Sony Alpha 1

[habannaama]

Ei pitäis liioitella. Jos kuvaa enemmän liikkuvia kohteita (lintuja, elukoita, ihmisiä, urheilua jne.), A7R III-IV ovat siihen hommaan liian hitaita ja AF-C epävarma. Siinä segmentissä R5 on selvästi parempi, öbaut A9:n tasoa mutta tupla-resolla.

Nii tuo on juuri se asia miksi kiinnostelis vaihtaa tuo A7R III tuohon A1. Samalla saisi mukavat boostit myös video hommiin.
Minulle ei ole vieläkään valjennut miksi tää Sonyn ykkösrunko on niin paljon parempi ku canonin vanha keskitason vehe (R5) että se perustelis sen hintaeron. Ehkä voitte valaista jotain mitä en ole ymmärtänyt.

Mitä sitä ihmettelemään tai muilta hakemaan hyväksyntää, jos kerran ihmettelet A1:n kalleutta ja olet sitä mieltä että R5 hoitaa tarpeesi paremmin, niin eikös siinä ole riittävästi syitä vaihtaa, kyllä me sulle siunaus annetaan, mars mars kaupoille...

[nsamppa]

Mä oon aika pitkälti sitä mieltä et nää nykykamerat alkaa olee jo niin hyviä et ku oppii sen oman kameransa ni kyl hoitaa melkein homman ku homman. Tottakai ne erot saa sieltä kaivettua, mut ne kyl on aika pieniä. Isompia eroja on sen sijaan mun mielestä ihan muualla. Esim vaikka et Canonilla on mun mielestä kuvien katselua ja tarkkuuden tarkastaminen nopeampaa ja responsiivisempaa. Lisäksi ne napit tuntuu paremmalta mun makuun. Sen sijaan todella ärsyttävää on että videomodessa voi olla vain zebrat tai peaking päällä. Lisäksi vesivaaka häviää ku painaa recciä. Tommosia eroja siellä on. Toinen on vähän toisessa miellyttävämpi ja taas toisessa vähän ärsyttävämpi, mut molemmilla saa hommat tehtyä.

[habannaama]

Mä oon aika pitkälti sitä mieltä et nää nykykamerat alkaa olee jo niin hyviä et ku oppii sen oman kameransa ni kyl hoitaa melkein homman ku homman. Tottakai ne erot saa sieltä kaivettua, mut ne kyl on aika pieniä. Isompia eroja on sen sijaan mun mielestä ihan muualla. Esim vaikka et Canonilla on mun mielestä kuvien katselua ja tarkkuuden tarkastaminen nopeampaa ja responsiivisempaa. Lisäksi ne napit tuntuu paremmalta mun makuun. Sen sijaan todella ärsyttävää on että videomodessa voi olla vain zebrat tai peaking päällä. Lisäksi vesivaaka häviää ku painaa recciä. Tommosia eroja siellä on. Toinen on vähän toisessa miellyttävämpi ja taas toisessa vähän ärsyttävämpi, mut molemmilla saa hommat tehtyä.

Se on juurikin näin.

Käteen lyödään joki tämän päivän ja jopa muutamankin vuoden "paremman pään" digijärkkäri, se on aivan se ja sama millä kuvaa, niin hyviä nuo alkaa jo olemaan millä tahansa mittapuulla mitattuna.

Alkaa tuntumaan, että jotkut oikeasti menneet mukaan noihin valmistajien mainostamisiin, jossa laite x tekee asian y paremmin kuin mikään koskaan aikaisemmin ja se on jopa promillen miljoonas-osan parempi seikassa x ja siinä sitten kalustoru...aava kuluttaja heppi suorana juoksee liikkeen ovesta sisään kiljuen luomistuskassaan, että mulle heti tuollainen, vaikka jos se vetäsi hetken henkeä ja alkaisi miettimään omilla aivoillaan, se ymmärtäisi että samanmoiset kuvat otettu jo vuonna miekka ja kivi, teknisesti huomattavasti "köykäisimmilläkin" kameroilla, eikä sillä itselläänkään ole ollut mitään ongelmia kalustossaan, ainoastaan ne vaateet ovat saaneet sen kuvaajan omassa päässä mahdottomat mittasuhteet.

