Canon EOS R, 1D, 5D, Nikon Z7/Z6,D500/D5/D7200/D750/D810/Df/D610, Fuji S2/S3 Pro/XT-n, Olympus Pen-F, M10, M5, Pentax K D ja ist D-sarja, Sony A7/A9 jne.
javal kirjoitti:Oletteko koskaan laskenut miten paljon/tiheässä pitää noita tarkennuspisteitä olla että silmän kohdalle varmasti osuu edes yksi tarkennuspiste? Kovin laaja ei tarvi rajaus olla kun esimerkiksi 400 pistettä on aivan liian vähän (olettaen että tarkennuspisteet kattavat lähes koko kennon alueen kuten hyvissä kameroissa kuuluukin olla), että silmän kohdalla olisi varmasti tarkennuspiste.
Kameroiden algoritmit kyllä osaa pitää sitä neliöä hienosti silmän kohdalla, mutta välttämättä sen neliön (ja silmän) kohdalla ei ole tarkennuspistettä, vaan se on jossakin siinä lähellä vieressä ja siihen sitten tarkennus käytännössä tapahtuu. Mutta tarkennus osunee kasvoihin kuitenkin.
Hyvä kysymys, mutta eikö ne tarkennuspisteet liity ainoastaan vaihetarkennukseen? Jos peilitön kuitenkin hieroo tarkennuksen lopullisesti kohdalleen kontrastitarkennusta hyödyntäen, niin silloin ollaan riippumattomia tarkennuspisteistä?
Toinen juttu on sitten se, että monet vannovat yhäkin sen nimeen, että miten kätevää on kun peilikamerassa on 9 tarkennuspistettä. Olen nähnyt, että jopa sellaisen kanssa voi tarkennus onnistua.
javal kirjoitti:Oletteko koskaan laskenut miten paljon/tiheässä pitää noita tarkennuspisteitä olla että silmän kohdalle varmasti osuu edes yksi tarkennuspiste? Kovin laaja ei tarvi rajaus olla kun esimerkiksi 400 pistettä on aivan liian vähän (olettaen että tarkennuspisteet kattavat lähes koko kennon alueen kuten hyvissä kameroissa kuuluukin olla), että silmän kohdalla olisi varmasti tarkennuspiste.
Kameroiden algoritmit kyllä osaa pitää sitä neliöä hienosti silmän kohdalla, mutta välttämättä sen neliön (ja silmän) kohdalla ei ole tarkennuspistettä, vaan se on jossakin siinä lähellä vieressä ja siihen sitten tarkennus käytännössä tapahtuu. Mutta tarkennus osunee kasvoihin kuitenkin.
Hyvä kysymys, mutta eikö ne tarkennuspisteet liity ainoastaan vaihetarkennukseen? Jos peilitön kuitenkin hieroo tarkennuksen lopullisesti kohdalleen kontrastitarkennusta hyödyntäen, niin silloin ollaan riippumattomia tarkennuspisteistä?
Toinen juttu on sitten se, että monet vannovat yhäkin sen nimeen, että miten kätevää on kun peilikamerassa on 9 tarkennuspistettä. Olen nähnyt, että jopa sellaisen kanssa voi tarkennus onnistua.
Kyllähän se tuntuu hierovan niitä kontrasteja vaikka mistä kohtaa kuvaa. Olennaista olisi saada se tarkennusneliön kohta teräväksi.
javal kirjoitti:Oletteko koskaan laskenut miten paljon/tiheässä pitää noita tarkennuspisteitä olla että silmän kohdalle varmasti osuu edes yksi tarkennuspiste? Kovin laaja ei tarvi rajaus olla kun esimerkiksi 400 pistettä on aivan liian vähän (olettaen että tarkennuspisteet kattavat lähes koko kennon alueen kuten hyvissä kameroissa kuuluukin olla), että silmän kohdalla olisi varmasti tarkennuspiste.
Kameroiden algoritmit kyllä osaa pitää sitä neliöä hienosti silmän kohdalla, mutta välttämättä sen neliön (ja silmän) kohdalla ei ole tarkennuspistettä, vaan se on jossakin siinä lähellä vieressä ja siihen sitten tarkennus käytännössä tapahtuu. Mutta tarkennus osunee kasvoihin kuitenkin.
