala arvostaa yhtään petokuvia nykyisin. Toki poikkeuksena Leinosen Ukot olisi saanut voittaa koko kilpailun. Se työmäärä ja tapa miten Leinonen on vuosia tuolla tehnyt työtä vaikuttaa omaan mielipiteeseeni.

Peace and out

[habannaama]

Minä mitään mistään tiedä, lähinnä tulee mökillä maita ja mantuja kiertäessä noiduttua sitä, kun tutuiksi ja hyviksi havaitut suppilovahveromestat ovat muisto vain, kun isännät panneet metsää matalaksi, vaan kun niin kuin totesin, minä mitään mistään tiedä, onko siinä sitten sellainen mahdollisuus, että joskus sekin on tehtävä, kas kun siinä maanomistajalla on kuitenkin rahaa kiinni ja senkin kun joskus tukkipuuksi pistää, rahaa se tietää.

Kas kun elinkeino monasti kyseessä maanomistajalla, ei siinä vaakakupissa paljoa globaali maailmanparannus paina, kun maatalon isännällä/emännällä painaa vaakakupissa elämän reaaliteetit versus tilallisen elinkeino kaikkine kiemuroineen.

Helppo se tällaisen kaupunkilais-speden on huudella Teslan etupenkiltä, että ...itun maalaisjuntti, pilasit mun kuvaus/suppismaastot...

[Maffer]

Tehkääs ny oma ketju luontokatoa käsittelemään. VLK on VLK vaikka voissa paistaisi. 99% katsojista ei tule tajuamaan koskaan mitään tästä hakkuuaukeakuvauksesta.

[AnHa]

VLK on VLK vaikka voissa paistaisi. 99% katsojista ei tule tajuamaan koskaan mitään tästä hakkuuaukeakuvauksesta.

Metsä on vain yksi esimerkki. Ja kyllä ihmiset tajuavat. Taitaa olla myös niin, että itsesensuuri on voitettava ensin.

[Maffer]

Juu, mut silti sen erillisen ketjun aiheesta voi avata. VLK:ssa on ne sarjat mitä on ja yhteen niistä voi nytkin esittää kannanottoja.

[temama]

VLK on VLK vaikka voissa paistaisi. 99% katsojista ei tule tajuamaan koskaan mitään tästä hakkuuaukeakuvauksesta.

Metsä on vain yksi esimerkki. Ja kyllä ihmiset tajuavat. Taitaa olla myös niin, että itsesensuuri on voitettava ensin.

Molemmilla on pointtinsa. VLK skabassa voisi olla oma sarjansa luontokatoa ilmentämään. Mutta ymmärrän hyvin , että ihmiset haluavat nähdä myös aivan puhtaita luontokuvia ilman kantaaottavia luonnonsuojelu-elementtejä. Tietty joskus nämä kaksi kantaa voivat hienosti yhdistyä valokuvassa.

Ihan hyvin tänne voisi perustaa oman ketjunsa tyyliin 'luonto ja ihminen' tms.

[AnHa]

Molemmilla on pointtinsa. VLK skabassa voisi olla oma sarjansa luontokatoa ilmentämään. Mutta ymmärrän hyvin , että ihmiset haluavat nähdä myös aivan puhtaita luontokuvia ilman kantaaottavia luonnonsuojelu-elementtejä. Tietty joskus nämä kaksi kantaa voivat hienosti yhdistyä valokuvassa.

Keskustelu polkee paikallaan. Esimerkiksi lihavoitsemani asia on jo keskusteltu aiemmin tässä ketjussa.

[temama]

Niin?

Jutelkaa sitten ketjun aiheesta, eikä mistään luonnonsuojelusta!!

Polkee tosiaan paikallaan kun innokkaimmat luonnonsuojelijat eivät ole viitsineet perustaa aiheelle ketjua.

[AnHa]

Jutelkaa sitten ketjun aiheesta, eikä mistään luonnonsuojelusta!!

Polkee tosiaan paikallaan kun innokkaimmat luonnonsuojelijat eivät ole viitsineet perustaa aiheelle ketjua.

Nämä liittyvät aiheeseen Vuoden luontokuva 2021 ja siihen, miten luontokuva tässä kontekstissa käsitetään.

[T71]

Minä mitään mistään tiedä, lähinnä tulee mökillä maita ja mantuja kiertäessä noiduttua sitä, kun tutuiksi ja hyviksi havaitut suppilovahveromestat ovat muisto vain, kun isännät panneet metsää matalaksi...

