Canon EOS R5

[javal]

No hei vain diffraktiomaailmasta. Kun ei skaalatakaan alaspäin vaan vedostetaan isoksi, on suuren reson kennon jälki aivan kamalaa kun stopataan liikaa.

Ei varsinaisesti kuulu otsikon alle, mutta voisitko avata tätä ajatustasi hieman. Miksi samaan fyysiseen kokoon vedostettuna suuriresoluution kameran kuva olisi huonomman näköistä kuin pienen resoluution kameran kuva, jos kuva laatu on diffraktiorajoittunut? Mikä ilmiö tässä sen kuva pilaa? Onko olemassa joku optimaalinen resoluutio difraktion kannalta, jonka jälkeen resoluution kasvaessa kuva alkaa vain huononemaan? Ja tietenkin tässä ajatusleikissä molemmat kuvat, pieniresoinen ja isoreoinen kuva, vedostetaan samaan fyysiseen kokoon (eikä resoluutioon suhteutettuna).

[Maffer]

En nyt tarkoittanut että se pienempi resoluutio olisi parempi. Vaan lähinnä että R5 @ f/5.6 tulee näyttämään reilusti paremmalta kuin R5 @ f/16 kun laitetaan tuollainen 1,5m leveä vedos. Tämä kohdassa jonne on tarkennettu. Tämä tuli todettua jo 36MP kennolla ihan oman mokan kautta.

Pieneen kennoon ei pitäisi laittaa liikaa resoluutiota. Tämä GFX50 jo kärsii kun erehtyy stoppaamaan yli f/11. F/22 ei enää erota m4/3-kuvasta jota ei ole sotkettu himmentämisellä.

[javal]

En nyt tarkoittanut että se pienempi resoluutio olisi parempi. Vaan lähinnä että R5 @ f/5.6 tulee näyttämään reilusti paremmalta kuin R5 @ f/16 kun laitetaan tuollainen 1,5m leveä vedos. Tämä kohdassa jonne on tarkennettu. Tämä tuli todettua jo 36MP kennolla ihan oman mokan kautta.

Pieneen kennoon ei pitäisi laittaa liikaa resoluutiota. Tämä GFX50 jo kärsii kun erehtyy stoppaamaan yli f/11. F/22 ei enää erota m4/3-kuvasta jota ei ole sotkettu himmentämisellä.

Ok, nyt ymmärrän mitä tarkoitit. Mutta minusta nuo rajoitteet jotka mainitsit tulee kokonaan laseista fysiikan lakien mukaan, ja tilanne ei muutu siitä mihinkään vaikka lasin takana olisi täysin ideaalinen kenno tai filmi.

[tn1krr]

R5:n sähköinen suljin on sitten aina 12-bit, aivan kuten aiemmin epäilin koska 1DXIII:ssäkin on. Kuten 1DX III:ssä, tästä tullee se 1 1/3 stoppiä nenään DR:ssä; ja mennään siis m43:n tasolle. Eli tuolta osin toimii kuten gen 2 Sonyt, 3:sta alkaen Sonyyn tuli 14 bit sähköinen suljin ilman DR-droppia kun kuvataan uncompressed RAW:ia.

Tieto tuolla kohdassa "Still Image Type"

https://www.canon-europe.com/cameras/eo ... fications/" onclick="window.open(this.href);return false;

[hkoskenv]

Pieneen kennoon ei pitäisi laittaa liikaa resoluutiota.

Resoluutiota laitetaan paitsi speksien komistamiseksi, myös yleiskäyttöisyyden vuoksi. Ison resoluution kuvan voi keskiarvoistaa käsittelyssä hyvin lähelle samaksi mitä pienen resoluution kuva on, jos haluaa, mutta muunnos toiseen suuntaan on mahdoton (valheellista informaatiota keksiviä tekoälytyperyyksiä ei lasketa, kuvan tehtävä ei ole näyttää hyvältä vaan näyttää kohde sellaisena kun se kuvattaessa oli).

[Maffer]

Jaa. GigaPixel on erittäin hyvä kun laitetaan tuhnukennosta tuollainen iso vedos. Mikään Photoshopin upskaalaus ei sille pärjää ja se on väkisin edessä ison vedoksen kanssa. Muuten mennään jollain aneemisella 100DPI:llä. Fail.

Isoa vedos on parhaimmillaan kun voi mennä siihen lähelle ihmettelemään että perhana vie.

[hkoskenv]

Isoa vedos on parhaimmillaan kun voi mennä siihen lähelle ihmettelemään että perhana vie.