Hyvä kysymys, mutta eikö ne tarkennuspisteet liity ainoastaan vaihetarkennukseen? Jos peilitön kuitenkin hieroo tarkennuksen lopullisesti kohdalleen kontrastitarkennusta hyödyntäen, niin silloin ollaan riippumattomia tarkennuspisteistä?
Olen ymmärtänyt että kontrastitarkennus toimii käyttäen ennalta määritettyjä lohkoja (alueita). Ainakin näin kameravalmistajat tarkennussysteeminsä esittävät. Tilanne ei siis muutu miksikään jos näitäkin kontrastitarkennuslohkojakin (alueita) on vain se 400. Tieto silmän kohdasta aktivoi sen kontrastitarkennuslohkon (alueen) jonka alueella silmä on, ja kamera hienosäätää tarkennuksen siihen kohtaan jossa kyseisen lohkon alueella on suurin kontrasti. Jos esim. kulmakarvat on mukana tällä valitulla vaihetarkennuksen lohkon alueella ja tarjoaa voimakkaimman/parhaimman kontrastin niin sitten tarkennus menee kulmakarvoihin.
javal kirjoitti:Oletteko koskaan laskenut miten paljon/tiheässä pitää noita tarkennuspisteitä olla että silmän kohdalle varmasti osuu edes yksi tarkennuspiste? Kovin laaja ei tarvi rajaus olla kun esimerkiksi 400 pistettä on aivan liian vähän (olettaen että tarkennuspisteet kattavat lähes koko kennon alueen kuten hyvissä kameroissa kuuluukin olla), että silmän kohdalla olisi varmasti tarkennuspiste.
Kameroiden algoritmit kyllä osaa pitää sitä neliöä hienosti silmän kohdalla, mutta välttämättä sen neliön (ja silmän) kohdalla ei ole tarkennuspistettä, vaan se on jossakin siinä lähellä vieressä ja siihen sitten tarkennus käytännössä tapahtuu. Mutta tarkennus osunee kasvoihin kuitenkin.
Hyvä kysymys, mutta eikö ne tarkennuspisteet liity ainoastaan vaihetarkennukseen? Jos peilitön kuitenkin hieroo tarkennuksen lopullisesti kohdalleen kontrastitarkennusta hyödyntäen, niin silloin ollaan riippumattomia tarkennuspisteistä?
Olen ymmärtänyt että kontrastitarkennus toimii käyttäen ennalta määritettyjä lohkoja (alueita). Ainakin näin kameravalmistajat tarkennussysteeminsä esittävät. Tilanne ei siis muutu miksikään jos näitäkin kontrastitarkennuslohkojakin (alueita) on vain se 400. Tieto silmän kohdasta aktivoi sen kontrastitarkennuslohkon (alueen) jonka alueella silmä on, ja kamera hienosäätää tarkennuksen siihen kohtaan jossa kyseisen lohkon alueella on suurin kontrasti. Jos esim. kulmakarvat on mukana tällä valitulla vaihetarkennuksen lohkon alueella ja tarjoaa voimakkaimman/parhaimman kontrastin niin sitten tarkennus menee kulmakarvoihin.
Mutta silmä liikkuu kuva-alalla kun on jatkuva tarkennus päällä. Tuolloin mikään yksittäinen lohko ei voi vastata tarkennuksen lopullisesta onnistumisesta.
nomad kirjoitti:
Nikon saattaa olla joissain suhteissa parempi - en ole itse sillä kuvannut. Mutta eikös kaikki kritiikit kehu Sonyn tarkennusta ja pidä Nikon Z:n tarkennusta välttävänä/huonona? Tietysti voit mennä liikkeeseen ja kokeilla.
Kyllä. Huonoksihan tuota Nikon Z:n AF:ää mainitaan niin usein, ettei sitä kai tarvitse kokeilla.
Toisaalta on myös mainintoja, että Eye-AF tulee Firmware-päivityksenä. Jotkut toivoivat, että samalla tulisi parannus AF:ään. Pitää odotella ja katsoa kuinka käy.
nomad kirjoitti:
Mutta silmä liikkuu kuva-alalla kun on jatkuva tarkennus päällä. Tuolloin mikään yksittäinen lohko ei voi vastata tarkennuksen lopullisesta onnistumisesta.