Tää sama ongelma koskee kuvausmestoja, koska kuvausrauhaa ei enää ole metsien pirstaloituessa ja tänä vuonna sitä rauhaa oli ennätyshyvin siksi, että venäläiset sienestäjät oli joutuneet jäämään kotimaahansa koronan takia.
Itse koitan etsiä karttapaikan ilmakuvista ehjiä metsäalueita, joita kampaan sitten kameran tai sienikorin kanssa menemään ja katselen kuvatessa myös marjapaikkoja ja samoin sienestäessä kuvausmestoja. Se kun voi olla pienestä kiinni, että huomaa jostain ryteiköstä aukeavan satumaisen näkymän iltavaloon, kun kameran kanssa sinne ei päätyisi ikinä, mutta ne torvisienet kasvaa juuri siellä puiden alla.

Etelä-Suomessa on hyvin nähtävissä, miten viimeisen 20 vuoden aikana sienipaikat (ja hyvät kuvauspaikat) ovat lähes kadonneet. Metsät on hakattu ja hömötintin näkeminen on nykyään ihan tuurista kiinni. Ja se on paljon kiinni maanomistajastakin, millaisen metsän jälkeensä jättää. Juuri eilen tyhjensin kasapäin varpuspöllön pönttöjä ja huomasin miten tietyllä alueella joka pöntössä oli myyriä, mutta muualle ei ollut vielä mitään. Selitys asiaan löytyi metsätien varrelta, jossa oli kymmenien metrien pino haapaa. Siinä meni pöllön luontaiset pesät ja ruokakolot lämmityshakkeeksi, koska isäntä ei tajunnut jättää niitä pystyyn. Syyllistävä sormi osoittaa Maaseudun tulevaisuus lehteä, jonka asenne on niin kertakaikkiaan järkyttävää kuraa, että lehden toimituskunta sietäisi viedä saunan taakse puuhun roikkumaan, jotta metsän viimeisille tikoille ja tiaisille riittäisi ihraa talvipakkasella kaluttavaksi.

[habannaama]

Minä mitään mistään tiedä, lähinnä tulee mökillä maita ja mantuja kiertäessä noiduttua sitä, kun tutuiksi ja hyviksi havaitut suppilovahveromestat ovat muisto vain, kun isännät panneet metsää matalaksi...

Tää sama ongelma koskee kuvausmestoja, koska kuvausrauhaa ei enää ole metsien pirstaloituessa ja tänä vuonna sitä rauhaa oli ennätyshyvin siksi, että venäläiset sienestäjät oli joutuneet jäämään kotimaahansa koronan takia.
Itse koitan etsiä karttapaikan ilmakuvista ehjiä metsäalueita, joita kampaan sitten kameran tai sienikorin kanssa menemään ja katselen kuvatessa myös marjapaikkoja ja samoin sienestäessä kuvausmestoja. Se kun voi olla pienestä kiinni, että huomaa jostain ryteiköstä aukeavan satumaisen näkymän iltavaloon, kun kameran kanssa sinne ei päätyisi ikinä, mutta ne torvisienet kasvaa juuri siellä puiden alla.

Etelä-Suomessa on hyvin nähtävissä, miten viimeisen 20 vuoden aikana sienipaikat (ja hyvät kuvauspaikat) ovat lähes kadonneet. Metsät on hakattu ja hömötintin näkeminen on nykyään ihan tuurista kiinni. Ja se on paljon kiinni maanomistajastakin, millaisen metsän jälkeensä jättää. Juuri eilen tyhjensin kasapäin varpuspöllön pönttöjä ja huomasin miten tietyllä alueella joka pöntössä oli myyriä, mutta muualle ei ollut vielä mitään. Selitys asiaan löytyi metsätien varrelta, jossa oli kymmenien metrien pino haapaa. Siinä meni pöllön luontaiset pesät ja ruokakolot lämmityshakkeeksi, koska isäntä ei tajunnut jättää niitä pystyyn. Syyllistävä sormi osoittaa Maaseudun tulevaisuus lehteä, jonka asenne on niin kertakaikkiaan järkyttävää kuraa, että lehden toimituskunta sietäisi viedä saunan taakse puuhun roikkumaan, jotta metsän viimeisille tikoille ja tiaisille riittäisi ihraa talvipakkasella kaluttavaksi.

Hyvä huomio ja totta.

Itsekin kun mökillä metsiä talsii ja katselee eri maanomistajien metsiä, hajontaa metsänhoidossa on kuin katkaistulla haulikolla olisi ammuttu, toisella puusto mädäntyy umpitiheänä ja hoitamattomana pystyyn, ei kelpaa enää edes tukkipuuksi, toisella taas vedetty kaikki sileäksi kuin puskutraktorilla ilman järjen hiventä ja yhdellä taas on kuin metsänhoidon oppikirjasta ja on kuin joku kävisi päivittäin haravoimassa maastopohjaa puiden välistä ja itseasiassa niin melkein onkin, koska on appivanhempien metsää ja appiukko tykkää keräillä risuja pois rumentamasta metsäpohjaa, kun pilaa kuulemma visuaalisuuden =)