Tuo on kyllä totta, että metsän puiden lehdet tai hiekkakasan hiekanjyvät antavat sen "wau, hieno resoluutio" -fiiliksen, mutta ei niissä mitään niin kiinnostavaa katsottavaa ole että jaksaisi alkaa etsiä kuvasta jotain erityisiä yksityiskohtia. Ei ainakaan minulle tule mieleen kohdetta, jossa olisi aidosti kiinnostavia yksityiskohtia niin paljon, että tuollaisen vedoksen teko antaisi itselle enemmän kuin ottaisi. Jot tekisin tuollaisen seinälleni, ottaisin aiheeksi matemaattisen fraktaalin enkä mitään todellista.

Tuollaisten ohjelmien tuotokset voivat näyttää hyviltä, mutta ne eivät kuvaa todellisuutta. Se on se iso ero ja se on se mitä esim. minä kameroiltani haluan.

[Sakke_K]

Isoa vedos on parhaimmillaan kun voi mennä siihen lähelle ihmettelemään että perhana vie.

Minä sanoisin, että kaikki vedokset ovat parhaimmillaan katseluetäisyydellä. Tuohan on tekniikan ihannointia eikä teoksen katsomista?

[hkoskenv]

Isoa vedos on parhaimmillaan kun voi mennä siihen lähelle ihmettelemään että perhana vie.

Minä sanoisin, että kaikki vedokset ovat parhaimmillaan katseluetäisyydellä. Tuohan on tekniikan ihannointia eikä teoksen katsomista?

Entä jos pitää enemmän tekniikan ihannoinnista kuin teosten katselemisesta? Ainakin minulla sellaisia "teoksia", joita viitsii katsella muusta syystä kuin tiedon saamiseksi kiinnostavasta kohteesta tai teoksen valmistusmenetelmästä, ei juuri ole. En osaa nyt nimetä ainuttakaan valokuvaa tai maalausta.

[habannaama]

Isoa vedos on parhaimmillaan kun voi mennä siihen lähelle ihmettelemään että perhana vie.

Minä sanoisin, että kaikki vedokset ovat parhaimmillaan katseluetäisyydellä. Tuohan on tekniikan ihannointia eikä teoksen katsomista?

En nyt sanoisi ihan noinkaan, meinaan olin taannoin näyttelyssä, jossa sotakuvaaja oli ottanut kuvia sodan raadollisuudesta ensiavun/kenttäsairaalan näkövinkkelistä, eli siinä läväytettiin katsojan silmille haavoittuneet sotilaat kaikessa karseudessaan juuri siinä kohtaa, kun sotilailla vielä taimineet päällä, eli akuutisti ennen leikkaus-ym. toimenpidettä.
Siinä kuvakerronnallisesti kun läväytettiin kaikki vahingot yksityiskohtineen ja ympärillä häärivä lääkintähenkilökunta, niin ei ensimmäiseksi tullut mieleen kuvatekniikka vaan lähinnä se, etten koskaan haluaisi joutua sotaan, sillä moista ei tajua ennen kuin sen raadollisuus tuodaan tulla tapaa vasten kasvoja.

Näin ollen tekniikka palvelu enemmän kuin hyvin teoksen katsomista, samaa fiilsitä katsojalle ei välttämättä olisi tullut Nokia 3310 kuvattuna (oliko siinä muuten ylipäätään edes kameraa, en muista, mutta pointti taisi tulla selville).

[mattimi]

(.... kuvan tehtävä ei ole näyttää hyvältä vaan näyttää kohde sellaisena kun se kuvattaessa oli).

Olihan puhdasverinen insinöörin kommentti. Onneksi olkoon!

[janne.]

fun fact, kun syväterävyys ja vedoksen koko pidetään vakiona, diffraktio näkyy kuvassa samansuuruisena kennon koosta tai resoluutiosta riippumatta

[javal]

R5:n sähköinen suljin on sitten aina 12-bit, aivan kuten aiemmin epäilin koska 1DXIII:ssäkin on. Kuten 1DX III:ssä, tästä tullee se 1 1/3 stoppiä nenään DR:ssä; ja mennään siis m43:n tasolle. Eli tuolta osin toimii kuten gen 2 Sonyt, 3:sta alkaen Sonyyn tuli 14 bit sähköinen suljin ilman DR-droppia kun kuvataan uncompressed RAW:ia.