Toivon, että lopullinen tarkennus tehdään käyttäen vain yhtä tarkennuslohkoa, muuten silmätarkennus olisi huijausta. Tehdäänpä se laskenta tähän auki. Käytän erään kameran teknisiä tietoja.
Puolivartalokuva, 70x100 cm = 6700 cm2
Tarkennuspisteitä (lohkoja) 400 -> 6700 / 400 = 16,75 cm2 per tarkennuslohko
Tarkennusalue kennolla 68% -> 0,68 x 16,75 = 11,4 cm2 per tarkennuslohko
Eli pienin pinta-ala jolta (kontrasti)tarkennus haetaan on 11,4 cm2. Silmämunan näkyvän osan koko on ehkä luokkaa 2 cm2. Jo tämä asia johtaa siihen että yhden tarkennuslohkon alueella on muutakin kuin pelkkä silmä. Jos noita 11,4 cm2 lohkoja olisi monta lopullisessa tarkennuksessa, niin siinä silmätarkennus muuttukin kasvojentarkennukseksi.
nomad kirjoitti:
Mutta silmä liikkuu kuva-alalla kun on jatkuva tarkennus päällä. Tuolloin mikään yksittäinen lohko ei voi vastata tarkennuksen lopullisesta onnistumisesta.
Toivon, että lopullinen tarkennus tehdään käyttäen vain yhtä tarkennuslohkoa, muuten silmätarkennus olisi huijausta. Tehdäänpä se laskenta tähän auki. Käytän erään kameran teknisiä tietoja.
Puolivartalokuva, 70x100 cm = 6700 cm2
Tarkennuspisteitä (lohkoja) 400 -> 6700 / 400 = 16,75 cm2 per tarkennuslohko
Tarkennusalue kennolla 68% -> 0,68 x 16,75 = 11,4 cm2 per tarkennuslohko
Eli pienin pinta-ala jolta (kontrasti)tarkennus haetaan on 11,4 cm2. Silmämunan näkyvän osan koko on ehkä luokkaa 2 cm2. Jo tämä asia johtaa siihen että yhden tarkennuslohkon alueella on muutakin kuin pelkkä silmä. Jos noita 11,4 cm2 lohkoja olisi monta lopullisessa tarkennuksessa, niin siinä silmätarkennus muuttukin kasvojentarkennukseksi.
Silmätarkennuksen ala on tosiaan pieni. Ja toki, yhdellä hetkellä vain yksi lohko on se mikä ratkaisee.
Mutta toisaalta kun silmä AF-C kuvaustilanteessa liikkuu koko ajan kuva-alalla, niin tarkennuskohtahan vaihtuu jatkuvasti. Eikö? Ja jos silmätarkennus tapahtuu lopulta kontrastitarkennuksella, niin sehän ei ole riippuvainen vaihetarkennuksen pisteistä?
Maffer kirjoitti:Arvelisin että Eye-AF:lla ei ole mitään tekemistä AF-pisteiden kanssa.
Arvelisit oikein. Näiden "kontrastipisteiden" (joiden merkitystä Sony ei oikein koskaan ole avannut ja jotka eivät mäppäänny loogisesti oikein mihinkään) laskijoille muistutukseksi että ennen gen 3:sta (myös A9:ssä jossa on kaikin puolin paras AF näistä Sonyistä) niitä oli 25 kpl kokoa "valtava" ==> Jos Eye AF toimisi lähellekään logiikalla "valitaan lähin AF piste/alue ja etsitään siitä paras kontrasti" niin ennen gen 3:sta tuolla ei olisi ikinä saanut silmää teräväksi kuin pelkällä tuurilla.