[hkoskenv]

Alkaa tuntumaan, että jotkut oikeasti menneet mukaan noihin valmistajien mainostamisiin, jossa laite x tekee asian y paremmin kuin mikään koskaan aikaisemmin ja se on jopa promillen miljoonas-osan parempi seikassa x ja siinä sitten kalustoru...aava kuluttaja heppi suorana juoksee liikkeen ovesta sisään kiljuen luomistuskassaan, että mulle heti tuollainen, vaikka jos se vetäsi hetken henkeä ja alkaisi miettimään omilla aivoillaan, se ymmärtäisi että samanmoiset kuvat otettu jo vuonna miekka ja kivi, teknisesti huomattavasti "köykäisimmilläkin" kameroilla, eikä sillä itselläänkään ole ollut mitään ongelmia kalustossaan, ainoastaan ne vaateet ovat saaneet sen kuvaajan omassa päässä mahdottomat mittasuhteet.

Tekniset harrastukset ovat olleet tuota aina. Ihan sama onko kyse viihde-elektroniikasta, urheiluvälineistä, autoista, talotekniikasta jne. Kaikilla tekniikan aloilla on omat harrastajansa, joille tekniikka on tärkeämpää kuin työläs omien taitojen kehittäminen.

Se on varmaan yksi kamerateollisuuden ongelmien perussyy, että kamerat ovat tulleet valokuvauksen näkökulmasta valmiiksi ja sukupolvi sukupolvelta yhä halvemmat ja pienemmät laitteet ovat saavuttaneet tason, jolla täysiverinen kuvaaminen ammattilais- tai taiteilijalaadulla on tullut mahdolliseksi. Uusia lippulaivoja ostavat enää lähinnä tekniikkaharrastajat, joille speksit ovat tärkeämpiä kuin esimerkiksi luotettava toiminta huonoissa oloissa tai ergonominen ja looginen käyttöliittymä. Ammattilaiset, joiden pitää pönkittää uskottavuuttaan asiakkaiden silmissä isoilla ja kalliin näköisillä työkaluilla, tai extremistit, jotka kuvaavat viheliäisissä ääriolosuhteissa, joissa uudet sirot ihmeet eivät toimi, kiroavat sitten heidän näkökulmastaan epäsuotuisaa kehitystä ja vaihtavat vähitellen puhelimiin tai pikkukameroihin hekin.

[nsamppa]

Ammattilaiset, joiden pitää pönkittää uskottavuuttaan asiakkaiden silmissä isoilla ja kalliin näköisillä työkaluilla, …

Ei se nyt ihan noin oo. Se vaan, ainakin vielä, on osa bisnestä että mestoille tullaan kunnon vermeillä. Asiakkaat kun nekin ovat ihmisiä. Jos he kokevat saavansa hyviä ja laadukkaita videoita, on todennäköisempää että he ovat myös tyytyväisiä. Se vaan on osa bisnestä. Nyt jos mä meen mestoille ja raapaisen kännykän esiin ja hihkaisen että ”let’s go!”, on peli jo suurinpiirtein menetetty. Se että jälki olisikin suurinpiirtein samaa, ei enää auta koska ensi fiilis on jo annettu. Onhan se vähän hönöä et se menee noin, mut noin se menee. Don’t hate the player, hate the game. Niinku Amerikan serkut tuppaa sanomaan.

[Maffer]

Pist se luuri vaan sopivan tuuheaan kehikkoon ettei se näy sieltä. Ajat pari keikkaa testiksi. Kehikkoon voi teipata vaikka Sony ja Chronos logot varmuuden vuoksi.

[nsamppa]

Pist se luuri vaan sopivan tuuheaan kehikkoon ettei se näy sieltä. Ajat pari keikkaa testiksi. Kehikkoon voi teipata vaikka Sony ja Chronos logot varmuuden vuoksi.

Ei kyl vielä olla siellä kännyjen kanssa. Ei lähelläkään.

[elmar]

...ku oppii sen oman kameransa ni kyl hoitaa melkein homman ku homman. Tottakai ne erot saa sieltä kaivettua, mut ne kyl on aika pieniä...

Hommat hoituu millä tahansa kameralla kun kohde ei liiku. Mutta kun kohde alkaa liikkua, n. 80% kameroista tippuu välittömästi kyydistä. Kun kohde liikkuu rivakasti ja vaihtelee lisäksi liikesuuntaa, enää noin kuusi kameraa pysyy perässä. Niistä vain neljä on oikeasti hyviä siihen hommaan...