Tieto tuolla kohdassa "Still Image Type"

https://www.canon-europe.com/cameras/eo ... fications/" onclick="window.open(this.href);return false;

Sieltähän se puuttuva vahvistus asiaan löytyi.

Eli Canon käyttäjän kannattaa käyttää aina kun mahdollista mekaanista suljinta tai Electronic 1st Curtain suljinta, ja Sony käyttäjän kannattaa aina käyttää aina kompressoimatonta RAW tallennusta jos DR :ää haluaa maksimoida. Molemmat pienentää kameran nopeutta, ja Sonyn tapauksessa myös tiedostokoko kasvaa rajusti.

EOS R5 ampuu 12 - 20 fps 12 bit modessa kuten Sony A9II, A7r iv ei tälle tasolle pääse sillä paras mita se voi tarjota on 10 fps 12 bit modessa, näin olen ymmärtänyt.

Ja EOS R5 ampuu 12 - 8 fps moden 13 bit modessa, kun taas Sony A9II menee tämän välin jo 14 bit modessa ja Sony A7r iv menee 10 - 6 fps 12 bit modessa

Ja EOS R5 hoitaa 8 fps pienemmät nopeudet 14 bit modessa, ja Sony A7r iv pääsee 14 bit modeen 6 fps ja sitä pienemmällä nopeudella.

Eli täyteen DR :ään Sony A9II ja myös EOS R6 pääsee 12 fps nopeudella, EOS R5 8 fps nopeudella, ja Sony A7r iv 6 fps nopeudella.

[Maffer]

Hyvvee päivee sentään. Jos teoksessa on kiviä ja keppejä, on niiden hyvä erottua kuin konsanaan potilas pöydällä. Ei nyt huijata itseä, etteikö tekniikka muka ole tärkeää. Ei kukaan päivittelisi noista 2000-luvun alun kropeista muuten mihinkään, kun niilläkin saa varjon näkyvään valon seassa.

Mikä tekee maalauksesta mielenkiintoisen? No jos se on ihmisen maalaama niin pensselin hienoinen suditus näkyy taulussa lähellä. AI-taulut toisaalta alkaa olemaan aika hyviä jo. Muodot eivät ole 100% täydellisiä vaan niissä on vähän rosoa kuten luonnossakin.

Hyvä että Canon sai 8K-resoluution kennon osalta puhki vanhan 5Ds:n jälkeen. Harmi, ettei sitä osattu hyödyntää superresoluution kautta. Tyypillinen sakeämpärikeissi, lähtivät katanalla kiväärejä vastaan.

[hkoskenv]

Olihan puhdasverinen insinöörin kommentti. Onneksi olkoon!

Niin, se on hyvä kaikkien omaan kapeaan erikoisalaan jumittaneiden muistaa, että kuvilla ja kameroilla on hyvin monenlaisia käyttötarkoituksia ja se mikä on omasta mielestä kuraa voi olla jollekin toiselle hyvin käyttökelpoinen ja päinvastoin.

[hkoskenv]

Hyvvee päivee sentään. Jos teoksessa on kiviä ja keppejä, on niiden hyvä erottua kuin konsanaan potilas pöydällä. Ei nyt huijata itseä, etteikö tekniikka muka ole tärkeää. Ei kukaan päivittelisi noista 2000-luvun alun kropeista muuten mihinkään, kun niilläkin saa varjon näkyvään valon seassa.

Sitä voi tietysti pohtia, että ovatko kivet ja kepit niin kiinnostavia, että kannattaa maksaa tuhansia ja nähdä tuntikausia vaivaa kuvatakseen niitä ziljoonan gigapikselin resoluutioilla. Toki se on yksi mielipide siinä kuin mikä tahansa muukin, mutta ehkä sen pohjalta ei kannata esittää kärkeviä ennusteita siitä mitkä tuotteet ovat valmistajalleen menestys ja paljonko sakea niiden valmistuspäätösten yhteydessä on nautittu.

Siinä voisi hyvinkin käydä niin, että jos tehtäisiin täydellinen kamera kivien ja jääkiteiden mikrohuokosten kuvaamiseen napayössä kaikesta muusta piittaamatta, pääkonttorin kabineteissa vuosikertasake vaihtuisi seuraavan osavuosikatsauksen jälkeen nurkassa pulputtavaan kiljusaaviin.

Mikä tekee maalauksesta mielenkiintoisen?

Detaljit ja realistinen valon kuvaus. Se valokuvauksen pitkälti syrjäyttämä viimeisen päälle fotorealistinen tyyli oli hienoa.