Kokeilin viikonvaihteessa R3 + FE55/1.8 AF-C + Eye AF aukolla F/2.8 suljinajalla 1/250, etäisyys vaihteli, mutta alle 1,5 m koko ajan. Päivänvalossa (sisätiloissa, mutta huoneessa 1 seinä kokonaan lasia eli valoa riitti) poseerattuihin kuviin osumaprosentti aika lähelle 100 (1:1 tarkastelu FastRawViever:ssä), noin 20 kuvan kohdalla malli kyllästyi ja niin kyllästyin minäkin; hit rate on niin korkea että minkään varianssin hakeminen vaatisi äärimmäisen kontrolloidun testiympäristön.
nomad kirjoitti:
Mutta silmä liikkuu kuva-alalla kun on jatkuva tarkennus päällä. Tuolloin mikään yksittäinen lohko ei voi vastata tarkennuksen lopullisesta onnistumisesta.
Toivon, että lopullinen tarkennus tehdään käyttäen vain yhtä tarkennuslohkoa, muuten silmätarkennus olisi huijausta. Tehdäänpä se laskenta tähän auki. Käytän erään kameran teknisiä tietoja.
Puolivartalokuva, 70x100 cm = 6700 cm2
Tarkennuspisteitä (lohkoja) 400 -> 6700 / 400 = 16,75 cm2 per tarkennuslohko
Tarkennusalue kennolla 68% -> 0,68 x 16,75 = 11,4 cm2 per tarkennuslohko
Eli pienin pinta-ala jolta (kontrasti)tarkennus haetaan on 11,4 cm2. Silmämunan näkyvän osan koko on ehkä luokkaa 2 cm2. Jo tämä asia johtaa siihen että yhden tarkennuslohkon alueella on muutakin kuin pelkkä silmä. Jos noita 11,4 cm2 lohkoja olisi monta lopullisessa tarkennuksessa, niin siinä silmätarkennus muuttukin kasvojentarkennukseksi.
Silmätarkennuksen ala on tosiaan pieni. Ja toki, yhdellä hetkellä vain yksi lohko on se mikä ratkaisee.
Mutta toisaalta kun silmä AF-C kuvaustilanteessa liikkuu koko ajan kuva-alalla, niin tarkennuskohtahan vaihtuu jatkuvasti. Eikö? Ja jos silmätarkennus tapahtuu lopulta kontrastitarkennuksella, niin sehän ei ole riippuvainen vaihetarkennuksen pisteistä?
Myös kontrastitarkennus tehdään etukäteen määrätyissä kiinteissä lohkoissa (alueissa), ja tämän lohkon koon yllä olevassa esimerkissä laskin. AF-C kuvaustilanteessa nämä esimerkin 11,4 cm2 alueet kyllä vaihtuvat, mutta huomioitavaa on se että ne oikeasti vaihtuvat hyppäämällä yhdestä 11,4 cm2 kokonaan toiseen (viereiseen) 11,4 cm2 lohkoon, eikä siten kuten kameran etsin tai takanäyttö asian meille (harhaanjohtavasti) näyttää eli sulavasti liukumalla ilman mitään rajoitteita.
Vanha peilikamerat näyttivät yksiselitteisesti mikä tarkennuspiste on kulloinkin aktiivinen. Peilittömissä silmääntarkennuksen ollessa kyseessä tämä asia (ja sen rajoitteet) on piilotettu, ja totuus selviää vasta kun (tai jos) asiaan tutustuu tarkemmin.
javal kirjoitti:
Vanha peilikamerat näyttivät yksiselitteisesti mikä tarkennuspiste on kulloinkin aktiivinen. Peilittömissä silmääntarkennuksen ollessa kyseessä tämä asia (ja sen rajoitteet) on piilotettu, ja totuus selviää vasta kun (tai jos) asiaan tutustuu tarkemmin.
Toisaalta niissäkin se tähyslasilla näkyvä neliö on vain approksimaatio. Todellinen tarkennuspiste on yleensä selvästi neliötä suurempi ja sijaitsee usein hieman sivussa/ylhäällä/alhaalla, riippuen valitusta tarkennuspisteestä ja kamerasta.
Ja jälleen kerran ketju, jonka avaajalla ei ole aavistustakaan miten hybridi-AF toimii tai että näissä kameroissa edes on sellainen ja yli puolet postauksista menee siihen että saavutetaan edes nollataso ymmärryksessä.