[T71]

Hommat hoituu millä tahansa kameralla kun kohde ei liiku. Mutta kun kohde alkaa liikkua, n. 80% kameroista tippuu välittömästi kyydistä. Kun kohde liikkuu rivakasti ja vaihtelee lisäksi liikesuuntaa, enää noin kuusi kameraa pysyy perässä. Niistä vain neljä on oikeasti hyviä siihen hommaan...

Mutta: mikä on maali tän homman kanssa?
Videopuolen ymmärrän, siinä on väliä, kun kohde alkaa pysyä terävänä automaattisesti, se antaa vapautta ja lopputulos oleellisesti paranee, mutta stillit, ne on se haaste. Sanoisin, että joku tirppakuvaaja vetää aika äkkiä itsensä ns kiikkuun A1 kanssa, kun levyllä on 40000 kuvaa tilhestä, tuikusta ja tiaisesta ja kaikissa silmä terävä. Missä haaste, mihin siten tähdätä? Pitääkö olla digiajan metsästäjä-keräilijä ja saada terävät silmäkuvat joka lajista vai yrittääkö kuvata miten mustarastas tekee pikku pakkasessa uloshengitysilmaan renkaita, kun sillä on hikka liiasta pihlajanmarjojen ahmimisesta...?

[elmar]

Mutta: mikä on maali tän homman kanssa?

No, mikä on vaikkapa tikanheittoa harrastavan maali? Ei ole mitään maalia, mut valitse itsellesi sopiva:

1) Tehdä säännöllisesti jotain rentoa ja tarpeetonta, joka on täysin vastakohta työlle.
2) Heittää 1000 kertaa peräkkäin 5 tikkaa kymppiin.
3) Kokeilla huvikseen erilaisia heittovälineitä ja uusia -tyylejä.
4) Istua kaljalla samanhenkisten tikanheitosta kiinnostuneiden kanssa ja jauhaa skeidaa.
5) Matkustella ja käydä Suomen/maailman parhailla heittopaikoilla.
6) Mennä mahdollisimman syvälle aiheeseen ja oppia uusia asioita. Jne.

Antaa ihmisten heitellä, ei oo multa pois.

Edit.

[Myynnissa]

Hommat hoituu millä tahansa kameralla kun kohde ei liiku. Mutta kun kohde alkaa liikkua, n. 80% kameroista tippuu välittömästi kyydistä. Kun kohde liikkuu rivakasti ja vaihtelee lisäksi liikesuuntaa, enää noin kuusi kameraa pysyy perässä. Niistä vain neljä on oikeasti hyviä siihen hommaan...

Mutta: mikä on maali tän homman kanssa?
Videopuolen ymmärrän, siinä on väliä, kun kohde alkaa pysyä terävänä automaattisesti, se antaa vapautta ja lopputulos oleellisesti paranee, mutta stillit, ne on se haaste. Sanoisin, että joku tirppakuvaaja vetää aika äkkiä itsensä ns kiikkuun A1 kanssa, kun levyllä on 40000 kuvaa tilhestä, tuikusta ja tiaisesta ja kaikissa silmä terävä. Missä haaste, mihin siten tähdätä? Pitääkö olla digiajan metsästäjä-keräilijä ja saada terävät silmäkuvat joka lajista vai yrittääkö kuvata miten mustarastas tekee pikku pakkasessa uloshengitysilmaan renkaita, kun sillä on hikka liiasta pihlajanmarjojen ahmimisesta...?

Pelin loppuun ei tarvitse päästä, riittää että maaleja tulee. Jotkut pitävät enemmän paikallaan pönöttävistä tirppakuvista ja silloinhan ei tarvitse laukoa 30fps ja painella illat pitkät delete nappia tai ostaa kovalejä kaapit täyteen.

Jotkut taas pitävät enemmän action kuvaamisesta eli esimerkiksi tirpat painimassa ilmassa, taivas tai/ja metsätaustalla. Tällöin tarvitaan 30fps, jotta ehkä löytyy joukosta se kuva, jossa kaikki on kohdallaan. Osa action tilanteista on sellaisia, joita ei tule vastaan kun kerran elämässä ja tällöin olisi hyvä onnistua. Ja vaikka AF olisi kuinka hyvä ja 30fps raksuttaisi muistikortin täyteen, niin useimmiten heikoin lenkki on se kuvaaja itse, joka ei pysy vauhdissa mukana ja mokaa tilanteen.