[temama]

Isoa vedos on parhaimmillaan kun voi mennä siihen lähelle ihmettelemään että perhana vie.

Minä sanoisin, että kaikki vedokset ovat parhaimmillaan katseluetäisyydellä. Tuohan on tekniikan ihannointia eikä teoksen katsomista?

Minusta tähän ei ole oikeaa vastausta. Kymysys on ihan siitä minkälaiseksi katseluelämykseksi valokuvateoksen tekijä on halunnut kuvan vedostaa!

Joku on tarkoittanut, että kuvaa katsellaan lähinnä tietyltä etäisyydeltä, eikä tarkastella läheltä suurennuslasilla. Toinen taas on tehnyt teoksen joka on täynnä yksityiskohtia joita voi halutessaan katella lähempääkin.
Siis kyseessä on taide-elämys, ellei kuvan ole tarkoitus olla dokumentaarinen tallennus tilanteesta, paikasta tai ajasta.

[habannaama]

Hyvvee päivee sentään. Jos teoksessa on kiviä ja keppejä, on niiden hyvä erottua kuin konsanaan potilas pöydällä. Ei nyt huijata itseä, etteikö tekniikka muka ole tärkeää. Ei kukaan päivittelisi noista 2000-luvun alun kropeista muuten mihinkään, kun niilläkin saa varjon näkyvään valon seassa.

Sitä voi tietysti pohtia, että ovatko kivet ja kepit niin kiinnostavia, että kannattaa maksaa tuhansia ja nähdä tuntikausia vaivaa kuvatakseen niitä ziljoonan gigapikselin resoluutioilla. Toki se on yksi mielipide siinä kuin mikä tahansa muukin, mutta ehkä sen pohjalta ei kannata esittää kärkeviä ennusteita siitä mitkä tuotteet ovat valmistajalleen menestys ja paljonko sakea niiden valmistuspäätösten yhteydessä on nautittu.

Siinä voisi hyvinkin käydä niin, että jos tehtäisiin täydellinen kamera kivien ja jääkiteiden mikrohuokosten kuvaamiseen napayössä kaikesta muusta piittaamatta, pääkonttorin kabineteissa vuosikertasake vaihtuisi seuraavan osavuosikatsauksen jälkeen nurkassa pulputtavaan kiljusaaviin.

Mikä tekee maalauksesta mielenkiintoisen?

Detaljit ja realistinen valon kuvaus. Se valokuvauksen pitkälti syrjäyttämä viimeisen päälle fotorealistinen tyyli oli hienoa.

Se sama pätee myös toisin päin, eli itsellänni valokuvissa, toki kuvallisen sisällön lisäksi, toimii se kun kuvanlaatu on viimotten päälle bueno, sillä se tuo siihen arkirealismia.

Kyllä minä olen Mafferin kanssa samoilla linjoilla, että kaiken detaljin pitää näkyä.

Mitä järkeä roikkua täällä jauhamassa tekniikasta, jos kerran sillä vanhalla Canonin 400D.lläkin saa kuvattua, kun ei kerran niiden hiekanjyvästen näkymisellä ole väliä...

Mielelläni lahjoitan hirohiton keräyskassaan jenejä vuosikertasaken hankintaa varten, jos vastapainona sille saan markkinoioden uskottavimman kameran, joka näyttää hyttysen peräkarvatkin inhorealistisen tarkasti.

Käsi ylös se kelle ei kelpaa kamera millä kuvaa ne hiekanjyvätkin, tehdään vaihturit, multa saa vanhan lusun Nikonin D80:n, niin antakaa tilalle Sony a7rIII ;)

[Maffer]

Jos detaljit tekee maalauksesta mielenkiintoisen ja valokuvassa niillä ei ole väliä, ei kai tähän voi mittään sit todeta. Vähän kuin pesee aamulla silmät ja työntää päänsä seuraavaksi hiekkakasaan silmät auki.

[Sakke_K]

Entä jos pitää enemmän tekniikan ihannoinnista kuin teosten katselemisesta? Ainakin minulla sellaisia "teoksia", joita viitsii katsella muusta syystä kuin tiedon saamiseksi kiinnostavasta kohteesta tai teoksen valmistusmenetelmästä, ei juuri ole. En osaa nyt nimetä ainuttakaan valokuvaa tai maalausta.

No, "otan osaa" :-)

Mä pystyn nimeämään monta teosta, joista todella pidän teoksina enkä tekniikkanäytöksinä.