Ainut keskustelunaihe mitä tässä on oikeastaan jäljellä on se kuinka suurelle ja kuinka vapaasti asetettavalle alueelle kontrastin interointi suoritetaan kun silmän paikka on tunnistettu. Ennen gen3 kameroita "CDAF pisteet" oli 5 x 5 ruudun gridi (alla ) ja kuurosokeakin tajuaa sieraimillaan ettei R2 Eye AF toimi R2:ssa valitsemalla joku noista ruuduista ja iteroimalla paras kontrasti sen sisällä. Ne jotka ovat käyttäneet Eye AF:ää esim. Sigman Art:eilla taasen tietävät että siinä loppuvaiheessa haetaan kontrastia ihan tosissaan koska AF-moottorit rutisevat tuskaansa kuin geiger-mittarit Pripyat:ssa.
Kävin läpi noita kuvia ja eye af toimii paremmin lapsilla kuin aikuisilla. Lisäksi mitä nuorempi ja suomenruotsalaisempi näytti olevan, niin sitä paremmin osuu.
Tuo tukee kyllä sitä teoriaa, että jos naamassa on (varjoisia) ryppyjä tai tuuheat tai tummat kulmakarvat, niin tarkennus karkaa välillä niihin. Noihin siloposkiin ei tarkennus muualle osukaan kuin silmään.
Nyt tietysti ihmetyttää, että kun kamera on japanilainen, niin tunnistaako se silloin asennosta, että pitää tarkentaa siihen tunnistetun kasvoaluen alempaan viiruu kulmakarvan sijaan? Jos katsotte kuvia iloisista japanilaislapsista, niin eye af:n idean ymmärtä aivan uudella tavalla. Lapsilla on vaaleat kulmakarvat toisin kuin aikuisilla pl. harmaahapset. Kamera yrittää etsiä sen kovimman kontrastin ja välillä se ei ole silmä, vaan juurikin kulmakarva af.
tn1krr kirjoitti:
Ja jälleen kerran ketju, jonka avaajalla ei ole aavistustakaan miten hybridi-AF toimii tai että näissä kameroissa edes on sellainen ja yli puolet postauksista menee siihen että saavutetaan edes nollataso ymmärryksessä.
Ainut keskustelunaihe mitä tässä on oikeastaan jäljellä on se kuinka suurelle ja kuinka vapaasti asetettavalle alueelle kontrastin interointi suoritetaan kun silmän paikka on tunnistettu. Ennen gen3 kameroita "CDAF pisteet" oli 5 x 5 ruudun gridi (alla ) ja kuurosokeakin tajuaa sieraimillaan ettei R2 Eye AF toimi R2:ssa valitsemalla joku noista ruuduista ja iteroimalla paras kontrasti sen sisällä. Ne jotka ovat käyttäneet Eye AF:ää esim. Sigman Art:eilla taasen tietävät että siinä loppuvaiheessa haetaan kontrastia ihan tosissaan koska AF-moottorit rutisevat tuskaansa kuin geiger-mittarit Pripyat:ssa.
Olet varmaankin oikeassa ja paljon minua viisaampi. Ja vihainen.
tn1krr kirjoitti:
Ja jälleen kerran ketju, jonka avaajalla ei ole aavistustakaan miten hybridi-AF toimii tai että näissä kameroissa edes on sellainen ja yli puolet postauksista menee siihen että saavutetaan edes nollataso ymmärryksessä.
Ainut keskustelunaihe mitä tässä on oikeastaan jäljellä on se kuinka suurelle ja kuinka vapaasti asetettavalle alueelle kontrastin interointi suoritetaan kun silmän paikka on tunnistettu. Ennen gen3 kameroita "CDAF pisteet" oli 5 x 5 ruudun gridi (alla ) ja kuurosokeakin tajuaa sieraimillaan ettei R2 Eye AF toimi R2:ssa valitsemalla joku noista ruuduista ja iteroimalla paras kontrasti sen sisällä. Ne jotka ovat käyttäneet Eye AF:ää esim. Sigman Art:eilla taasen tietävät että siinä loppuvaiheessa haetaan kontrastia ihan tosissaan koska AF-moottorit rutisevat tuskaansa kuin geiger-mittarit Pripyat:ssa.