Jotkut taas keräävät kuvapinnoja, jotkut taas panostavat tiettyyn lajiin eri valoissa ja tilanteissa. Skaala on laaja, meitä on moneksi, haasteita riittää ja sehän on hyvä asia.

Itse olen jaksanut painaa delete nappia, ainakin vielä toistaiseksi.

ppie
www.petripietilainen.fi

[T71]

1) Tehdä säännöllisesti jotain rentoa ja tarpeetonta, joka on täysin vastakohta työlle.

Antaa ihmisten heitellä, ei oo multa pois.

Joo, antaa heitellä, mutta se pointti jota hain oli se, että kun uudet kamat maksaa aika paljon, useita tuhansia per runko, ja nyt ollaan jotenkin sen viimeisen fyysisesti järkevän kliimaksin äärellä siten, että uusilla rungoilla ja laseilla paukutetaan diffraktiorajaa ja tarkennus ja nopeus on ennenkuulumattoman hyviä, toki koko ajan vielä paranee, niin voidaanko nyt keskittyä siihen mahdottomien kuvien ottamiseen, noin viimeisenä pyräyksenä? Nimittäin se ei rentouta ihan kaikkia, että kamerassa, joka on vanhenevaa kulutuselektroniikkaa, on vaikkapa 6 tonnia kiinni. Silloin ei istuta sen kameran kanssa vaan rentoutumassa ja tapeta aikaa, vaan siinä luulisi olevan joku selkeä fokus. Toki jos lotossa tulee osuma, niin sellainen elämäntapa on mahdollinen, että nojataan uuteen kymppitonnin kalustoon aina sesongin vaihtuessa ja juodaan kaljaa, mutta ei se jokaiselle ole mahdollinen valinta...

[elmar]

... se ei rentouta ihan kaikkia, että kamerassa, joka on vanhenevaa kulutuselektroniikkaa, on vaikkapa 6 tonnia kiinni. Silloin ei istuta sen kameran kanssa vaan rentoutumassa ja tapeta aikaa, vaan siinä luulisi olevan joku selkeä fokus...

Ok. En tosin tajua, että jos vaihtaa kerralla koko setin, niin ei se 6 donaa mihinkään haihdu. Kun viimeksi päivitin S > C, siinä ei liikkunut penniäkään fyrkkaa, vaan romut meni n. päittäin. Toki kaman määrä vähenee (joka on vain hyvä asia) ja jos vaihtelee koko ajan, voi ehkä hävitäkin jotain.

En oo koskaan ajatellu että rakkaan harrastuksen pitäis tuottaa jotain tai sillä olisi jokin täsmällinen maali. Purjehdusharrastuksesta liikkuu vitsi, että se vastaa samaa kun menisi vaatteet päällä jääkylmään suihkuun repimään satasia. Lintukuvailuharrastus on viimeaikoina ollu AF:n hurjan kehityksen takia vähän samanlaista, paitsi ettei tartte mennä edes suihkuun.

[T71]

... se ei rentouta ihan kaikkia, että kamerassa, joka on vanhenevaa kulutuselektroniikkaa, on vaikkapa 6 tonnia kiinni. Silloin ei istuta sen kameran kanssa vaan rentoutumassa ja tapeta aikaa, vaan siinä luulisi olevan joku selkeä fokus...

Ok. En tosin tajua, että jos vaihtaa kerralla koko setin, niin ei se 6 donaa mihinkään haihdu.

Kyllä se itse asiassa haihtuu. Jos ostat 6 tonnin rungon, niin saat siitä vuoden parin päästä kunnosta ja tuurista riipuen n 60%. Canon R5 tai Sony A1 on vielä niin tuore, että niitä ei oikeastaan edes ole käytettynä saatavilla, joten pyynnit liikkuu lähes uuden hinnoissa, joka on ihan toiveunta.

En oo koskaan ajatellu että rakkaan harrastuksen pitäis tuottaa jotain tai sillä olisi jokin täsmällinen maali.