Olet varmaankin oikeassa ja paljon minua viisaampi. Ja vihainen.
Tai sitten hän tarkoitti minua, joka luulee että hybridi tarkennus toimii siten että ensin vaihetarkennuksella haetaan alustava tarkennus ja kontrastitarkennuksella tehdään se lopullinen hienosäätö annettujen rajojen puitteissa.
Ja se minun avaus oli se että onko niitä tarkennuspisteitä ja -alueita tarpeeksi suuri määrä että koko tämä prosessi voidaan tehdä siten että tarkennus osuu silmään eikä silmän viereen, vaikkapa kulmakarvoihin.
Jos jollakin on parempaa ja tarkempaa tietoa tuosta Eye AF tarkennusprosessista niin kertokoot salaisuutensa.
tn1krr kirjoitti:
Ja jälleen kerran ketju, jonka avaajalla ei ole aavistustakaan miten hybridi-AF toimii tai että näissä kameroissa edes on sellainen ja yli puolet postauksista menee siihen että saavutetaan edes nollataso ymmärryksessä.
Ainut keskustelunaihe mitä tässä on oikeastaan jäljellä on se kuinka suurelle ja kuinka vapaasti asetettavalle alueelle kontrastin interointi suoritetaan kun silmän paikka on tunnistettu. Ennen gen3 kameroita "CDAF pisteet" oli 5 x 5 ruudun gridi (alla ) ja kuurosokeakin tajuaa sieraimillaan ettei R2 Eye AF toimi R2:ssa valitsemalla joku noista ruuduista ja iteroimalla paras kontrasti sen sisällä. Ne jotka ovat käyttäneet Eye AF:ää esim. Sigman Art:eilla taasen tietävät että siinä loppuvaiheessa haetaan kontrastia ihan tosissaan koska AF-moottorit rutisevat tuskaansa kuin geiger-mittarit Pripyat:ssa.
Olet varmaankin oikeassa ja paljon minua viisaampi. Ja vihainen.
Tai sitten hän tarkoitti minua, joka luulee että hybridi tarkennus toimii siten että ensin vaihetarkennuksella haetaan alustava tarkennus ja kontrastitarkennuksella tehdään se lopullinen hienosäätö annettujen rajojen puitteissa.
Ja se minun avaus oli se että onko niitä tarkennuspisteitä ja -alueita tarpeeksi suuri määrä että koko tämä prosessi voidaan tehdä siten että tarkennus osuu silmään eikä silmän viereen, vaikkapa kulmakarvoihin.
Jos jollakin on parempaa ja tarkempaa tietoa tuosta Eye AF tarkennusprosessista niin kertokoot salaisuutensa.
En, vaan tarkoitin tuota dpreview:in ketjua, joka lähti täysin vääristä olettamuksista vailla minkaanlaista ymmärrystä hybriditarkennuksesta, ei juurikaan päässyt tuosta pidemmälle.
Katsokaa nyt ihan ajatuksella tuota A7R2:n ja A9:n CDAF-"pisteiden" kuvaa: 5x5 laatikkogridi joista jokainen laatikko on Ahveneanmaan kokoinen. Kertoo varsin tehokkaasti että noita pistenumeroita on turha tuijottaa tai pohtia miten pisteet osuu kohdalleen; optimoimalla kontrastia tuollaisen jättilaatikon sisällä ei tasan tarkkaan tehdä toimivaa Eye AF:aa.
A9:ssä ja Gen3:ssa Sonyn Eye AF meni merkittävästi eteenpäin seuraavista syistä
- nopeampilukuiset sensorit antavat korkeampiresoluutioisen high fps videostreamin ulos. Täysin loogista, koska silmänseuranta on pohjimmiltaan hahmontunnistusta videolta. Pystytään tunnistamaan silmä kauempaa jne. kun reso on korkeampi ja seuraamaan paremmalla vasteella mitä parempi fps on
- kun silmän kunkinhetkinen paikka tunnetaan, sitä yritetään seurata hybridi-AF:llä, lähimmälla PDAF-pisteella/pisteillä ja hienosäädössä CDAF:lla, CDAF-pisteen/alueen koko on tod. näk. meille tuntematon ja voi olla jopa dynaamisesti muuttuva koska kauempana oleva/pienempi silmä vaatii pienemmän alueen josta kontrasti haetaan jos haaveillaan optimaalisesta tuloksesta. Mikään fiksattu jättikokoinen CDAF-alue esim. A9:ssä ei kykenisi tuottamaan sellaista jälkeä mihin A9:n AF pystyy.
Juu, näyttää siltä että meidän faktat Sonyn Eye AF suhteen loppuu hyvin lyhyeen ja kukin meistä jatkaa faktoja omilla arvauksillaan.
Minun oma arvaus on että vaihetarkennus tekee tarkennuksen suurinpiirtein kohdalleen ja kontrastitarkennus vain hienosäätää (sahaa) tarkennuksen paremmin siihen samaan kohteeseen johon vaihetarkennuskin teki tarkennuksen, ja että kontrastitarkennuksella on lupa poiketa vain rajoitetun määrän vaihetarkennuksen tarkennuspisteestä, eli ei siis ollenkaan lähdetä tutkimaan koko "Ahvenanmaata".
Erään asian jonka ole huomannut on se että ne Sony mallit joissa vaihetarkennus menee aivan ruudun reunaan saakka pystyy tekemään Eye AF myös ruudun reunaan saakka. Jos vaihetarkennusalue kokonaisuudessaan on pienempi niin myös alue jossa toimii Eye AF jää pienemmäksi. Tämä viittaa siihen että pelkällä kontrastitarkennuksella Eye AF hommaa ei saada ollenkaan hoidettua. Korjatkaa jos olen (taas) väärässä.
Vaikka jotkut hurjat nyt ovatkin sitä mieltä että näiden tarkennuspisteiden lukumäärällä ole mitään merkitystä, veikkaan kuitenkin että ne ovat edelleen kasvamaan päin, ja syystä. Paljon kiitosta saanut A9 :ssäkin niitä vaihetarkennuspisteitä on jo 693.
javal kirjoitti:
Minun oma arvaus on että vaihetarkennus tekee tarkennuksen suurinpiirtein kohdalleen ja kontrastitarkennus vain hienosäätää (sahaa) tarkennuksen paremmin siihen samaan kohteeseen johon vaihetarkennuskin teki tarkennuksen, ja että kontrastitarkennuksella on lupa poiketa vain rajoitetun määrän vaihetarkennuksen tarkennuspisteestä, eli ei siis ollenkaan lähdetä tutkimaan koko "Ahvenanmaata".
Tuon oletuksen paikkaansapitävyyden voi kokeilla myös itse. Onasta mielestäni AF-C:n ollessa päällä kamera kyllä seuraa silmää juuri niin pitkään kun silmätarkennuksen nappia jaksaa painaa.
javal kirjoitti:Erään asian jonka ole huomannut on se että ne Sony mallit joissa vaihetarkennus menee aivan ruudun reunaan saakka pystyy tekemään Eye AF myös ruudun reunaan saakka. Jos vaihetarkennusalue kokonaisuudessaan on pienempi niin myös alue jossa toimii Eye AF jää pienemmäksi. Tämä viittaa siihen että pelkällä kontrastitarkennuksella Eye AF hommaa ei saada ollenkaan hoidettua. Korjatkaa jos olen (taas) väärässä.
Vaikka jotkut hurjat nyt ovatkin sitä mieltä että näiden tarkennuspisteiden lukumäärällä ole mitään merkitystä, veikkaan kuitenkin että ne ovat edelleen kasvamaan päin, ja syystä. Paljon kiitosta saanut A9 :ssäkin niitä vaihetarkennuspisteitä on jo 693.
A7r3 vs. A9 vertailusta voin kyllä sanoa, että A9 tarkennuson joka suhteessa ylivoimainen. En tiedä onko kyseessä tarkennuspisteet vai esimerkiksi se, että A9:n kennolta saadaan dataa luettua nopeammin. Ja ehkäpä tarkennuspisteiden määrälläkin on joku osuus tässä yhtälössä, mutta itse uskon eniten datan lukunopeuden merkitykseen tässä hommassa.