Ehkä maali on se matka, jossa harrastuksen tulee tuottaa mielihyvää, mutta ristiriita käytetyn rahamäärän ja siitä saatavan ilon välillä on kohtuuttoman suuri tänä päivänä.
Mato-onginta on hyvä esimerkki touhusta, jossa käytetty rahasumma tuottaa iloa suurella prosentilla. 10 euroa onkeen vs 10 000 euroa kuvausvehkeisiin ja molemmilla on luultavasti yhtä kivaa, mutta se onkija ei hermostu, jos alkaa sataa kaatamalla vettä. Sonisti sen sijaan, vähintään alitajuisesti, tiedostaa vakuutuksensa riittämättömyyden ja kuuden tonnin vesivahingon mahdollisuuden koko kesäisen sadekuuron ajan.

[mvert]

Itse harrastajana teen saman tien ostoksen jälkeen ”alaskirjauksen” koko summalle, enkä mieti runkoon, optiikkaan tai muihin tarvikkeisiin käytettyä summaa sen koomin. Hyvin harvoin olen edes myynyt mitään pois, yleensä laitan vaan lähipiirille kiertoon. Suunnittelen rahankäytön näihin harrastuksiin liittyen melko paljon ennakkoon ja osamaksuja tai velkarahalla harrastamista vältän kuin ruttoa.

Se kuinka paljon iloa ja mielihyvää näistä on saanut on mahdotonta arvottaa euromääräisesti. Itse koen saaneeni täysin vastinetta rahoilleni. Ihan mahdottoman tiiviiseen tahtiin en tosin kalustoa ole vaihdellut ja kamera on melkein aina mukana, mutta varmaan tapauskohtaista tämäkin.

Nyt on kalustossa pari aukkoa jotka pitäisi paikata ja ne tulee nielemään vuoden parin sisällä ihan riittävästi euroja. Laajaan päähän jotain ja sitten valovoimainen supertele. Onneksi Sony ei tehnyt tätä A1:stä pystykahvalla ja Nikonilta taas puuttuu Z valikoimasta valovoimainen natiivi supertele. Houkutus jomman kumman hankintaan olisi voinut olla liian suuri ja olisi joutunut kahden merkin loukkuun. Nyt odottelen Canonin vastausta ja katson sen tultua tilannetta uudestaan :)

[Shuko]

Ei tämä ole mikään kameraharrastusongelma. Tämä on psykologinen ongelma, osalla. Elektroniikkaan pitää osata suhtautua niin, että se on rahallisesti arvotonta. Oli se sitten kamerarunko, tietokone, kännykkä jne. 2000e näytönohjain on 5v päästä 200e, 800e kännykkä on 3v päästä 0e jne.

Pitää hyväksyä, että ne tulee menettämään arvonsa, ja ostovaiheessa tehdä "alaskirjaus" kuten tuossa mvert sanoi. Jokaisen kannattaa ostella ja elellä omien varojensa mukaan silleen, että pää kestää. Ei kuitenkaan kannata olettaa, että kaikki tuskailevat (tai heidän pitäisi) samanlailla asian suhteen.

PS. Sonyllekin saa riittävän vakuutuksen, joten ei tarvitse sadettakaan murehtia. ;)

[Maffer]

No jep, SERriä nää on ostohetkestä kaikki modernit laitteet. Supertelet vielä pitää arvoansa, mut nekin droppaa tuntuvasti vuosien varrella.

[hkoskenv]

Joo, antaa heitellä, mutta se pointti jota hain oli se, että kun uudet kamat maksaa aika paljon, useita tuhansia per runko, ja nyt ollaan jotenkin sen viimeisen fyysisesti järkevän kliimaksin äärellä siten, että uusilla rungoilla ja laseilla paukutetaan diffraktiorajaa ja tarkennus ja nopeus on ennenkuulumattoman hyviä, toki koko ajan vielä paranee, niin voidaanko nyt keskittyä siihen mahdottomien kuvien ottamiseen, noin viimeisenä pyräyksenä?

Voit keskittyä, jos kehittyminen kuvaajana on sinulle tämän homman suola. Mutta älä odota, että teknisten speksien hifistelijät alkavat suuriksi valokuvataiteilijoiksi. Eivät yhtään enempää kuin kymppitonnin hiilikuitufillareilla 5 km lenkkejä tekevät pulskat keski-ikäiset alkavat treenata Ranskan ympäriajoon päästäkseen tai sadan tonnin ylitehokkaiden autojen ostajat alkavat treenata formulakuskin uraa varten.

Nimittäin se ei rentouta ihan kaikkia, että kamerassa, joka on vanhenevaa kulutuselektroniikkaa, on vaikkapa 6 tonnia kiinni. Silloin ei istuta sen kameran kanssa vaan rentoutumassa ja tapeta aikaa, vaan siinä luulisi olevan joku selkeä fokus. Toki jos lotossa tulee osuma, niin sellainen elämäntapa on mahdollinen, että nojataan uuteen kymppitonnin kalustoon aina sesongin vaihtuessa ja juodaan kaljaa, mutta ei se jokaiselle ole mahdollinen valinta...

Kaikki eivät ajattele noin, että kaikelle käytetylle rahalle pitäisi saada jotain hyötyä, mikä yleensä tarkoittaa lisärahan saamista. Se on ainakin minun tuttavapiirin kokemusten mukaan katoavaa kansanperinnettä, kun sodan jälkeisen pula-ajan kokeneet kaatuvat hautaan. Heille säästäminen oli pakko ja joillekin se asenne jotenkin hirtti kiinni, kun pula helpotti ja massat muistivat, että käärinliinoissa ei ole taskuja ja syöksyivät tolkuttomiin kulutusjuhliin.

Eikä se 6 tonnia ole keskituloiselle paljon. Muutaman kuukauden nettopalkka. Monella katumaasturin arvo tippuu sen 6 tonnia joka vuosi. Moni keskituloinen käyttää 6 tonnia etelänmatkaan, josta ei jää edes kameran romua nurkkaan. Jos kameran kanssa tuntuu siltä, että rahat ovat menneet hukkaan tai sadekuuro tuottaa 6 tonnin tappion, sitten kannattaa vaihtaa harrastusta tai harrastustapaa. Jos omistaa kameran siksi, että tykkää kuvata, sen kun ostaa satasen luurin ja kuvaa ja jemmaa loput rahat vaikka arkkuun saunan lattian alle.

[elmar]

Jos ostat 6 tonnin rungon, niin saat siitä vuoden parin päästä kunnosta ja tuurista riipuen n 60%.

Ei pyöräilyssäkään ole juuri järkeä, jos joka polkaisulla harmittaa miten kumit kuluvat.

Mato-onginta on hyvä esimerkki touhusta, jossa käytetty rahasumma tuottaa iloa suurella prosentilla.

Samalla tavalla se urheilukalastuskin lähtee lapasesta, kun oma saalis on muutaman gramman särkiä ja naapuri nostelee 5 kg taimenia...

[habannaama]

En oo koskaan ajatellu että rakkaan harrastuksen pitäis tuottaa jotain tai sillä olisi jokin täsmällinen maali.

Juurikin tämä!

Ei harrastus saa olla sellaista, että se on jotain systemaattista liukuhihnatyötä muistuttavaa puurtamista päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, sillä jos se sitä on, silloin ei ole kyse harrastamisesta, johon kuuluisi liittyä termi mielihyvä. Jos se mielihyvä puuttuu, silloin kannattaa miettiä omaa asennetta tekemistä kohtaan ja jos se harrastamisen mielihyvä puuttuu, kannattaa vaihtaa harrastamiseen (tekemiseen), josta saa sen mielihyvän.

Valokuvaamista voi harrastaa usealla eri asenteella, toinen saa sen mielihyvän kun vaihtaa romuja vuoden välein, toinen saa mielihyvää kuvaamisesta vanhalla vuoden miekka ja kivi laitteella, kolmas taas saa sen mielihyvän eri filkkojen kanssa puljaamisesta jne, jne, niin tai näin, aivan sama miten harrastaa, pääasia on vain ja ainoastaan se, että kukin henkilökohtaisella tasolla saa siitä tekemisestään tyylistä riippumatta mielihyvää.

Hengailin nuorempana tyypin kanssa, jolla oli kokonainen huone täynnä diakuvia erilaisista linnuista, niitä oli näin jälkikäteen ajateltuna/muisteltuna varmaan satoja tuhansia, siinä oli uhrattu markka jos toinenkin filkkoihin ja kaikkeen mitä lintukuvaaminen piti ulkomaanmatkoineen sisällään ja silloin jo ajattelin, että aivan kaistapäistä touhua, tirppa edestä, tirppa takaa jne, mutta mitä väliä, kaverin harrastus ja intohimoinen sellainen, joka tuotti tekijälleen itselleen mielihyvää.